Reaktiivinen koira reagoi voimakkaasti esimerkiksi koiriin, ihmisiin tai muihin kohteisiin. Tämä voi ilmetä murisemisena, haukkumisena, vinkumisena, hihnassa tempomisena tai pelokkuutena. Koira saattaa reagoida pelkästään ihmisiin, vain koiriin tai molempiin. Joillekin koirille myös esim. polkupyörät, autot tai tuulessa liikkuvat roskapussit saattavat saada aikaan reaktion.
Reagointi saattaa olla myös hyvin tilanne- tai kohdesidonnaista. Koira saattaa reagoida esimerkiksi pelkästään lapsiin, hölkkääjiin tai isoihin koiriin. Se saattaa ehkä ohittaa tuntemattomat ihmiset tyytyväisesti kävelyllä, mutta suhtautua hyvinkin epäluuloisesti vierailijoita kohtaan kotona. Tai se saattaa leikkiä iloisesti tuttujen koirakaverien kanssa, mutta rähistä jokaiselle tuntemattomalle koiralle.
Haukkuminen ja muriseminen on koirille normaali tapa kommunikoida, mutta jos kynnys reaktioon on kovin matala ja koira stressaa päivittäin arkielämän asioista, kärsii siitä sekä omistajan että koiran hyvinvointi.
Reaktiivinen koira ei ole paha koira. Se ei itsekään nauti tilanteista, joissa se joutuu reagoimaan, vaan kokee, ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa. Yleensä koiralla on näissä tilanteissa hyvinkin vaikeaa ja stressitaso on korkealla.
Koirat eivät jakaudu selkeästi reaktiivisiin ja ei-reaktiivisiin koiriin. Jokaisella on oma reaktiokynnyksensä, eli tilanne, joka saa sen reagoimaan. Joillain koirilla tämä kynnys on vain matalampi kuin toisilla, jolloin pienikin ärsyke riittää laukaisemaan rähinän. Osa koirista taas ei koskaan joudu tilanteeseen, joka aikaansaisi niissä reaktion, koska niiden reaktiokynnys on niin korkea. Suurin osa koirista kuitenkin asettuu jonnekin näiden ääripäiden välille.
Mistä reaktiivisuus johtuu?
Voin kertoa aluksi, mistä reaktiivisuus ei johdu. Se ei johdu sinusta. Eikä se johdu koirastasi. Eikä johtajuusongelmasta.
Joskus tällaisia asioita vain tapahtuu. Vaikka koiran kasvattaisi pennusta asti täydellisesti sosiaalistaen ja tehden kaikkensa, joskus käy vain huono tuuri. Elämä on ennalta-arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä. Syypäänä voi olla genetiikan ja ikävien sattumusten yhdistelmä. Joskus, vaikka kuinka pitäisi huolen ettei pentu saa ikäviä kokemusia, kaikelta ei kuitenkaan voi suojautua. Vaikka kuinka kouluttaisi ja opettaisi koiran tavoille parhaansa mukaan, kaikkeen ei voi varautua, ja aina ei onnistu. Kaikki tekevät virheitä, ja me kaikki toimimme aina koiramme parhaaksi, niin hyvin kuin vain sillä hetkellä pystymme. Älä siis missään nimessä syytä itseäsi, sillä reaktiivisuus ei yleensä ole kenenkään vika.
Hyvin usein reaktiivisuus johtuu pelosta. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää, sillä koira usein näyttää kaikkea muuta kuin pelokkaalta. Tämä johtuu siitä, että koira on oppinut, että sen taktiikka toimii. Näyttämällä itsevarmalta ja pelottavalta se saa pelottavat asiat katoamaan.
Pelokas koira reagoi siksi, ettei se koe sillä olevan muita vaihtoehtoja. Se on ehkä alun perin näyttänyt pelokkaalta, käyttänyt ehkä rauhoittavia signaaleja tai mahdollisesti yrittänyt paeta, ilman menestystä. Hihnassa oleminen saattaa osaltaan pahentaa ongelmaa, sillä koira kokee entistä enemmän, ettei se pääse pakoon. Tällaiset koirat saattavat vapaana ollessaan olla vähemmän reaktiivisia, koska ne pystyvät halutessaan kiertämään vastaantulijat kaukaa. Hihnassa tätä mahdollisuutta ei ole, joten koira rupeaa puolustautumaan. (En kuitenkaan suosittele vapaanapitämistä ratkaisuna ongelmaan, vaan koiran tunnetila on muutettava alusta alkaen.)
Tapauksissa, joissa koetaan, että koira suojelee tai puolustaa omistajaa, syynä on usein nimenomaan epävarmuus tai epäluuloisuus vieraita ihmisiä tai koiria kohtaan. Koira saattaa vaikuttaa siltä, kuin se suojelisi omistajaa, mutta todennäköisemmin se suojelee ja puolustaa itseään, koska se kokee olonsa uhatuksi.
Toinen mahdollinen syy reaktiiviseen käytökseen on turhautuminen. Koira saattaa olla niin innoissaan koiran tai ihmisen näkemisestä, että haluaa sen luokse nyt ja heti. Jos koira on hihnassa, tämä on tietysti mahdotonta, jolloin koira turhautuu. Se saattaa alkaa vetää ja tempoilla hihnassa ja haukkua tai rähistä. Turhautuminen voi nostaa koiran kierroksia niin paljon, että se saattaa vaikuttaa hyvinkin aggressiiviselta. Sama koira saattaa kuitenkin olla täysin ystävällinen ja iloinen saadessaan rauhassa tervehtiä vastaantulijaa. Joissain tapauksissa koira kuitenkin stressaantuu niin paljon, että lopulta vastaantulijan luokse päästyään se reagoikin aggressiivisesti, sillä sen on purettava kertynyt stressi jollain tavoin.
Monissa tapaksissa kyseessä on turhautumisen ja pelon yhdistelmä. Koiran käytös on ehkä alkanut innokkudesta; se on halunnut päästä esimerkiksi leikkimään toisen koiran kanssa, mutta ei ole pystynyt. Joka kerta, kun koira on nähnyt toisen koiran, se on tuntenut kipua kaulassaan vetäessään sitä kohti. Lisäksi omistaja on saattanut olla koiralle vihainen tai rankaista sitä sen huonosta käytöksestä. Tämän seurauksena koira on yhdistänyt toisten koirien näkemisen kaulassa tuntuvaan kipuun, omistajan vihaisuuteen ja mahdolliseen rankaisuun. Koiran mielessä on syntynyt konflikti; se haluaisi mennä tervehtimään, mutta sitä myös ahdistaa koiran näkeminen.
Koiran näkökulmasta jatkuva reaktiivisuus on äärimmäisen stressaavaa. Koira saattaa kokea pelottavia tilanteita useita kertoja kävelyn aikana. Me ihmiset ymmärrämme, ettei mitään pelättävää oikeasti ole, mutta koira kokee sen pelkäämät asiat aidosti vaarallisina. Tämä on verrattavissa siihen, että itse eläisimme vaarallisella alueella, jossa saamme jatkuvasti pelätä ryöstetyksi tai murhatuksi tulemista. Jos taas reaktiivisuuden syynä on turhautuminen, ei tämäkään ole miellyttävä olotila koiralle. Kuvittele, miltä tuntuu, kun olet nälissäsi maksanut välipala-automaattiin sipsipussista, joka melkein putoaa alas, mutta jääkin roikkumaan paikoilleen. Yrität lyödä ja potkia automaattia, mutta mikään ei auta. Rahat jäävät automaattiin, samoin sipsit. Kuvittele, että samantyyppisiä tilanteita tapahtuu useita päivässä, ja kymmenen kertaa turhauttavampina.
Mitä reaktiivisuudelle voi tehdä?
Aivan ensimmäiseksi on hyvä viedä koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Kipu saattaa aiheuttaa koirassa yllättäviä käyttäytymisen muutoksia (lue täältä kirjoitukseni aiheesta). On turha ruveta kouluttamaan koiraa tai muuttamaan sen käyttäytymistä, jos taustalla onkin kipu tai terveysongelma.
Käyttäytymisneuvoja tai kouluttaja voi olla myös erittäin suuri apu. On tärkeä selvittää, mistä koiran käytös johtuu, ja jokaiseen tilanteeseen on omat ratkaisunsa, jotka kouluttaja osaa räätälöidä juuri omalle koirallesi sopiviksi.
Aivan ensimmäiseksi on selvitettävä syy sille, miksi koira kokee tarpeen reagoida haukkumalla tai murisemalla. Onko kyseessä pelko vai turhautuminen, tai jokin muu? On myös hyvä selvittää tarkasti, mitkä asiat aiheuttavat koirassa reaktion. Ovatko kaikki koirat pelottavia, vai pelkästään yllättävästi ilmestyvät koirat tai vain mustat koirat? Reagoiko koira silloinkin, jos toinen koira on 50 metrin päässä, vai ainoastaan lähietäisyydellä? Tietämällä nämä asiat pystyt paremmin ennakoimaan koiran käyttäytymistä ja opit, missä tilanteissa koira ei reagoi. Tämä on tärkeää, sillä käyttäytymisen muuttaminen on aloitettava helpoimmista mahdollisista tilanteista.
Voi olla myös hyödyllistä opetella lukemaan koiran eleitä ja käyttäytymistä. Tällöin voit ennakoida, milloin koira saattaa reagoida. Jos huomaat jo pienetkin merkit siitä, että koiraa pelottaa, se alkaa ärsyyntyä tai turhautua tai sen stressitaso nousee, voit viedä sen pois tilanteesta tai kiinnittää sen huomion muualle. Voit lukea täältä kirjoitukseni koiran elekielestä.
Turvallisuus on pidettävä ehdottomasti mielessä. Jos on mahdollista, että koira saattaa satuttaa toista eläintä tai ihmistä, on entistä tärkeämpää pyytää ammattilainen apuun. On pidettävä huoli siitä, että koira pysyy hihnassa, ja koira on myös hyvä totuttaa käyttämään kuonokoppaa. Kuonokopan käyttäminen kävelyillä voi tuoda omistajalle mielenrauhan, vaikkei sille olisikaan varsinaista tarvetta.
On hyvä miettiä välineitä myös yleisesti. Usein valjaat ovat parempi vaihtoehto kuin kaulapanta. Kaulapannan kanssa koira kokee ikävän tunteen vetäessään esimerkiksi toista koiraa kohti, miksä saattaa vain pahentaa sen reaktioita. Valjaiden avulla koiraa voi myös kontrolloida tehokkaasti ja ilman kipua, jos käyttää valjaita, joissa on kiinnityskohta sekä edessä että takana. Tällöin kaksipäisen hihnan voi kiinnittää kumpaankin kohtaan, jolloin koiran voi lempeästi ohjata toiseen suuntaan tarvittaessa. Kaikki ulkoiluvälineet, jotka aiheuttavat koiralle kipua tai epämukavuutta, saattavat pahentaa koiran reaktiivisuutta. Tähän kuuluvat mm. kiristyvät vedonestovaljaat, kuristavat kaulapannat ja sitruunapannat. Kuonopanta saattaa joissain tapauksissa olla tarpeen koiran kontrolloimiseen, mutta tällöin on pidettävä huoli siitä, että hihnan toinen pää on kiinnitetty pantaan tai mielellään valjaisiin, jolloin painopisteen voi koiran vetäessä laittaa valjaisiin, ettei koira satuta itseään.
Aluksi tärkeää on stressaavien tilanteiden välttely. Oli syypäänä koiran reaktiivisuuteen sitten pelko tai turhautuminen, näihin tilanteisiin joutuminen nostaa koiran stressitasoa, jolloin se reagoi entistä todennäköisemmin. (Lue täältä kirjoitukseni stressin kertymisestä.) Lisäksi joka kerta, kun koira pääsee harjoittamaan tiettyä käyttäytymismallia, se vahvistuu. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää opettelun ajan välttää stressiä aiheuttavia tilanteita. Kannattaa kävellä reittejä, joissa on epätodennäköistä törmätä reaktion aiheuttaviin kohteisiin, tai kävellä hiljaisiin aikoihin. Etäisyyden ottaminen ohitettaviin auttaa myös huomattavasti koiraa pysymään rauhallisena, ja kaikkein vaikeimmissa tilanteissa voi kääntyä vaikka kokonaan toiseen suuntaan välttääkseen koiran reaktion.
Jos koiran reaktiivisuus johtuu pelosta, on koiran tunnetila muutettava positiiviseksi näissä tilanteissa. Voit lukea täältä kirjoitukseni pelkojen voittamisesta. Pelkäävälle koiralle saattaa toimia erittäin voimakkaana palkintona se, että se pääsee kauemmas pelottavasta asiasta. Siksi tekniikkana saattaa joskus toimia se, että koiran tai ihmisen nähdessään koira viedään kauemmas, ennen kuin se ehtii reagoida. Voi olla hyödyllistä opettaa koiralle temppuna vastakkaiseen suuntaan kääntyminen. Harjoittele koiran kanssa helpoissa tilanteissa suunnan vaihtamista, sano iloisesti esim. ”tänne päin!”, ja palkitse koiraa sen seuratessa. Tämä voi osoittautua äärimmäisen hyödylliseksi taidoksi ”hätätapauksissa”, joissa koira pitää saada äkkiä pois tilanteesta.
Turhautumisesta johtuvassa reaktiivisuudessa erityisen tärkeää on opettaa koiralle vaihtoehtoinen toimintatapa, josta sitä palkitaan runsaasti. Esimerkiksi katsekontakti tai sivulla seuraaminen saattavat toimia hyvin. Toisin kuin pelokkailla koirilla, turhautuneilla koirilla palkintona toimii nimenomaan kohdetta lähemmä pääseminen. Harjoittelu on aloitettava mahdollisimman helpoista tilanteista, eli vaihtoehtoinen toimintatapa on opetettava mahdollisimman vahvaksi silloin, kun lähistöllä ei ole häiriöitä. Pikkuhiljaa voidaan alkaa harjoitella tilanteissa, joissa on enemmän ja enemmän häiriöitä. Koiralle voi myös opettaa turhautumisen sietoa ja itsehillintää muissa tilanteissa opettamalla, että se saa haluamansa vain, jos se malttaa odottaa hetken. Esimerkiksi koira saa makupalan vasta kun se lopettaa sen tavoittelemisen edes hetkeksi.
Monelle ongelmia tulee eteen siinä, että koira ei huoli nameja tilanteessa, jossa se näkee toisen koiran tai ihmisen. Tällöin on hyvä muistaa kaksi asiaa: ensinnäkin, herkkujen on oltava koiran kannalta äärimmäisen houkuttelevia, eikä pelkkä perusnami välttämättä riitä. Toiseksi, tilanteesta on tehtävä niin helppo koiralle, että se varmasti syö nameja. Jos normaalisti houkuttelevat namit eivät kelpaa, tilanne on koiralle liian stressaava. Tällöin on lisättävä etäisyyttä tai tehtävä tilanteesta muulla tavoin helpompi.
Vertaistuki on tärkeää
Reaktiivisen koiran kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Itseäni auttoi suunnattomasti tietää, että on muitakin samassa veneessä olevia ja jopa niitä, jotka ovat päässeet yli samoista ongelmista. Tähän tarkoitukseen olen luonut Reaktiiviset koirat-ryhmän, jossa voi keskustella oman koiran reaktiivisuudesta, kertoa kokemuksista, kysyä kysymyksiä, tarjota vinkkejä ja ennen kaikkea saada tukea muilta.
Reaktiiviset koirat facebook-ryhmä
Kaipaatko lisää apua?
Tässä artikkelissa on hyvin tiivistettynä vain pieni osa siitä tiedosta, josta voi olla apua koiran reaktiivisuuteen – aihe on aivan liian laaja käsiteltäväksi kunnolla yhdessä blogikirjoituksessa. Jos siis toivoisit lisää tietoa ja vinkkejä aiheeseen liittyen, olen myös luonut 10-viikkoisen verkkokurssin ohitustilanteiden helpottamiseksi. Ensimmäisen videon pääsee katsomaan ilmaiseksi. Käy tutustumassa kurssiin täältä: Onnistu ohituksissa -verkkokurssi
ZenKoira 