Omistajat, jotka ovat adoptoineet työpaikaltani rescuekoiran, pyytävät usein apua käyttäytymisasioissa. Eräs ongelma, johon pyydetään paljon apua, on koiran uhkaava käyttäytyminen omistajaa kohtaan. Koira saattaa murista tai jopa purra, kun omistaja yrittää silittää sitä sen nukkuessa, lähestyä sitä sen syödessä, pakottaa sen tottelemaan, tai tekee jotakin muuta, mistä koira ei pidä.
Yleensä neuvoni tällaisissa tapauksissa on a) lopettaa sen asian tekeminen, joka aiheuttaa koirassa ikävän reaktion, ja b) olla rankaisematta tai kieltämättä koiraa murisemisesta. Omistajien ensimmäinen reaktio on usein vastustus; tuohan on koiralle periksi antamista, se saa juuri mitä se haluaa, se voittaa. Kyllähän omistajan pitäisi saada tehdä täsmälleen mitä haluaa omassa kodissaan, ja koiran pitäisi hyväskyä kaikki mukisematta. Muutenhan koira oppii tyrannniksi ja kuvittelee saavansa kaiken, mitä haluaa.
Tämä on yleinen mielipide koiranomistajien keskuudessa, vaikka koira ei käyttäytyisikään uhkaavasti.
Totuus on, että meidän ei tarvitse dominoida tai pomottaa koiriamme, jotta ne käyttäytyisivät hyvin. (Jos et ole vakuuttunut, lue tämä kirjoitus.) Meidän ei tarvitse ”voittaa” joka kerta. Yhdessä pienessä asiassa periksi antaminen ei tarkoita sitä, että koiralle olisi annettava aina joka tilanteessa periksi. Usein näissä tilanteissa ”voittaminen” ei itse asiassa merkitse omistajalle kovinkaan paljon, vaan kyseessä on vain periaate. Onko todellakin tärkeää voida ottaa koiralta sen ruoka pois? Tai voittaa vetoleikissä? Onko koira välttämättä pakko saada istumaan juuri sillä hetkellä, vain siksi että käskimme sitä? Onko kamala vääryys, jos emme saa silittää koiraa sen nukkuessa? Onko koiran tosiaan kiellettyä kertoa oma mielipiteensä asioista? Tätä muriseminen nimenomaan on; se on koiran tapa kommunikoida, että se kokee olonsa epämukavaksi ja haluaisi lisää tilaa. Siksi murisemisesta rankaiseminen ei kannata; muuten koira menettää arvokkaan kommunikointikeinon ja pitää tilannetta entistä epämiellyttävämpänä. (Lue tästä kirjoituksesta lisää aiheesta.)
Koiran ei tarvitse olla ainoa, joka tekee kompromisseja. (Ja usko pois, se todellakin tekee niitä jatkuvasti, lue täältä miksi.) Koiran ja omistajan välisen suhteen on oltava miellyttävä molemmille. Kyllä, koiran on noudatettava tiettyjä sääntöjä eläessään kanssamme, mutta se ei tarkoita, että voimme tehdä mitä tahansa koirallemme ja sen pitäisi vain hyväksyä se. Koirillakin on oikeutensa, siinä missä ihmisilläkin. Niillä on oikeus nukkua ja syödä rauhassa. Oikeus omaan henkilökohtaiseen tilaansa, jos ne sitä tarvitsevat. Oikeus saada olla rauhassa ja itsekseen, jos siltä tuntuu. Niillä on myös oikeus ilmaista omat mielipiteensä ja tunteensa. Aivan kuten meilläkin.
Annan usein näissä tapauksissa esimerkin, jossa omistaja asettuu koiran asemaan. Miltä tuntuisi, jos joku tulisi herättämään sinut kesken makoisien unien? Olisit todennäköisesti melko kiukkuinen. Entä jos joku veisi sinulta jatkuvasti pois herkullisen aterian kesken syömisen? Entä jos olet lisäksi nälkäinen? Miten suhtautuisit, jos olisit huonolla tuulella, eikä sinulla olisi omaa huonetta, jonne vetäytyä? Jos sinua ei huvittaisi lainkaan olla sosiaalinen, ja joku tulisi aivan viereen istumaan ja koskettelemaan sinua, kohteliaista vastusteluistasi huolimatta?
En anna näitä neuvoja ainoastaan siksi, että se on turvallisin keino välttää puretuksi tuleminen (vaikka sekin on erinomainen syy). Antaisin täsmälleen samat neuvot, jos koira näyttäisi mitä tahansa merkkejä pelosta, stressistä tai epävarmuudesta. Ei ole reilua asettaa koiraa tällaisia tunteita aiheuttavaan tilanteeseen, eikä se tee hyvää omistajan ja koiran väliselle suhteelle, kun luottamus katoaa.
Tietenkään en tarkoita, että meidän tulisi tanssia täysin koiriemme pillin mukaan, istua lattialla koska koira ei päästä meitä sohvalle tai varoa jokaista askeltamme. On löydettävä tasapaino meidän ja koiriemme toiveiden ja hyvinvoinnin väliltä. Jos asia, josta koira ei pidä, on välttämätön suorittaa jossain vaiheessa, on koira totutettava hyväksymään se pikkuhiljaa. Jopa tällaisissa tapauksissa välttelisin ikävää tilannetta, kunnes koira on saatu siedätettyä siihen. (Lue täältä, kuinka tämä tehdään.) Ainoa poikkeus on, jos koiran hyvinvoinnin vuoksi on pakko toimia heti.
Mieti joka tilanteessa, kuinka tärkeää oikeasti on, että saat sen mitä haluat, ja voisiko koiran antaa vaihteeksi saada tahtonsa läpi? Jos koira ei halua mennä kävelylle räntäsateeseen, onko mitään järkeä mennä pissatuslenkkiä pidemmälle? Jos koira ei nauti tietyllä tavalla tai tietyssä tilanteessa silittelystä, onko sitä välttämätöntä juuri sillä hetkellä silittää? Jos koira ei halua luopua herkkuluustaan, onko se pakko saada siltä pois? Jos koira kieltäytyy tottelemasta käskyä, onko maailmanloppu jos se ei sillä hetkellä suorita sitä? Tottelemaan pakottaminen ei auta sitä oppimaan. Mieti sen sijaan, miten voisit tehdä asian selkeämmäksi ja helpommaksi seuraavalla kerralla. Tästä kirjoituksesta löytyy vinkkejä ei-toivotun käyttäytymisen poisopettamiseen, ja täältä ideoita tilanteisiin, kun koira ei tottele osaamaansa käskyä.
Koira ei ole robotti, joka toimii täsmälleen omistajansa vaatimusten mukaisesti. Se on elävä ja yksilöllinen olento, jolla on omat toiveensa, halunsa ja pelkonsa. Koiralle silloin tällöin periksi antaminen ei tee siitä vallanhimoista tyrannia. Sen sijaan koira kokee, että sitä kuunnellaan ja että se voi luottaa omistajaansa. Se kokee olonsa turvalliseksi ja sen hyvinvointi lisääntyy, koska se kokee voivansa vaikuttaa elämäänsä jossain määrin. Kokeile vaikka!
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?
Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂
ZenKoira 