Mitä koira tuntee?

Yksikään koiranomistaja ei todennäköisesti epäile, etteikö koiralla olisi tunteita; näemmehän todisteita siitä päivittäin. On selvää, että koiran tunteiden vähättely johtaisi monenlaisiin ongelmiin, mutta toisaalta aivan yhtä ongelmallista olisi olettaa, että koira tuntee täsmälleen samoja tunteita kuin ihminen. Saatamme tällöin vaatia koiralta aivan liikoja tai kuvitella sen ymmärtävän enemmän kuin se todellisuudessa ymmärtää. Väärinkäsitykset saattavat johtaa koiran ja omistajan välisen suhteen heikkenemiseen, ei-toivotun käytöksen lisääntymiseen ja koiran elämänlaadun huononemiseen. Siksi on tärkeää pyrkiä ymmärtämään, mihin tunteisiin koira todellisuudessa kykenee, sen sijaan että olettaisimme tietävämme intuitiivisesti, miltä koirasta tuntuu.

Ihminen näkee ihmismäisiä piirteitä kaikkialla

Jopa hyvinkin rationaalinen koiranomistaja, joka ymmärtää kirkkaasti koiran olevan koira eikä ihminen, saattaa silti huomaamattaan sortua koiran inhimillistämiseen. Antropomorfismi, eli inhimillisten ominaisuuksien liittäminen eläimiin ja elottomiin kohteisiin, on luonnollinen osa ihmisyyttä. Emme aina edes tajua tekevämme sitä, sillä saatamme pitää täysin itsestäänselvyytenä, että koira ymmärtää tai tuntee samoja asioita kuin mekin. Yleensä vedämme hyvin nopeasti eläinten käyttäytymisen perusteella johtopäätöksiä, jotka sopivat yhteen uskomuksiemme kanssa ja vahvistavat käsityksiämme eläinten ihmismäisyydestä. On kuitenkin muistettava, että aina johtopäätöksemme eivät osu oikeaan – edes silloin kun todisteita vaikuttaisi olevan runsaasti.

Viisas Hans oli hevonen, joka esitteli omistajansa kanssa uskomattomia matemaattisia kykyjään 1900-luvun Saksassa. Hans vastasi omistajansa esittämiin kysymyksiin koputtamalla kaviollaan maata. Minkä tahansa monimutkaisen kysymyksen omistaja esittikin, Hans osasi vastata siihen oikein. Kun esitystä myöhemmin alettiin tutkia tarkemmin, kävi ilmi, että Hans ei kyennytkään vastaamaan kysymyksiin oikein, jos kysyjä ei itse tiennyt vastausta kysymykseen tai jos Hans ei saanut nähdä kysyjää. Hansin vastaukset osuivat oikeaan, koska se oli oppinut äärimmäisen taitavaksi ihmisten lukijaksi. Kun koputuksia oli tullut riittävä määrä, Hans huomasi sen omistajan pienistä ei-tahdonalaisista elekielen muutoksista, joista omistaja itsekään ei ollut tietoinen.

Viisaan Hansin esimerkki osoittaa, että aina se, mitä kuvittelemme näkevämme, ei välttämättä vastaa todellisuutta. Sen vuoksi onkin välillä tärkeää tutkia myös sellaisia kysymyksiä, joihin uskomme jo tietävämme vastauksen. Tutkimuksissa onkin keskitytty paljon eläinten perustunteisiin, vaikka niiden olemassaolo saattaakin koiranomistajan näkökulmasta tuntua itsestäänselvyydeltä.

Seitsemän perustunnetta

Tutkimustieto viittaa siihen, että muut nisäkkäät tuntevat ainakin samoja perustunteita kuin ihmisetkin. Neurotieteilijä Jaak Panksepp esitti, että kaikilla nisäkkäillä on ainakin seitsemän tunnejärjestelmää: pelko, suru, aggressio, mielihyvän tavoittelu, leikkisyys, hoivan tunne ja seksuaalinen halu. Näihin tunteisiin liittyviä aivojen rakenneosia ja kemiallisia reaktioita on tutkittu yksityiskohtaisesti useissa eläinlajeissa ja on huomattu, että niiden toiminta on hyvin samankaltaista kuin ihmisilläkin.

Pelko liittyy tilanteisiin, jotka koira kokee mahdollisesti vaarallisina. Pelon intensiivisyys voi vaihdella lievästä epävarmuudesta voimakkaaseen paniikkiin. Pelottavassa tilanteessa ilmenee usein taistele tai pakene -reaktio, eli koira saattaa joko puolustautua tai juosta karkuun. Näiden kahden reaktion lisäksi on kuitenkin olemassa myös kaksi muuta tapaa, joilla koira voi selviytyä uhkaavasta tilanteesta: jähmettyminen ja ”koheltaminen”. Koira saattaa joko sulkeutua ja lamaantua pelottavassa tilanteessa, tai se saattaa käyttäytyä liehittelevästi ja lähes hyperaktiivisesti. ”Koheltamista” saattaa ilmetä, jos koira pyrkii lepyttelemään tai rauhoittelemaan tilannetta esimerkiksi leikkisällä käytöksellään tai rauhoittavien signaalien kautta. Kyseessä voi myös olla sijaistoiminto, eli koira ilmaisee ja purkaa tilanteessa kokemaansa stressiä käytöksellä, joka ei suoraan liity tilanteeseen. Koira saattaa esimerkiksi juoksennella ympäriinsä, hyppiä, näykkiä tai tehdä leikkikumarruksia. Aina tällaista käytöstä ei ole helppo erottaa aidosta innostumisesta ja leikistä.

Ahdistus on samankaltainen tunne kuin pelko, mutta sen tuntemiseen ei vaadita minkäänlaista pelottavaa tai potentiaalisesti vaarallista ärsykettä. Koira kokee ahdistusta silloin, kun se ennakoi, että tilanteessa saattaa mahdollisesti tapahtua jotakin pelottavaa. Se saattaa ehkä kokea ahdistusta kävelyllä, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, koska se olettaa jostakin ilmestyvän jotakin pelottavaa.

Surua koira tuntee, kun se on joutunut eroon ihmisestä tai koirasta, johon se on muodostanut kiintymyssuhteen. Pankseppin mukaan tämä tunnejärjestelmä eroaa selkeästi pelosta, sillä ne perustuvat erilaisiin fyysisiin reaktioihin. Voidaan sanoa, että koira tuntee jotakin kaipauksen tai ikävän tapaista. Eroahdistus on harmillisen yleinen ongelma, mikä saattaa osaltaan johtua voimakkaasta kiintymyssuhteesta, jonka koira muodostaa omistajaansa. Tutkimusten perusteella on huomattu, että yllättävän moni koira kärsii yksinolo-ongelmista omistajiensa tietämättä. Jos koira ilmaisee ahdistuksensa muilla tavoin kuin esimerkiksi tuhoamalla tai haukkumalla, omistaja ei välttämättä koskaan saa tietää koiransa yksinoloon liittyvistä haasteista.

Aggression, vihan ja turhautumisen kaltaiset tunteet luokitellaan Pankseppin mukaan saman tunnejärjestelmän alle. Koira kokee näitä tunteita silloin, kun sen odotukset eivät täyty tai kun tilanne ei suju koiran toivomalla tavalla. Koira saattaa esimerkiksi puolustaa reviiriään tai se saattaa olla turhautunut siitä, että siltä estetään pääsy sille tärkeän resurssin tai kohteen luokse. Eri tunnejärjestelmät saattavat myös sekoittua keskenään. Koira saattaa esimerkiksi samanaikaisesti puolustaa reviiriään ja tuntea pelkoa reviiriä uhkaavaa, tuntematonta koiraa kohtaan. On tärkeää ymmärtää, että koiran aggressiivinen tai uhkaava käytös perustuu hyvin usein enimmäkseen pelkoon, vaikka monesti ihmisten ensimmäisenä oletuksena on, että koira kokee tällaisessa tilanteessa jotakin vihan kaltaista. Hyökkäävä käytös ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koira voisi samalla pelätä.

Mielihyvän tavoittelu on ilon kaltainen tunne, jota koira kokee tavoitellessaan tai odottaessaan jotakin positiivista. Tämä on erilainen tunne kuin se mielihyvä, joka seuraa jonkin positiivisen asian saavuttamisesta. Koira saa iloa jo pelkästä yrittämisestä ja tietyn käyttäytymisen toteuttamisesta, eikä tämä ilo ole välttämättä riippuvainen siitä, onnistuuko koira yrityksissään vai ei. Koira kokee tätä tunnetta esimerkiksi suorittaessaan temppuja, juostessaan agilityradalla, etsiessään hajuaistinsa avulla herkkuja, metsästäessään ja missä tahansa muussa tilanteessa, jossa se uskoo ponnisteluidensa kautta saavansa jotakin positiivista ja arvokasta.

Leikkisyyttä ilmenee sosiaalisen leikin yhteydessä eli silloin, kun leikissä on mukana toinen yksilö, oli se sitten ihminen, toinen koira tai jokin muu eläin. Aitoa leikkiä ilmenee yleensä ainoastaan tilanteissa, joissa koira kokee olevansa turvassa ja joissa se voi hyvin. Leikille on tyypillistä, että roolit vaihtuvat osallistujien kesken. Jos siis yksi koirista jahtaa jatkuvasti toista, jahdattavana oleva koira ei välttämättä koe tilannetta leikkinä. Leikissä koirat käyttävät usein liioiteltuja tai epätäydellisiä versioita normaaleista käyttäytymismalleista, kuten metsästyksestä tai tappelusta. Koirat saattavat välillä antaa tarkoituksellisesti toisen voittaa, ja puruvoimaa käytetään huomattavasti vähemmän kuin aidoissa tilanteissa. Leikki on itsessään palkitsevaa, eli koira ei tee sitä minkään tavoitteen tai palkkion saavuttamiseksi.

Rakastaako koirasi sinua?

Rakkaus-sanan käyttöä on tietoisesti vältetty tutkimusmaailmassa, mutta useiden tutkimusten perusteella on selvää, että koirat kiintyvät voimakkaasti omistajiinsa. Tutkimuksissa on osoitettu, että koiran tuntema kiintymyssuhde omistajaansa kohtaan on hyvin samankaltainen kuin pienen lapsen kokema kiintymys äitiään kohtaan. Omistajan silittäessä koiraa tai pelkästään katsoessa sitä silmiin sekä koirassa että omistajassa erittyy oksitosiini-hormonia, joka liittyy voimakkaisiin kiintymyssuhteisiin. Koirassa tätä hormonia erittyy tällöin huomattavasti enemmän kuin ihmisessä. Koirat vaikuttaisivat tutkimusten mukaan kiintyvän ihmisiin itse asiassa voimakkaammin kuin toisiin koiriin. Koirien taipumus tällaiseen voimakkaaseen kiintymiseen voi johtua geenimuutoksista, jotka havaittiin Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa vuonna 2017. Nämä samat geenimuutokset aiheuttavat ihmisillä Williamsin oireyhtymän, joka tekee ihmisistä hypersosiaalisia ja herkästi kiintyviä.

On siis olemassa runsaasti biologisia ja käyttäytymiseen liittyviä perusteita sille, että koirat kiintyvät voimakkaasti omistajiinsa – ehkä jopa voimakkaammin kuin omistajat kiintyvät koiriinsa. On tietysti vaikeaa määritellä, missä vaiheessa tätä kiintymystä voitaisiin alkaa kutsua rakkaudeksi. On hyvin mahdollista, että koirien kokemus rakkaudesta on hyvin erilainen kuin se, mitä me ihmiset koemme, mutta ei välttämättä yhtään sen heikompi tai mitättömämpi.

Kykeneekö koira monimutkaisempiin tunteisiin?

Perustunteita monimutkaisempiin tunteisiin vaaditaan yleensä jonkinlaista itsetietoisuutta, sosiaalisten tilanteiden tulkintaa sekä käsitystä toisen yksilön mielestä. Jotta koira voisi kyetä tuntemaan esimerkiksi häpeää, ylpeyttä tai kateutta, sen on oltava tietoinen omista tunteistaan ja sillä on oltava kyky ajatella, mitä muut yksilöt tietävät, ajattelevat tai tuntevat. Osa tunteista saattaa vaatia hyvinkin monimutkaista rationaalista ajattelua ja kykyä asettautua toisen asemaan.

Itsetietoisuutta on yleisesti tutkittu testaamalla, kykeneekö eläin tunnistamaan itsensä peilistä. Koirat eivät ole läpäisseet tätä testiä, mutta sen sijaan ne vaikuttaisivat kykenevän erottamaan oman hajunsa muiden koirien hajuista. Tämän perusteella ei voi vielä vetää kovin varmoja johtopäätöksiä, mutta vaikuttaisi siltä, että koirilla on jonkinasteinen tietoisuus itsestään. Koirat kykenevät myös jossakin määrin ymmärtämään, mitä toinen eläin tai ihminen tietää ja mitä ei, mutta niiden versio tästä kyvystä on todennäköisesti erilainen kuin ihmisillä. Ei ole varmaa, pystyykö koira esimerkiksi ajattelemaan omia tunteitaan tai olemaan tietoinen muiden tunteista tai ajatuksista. Ihmisillä tietyt aivokuoren alueet ja limbisen järjestelmän yhteydet näihin alueisiin liittyvät tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn, ja ne ovat myös valtavan paljon suuremmat kuin vastaavat alueet ja yhteydet koirilla.

On siis mahdollista, että koirat tuntevat jonkinlaisia varhaisia versioita monimutkaisemmista tunteista, mutta niiden kokemukset saattavat olla hyvin erilaisia kuin ihmisten. Koirat elävät yleensä hetkessä, eikä ole todisteita siitä, että ne kykenisivät muistelemaan menneitä tai suunnittelemaan tulevaisuutta. Koirat eivät todennäköisesti mieti, mitä ihmiset ajattelevat niistä tai miten muut koirat näkevät ne, eivätkä ne pohdi tunteidensa merkityksiä tai syitä. Koirilla ei myöskään vaikuttaisi olevan kykyä hillitä omia tunteitaan tai selvitellä niiden syitä. Ne eivät voi selittää itselleen, miksi niistä tuntuu siltä kuin tuntuu, eivätkä ne voi vakuuttaa itselleen, ettei tilanne ole oikeasti vaarallinen tai että se on pian ohi. Tästä syystä koirat saattavat kokea perustunteet jopa voimakkaampina kuin ihmiset; ne eivät voi ajattelun kautta keksiä selityksiä tunteilleen tai rauhoitella itseään samalla tavoin kuin ihmiset.

On epätodennäköistä, että koirat kokisivat noloutta, häpeää tai kostonhalua, sillä ne vaativat kykyä muistella menneitä tapahtumia, suunnitella tulevaisuutta ja ymmärtää, mitä ihmiset tai muut eläimet ajattelevat niistä ja miksi. Yleensä koiran käytökselle löytyy aina yksinkertaisempi selitys. Koira saattaa esimerkiksi näyttää ”nololta”, kun sille on puettu hassut vaatteet, koska vaatteet tuntuvat epämukavilta tai se kokee tilanteen pelottavana tai ahdistavana. Ihmisten äänekäs nauru saattaa pelästyttää koiran tai johtaa siihen, että se pyrkii eleillään rauhoittelemaan tilannetta. Koira, joka ”osoittaa mieltään” pureskelemalla esineitä tai tekemällä tarpeensa sisälle, on todennäköisemmin ahdistunut yksinolosta kuin kostonhaluinen omistajalle, joka jätti sen yksin.

Tietääkö koira tehneensä väärin?

Tilanne on tuttu monelle koiranomistajalle: tulet kotiin työpäivän jälkeen ja koira ryntää tervehtimään sinua ovelle. Tiedät välittömästi, että koira on tehnyt jotakin kiellettyä yksin ollessaan, sillä se paistaa sen elekielestä. Koira saattaa välttää katsekontaktia, kääntää päätään poispäin, piiloutua, madaltaa vartaloaan tai päätään, nuoleskella huuliaan, nostaa tassuaan, vetää korvansa taaksepäin tai madaltaa häntäänsä. Leimaamme tällaisen käytöksen usein syyllisyydeksi, vaikka koira käyttää täsmälleen samaa elekieltä lepytellessään omistajaa, käyttäessään rauhoittavia signaaleja ja kokiessaan tilanteen uhkaavana, ahdistavana tai stressaavana.

Tutkimuksissa on osoitettu, että tällaista ”syyllistä” käytöstä ilmenee todennäköisimmin silloin, kun omistaja luulee koiran syöneen jotakin kiellettyä – riippumatta siitä, onko koira todellisuudessa tehnyt niin vai ei. Koira siis vaikuttaisi reagoivan pääasiassa omistajan elekieleen ja käytökseen. Osa koirista saattaa olla hyvinkin herkkiä omistajan pienillekin mielentilan muutoksille, joista omistaja itsekään ei välttämättä ole tietoinen.

Kun tiedetään, kuinka huonoja koirat ovat muistelemaan menneitä tapahtumia tai yhdistämään syy-seuraussuhteita toisiinsa edes silloin, kun viivettä tapahtumien välillä on vain muutamia sekunteja, on vaikea kuvitella, että koira kykenisi tuntemaan syyllisyyttä jostakin, mitä se teki useita tunteja sitten. Todennäköisempi selitys on, että koira reagoi omistajan käyttäytymiseen ja yrittää sen perusteella arvata, onko tarvetta tyynnyttelyyn vai ei. Koirat saattavat myös mahdollisesti oppia yhdistämään lattialla näkyvät tuhotut esineet tai pissalätäköt omistajan tullessa kotiin siihen, että omistaja tulee olemaan tyytymätön. Koira ei kuitenkaan välttämättä tiedosta, että omistaan vihaisuus liittyy siihen, mitä koira teki aiemmin päivällä.

Mikä sitten selittää sen, että joskus jo pelkästään koiran käytöksen perusteella on mahdollista arvata, onko se tehnyt yksin ollessaan pahojaan vai ei? On mahdollista, että omistaja on oppinut todella tehokkaasti arvaamaan, milloin koira tulee tuhoamaan jotakin, ja koira puolestaan pyrkii arvaamaan omistajan käytöksen perusteella, milloin sille ollaan vihaisia ja milloin ei. Meillä ihmisillä on taipumus huomata ja muistaa erityisesti ne tilanteet, jotka vahvistavat omia uskomuksiamme ja käsityksiämme; tätä kutsutaan vahvisteharhaksi. Välillä saattaa käydä niin, että koira näyttää syylliseltä kotiin tullessasi, mutta minkäänlaisia jälkiä tihutöistä ei löydy, vaikka kuinka etsisit. Joskus taas koirasi saattaa tervehtiä sinua iloisesti, vailla syyllisyyden häivääkään, mutta astuessasi keittiöön huomaat, että roskakori on levitetty pitkin lattioita. Tällaiset tilanteet eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä uskot, eivätkä ne noudata järkevältä tuntuvaa syy-seuraussuhdetta, joten ne saattavat helposti unohtua. Sen sijaan mieleen jäävät parhaiten ne tilanteet, joissa koira on tehnyt tuhojaan ja näyttää lisäksi syylliseltä.

Koirat vaikuttaisivat kuitenkin olevan tietoisia siitä, jos ne tekevät jotakin kiellettyä. Niiden syke nousee tällaisessa tilanteessa ja ne pyrkivät tekemään kiellettyjä asioita silloin, kun omistaja ei ole näkemässä. Tämä ei vielä tarkoita, että koiralla olisi käsitys oikeasta tai väärästä tai että se kokisi syyllisyyden tunnetta. Tällaista käytöstä voi ilmetä puhtaasti oppimisen seurauksena; koiralla on ehkä useita kokemuksia siitä, että kielletyn asian tekemisestä omistajan nähdessä seuraa jotakin ikävää.

Tällä hetkellä tiedossa olevien tutkimusten perusteella ei ole vielä mahdollista sanoa, kykeneekö koira tuntemaan syyllisyyttä vai ei. On kuitenkin paljon viitteitä siitä, että koiran ”syylliseltä” näyttävä käytös omistajan tullessa kotiin johtuu jostakin aivan muusta kuin syyllisyydestä.

Voiko koira olla mustasukkainen?

Osa koirista saattaa välillä käyttäytyä tavalla, joka muistuttaa hyvin paljon mustasukkaisuutta. Ne saattavat käyttäytyä vihamielisesti, jos toinen koira lähestyy niiden omistajaa, ne saattavat tunkea väliin omistajan viettäessä aikaa toisen ihmisen lähettyvillä, tai ne saattavat murista tai haukkua omistajan halatessa toista ihmistä. Kokeeko koira siis suhteensa omistajaan olevan jollakin tavoin uhattuna?

Koirien mustasukkaisuutta on aiemmin tutkittu lelukoirien avulla, mikä vaikeuttaa tutkimustulosten tulkintaa; koirat todennäköisesti käyttäytyvät eri tavalla lelukoiraa kohtaan verrattuna aitoon koiraan. Vuonna 2018 tehtiin kaksi tutkimusta, joissa tarkkailtiin koirien käytöstä silloin, kun omistaja kiinnitti huomiota toiseen koiraan. Unkarilaisessa tutkimuksessa koirat viettivät enemmän aikaa omistajan läheisyydessä tai omistajan ja koiran välissä silloin, kun toinen koira sai omistajalta huomiota. Vihamielistä käytöstä toista koiraa kohtaan ei kuitenkaan näkynyt lainkaan. Italialaisessa tutkimuksessa sen sijaan ei huomattu lainkaan merkkejä mustasukkaisuutta muistuttavasta käytöksestä.

Mustasukkaisuudesta tarvitaan selkeästi lisää tutkimustietoa, eli tällä hetkellä on vaikeaa sanoa, kokeeko koira aidosti mustasukkaisuutta vai voiko sen käytöksen taustalla olla jokin vaihtoehtoinen selitys. Koira saattaa esimerkiksi suhtautua yleisesti ottaen epäluuloisesti tai vihamielisesti tuntemattomia koiria tai ihmisiä kohtaan, mikä saattaa vaikuttaa mustasukkaisuudelta. Vaihtoehtoisesti se saattaa kokea omistajan tärkeänä resurssina, jota on puolustettava muilta. Koira saattaa myös nähdä ihmisten keskinäisen halaamisen tai muun läheisyyden konfliktitilanteena, jonka se pyrkii keskeyttämään. Koiran näkökulmasta halaaminen saattaa näyttää hyvinkin uhkaavalta käytökseltä. Kyseessä saattaa joissakin tapauksissa olla yksinkertaisesti se, koira kiinnostuu omistajan tarjoamasta huomiosta enemmän nähdessään toisen koiran menevän omistajan luokse. Koirat ovat sosiaalisia eläimiä ja muiden koirien käytös vaikuttaa väistämättä niihin jollakin tapaa. Jos yksi koira haistelee mielenkiintoista kohtaa ulkona, toinen koira ryntää todennäköisesti myös paikalle haistelemaan samaa hajua. Jos yksi koira alkaa leikkiä lelulla, saattaa toinenkin innostua leikkimään. Joskus voi käydä niinkin, että koira lähestyy omistajaansa syystä tai toisesta, ja joutuu tällä tavoin ikään kuin vahingossa aivan liian lähelle toista koiraa tai ihmistä, ja saattaa sen vuoksi ärähtää tai käyttäytyä uhkaavasti.

On täysin mahdollista, että koirat kokevat jonkinlaista mustasukkaisuuden esiastetta, joka on todennäköisesti erilaista kuin ihmisten tuntema mustasukkaisuus. Koira ei kuitenkaan kykene kantamaan kaunaa tai muistelemaan menneitä, joten mustasukkaisuuden tunne keskittyy todennäköisesti vain yksittäisiin hetkiin. Moni koiranomistaja olettaa helposti, että koiran mököttäminen tai vihamielinen käytös esimerkiksi uutta vauvaa tai koiranpentua kohtaan johtuu mustasukkaisuudesta. Paljon todennäköisempää kuitenkin on, että koira kokee uuden tilanteen stressaavana tai suhtautuu pelokkaasti tai epävarmasti uuteen perheenjäseneen.

Tunnetilojen selvittäminen kannattaa

Koska eläinten monimutkaisempia tunteita on tutkittu vasta suhteellisen vähän aikaa, ei varmaa tietoa ole vielä saatavilla kovinkaan paljon. Sitä ennen ei kannata hypätä liian nopeasti johtopäätöksiin siitä, mitä koira tuntee missäkin tilanteessa. On hyvä suhtautua koiran käytökseen uteliaan avoimesti, olettamatta liikaa sen sisäisestä tunnemaailmasta ennen kuin tilannetta on selvitetty riittävästi. Kun koira käyttäytyy tavalla, jota emme ymmärrä, on tärkeää aina ensimmäiseksi selvittää, mikä tunne tai tunteiden yhdistelmä on todennäköisimmin käytöksen taustalla. Ymmärtämällä, miltä koirasta tuntuu tilanteessa, päästään jo paljon lähemmäksi ratkaisua.


Artikkeli on julkaistu alun perin Canis-lehdessä 5/2020.

Rauhoittumisen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä

Kukapa ei toivoisi koiraltaan enemmän rauhallisuutta, edes silloin tällöin? Olisihan se hienoa, kun koiran saisi taikasanasta rauhoittumaan hetkessä, erityisesti, kun se sattuu hyppimään vieraita vasten, haukkuu tai vinkuu monta minuuttia yhteen menoon tai syöksyilee hihnassa ympäriinsä. Vaikka koira ei olisikaan erityisen hyperaktiivinen, välillä tulee eteen tilanteita, joissa koiran toivoisi osaavan rauhoittua.

Valitettavasti koiraa ei kuitenkaan voi käskeä tai pakottaa rauhoittumaan; sen on itse päästävä oikeanlaiseen mielentilaan. Rauhoittuminen on taito, jonka oppimiseen menee koiralta runsaasti aikaa. Ei ole helppoa, kun maailma on täynnä mielenkiintoisia ärsykkeitä, joihin ei saisi reagoida liian voimakkaasti. Jotta koira osaisi rauhoittua tarvittaessa, on katsottava kokonaiskuvaa sen sijaan, että yritettäisiin saada koira rauhoittumaan juuri silloin, kun se on sille kaikkein vaikeinta. Oikea hetki rauhoittumisen harjoitteluun ei siis ole silloin, kun koira on kiihtynyt, innostunut tai stressaantunut. On varmistettava, että kokonaisuus on kunnossa ja että koiralla on tarvittavat tukitaidot hallinnassa. Näin koiran rauhoittuminen myös haastavissa tilanteissa muuttuu todennäköisemmaksi.

Fyysinen liikunta: ratkaisu kaikkeen?

Monelle koiranomistajalle ensimmäinen (ja joskus myös ainoa) ratkaisu on lisätä koiran saaman liikunnan määrää. Koira yritetään väsyttää pitkillä kävelyretkillä, juoksulenkeillä tai toistuvalla pallon heittelyllä. Lyhyellä aikavälillä tämä usein toimiikin; koira saattaa olla täysin uupunut päivän lopuksi ja käyttää kaiken aikanasa nukkumiseen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että väsyminen ja rauhoittuminen ovat kaksi eri asiaa. Ei ole pitkällä aikavälillä kovin kestävää pyrkiä uuvuttamaan koira päivittäin niin paljon, että se ei jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Kun liikunnan määrä pysyy korkeana pidempään, koiran kunto alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Sama määrä liikuntaa, joka aiemmin väsytti koiran, ei enää riitäkään. Koiran kanssa pitäisi liikkua koko ajan enemmän ja enemmän, että se saataisiin jälleen väsymään pelkästä liikunnan määrästä. Lopulta vuorokauden tunnit eivät riittäsi enää siihen, että koiralle saataisiin tarjottua riittävä määrä liikuntaa sen uuvuttamiseen.

Liiallinen tai vääränlainen fyysinen liikunta voi pahimmassa tapauksessa jopa nostaa koiran kierroksia pidempiaikaisesti. Toistuva pallon jahtaaminen tai muut stressitasoa nostavat aktiviteetit saattavat pitää koiran viretason korkealla vielä monta tuntia tilanteen jälkeen. Vaikka tällaisesta tekemisestä johtuva stressi onkin usein niinsanottua hyvälaatuista stressiä, liian usein toistuvana koira saattaa käydä jatkuvasti ylikierroksilla, sillä stressitason laskemiseen voi mennä yllättävän pitkä aika. Joillekin koirista myös tietynlainen harrastaminen voi nostaa stressitasoa huomattavasti. Jo pelkkä tuntemattomien koirien, ihmisten ja muiden ärsykkeiden määrä harrastuspaikassa voivat saada osan koirista hyvinkin kiihtyneiksi.

On siis mahdollista tehdä myös liikaa koiran kanssa. Rauhoittuminen esimerkiksi kotioloissa voi olla hankalaa koiralle, jos sen stressitaso on koholla liian usein muina aikoina. Koirien välillä on kuitenkin runsaasti yksilöllisiä eroja siinä, millaisia kiihdyttäviä aktiviteetteja ne voivat tehdä, miten usein ja kuinka kauan kerrallaan.

On muistettava, että riittävä lepo on aivan yhtä tärkeää kuin riittävä liikunta. Joskus voi olla, että liikunnan lisäämisen sijaan koira tarvitseekin itse asiassa enemmän unta ja lepoa. Koira tarvitsee huomattavasti enemmän unta kuin ihminen, ja on myös hyvä, jos koiralla on ainakin yksi ”vapaapäivä” viikossa, jolloin mitään ihmeellistä ei tapahdu.

Riittävän liikunnan takaaminen on tietysti joka tapauksessa äärimmäisen tärkeää. Koiran on helpompi pysyä rauhallisena, jos sen kaikki käyttäytymistarpeet on täytetty. Fyysinen liikunta on kuitenkin vain yksi näistä tarpeista, ja se harvoin riittää yksinään. Tavoitteena ei pitäisi olla koiran uuvuttaminen, vaan rauhallisemman mielentilan mahdollistaminen pidemmällä aikavälillä.

Selvitä, mistä koiran yliaktiivisuus johtuu

On turha ruveta muuttamaan koiran mielentilaa rauhallisemmaksi, jos perimmäistä syytä koiran käytöksen taustalla ei ole selvitetty. Joskus koiran hyperaktiivinen käytös voi johtua esimerkiksi kivusta, terveysongelmista, stressistä tai ahdistuksesta. Aina ei ole helppo tunnistaa, että koira ei olekaan pelkästään innoissaan tai ”ADHD”, vaan sillä saattaa olla jokin hätänä. Esimerkiksi koira, joka ahdistuu uusista ihmisistä, saattaa käyttää yliaktiivisuutta ikään kuin sijaistoimintona. Se saattaa hyppiä ja juoksennellä ympäriinsä tai lepytellä voimakkaasti kotiin tulevia vieraita.

Jotta koiran käytöksen taustat selviäisivät, kannattaa alkaa kiinnittää huomiota siihen, missä tilanteissa sitä ilmenee. Mihin päivänaikaan käytös on voimakkaimmillaan? Mitä tapahtuu juuri ennen sitä? Entä sen jälkeen? Miten itse reagoit käytökseen, entä muut ihmiset tai eläimet? Saavuttaako koira käytöksellään jotakin? Mitä erilaisia eleitä näet koirassa käytöksen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen? Onko käytös alkanut tai pahentunut ajan myötä, ja jos on, mikä on muuttunut samoihin aikoihin?

On tärkeää selvittää, miksi koiralla on vaikeuksia rauhoittua. Kun tiedät, mikä koiraa motivoi, on paljon helpompi tehdä muutoksia sen eteen, että koira onnistuisi pysymään rauhallisena. Joskus ratkaisu voi olla hyvinkin yksinkertainen; siihen voi riittää esimerkiksi rutiinien tai oman käytöksen muuttaminen tai tilanteiden ennakointi niin, että koira ei pääse alun perinkään kiihtymään. Kun syy koiran käytöksen taustalla on selvitetty, voidaan alkaa toteuttaa muita keinoja koiran rauhallisemman mielentilan edesauttamiseksi.

Virikkeistäminen on avainasemassa

Pitkäkestoinen ja tehokas ratkaisu koiran väsyttämiseen (hyvällä tavalla) on virikkeistäminen. Kun koiran toivotaan olevan rauhallisempi, kannattaakin liikunnan sijaan keskittyä ensisijaisesti koiran saamien virikkeiden määrään. Kaikesta aktivoinnista ja tekemisestä, jossa koira saa edes hieman käyttää aivojaan, on jossakin määrin hyötyä. Kaikkein tehokkaimpia keinoja ovat kuitenkin muun muassa erilaiset haistelutehtävät sekä pitkäkestoisten herkkujen, luiden tai aktivointilelujen järsiminen.

Erilaisia aktivointileluja ja muita virikkeistämiskeinoja voi myös käyttää strategisesti aikoina, jolloin koiran tiedetään käyttäytyvän yliaktiivisesti; näin koiran on helpompi pysyä edes jossain määrin rauhallisena, koska sillä on jotakin mukavaa tekemistä.

Tee lepäämisestä mahdollisimman houkuttelevaa

Jos koiran halutaan viettävän enemmän aikaa lepäillen ja nukkuen, on varmistettava, että sillä on mahdollisimman mukava olla. Koiralla olisi hyvä olla oma peti, jossa se saa olla rauhassa ihmisiltä ja eläimiltä. Vielä parempi on, jos koiralla on valinnanvaraa erilaisista, eri sijainneissa olevista pedeistä. Jokaisella koiralla on omat mieltymyksensä; osa saattaa pitää reunallisesta pedistä, osa taas haluaa levittäytyä makaamaan koko pituudellaan. Varmista siis, että koiran peti on riittävän iso, että se voi nukkua siinä mukavasti. Osa saattaa haluta olla eri huoneessa kuin muut, osa mahdollisimman lähellä perheenjäseniä. Osa koirista saattaa nauttia korkealla paikalla makoilusta, osa taas pöydän alla tai esimerkiksi peitetyssä häkissä nukkumisesta (häkin ovi auki). Osa saattaa nauttia siitä, että pedissä on runsaasti vilttejä, peittoja tai tyynyjä ”pedattavaksi” ja pöyhittäväksi.

On tärkeää, että koiralla on ainakin yksi oma peti, jossa se saa aina olla täysin rauhassa. Varmista siis, että pidät myös muut lemmikkieläimet ja perheenjäsenet parhaasi mukaan poissa koiran omalta paikalta. Tarvittaessa käyttöön voi ottaa vaikka koiraportin, jolloin koira saa olla edes osan ajasta täysin rauhassa. Fyysinen este kiinnostavien, stressaavien tai muuten vain kiihdyttävien kohteiden välissä voi joissakin tapauksissa jopa auttaa koiraa rauhoittumaan esimerkiksi vieraiden kyläillessä, lasten riehuessa tai kun keittiössä laitetaan ruokaa – kunhan koira ei stressaannu eri tilaan joutumisesta.

Palkitse rauhallisuudesta

On harmillinen tosiasia, että koira on yksinkertaisesti helpompi huomata, kun se ei ole rauhallinen. Rauhassa omissa oloissaan makoileva koira muuttuu helposti näkymättömäksi ja saattaa melkein unohtua, kun taas hyppivä, haukkuva tai ympäriinsä juoksenteleva koira on hyvinkin näkyvä. On vaikeaa olla tarjoamatta koiralle huomiota (edes negatiivista huomiota), kun se toimii ei-toivotulla tavalla. Tällöin saattaa käydä huomaamatta niin, että koiraa palkitaan vahingossa nimenomaan silloin, kun se ei ole rauhallinen, kun taas rauhallinen käytös jää huomaamatta. Tällöin yliaktiivinen käytös vahvistuu ja rauhallinen käytös heikkenee.

Kannattaakin alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä koira tekee eri aikoina ja miten itse reagoit siihen. Voi vaatia paljon aktiivista itsesi muistuttelua, että et unohda koiraa sen käyttäytyessä rauhallisesti. Mitä useammin muistat palkita koiraa sen ollessa rauhallinen, sitä kannattavammaksi rauhallisuus muuttuu koiralle, ja sitä todennäköisemmin sama käytös toistuu jatkossakin.

Koiraa voi palkita kehuilla, silityksillä, herkuilla tai vaikka leikkihetkillä. Ei ole väliä, vaikka koira ei palkitsemisen jälkeen enää olisikaan rauhallinen, kunhan ehdit palkita sitä siinä hetkessä, kun se vielä käyttäytyi rauhallisesti. Se käytös vahvistuu, jota koira teki palkitsemisen hetkellä. Sillä, mitä koira tekee palkitsemisen jälkeen ei ole oppimisen kannalta niinkään väliä. Vaikka lyhyellä aikavälillä saattaakin tuntua ristiriitaiselta ”keskeyttää” koiran rauhallinen käytös, pitkällä aikavälillä koira kuitenkin oppii käyttäytymään rauhallisemmin, sillä siitä sitä palkittiin. Todennäköisesti koira oppii myös kerta kerralta rauhoittumaan nopeammin ja nopeammin palkitsemisen jälkeen, kun se oppii, että palkkion jälkeen ei tapahdu mitään ihmeellistä. Jos se on mahdollista, koiraa kannattaa kuitenkin palkita mahdollisimman rauhallisesti, että rauhallinen mielentila olisi sille helpompi.

Varmista kuitenkin, että koiralla on myös mahdollisuus täysin häiriöttömään uneen. Koiralla voi olla esimerkiksi yksi peti, jossa sitä ei koskaan häiritä. Koiraa ei kannata myöskään herättää kesken syvän unen; odota mieluummin, että se heräilee hieman, ennen kuin palkitset sitä.

Opeta rauhoittuminen ”temppuna”

On tärkeää opettaa koiralle, mitä sen halutaan tekevän. Jos koiralle ei ole ikinä opetettu, miltä rauhoittuminen näyttää tai mitä siihen sisältyy, miten se voisi tietää, mitä haluamme siltä? Kun koiralle opetetaan käytös, joka auttaa sitä pääsemään rauhallisempaan mielentilaan, sitä voidaan myöhemmin käyttää tilanteissa, joissa koiran toivotaan rauhoittuvan. Koiralle voidaan tällöin selkeästi viestiä, mitä siltä halutaan.

Harjoittelun myötä koira alkaa usein myös tarjota samaa käytöstä monissa muissakin tilanteissa harjoitusten ulkopuolella. Koira saattaa esimerkiksi alkaa viettää enemmän aikaa pedissään makoillen. Tästä syystä harjoitus on erityisen hyödyllinen koirille, joiden toivottaisiin nukkuvan enemmän omassa pedissään ja vähemmän esimerkiksi sohvalla. Myös koiran koko mielentila saattaa muuttua monissa erilaisissa tilanteissa rauhallisemmaksi, vaikka harjoitusta oltaisiinkin tehty vasta yhdessä tietyssä tilanteessa. Mitä enemmän koira toistaa rauhallista käytöstä harjoituksissa ja kokee sen kannattavaksi, sitä todennäköisemmäksi käytös muuttuu myös muissa tilanteissa.

Kun koira opetetaan makaamaan rauhassa viltillä, pedillä tai jollakin muulla alustalla, rauhallinen mielentila muuttuu sille helpommaksi. Koiralle voidaan opettaa tietty vihjesana, joka merkitsee rauhoittumista, tai pelkkä alustan esiin ottaminen voi toimia koiralle merkkinä harjoituksen alkamisesta.

On tärkeää, että harjoitus tehdään alkuvaiheessa aina silloin, kun koira on jo valmiiksi rauhallinen. Jos koiralle yritetään opettaa rauhoittumista, kun se on kiihtynyt, ei saada todennäköisesti mitään aikaan, ja koira oppii yhdistämään kiihtyneen mielentilan harjoitukseen. Sen sijaan tavoitteena on yhdistää rauhallinen mielentila harjoitteluun. Valitse siis aika, jolloin rauhoittuminen on mahdollisimman helppoa koiralle. Myöhemmin harjoitusta voidaan käyttää myös vaikeammissa tilanteissa, mutta alussa onnistuminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi koiralle.

Aluksi koiralle opetetaan yksinkertaisesti, että alustalla makaamisesta seuraa hyviä asioita, eli koiraa palkitaan tiheään tahtiin (mutta rauhallisesti) toivotusta käytöksestä. Harjoituksen edetessä voidaan sitten pikkuhiljaa pidentää aikaa herkkujen välillä. Lopulta voit myös harjoitella niin, että olet itse kauempana koirasta ja teet muita asioita samalla, kun koira makoilee alustalla. Tee onnistumisesta aina mahdollisimman helppoa koiralle; jos se turhautuu, kiihtyy tai lähtee alustalta, helpota tehtävää huomattavasti. Etene hyvin pienin askelin, että epäonnistumisia tulisi mahdollisimman vähän.

Harjoitukset kannattaa pitää aluksi melko lyhyinä. On tärkeää muistaa, että itsehillintä ja rauhoittuminen voivat olla koiralle äärimmäisen haastavia asioita, eikä se välttämättä kykene niihin kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Alussa noin 5-10 minuuttia päivässä voi olla oikein hyvä määrä. Myöhemmin aikaa voidaan pikkuhiljaa pidentää, että koira oppii rauhoittumaan myös pidempiä aikoja kerrallaan.

Kun aikaa alustalla pidennetään, voit alkaa palkita koiraa myös valikoivasti. Palkitse sellaisina hetkinä, kun koira osoittaa merkkejä erityisestä rauhallisuudesta; kun se ottaa mukavamman asennon, vetää syvään henkeä, huokaisee, laskee päänsä alas tai katselee muualle (eli ei tapita sinua jatkuvasti odottaen herkkuja). Varmista kuitenkin, että koira ei ala tarjota näitä käytöksiä pelkkinä temppuina, vaan palkitset sitä aidosta rauhallisesta mielentilasta.

Kun harjoitus sujuu hyvin kotioloissa ja rauhallisena hetkenä, voit alkaa pikkuhiljaa treenata haastaavammissa tilanteissa. Mieti, mikä olisi vain astetta haastavampi tilanne, ja harjoittele sitä seuraavaksi. Älä oleta, että koira pystyy heti rauhoittumaan vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa, vaan tee onnistuminen helpoksi. Jos rauhoittuminen ei onnistu jossakin tilanteessa, on parempi harjoitella ensin helpommissa tilanteissa, vaikeuttaen pikkuhiljaa.

Kun harjoitustilannetta vaikeutetaan, kannattaa harjoitusta myös helpottaa aluksi koiralle. Palkitse sitä taas melko tiheään tahtiin, että rauhoittuminen olisi edelleen kannattavaa, ja pidennä vasta sitten palkitsemisväliä pikkuhiljaa.

Muista, että et voi pakottaa rauhoittumista

Voimme opettaa koiralle erilaisia taitoja, joiden avulla rauhoittuminen muuttuu todennäköisemmäksi eri tilanteissa. Voimme opettaa käyttäytymismalleja, jotka edesauttavat rauhallista mielentilaa. Mutta koira ei ole robotti, jonka voimme asettaa lepotilaan milloin tahansa. Välillä tulee varmasti eteen tilanteita, joissa koira kaikesta huolimatta kiihtyy, innostuu, turhautuu tai stressaantuu. Ethän itsekään pystyisi olemaan täysin zen joka ikinen päivä koko loppuelämäsi ajan; miksi siis koiran täytyisi kyetä tähän? Itse asiassa koiralle olisi hyvä silloin tällöin antaa jopa lupa kiihtyä. Varmista, että koira saa välillä olla myös vapaasti oma itsensä ja käyttäytyä koiramaisesti.


Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.


ZenKoira-verkkokoulu on luotu varta vasten koirien käyttäytymisestä kiinnostuneille koiranomistajille ja koira-alan ammattilaisille. Ylläolevat ovat vain muutamia esimerkkejä verkkoluennoista, videoista, artikkeleista ja verkkokursseista, joihin saat pääsyn kuukausimaksua vastaan. Verkkokoulun jäsenyyden voit keskeyttää halutessasi milloin tahansa. Verkkokoulussa yhdistyvät teoria ja käytäntö. Löydät verkkoluentoja, joissa käyn läpi koirien käyttäytymisen taustoja perusteellisesti ja syvällisesti, tieteelliseen tutkimukseen perustuen, ja myös videoharjoituksia, joissa havainnollistan vaihe vaiheelta erilaisten hyödyllisten taitojen opettamista koiralle.

Haukkuminen – koiran tehokkain keino kommunikoida ihmisten kanssa

Koiran haukkumista pyritään usein kitkemään tavalla tai toisella, mutta harvoin pysähdytään miettimään, mistä käytös oikeastaan johtuu. Haukkuminen on koiralle normaalia käyttäytymistä, joka on saattanut vahvistua domestikaation kautta osittain siksi, että se on erityisen tehokas kommunikointikeino ihmisten maailmassa. Haukkuminen ei siis tarkoita, että koirassa olisi mitään vikaa, vaan koirille on täysin normaalia haukkua silloin tällöin. Jos haukkumisesta kuitenkin aiheutuu ongelmia joko koiralle itselleen tai sen ympärillä oleville ihmisille, on tärkeää aina ensin selvittää, mistä haukkumisessa on kyse. Koiran ääntelyyn on huomattavasti helpompi reagoida oikealla tavalla, jos ymmärrämme sen taustat paremmin.

Miksi koirat haukkuvat?

Koiran lähin sukulainen, susi, haukkuu vain harvoin, kun taas koiralle se on hyvinkin yleinen ääntelykeino. On mahdollista, että haukkuminen on lisääntynyt osittain domestikaation sivuvaikutuksena, mutta haukkumista on myös pitkään pidetty jopa toivottavana piirteenä (erityisesti tietyissä roduissa), ja sitä on myös jalostuksen kautta vahvistettu. Haukkumisesta on saattanut olla hyötyä esimerkiksi kodin puolustamisessa sekä myös joissakin työtehtävissä.

Suhteellisen lyhyen ajan sisällä haukkuminen on kuitenkin muuttunut hyödyllisestä piirteestä haitalliseksi ja epätoivotuksi käyttäytymismalliksi, ainakin meidän ihmisten näkökulmasta. Moni tuntuu olettavan, että koira ei saisi koskaan haukkua missään tilanteessa, tai sen pitäisi vähintäänkin tietää, milloin on sallittua haukkua ja milloin ei. Murtovarkaille olisi toivottavaa haukkua, kun taas kotona käyville remonttimiehille ei. Koira, joka hälyttää haukkumalla epäilyttävistä ihmisistä tai vaarallisista tilanteista julistetaan sankariksi, kun taas muissa tilanteissa haukkuva koira leimataan ongelmalliseksi. Tilanteet saattavat koiran näkökulmasta kuitenkin olla aivan yhtä vaarallisia tai epäilyttäviä; koira ei osaa arvioida, milloin on aidosti tosi kyseessä ja milloin taas ei.

Haukkumiseen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus, ja koiran voi olla hyvinkin vaikeaa olla yhtymättä mukaan toisen yksilön haukuntaan. Samassa taloudessa asuvat koirat saattavat yhdessä ollessaan yllyttää toinen toisiaan haukkumaan entistä kovempaa, vaikka ne yksin ollessaan olisivat ehkä hiirenhiljaa. Kyseessä voi olla niinsanottu tunnetartunta, joka on ikään kuin empatian esiaste. Tunnetartunnassa yhden eläimen tunnetila vaikuttaa melkeinpä automaattisesti toisen eläimen tunteisiin ja käyttäytymiseen, ilman että yksilö on välttämättä edes itse tietoinen siitä. Eräässä tutkimuksessa koirat esimerkiksi reagoivat selvästi negatiivisemmin kuullessaan yksinolotilanteessa nauhoitettua vinkumista, verrattuna leikkitilanteessa nauhoitettuun haukkumiseen (Huber et al., 2017).

Joskus koiran haukkuminen voi tosiaan kummuta suoraan sen kokemasta tunnetilasta, eli koira ei välttämättä tietoisesti pyri kommunikoimaan mitään haukkumisellaan. Joissakin tilanteissa koiran haukkuminen kuitenkin liittyy selvästi tarkoituksenmukaiseen kommunikointiin. Se saattaa siis haukkumisellaan yrittää vaikuttaa toisen koiran, ihmisen tai jonkin muun eliön toimintaan. On mielenkiintoista, että villinä elävät koirat haukkuvat huomattavasti vähemmän kuin ihmisten kanssa asuvat koirat. On siis mahdollista, että haukkuminen on ollut erityisen hyödyllinen kommunikointikeino nimenomaan ihmisten kanssa eläessä – me kun emme välttämättä reagoi yhtä herkästi koiran muihin kommunikointiyrityksiin. Sama ilmiö on huomattu myös kissojen naukumisen suhteen.

Osaammeko tulkita koiran haukkumista oikein?

Et välttämättä edes tiedosta sitä, mutta todennäköisesti reagoit eri tavalla koiran haukkumiseen riippuen siitä, miltä se kuulostaa. Uhkaava haukku on selvästi erilainen kuin leikkisä haukku. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmiset osaavat yllättävän hyvin päätellä pelkän äänen perusteella, mikä tilanne ja tunnetila haukkumisen taustalla on (Pongrácz et al., 2005). Ihmisten aiemmalla koirakokemuksella ei ole juurikaan vaikutusta tähän, ja jopa ihmiset, jotka eivät sokeuden vuoksi ole koskaan edes nähneet koiraa, pystyvät myös suhteellisen hyvin tulkitsemaan koirien haukkumista (Molnár et al., 2010).

Myös lapset osaavat tunnistaa ainakin koiran uhkaavalta kuulostavan haukkumisen, mutta esimerkiksi leikkihaukun tunnistaminen on heille haastavampaa (Pongrácz et al., 2011). Lapset kuitenkin vaikuttaisivat olevan itse asiassa taitavampia tunnistamaan koirien haukkumista kuin niiden elekieltä – he saattavat esimerkiksi helposti erehtyä luulemaan koiran hampaiden näyttämistä hymyksi.

Koska me ihmiset käytämme toistemme ymmärtämiseen pääasiassa kuuloaistiamme, koiran ääntelyn tulkitseminen voi olla meille luontevampaa kuin sen eleiden lukeminen – koirien elekielihän on monelta osin erilaista kuin ihmisten elekieli, ja merkitykset saattavat olla joskus jopa päinvastaisia. Voi olla, että haukkuminen on osittain tästä syystä yleistynyt koirilla; se on ehkä tehokkaampi tapa kommunikoida eliöiden kanssa, jotka käyttävät kommunikointiin enimmäkseen ääntään.

Haukkuminen vaikuttaisi myös olevan erityisen ärsyttävä ääni meidän ihmisten näkökulmasta – se on vahvistettu jopa tutkimustulosten kautta. Yksi teoria on, että koiran haukkuminen vaikuttaa meihin hieman samalla tavalla kuin vauvan itkeminen – molemmat ovat saattaneet kehittyä juuri sellaisiksi ääniksi, jotka kiinnittävät huomiomme kaikkein tehokkaimmin ja vaativat melkeinpä välitöntä reagointia. Erityisen ärsyttävänä koettiin korkean sävelkorkeuden haukkuminen (joka muistuttaa vauvan itkemistä), ja kaikkein ärsyttävimpänä sen kokivat nuoret aikuiset (Jégh-Czinege et al., 2020) . Koiran haukkuminen koettiin myös sitä ärsyttävämpänä, mitä negatiivisemmaksi sen taustalla oleva tunnetila miellettiin (Pongrácz et al., 2016).

Haukku voi sisältää yllättävän paljon informaatiota

Vaikka me ihmiset osaammekin jossakin määrin tulkita koiran haukkumista, ei tule varmaan yllätyksenä, että koira kykenee vieläkin vaikuttavampaan suoritukseen. Todennäköisesti on vielä paljon sellaista, mitä emme tiedä haukkumisen sisältämästä informaatiosta toisille koirille.

Koirat osaavat esimerkiksi pelkän haukkumisen perusteella tunnistaa, mikä yksilö on kyseessä – tähän eivät ihmiset vaikuttaisi kykenevän. Ne pystyvät myös tehokkaasti tunnistamaan haukkumiseen liittyviä tunnetiloja. Eräässä tutkimuksessa pihassa olevalle koiralle soitettiin aidan takaa joko tutun tai tuntemattoman koiran haukkumista. Haukkumista oli äänitetty joko tilanteessa, jossa koira jää yksin kotiin tai tilanteessa, jossa koira haukkuu uhkaavalle ihmiselle. Jos aidan takaa soitettiin tutun koiran ääntelyä, testikoira pysytteli lähellä kodin ovea, missä se tiesi tutun koiran olevan – tämä siitäkin huolimatta, että äänitys kuului täysin eri suunnasta. Jos haukkujana oli tuntematon koira, testikoira pysytteli lähellä aitaa, josta äänitys kuului. Kun äänitetty haukku kohdistui uhkaavaan henkilöön, testikoira haukkui huomattavasti enemmän kuin silloin, jos äänitetty haukku liittyi yksinolotilanteeseen (Péter et al., 2014).

Tietokone-ohjelmille on onnistuttu opettamaan suhteellisen luotettavasti haukkumisäänien erottelu muun muassa yksilön, kontekstin, sukupuolen ja iän perusteella (Larranaga et al., 2015). Haukkumiseen saattaa siis sisältyä yllättävän paljon informaatiota, eikä tulisi lainkaan yllätyksenä jos kävisi ilmi, että koirat kykenisivät saamaan huomattavasti enemmän tietoa toistensa ääntelystä kuin tiedämmekään.

Miten koiran haukkumisen syy voidaan selvittää?

Koiran haukkumisen perusteella on mahdollista saada paljonkin selville käytöksen taustalla olevasta tunnetilasta ja motivaatiosta. Tutkimuksissa on osoitettu, että ainakin sävelkorkeus, haukkumisen kesto sekä haukkumistahti voivat auttaa meitä selvittämään, miksi koira haukkuu tietyssä tilanteessa.

Sävelkorkeus

Haukkuminen korkealta tai matalalta sävelkorkeudelta kertoo paljon koiran tunnetilasta ja haukkumiseen liittyvästä tilanteesta. Matalampi haukkuminen tulkitaan usein olevan lähtöisin isokokoisemmasta koirasta, oli tulkitsijana sitten ihminen tai toinen koira. Koira muuttaakin yleensä haukkumisen sävelkorkeutta matalammaksi tilanteessa, jossa se pyrkii kuulostamaan suuremmalta ja pelottavammalta. Koira saattaa haluta kohteen liikkuvan kauemmas itsestään, ja haukkuminen saattaa liittyä korkeampaan aggressiivisuuteen ja uhkaavaan käytökseen, erityisesti jos haukahdusten välissä on lyhyempi aika, eli koira haukkuu tiheämpään tahtiin.

Sen sijaan korkean sävelkorkeuden haukkuminen saattaa liittyä leikkisyyteen tai innostumiseen, varsinkin jos haukahdusten välissä on enemmän aikaa. Joskus korkealta haukkuminen saattaa kuitenkin myös liittyä pelkoon, ahdistukseen tai yksinolotilanteeseen.

Haukkumisen kesto

Kun koiran haukkuminen kestää pidempään, se on todennäköisemmin tarkoituksenmukaista haukkumista, kun taas lyhyt yksittäinen haukahdus saattaa olla nopea ja lähes automaattinen tunteenpurkaus. Pitkään jatkuva haukkuminen voi siis tarkoittaa, että koira on oikeasti tosissaan, ja tunnetila saattaa olla myös voimakkaampi.

Haukkumistahti

Nopeasti peräkkäin toistuvat haukahdukset saattavat viitata siihen, että koira on kiihtynyt tai kokee tilanteen tärkeänä tai vaarallisena. Se saattaa myös tarkoittaa, että koira on valmis hyökkäämään tai puolustautumaan. Tiheään ja pitkään jatkuva haukkuminen saattaa liittyä esimerkiksi kodin puolustamiseen.

Elekieli ja konteksti

On melko harvinaista, että joutuisimme selvittämään koiran haukkumisen taustalla olevia syitä ilman, että näkisimme koiraa lainkaan. Koiran haukkumista kannattaa siis aina tulkita yhdessä tilanteeseen liittyvän elekielen ja käyttäytymisen kanssa. Jos koira haukkuu esimerkiksi yksin ollessaan, on tärkeää saada myös videokuvaa koiran käyttäytymisestä sen sijaan, että jätettäisiin haukkumisen syiden arviointi pelkän äänityksen varaan.

Kannattaa myös pohtia kontekstia, jossa haukkuminen ilmenee. Mitä yhdistäviä tekijöitä tilanteilla on? Mitä tapahtuu ennen haukkumista, entä sen jälkeen? Mitä koira saavuttaa haukkumisellaan? Näitä kysymyksiä pohtimalla voidaan selvittää, mikä käytöstä ylläpitää ja mitkä ärsykkeet tarkalleen ottaen käynnistävät sen.

Miten haukkumista saadaan vähennettyä?

Vasta siinä vaiheessa, kun ollaan selvitetty todennäköisin syy koiran käytöksen taustalla, voidaan ruveta tekemään suunnitelmaa haukkumisen vähentämiseksi – jos siihen ylipäänsä on tarvetta.

Joskus, kun haukkumisen taustat ymmärretään, saatetaan päätyä siihen lopputulokseen, ettei haukkuminen välttämättä olekaan niin suuri ongelma kuin alun perin ajateltiin. Jos koira esimerkiksi haukkuu pari kertaa viikossa ovikellon äänelle, eikä siitä ole kenellekään haittaa, voi olla että asialle ei välttämättä tarvitse edes tehdä mitään. Joskus taas on mahdollista tehdä yksinkertaisia muutoksia koiran ympäristöön tai omistajan käyttäytymiseen, joiden seurauksena haukkuminen ei enää ole ongelma. Voidaan esimerkiksi peittää ikkunat, ettei koira näe jokaista kodin ohi kulkevaa ihmistä, tai koiralle voidaan tarjota muuta puuhaa silloin, kun vieraita on tulossa kylään.

Jos haukkumisen taustalla on negatiivinen tunnetila, koira itse kärsii haukkumisestaan tai se häiritsee omistajaa tai naapureita, voi tilanteelle olla tarpeen tehdä jotakin. Aina ensimmäiseksi on kuitenkin päätettävä, mikä on koulutuksen tavoitteena. Voi olla epärealistista ja jopa epäreilua olettaa, että koira ei ikinä saisi haukkua missään tilanteessa. Haukkuminen on koiralle normaalia käytöstä, eli sitä on mahdoton kitkeä kokonaan pois. Emme olettaisi, että kissa ei saisi koskaan naukua tai kukko ei saisi kiekua, joten miksi vaatisimme, että koira ei saisi haukkua?

Joskus tavoitteeksi voi riittää se, että koiran on sallittua haukkua, mutta sen on jäätävä yhteen tai pariin haukahdukseen. Näin vältytään siltä, että haukkuminen jatkuu useita minuutteja, ja omistaja saa myös keinon haukkumisen keskeyttämiseen tarvittaessa. Koiralle voidaan opettaa, että aina kun se haukahtaa, sen on suoritettava jokin tehtävä, jonka se osaa jo ennestään erittäin hyvin. Sitä voidaan pyytää esimerkiksi menemään omaan petiinsä, koskemaan kättäsi kuonollaan tai tuomaan sinulle lelu. Kun tätä käytöstä pyydetään aina koiran haukahtaessa (ja siitä palkitaan reilusti), koira oppii lopulta ketjuttamaan haukkumisen ja tehtävän toisiinsa, ja tarjoamaan käytöstä pyytämättäkin.

On kuitenkin tärkeää, että koiralla on myös mahdollisuus saada palkkaa silloinkin, kun se ei hauku. Muuten vaarana on, että koira alkaa haukkua enemmän pelkästään herkkuja saadakseen. Koiralle voidaan esimerkiksi opettaa tietty käytös, jonka avulla se saa palkkaa milloin tahansa, haukkui se tai ei – esimerkiksi omaan petiin meneminen.

Jos koiran haukkumisen syynä on huomion hakeminen, on erityisen tärkeää, että koiralla on omistajan huomion kiinnittämiseen vaihtoehtoinen keino, johon ei liity haukkuminen. Koiralle voidaan opettaa esimerkiksi, että se saa huomiota aina mennessään tietylle alustalle, tökätessään omistajaa kuonollaan tai tuodessaan omistajalle lelun. Haukkumiselle ei pitäisi olla enää tarvetta, jos koiralla on toinen, paljon tehokkaampi keino pyytää huomiota. Tällöin on kuitenkin tärkeää muistaa myös noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, eli antaa koiralle huomiota joka ikinen kerta, kun se tarjoaa tätä käytöstä. Haukkuminen on syystäkin yleinen huomionhakukeino; sillä saadaan tehokkaasti omistajan huomio herätettyä, kun taas hiljaa olemisesta palkitseminen saattaa helposti unohtua.

Aina on tehokkaampaa toimia proaktiivisesti sen sijaan, että reagoitaisiin vasta sitten, kun koira on ehtinyt haukkua. Siinä vaiheessa kun koira jo haukkuu, on periaatteessa liian myöhäistä; haukkuminen saattaa olla koiralle jo itsessäänkin palkitsevaa. Siksi onkin tärkeää tiedostaa, missä tilanteissa koira yleensä haukkuu, jotta voisimme toimia ennaltaehkäisevästi. Omistaja voi esimerkiksi pyytää koiralta tiettyä käytöstä tai tarjota sille muuta tekemistä niissä tilanteissa, joissa haukkumista saattaa normaalisti ilmetä.

Jos koiran käytöksen taustalla on esimerkiksi pelko tai epävarmuus, on kaikkein tärkeintä muuttaa koiran tunnereaktio tilannetta kohtaan, jolloin haukkuminenkin lopulta vähenee. Jos taas käytöksen taustalla on turhautuminen tai kiihtyminen, voivat erilaiset rauhoittumista, impulssikontrollia ja itsehillintää kehittävät harjoitukset auttaa pidemmällä aikavälillä.

Aina on tietysti tärkeää varmistaa, että koiran elämässä on kaikki tasapainossa, se ei altistu liialle stressille ja se pääsee toteuttamaan riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä. Yllättävätkin asiat saattavat vaikuttaa koiran haukkumisherkkyyteen, ja joskus on keskityttävä muuttamaan tilanteita, jotka eivät milläänn tapaa edes liity varsinaiseen haukkumistilanteeseen. Koiran on huomattavasti helpompi pysyä rauhallisena haukkumisen sijaan, jos sen elämän muut osa-alueet ovat tasapainossa.


Artikkeli on julkaistu alun perin Canis-lehdessä 3/2020


ZenKoira-verkkokoulu on luotu varta vasten koirien käyttäytymisestä kiinnostuneille koiranomistajille ja koira-alan ammattilaisille. Verkkokoulun jäsenyyden voit keskeyttää halutessasi milloin tahansa. Verkkokoulussa yhdistyvät sopivasti teoria ja käytäntö. Löydät verkkoluentoja ja verkkokursseja, joissa käyn läpi koirien käyttäytymisen taustoja perusteellisesti ja syvällisesti, tieteelliseen tutkimukseen perustuen, ja myös videoharjoituksia, joissa havainnollistan vaihe vaiheelta erilaisten hyödyllisten taitojen opettamista koiralle.

Käsittelyä koiran ehdoilla

Käsittelytilanne voi aiheuttaa harmaita hiuksia sekä omistajalle että koiralle; koira saattaa pinkoa karkuun, kun kynsisakset tulevat esiin, vältellä valjaiden pukemista, rimpuilla eläinlääkärissä, näykkiä, kun sen turkkia yritetään harjata tai murista, kun sen korvia puhdistetaan.

Tällöin osoitetaan sormella usein omistajaa tai koiraa; joko omistaja ei tee toimenpidettä oikealla tavalla tai sitten koirassa täytyy olla jotakin vikaa, kun se ei kestä tavallisia arjen tilanteita. Oletuksena on usein, että kyseessä on aivan normaali tilanne, jota koiran ei pitäisi pelätä, ja jossa koiran täytyisi osata käyttäytyä oikein.

Koiran näkökulmasta käsittelytilanne ei kuitenkaan ole millään lailla normaali; koira ei luonnostaan ymmärrä, mistä siinä on kyse. Koirat eivät käsittele toisiaan samalla tavalla kuin me ihmiset, vaan koskeminen liittyy yleensä joko leikkiin tai hellyydenosoituksiin – tai sitten aggressiiviseen, uhkaavaan käytökseen.

Tilanne on myös ennalta-arvaamaton eli koira ei kykene aina ennustamaan, mitä tulee tapahtumaan. Jos koira lisäksi vielä kokee edes yhden kerran kipua tilanteen aikana (esim. harjatessa takkua auki tai leikatessa kynttä hieman liikaa), oppii koira nopeasti yhdistämään käsittelyn ikäviin asioihin. Tilanteesta tekee vieläkin negatiivisemman se, että koira ei koe voivansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun millään tapaa.

Usein koiran käsittelyongelmien taustalla on nimenomaan pelko, epävarmuus tai ahdistus. Ihmisen voi olla vaikea käsittää, miksi käsittely on koiran mielestä niin pelottavaa, ja saatamme vähätellä koiran kokemuksia ja olettaa sen olevan vain ylidramaattinen. Koiran näkökulmasta sen pelko on kuitenkin aitoa.

Käsittelyn hyväksyminen ei tapahdu itsestään

Jos koiraa ei ole pienestä pitäen totutettu käsittelyyn eri tavoilla, se ei voi mitenkään pitää tilannetta normaalina ja positiivisena. Silloinkin kun koira on pennusta lähtien totutettu käsittelyyn, se ei välttämättä koe tilanteita kovinkaan positiivisina. Jos pennulle on opetettu, että toimenpiteet vain tehdään väkisin, teki pentu mitä tahansa, se saattaa oppia hyväksymään käsittelyn, mutta ei todennäköisesti koe sitä millään tapaa miellyttävänä. Pahimmillaan koira saattaa joutua opitun avuttomuuden tilaan; se oppii, että millään sen toimilla ei ole minkäänlaista vaikutusta tilanteeseen, joten sen kannattaa vain luovuttaa ja lopettaa yrittäminen. Se kokee edelleen tilanteen äärimmäisen epämiellyttävänä, mutta ei koe voivansa tehdä asialle mitään.

Tällainen ei välttämättä ole ihmisen näkökulmasta ongelma, mutta se vähentää koiran kokemaa turvallisuudentunnetta sekä sen luottamusta omistajaa kohtaan. Opitun avuttomuuden tilassa oleva koira saattaa kokea tilanteen aivan yhtä pelottavana kuin koira, joka näyttää pelkonsa selkeämmin esimerkiksi pyrkimällä karkuun.

Koira, joka pelkästään hyväksyy käsittelytilanteet, on paljon herkempi pelästymään tai reagoimaan ikävästi myöhemmin. Jos koira on sen sijaan saanut paljon positiivisia kokemuksia käsittelytilanteista varastoon, ikään kuin ”pankkitilille”, se selviää myös paljon paremmin tilanteista, joissa onkin pakko tehdä koiralle jotakin ikävää tai sitä esimerkiksi satutetaan vahingossa käsittelyn aikana.

Harjoittelu kannattaa aloittaa varhain

Kaikkein parhaiten käsittelyongelmilta vältytään, kun koira totutetaan käsittelyyn pennusta lähtien positiivisella tavalla – samoja harjoituksia voidaan kuitenkin käyttää myös aikuisen koiran kanssa vähentämään käsittelypelkoa. Tällöin on kuitenkin edettävä huomattavasti rauhallisemmin vaiheesta toiseen ja helpotettava aina tilanteita niin, että koira ei varmasti ahdistu.

Pennun kanssa on tärkeää aloittaa harjoittelu jo varhaisessa vaiheessa, mielellään ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Jo kasvattajan luona on mahdollista tehdä yksinkertaisia harjoituksia, jotka luovat pohjaa tuleville käsittelytilanteille.

Sillä on paljon merkitystä, miten käsittelyyn totuttelu aloitetaan. Jos pentu kokee tilanteessa pelkoa tai epävarmuutta, ei nameilla ja kehuilla ole kovinkaan paljon merkitystä. Vaakakupissa pelko painaa usein enemmän kuin mikään palkkio. Ei ole siis kovinkaan hyödyllistä yrittää totuttaa pentua kynsienleikkuuseen leikkaamalla sen kynnet ja tarjoamalla sille lopuksi namia.

Oleellista ei ole saada toimenpide tehtyä loppuun, vaan tärkeintä on, että tilanne on kaiken kaikkiaan positiivinen koiran kannalta. Paljon tehokkaampaa on siis aloittaa mahdollisimman pienestä. Pennulle voidaan esimerkiksi näyttää kynsisakset, jonka jälkeen sitä palkitaan. Näin se oppii, että kynsisaksien ilmestyminen johtaa hyviin asioihin. Toinen hyödyllinen harjoitus on koskea pennun tassua hetken kevyesti ja palkita sitten namilla välittömästi. Pikkuhiljaa voidaan myöhemmin edetä siihen, että pennun tassuja voidaan käsitellä pidemmän aikaa eri tavoilla (palkiten jokaisen kosketuksen jälkeen) ja lopulta myös koskea kynsisaksilla – ja vasta viimeisessä vaiheessa leikataan kynsi. Ainakin alussa kannattaa palkita välittömästi, kun yksi kynsi on leikattu. Näin pentu oppii, että käsittelystä seuraa aina jotakin hyvää.

Usein itse toimenpide ei ole se vaikein asia koiran näkökulmasta; se sujuu monesti helposti, kunhan perusteet ovat kunnossa. Jos pentu on oppinut, että eri kehon alueiden koskeminen eri tavoilla johtaa herkkuihin, helpottuvat monet toimenpiteet tulevaisuudessa.

Ei siis kannata kiirehtiä liian nopeasti itse toimenpiteeseen, vaan on tärkeämpää varmistaa, että perusasiat ovat ensin hallussa ja pentu suhtautuu ehdottoman positiivisesti niihin. Jos esimerkiksi pennun kynsiä ei ole vielä kasvattajan luona leikattu, mutta se on oppinut, että tassujen koskeminen on positiivinen asia, on pentu paljon paremmin valmistautunut kynsien leikkaukseen kuin sellainen pentu, jonka kynnet on leikattu väkisin.

Pennun kanssa kannattaa harjoitella kaikkia niitä tilanteita, jotka saattavat tulla aikuisiällä vastaan, kuten rokotukset, eläinlääkärin tarkistukset, kynsien leikkaus, turkinhoito, hampaiden harjaus, valjaiden ja takin pukeminen, peseminen ja korvien puhdistus. Näin luodaan hyvä pohja sille, että erilaiset käsittelytilanteet sujuvat lopulta stressittömästi.

Varmista, että tilanne on aina riittävän helppo

Joka vaiheessa on tärkeää pitää huoli siitä, että koira on aidosti rento ja kokee tilanteen positiivisena. Vaikeampiin vaiheisiin ei kannata edetä, ennen kuin koira kokee senhetkisen vaiheen varmasti positiivisena.

On tärkeää tarkkailla koiran elekieltä ja huomata varhaiset merkit siitä, että koiralla saattaa olla vaikeaa. Välttely tai pois pyrkiminen ovat melko selkeitä merkkejä, samoin haluttomuus syödä herkkuja, jotka normaalisti kiinnostavat. Pään kääntäminen poispäin, haukottelu, huulien lipominen, korvien taakse vetäminen ja hännän madaltaminen ovat myös eleitä, joita kannattaa pitää silmällä.

Tavoitteena on edetä vaiheesta toiseen niin rauhallisesti, että koira ei missään vaiheessa ahdistu. Jos kuitenkin jossakin tilanteessa huomaat, että koiralla on vaikeaa, kannattaa palata harjoittelussa taaksepäin ja helpottaa tehtävää koiralle.

Pilko tehtävä pieniin osiin

Mieti, mitä kaikkea tiettyyn käsittelytilanteeseen liittyy ja mitkä eri osiot saattavat olla koiralle vaikeita. Esimerkiksi koiran pesemiseen sisältyy useita osia, joista jokaista on mahdollista harjoitella erikseen:

  • Kylpyhuoneessa oleminen
  • Suihkun ääni (ilman että koiraa kastellaan)
  • Suihkun pään liikuttaminen koiran kehon lähettyvillä (ilman, että suihku on päällä)
  • Koiran hierominen, ikään kuin sitä pestäisiin (ilman vettä)
  • Veden suihkuttaminen koiran turkkiin (tai kannulla kaataminen, jos suihku pelottaa)
  • Kuivaaminen

Tarvittaessa eri osiot voidaan vielä pilkkoa useampaan, pienempään osaan. Tavoitteena on aina löytää sellainen tilanne, joka ei pelottaisi koiraa.

Tarjoa koiralle keino vaikuttaa tilanteeseen

Tutkimuksissa on osoitettu, että eläimet sietävät paljon paremmin ikäviäkin asioita, jos ne kokevat voivansa vaikuttaa jollakin tavoin niiden alkamiseen ja loppumiseen. Tilanteet myös muuttuvat huomattavasti positiivisemmiksi, kun koira on itse aktiivisessa roolissa niihin osallistumisessa.

Kun koiralle tarjotaan selkeä keino kommunikoida tilanteessa, meidän ihmisten on myös paljon helpompi tietää, milloin koiralla alkaa olla liian vaikeaa. Elekielen lukeminen on tietysti tärkeää joka tapauksessa, mutta emme aina välttämättä osaa huomata koiran pienimpiä eleitä – eikä koira aina edes näytä ulkoisia merkkejä ahdistuksesta, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Siinä vaiheessa, kun koiran pelko alkaa näkyä selkeästi ulospäin, ollaan usein jo menty liian pitkälle; koira on jo ehtinyt saada ikävän kokemuksen tilanteesta. Jos koira sen sijaan saa itse kertoa, että sillä alkaa olla vaikeaa, voimme helpottaa tilannetta jo ennen kuin koiran pelko ehtii kasvaa.

Käsittelystä on mahdollista tehdä omaehtoista jo pienestä pennusta saakka, jolloin myös ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä. Erityisen paljon hyötyä kontrollin tunteesta on koiralle, joka jo pelkää käsittelytilanteita.

On useita keinoja tarjota koiralle mahdollisuuksia valintojen tekemiseen käsittelytilanteessa. Käsittely voi esimerkiksi tapahtua aina tietyn pyyhkeen päällä tai pienellä korokkeella, jolloin koira saa itse päättää, tuleeko se mukaan tilanteeseen ja haluaako se poistua siitä. Tämän opettaminen on suhteellisen helppoa; koiraa ei yksinkertaisesti käsitellä, ellei se ole pyyhkeen tai korokkeen päällä, ja sen annetaan vapaasti poistua halutessaan.

Kynnys lähteä pois alustalta voi kuitenkin olla koiralle melko korkea, ja siksi voi olla hyödyllistä käyttää myös jotakin hienovaraisempaa keinoa, jonka avulla koira voi kommunikoida helpommin. Voit esimerkiksi opettaa koiralle, että kun se pitää leukaansa kädelläsi tai tuolin päällä, sitä käsitellään. Jos se jossakin vaiheessa nostaa leukansa pois tai vetää kuononsa pois, käsittely lopetetaan heti. Jotta tämä toimisi, koiran täytyy ensin osata pitää kuonoaan kohteen päällä pitkiäkin aikoja.

Mitä tahansa menetelmää käytetäänkin, on tärkeää olla johdonmukainen ja luotettava: jotta menetelmät toimisivat, on pidettävä kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Jos siis olet päättänyt, että koiraa ei käsitellä, ellei se tee tiettyä käytöstä, päätöksessä on pysyttävä joka ikinen kerta. Yksikin tilanne, jossa koiran luottamus katoaa, voi pilata kaiken aiemman työn. Koiralle kannattaa myös antaa säännöllisesti mahdollisuus poistua tilanteesta halutessaan; voit esimerkiksi välillä heittää sille namin poispäin itsestäsi, jolloin koira saa päättää, haluaako se tulla takaisin tilanteeseen.

Harjoitteluun ei kulu paljon aikaa

Koiran totuttelu erilaisiin käsittelytilanteisiin pikkuhiljaa ja vaihe vaiheelta saattaa kuulostaa alkuun vaivalloiselta ja aikaa vievältä. Todellisuudessa harjoitteluun ei tarvitse uhrata sen enempää aikaa kuin vaikka viitisen minuuttia päivässä. Lyhyet harjoittelukerrat toimivat itse asiassa tehokkaammin kuin liian pitkään harjoittelu.

Kun koira oppii prosessin, joka käydään läpi käsittelyyn totuttelussa, se oppii pikkuhiljaa yleistämään sen muihinkin käsittelytilanteisiin. Jokainen käsittelyharjoitus sujuu nopeammin kuin edellinen, ja lopulta koiralle voidaan opettaa jokin täysin uusi käsittelytilanne hyvinkin nopealla aikataululla. Kun koiralla on tarvittavat pohjataidot, uudetkin tilanteet sujuvat helpommin.

Mitä perusteellisemmin, kärsivällisemmin ja huolellisemmin alkuvaiheen harjoittelut tehdään, sitä nopeammin ja tehokkaammin myöhemmät vaiheet myös sujuvat. Tilanteet, jotka tuntuvat äärimmäisen helpoilta ja melkeinpä tylsiltä, ovat itse asiassa kaikkein tärkeimpiä uuden asenteen oppimisen kannalta.

Oli kyseessä sitten pentu tai aikuinen koira, käsittelyyn totutteluun panostaminen kannattaa. Aika, jonka panostat harjoitteluun, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun käsittelytilanteet eivät ole koiran kanssa taistelua vaan mukavaa yhteistä puuhaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.


Vahvatahtoisen koiran koulutus vaatii ymmärrystä koiran oppimismekanismeista

Itsepäinen, voimakastahtoinen, kovapäinen, itsenäinen, ei miellyttämisenhalua, kokeilee rajojaan… Koira saatetaan leimata monella tapaa, jos sen kouluttaminen osoittautuu odotettua haastavammaksi.

Osa koiraroduista (esimerkiksi alkukantaiset rodut ja itsenäiseen työskentelyyn
jalostetut rodut) eivät välttämättä reagoi yhtä helposti käskyihin tai koulutukseen, mutta myös yksilöiden välillä voi olla suuria eroja.

Jokainen koira oppii kuitenkin samoilla periaatteilla, rodusta riippumatta. Harvoin syynä tottelemattomuuteen on se, että koira yrittäisi tarkoituksellisesti olla vaikea tai ”haastaisi” omistajaa. Ratkaisuja alkaa usein löytyä, kun aletaan pohtia mahdollisia syitä siihen, miksi koulutus tuottaa vaikeuksia tai koira ei tottele käskyjä.


Motivaation puute


”Helpompi” koira saattaa reagoida hyvinkin herkästi omistajan käytökseen ja tunnetilaan. Se saattaa kokea omistajan hyväksynnän ja pienenkin kehun äärimmäisen palkitsevana, ja pienenkin paheksumisen tai kiellon huomattavan rankaisevana. Jos koiralta sen sijaan puuttuu tällainen herkkyys, joudutaan koiran motivoimisen eteen näkemään hieman enemmän vaivaa.

Syynä ei siis yleensä ole tahallinen tottelemattomuus tai itsepäisyys, vaan koira saattaa yksinkertaisestii tarvita palkaksi muutakin kuin pelkän kehun – eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jokainen koira on yksilö, ja jokaista motivoivat eri asiat.


Ei kannata siis olettaa, että koira toimisi pelkästä miellyttämisenhalusta. Menisitkö itse töihin, jos saisit vastineeksi pelkkiä kehuja? Koiralle ei tarvitse kuitenkaan ikuisesti olla antamassa namia joka tilanteessa, vaan usein on mahdollista vähentää palkitsemisen määrää pikkuhiljaa tai siirtyä lopulta muihin palkitsemiskeinoihin. Ei kannata kuitenkaan olettaa, että koira toimisi jatkuvasti täysin ilman minkäänlaista palkkiota.


Osa koirista hoksaa hyvin nopeasti, milloin herkkuja on saatavilla ja milloin ei, ja saattaa totella ainoastaan, jos omistajalla on kädessään nami. Herkkuja ei kannata käyttää koiran lahjomiseen, vaan niillä olisi tarkoitus palkita koiraa vasta sen jälkeen, kun se on suorittanut toivotun käytöksen. Jos herkkuja käytetään koiran ohjaamiseen alkuvaiheessa, kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jättää namilla houkuttelu pois ja keskittyä mieluummin vaikka kädellä ohjaamiseen.


Koira kannattaa myös opettaa toimimaan myös silloin, kun omistajan taskussa ei ole nameja. Alkuun koiralle on opetettava, että kehun jälkeen saa aina herkun, mutta sen saamiseen voi kulua vaihteleva määrä aikaa. Joskus herkun saa välittömästi, joskus parin sekunnin päästä kehun jälkeen.

Sen jälkeen voit opettaa koiralle, että se saa herkun, vaikka sinulla ei olisi kädessäsi tai taskussasi yhtäkään herkkua. Aluksi voit harjoitella esimerkiksi niin, että namit ovat pöydällä vieressäsi, sitten pikkuhiljaa kauempana ja lopulta vaikkapa kaapissa tai laatikostossa. Aina kun koira tekee oikein, kehu sitä ja mene välittömästi hakemaan sille herkku kauempaa. Näin koira oppii lopulta luottamaan siihen, että totteleminen kannattaa, vaikkei ruokapalkka olisikaan sillä
hetkellä näkyvissä.


Herkut ovat usein kätevin keino koiran motivointiin, mutta aina nekään eivät ole se paras vaihtoehto, jos ne eivät kiinnosta koiraa. Jotta namit toimisivat tehokkaana palkkiona, koiran on haluttava työskennellä niiden eteen. Joskus voi olla tarpeen kokeilla erilaisia herkkuvaihtoehtoja ja vahvistaa koiran taipumusta työskennellä niiden eteen esimerkiksi piilottamalla nameja korian etsittäväksi tai ruokkimalla sitä erilaisista aktivointileluista.

Joillekin koirille on kuitenkin löydettävä muita palkitsemistapoja; lelut ja erityisesti omistajan kanssa leikkiminen voivat olla toimivia palkkioita, varsinkin kun löydetään se tietty lelu tai leikkimistyyli, joka motivoi koiraa kaikkein eniten.
Myös muita keinoja voidaan käyttää koiran palkitsemiseen, kuten ovesta ulos pääseminen, hajujen haisteleminen lenkillä tai ihmisen tervehtiminen. Palkitsemisessa saa ja kannattaakin käyttää luovuutta. Kun palkka on kohdillaan, ei ole mitään syytä, miksi koira ei haluaisi toimia toivomallasi
tavalla.


Jotta koiralla olisi motivaatiota oppimiseen ja yhdessä tekemiseen, kannattaa koulutuksessa keskittyä nimenomaan positiiviseen vahvistamiseen, eli toivotun käytöksen palkitsemiseen, ei rankaisemiseen. Rankaisemisen kautta tilanne muuttuu kaikkien kannalta epämiellyttäväksi. On täysi myytti, että haastavien tai ”kovien” koirien kanssa olisi pakko käyttää kovempia otteita koulutuksessa. Jokainen eläinlaji ja koirarotu oppii positiivisen vahvistamisen kautta, kunhan
perusteet ovat kouluttajalla hallussa. Itse asiassa haastavampien koirien kanssa on erityisen tärkeää käyttää palkitsemista, sillä rankaisujen käytöllä voi olla hyvinkin ikävät seuraukset.


Tilanne ahdistaa tai stressaa koiraa


Osa koirista saattaa elehtiä lähes huomaamattomasti, tai tavalla joka ei ole meille ihmisille niin tuttu. Silloin meiltä saattaa jäädä helposti huomaamatta, että tilanne on koiralle itse asiassa huomattavan haastava. Koira saattaa esimerkiksi kokea äänensävysi uhkaavana ja reagoida jähmettymällä paikoilleen tai liikkumalla hyvin hitaasti – se taas saattaa vaikuttaa siltä, kuin koira uhmaisi sinua tai olisi tottelematon.

Samalla tavoin jokin asia ympäristössä voi saada koiran valpastumaan ja johtaa siihen, että se ei esimerkiksi noudata annettuja käskyjä. Esimerkiksi jos koira ei koe oloaan ympäristössä turvalliseksi, se ei välttämättä halua mennä maahan makaamaan, sillä asento ei tunnu turvalliselta.

Kaikki koirat eivät näytä epävarmuuttaan tai stressiään samalla tavalla, ja joskus koira saatetaan leimata itsepäiseksi tai vaikeaksi, vaikka se todellisuudessa vain kokisi tilanteen hyvin vaikeana. On siis tärkeää opetella tulkitsemaan koiran pieniäkin eleitä ja käyttäytymismalleja, jotta voidaan selvittää aito syy koiran käytöksen taustalla.

Koira ei ymmärrä, mitä siltä halutaan

Jos motivaatio on kunnossa ja koira kokee tilanteen turvalliseksi, ei ole periaatteessa mitään syytä, miksi koira ei haluaisi tehdä niinkuin pyydetään, oli se sitten kuinka vahvatahtoinen tahansa. Koirat eivät yleensä toimi osoittaakseen mieltään tai kokeillakseen rajojaan, vaan niitä motivoivat aivan muut asiat.

Todennäköisin syy, miksi koira ei toimi toivomallasi tavalla jossakin tilanteessa on se, että koira ei yksinkertaisesti tiedä, mitä sen tulisi tehdä. Vaikka koira olisi useita kertoja onnistuneesti suorittanut jonkin tietyn käskyn tai tehtävän, se ei vielä tarkoita että se osaa sen luotettavasti kaikissa tilanteissa.

Koirat ovat yllättävän huonoja yleistämään oppimaansa, ja pienikin muutos tilanteessa voi saada koiran ymmälleen. Siihen saattaa riittää se, että pidät kättäsi sentin eri asennossa kuin aiemmin, tai että harjoittelette eri huoneessa kuin yleensä.

Jotta koira aidosti ymmärtäisi tietyn tehtävän, sitä on toistettava useita
kertoja erilaisissa ympäristöissä erilaisten, asteittain vaikeutuvien häiriötekijöiden kanssa. Jos koira ei tunnu ymmärtävän tehtävää, palaa harjoitteluissa takaisin helpompiin vaiheisiin ja auta koiraa muistamaan, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Joskus sekin voi auttaa, että koiralta pyydetään jotakin hauskaa temppua, jonka se varmasti osaa. Näin koira pääsee onnistumaan ja sen kiinnostus harjoittelua kohtaan saadaan pidettyä yllä.


Muista, että häiriötekijät ja uudet ympäristöt voivat vaikeuttaa tehtävää koiralle huomattavasti, eli etene aina pienin askelin. Älä esimerkiksi vaadi koiralta koirapuistossa jotakin, mitä olette harjoitelleet tähän mennessä ainoastaan kotona. Hyvä väliaskel voisi olla esimerkiksi ulkona harjoittelu silloin, kun mitään mielenkiintoista ei ole näkyvissä. Muuta aina yhtä asiaa kerrallaan ja alenna vaatimustasoa, jos jokin tilanteessa muuttuu. Jos koirasi osaa esimerkiksi normaalisti seurata vierelläsi 30 sekunnin ajan, uudessa ympäristössä kannattaa aloittaa vaikkapa yhdestä sekunnista.


Pidä koulutus mielenkiintoisena ja hauskana


On koiria, jotka jaksavat treenata yksittäistä harjoitusta vaikka tunnin putkeen, uudestaan ja uudestaan. Ja sitten on koiria, jotka kyllästyvät huomattavasti nopeammin. On toimittava siis yksilön mukaisesti, että kiinnostus tehtävään pysyisi yllä.


Koulutukseen ei kannata suhtautua liian vakavasti; sen pitäisi olla hauskaa sekä sinulle että koirallesi. Kun lisäät koulutukseen leikkimäsiä piirteitä, koiran kiinnostus pysyy yllä paremmin. Vaihtele tehtäviä sen sijaan, että pyytäisit koiralta samaa käskyä uudestaan ja uudestaan. Kokeilemisen kautta saat selville, miten monta toistoa on koirallesi juuri sopiva määrä.

Tavoitteena olisi lopettaa koulutus siinä vaiheessa, kun koira on edelleen kiinnostunut ja innoissaan. Joillekin koirille tämä saattaa tarkoittaa, että esimerkiksi viisi toistoa on sopiva määrä ennen tauon pitämistä.

Omia koulutustaitojaan kannattaa harjoittaa, että tehtävä olisi juuri sopiva koiralle. Jos harjoittelu on liian helppoa tai liian vaikeaa, koira saattaa kyllästyä. On siis löydettävä sopiva tasapaino.

Koiraa ei kannata painostaa koulutukseen; joskus koira saattaa turhautua tai paineistua jo pelkästään siitä, että sitä yritetään ohjata tai käskeä oikeaan toimintaan, jota se ei vielä ymmärrä. Naksutinkoulutus voi olla kätevä tapa tällaisen koiran koulutukseen; koiran annetaan itse keksiä, mitä siltä halutaan. Alussa koira voidaan opettaa tarjoamaan käytöksiä palkitsemalla sitä mistä tahansa liikkeestä tai toiminnasta. Tämä on erittäin hyvä suhdetta vahvistava harjoitus ja se myös
opettaa koiralle, että sinun kanssasi on hauska tehdä yhteistyötä.


Koita selvittää, miksi koira ei tottele


Jos kaikista näistä vinkeistä huolimatta koira ei kuuntele käskyjä tai sen koulutus ei etene, kannattaa pohtia, mikä siihen voisi olla syynä. Joskus kipu tai muu terveysongelma voi vaikeuttaa koiran oppimista, samoin pitkäkestoinen stressi.

Koiran ja omistajan välisen suhteen tulisi olla kunnossa, ja koiran kaikki käyttäytymistarpeet tulisi olla täytetty, että keskittyminen onnistuisi.

Joskus paras vaihtoehto on ottaa avuksi ammattitaitoinen koirankouluttaja, joka voi auttaa selvittämään käytöksen taustat. Tällöin saat myös arvokkaita neuvoja siihen, miten koiran kouluttamisen kanssa kannattaisi edetä. Kouluttajan voi löytää esimerkiksi Suomen eläintenkouluttajat ry:n verkkosivuilta.

Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.


ZenKoira-verkkokoulu on luotu varta vasten koirien käyttäytymisestä kiinnostuneille koiranomistajille ja koira-alan ammattilaisille. Kuvassa on vain muutamia esimerkkejä niistä verkkoluennoista, videoista, artikkeleista ja verkkokursseista, joihin saat pääsyn kuukausimaksua vastaan. Jäsenyyden voit keskeyttää halutessasi milloin tahansa. Verkkokoulussa yhdistyvät sopivasti teoria ja käytäntö. Löydät verkkoluentoja, joissa käyn läpi koirien käyttäytymisen taustoja perusteellisesti ja syvällisesti, tieteelliseen tutkimukseen perustuen, ja myös videoharjoituksia, joissa havainnollistan vaihe vaiheelta erilaisten hyödyllisten taitojen opettamista koiralle.

10 myyttiä koiranpennun kouluttamisesta

Aina välillä on hyvä kyseenalaistaa ja haastaa mielessään niitä asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä ja faktoina. Mihin se, mitä tiedämme, itse asiassa perustuu? Kuten monesta muustakin aiheesta, myös pentujen kasvatuksesta, koulutuksesta ja käyttäytymisestä kiertää runsaasti faktoina pidettyjä uskomuksia omistajalta ja kasvattajalta toiselle. Moni näistä uskomuksista ei välttämättä perustu lainkaan tutkittuun tietoon tai oikeisiin faktoihin, vaan joku on vain jossakin vaiheessa päättänyt, että näin asiat ovat. Tietoa koirien käyttäytymisestä saadaan kuitenkin jatkuvasti lisää, ja vanhoja käsityksiä voidaan alkaa pikkuhiljaa päivittää. Tässä käydään läpi kymmenen tällaista uskomusta ja pohditaan, onko niissä perää vai ei.

1. Pentutesti on luotettava tapa arvioida pentujen tulevaa luonnetta.

Pentutestit ovat yleinen tapa koittaa selvittää, minkälaiseen kotiin eri yksilöt saattaisivat sopeutua. Kuitenkin tutkimusten mukaan pentutestien tulokset eivät juurikaan vastaa aikuisen koiran käytöstä. Pentujen persoonallisuus ja luonne on vasta kehittymässä, ja siihen on mahdollista vaikuttaa vielä voimakkaasti kokemusten ja koulutuksen kautta. Osa geneettisistäkin ominaisuuksista saattaa ilmetä koiran käytöksessä vasta myöhemmällä iällä. Pennun käytös alkaa muuttua pysyvämmäksi vasta siinä vaiheessa, kun se on jo muuttanut uuteen kotiinsa.

Pentutesti kertoo, millaista pennun käytös on sillä hetkellä. Jos testi toistettaisiin, tulokset eivät siis todennäköisesti olisi samoja vuoden päästä – tai välttämättä edes seuraavana päivänä. Joskus pentutestin tulokset voivat jopa muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi, jos omistaja uskoo pennun luonteen olevan tietynlainen ja kohtelee sitä sen mukaisesti. Pahimmillaan jo pentutesti itsessään voi aiheuttaa ongelmia. Jos pentutestiin sisältyy esimerkiksi kovia ääniä tai muita mahdollisesti pelottavia tilanteita, voi epävarma pentu muuttua entistäkin aremmaksi, erityisesti jos testi satutaan tekemään pelkokauden alkuvaiheessa.

2. Pentua ei saa viedä ulos liikaa ennen kaikkia rokotuksia.

Aika ennen täyttä rokotussuojaa sattuu olemaan juurikin se kaikkein otollisin ja tärkein aika pennun sosiaalistamisen kannalta. Jos pentua ei viedä tässä iässä tutustumaan erilaisiin paikkoihin, ihmisiin, koiriin, eläimiin ja ympäristöihin, saattaa se vaikuttaa ikävästi koiran käytökseen myöhemmällä iällä. Eläinlääkäriltä kannattaa kysellä senhetkistä tautitilannetta ja keinoja, joilla riskeiltä voidaan välttyä ilman, että pentua jouduttaisiin ulkoiluttamaan vain kotipihassa tai kodin lähiympäristössä. Pentua voidaan esimerkiksi kantaa ympäriinsä tai voidaan varmistaa, ettei pentua viedä paikkoihin, joissa käy runsaasti muita koiria. Pentu voi myös tutustua tuttuihin, varmasti rokotettuihin aikuisiin koiriin sekä esimerkiksi kotona käyviin erilaisiin ihmisiin.

3. Sosiaalistaminen alkaa vasta luovutusiän jälkeen.

Koiranpennun on tärkeää tottua kaikkiin niihin asioihin, joita se tulee aikuisenakin mahdollisesti kohtaamaan tai kokemaan. Tärkeitä asioita ovat mm. toiset koirat, erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, polkypyörät, autot, autolla matkustaminen, kaupunkiympäristö, erilaiset pinnat, käsittelytilanteet, kodinkoneet, erilaiset äänet, muut eläimet, erilaiset ympäristöt, eläinlääkärissä käyminen ja julkiset kulkuvälineet. Sosiaalistamisen herkkä kausi alkaa jo kasvattajan luona, ja siinä vaiheessa kun pentu muuttaa uuteen kotiinsa, tämä kausi alkaa melkein olla jo lopuillaan – erityisesti, jos luovutusikä on paljon myöhäisempi kuin 8 viikkoa. Kasvattaja voi siis tehdä jo paljon sen taakamiseksi, että pennusta kasvaa tasapainoinen ja reipas aikuinen koira. On kuitenkin tärkeää, että pentua ei altisteta väkisin tilanteille, jotka se kokee pelottavina, vaan kaikista uusista kokemuksista luodaan mahdollisimman positiivisia.

4. Pennulla ei saa käyttää valjaita.

Siitä, millainen vaikutus valjailla on pennun kehittymiseen ei itse asiassa ole kovinkaan paljon tutkimustietoa. Parissa tutkimuksessa on selvitetty, että ainakin väärän malliset tai kokoiset valjaat saattavat rajoittaa (aikuisen) koiran liikerataa. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole selvitetty sitä, minkälainen vaikutus esimerkiksi kaulapannassa vetämisellä on pennun liikkeelle tai kehitykselle. Tiedetään, että ainakin aikuisilla koirilla kaulapantaa vasten vetäminen johtaa siihen, että paine kohdistuu paljon pienemmälle alueelle kuin valjaiden kanssa, ja saattaa siksi johtaa pitkällä aikavälillä mm. silmä- ja niskavaurioihin.

Siinäkin tapauksessa että pennulla käytetään kävelyillä vain kaulapantaa, kannattaa se silti totuttaa valjaiden käyttöön ja pukemiseen pienestä pitäen. Koskaan ei voi tietää, vaikka valjaille tulisikin myöhemmällä iällä tarvetta, ja silloin on hyödyllistä, jos ne ovat jo tuttu juttu. Yllättävän moni koira kokee valjaiden pukemisen epämiellyttävänä tai jopa pelottavana tilanteena, ja siltä voidaan ehkä välttyä, jos tilannetta on harjoiteltu sosiaalistamisen herkän kauden aikana.

5. Pentua täytyy rankaista käsien puremisesta.

Suun käyttäminen maailman tutkimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen on täysin normaalia käytöstä pienelle pennulle. Hampaiden vaihtumisen aikaan pentu myös usein kokee ikävää tunnetta tai jopa kipua ikenissään, mitä se saattaa yrittää lievittää lisäämällä käsien, huonekalujen ja muiden kohteiden pureskelua entisestään. Rankaiseminen tai kiljahtaminen saattaa innostaa joitakin pentuja entisestään, kun taas osa pennuista saattaa oppia yhdistämään ihmiset ja kädet ikäviin asioihin, jolloin suhde väistämättä kärsii.

Kaikkein tärkeintä käytöksen vähentämisessä on tarjota pennulle mahdollisimman paljon erilaisia luvallisia kohteita, joita pureskella. On tärkeää löytää juuri ne materiaalit ja mahdolliset pureskeltavat herkut, joita oma pentu eniten arvostaa. Leluja kannattaa olla koko ajan saatavilla, ja niitä voi käyttää myös puremisen uudelleenkohdistamiseen, jos pentu alkaa purra käsiä leikin lomassa. Tilanteita kannattaa myös ennakoida, ja pentua voi kannustaa leikkimään leluilla erityisesti tilanteissa, joissa se saattaisi aloittaa käsien puremisen. On myös tärkeää, että jos pentu vaikkapa leikkiessään puree vahingossa kättä, kaikki liike loppuu ja ihminen muuttuu “tylsäksi”.

6. Jos pennusta toivotaan näyttelykoiraa, sitä ei saa opettaa istumaan.

On tietysti helpompaa saada pentu seisomaan näyttelyssä, jos istumisesta ei ole muodostunut lähes automaattista käytöstä, jota koira tarjoaa tilanteessa kuin tilanteessa. Syy siihen, miksi istumisesta usein muodostuu näin vahva käytös on yksinkertaisesti se, että istumista on vahvistettu ja palkittu kerta toisensa jälkeen, kun taas seisomista harvoin vahvistetaan millään tapaa. On siis täysin mahdollista opettaa koira istumaan ja silti saada siitä taitava näyttelykoira. Koiralle on vain opetettava, että istuminen kannattaa ainoastaan, jos siihen on annettu käsky, kun taas muina aikoina sitä palkitaan seisomisesta. Näin seisominen muuttuu “automaattiseksi” käytökseksi, jota pentu tarjoaa aina, kun se haluaa jotakin.

7. Pentu on jätettävä mahdollisimman pian yksin uudessa kodissaan.

Uuteen kotiin muuttaminen ja emosta ja sisaruksista eroon joutuminen on usein melkoinen shokki pienelle pennulle. Luonnossa emosta, sisaruksista ja tutusta ympäristöstä vieroittuminen ei tapahtuisi näin yllättäen, vaan pikkuhiljaa. Jos pentu vielä lisäksi jätetään välittömästi yksin yön ajaksi ja heti seuraavana päivänä se jää kotiin työpäivän ajaksi, ei tule varmaan yllätyksenä, jos pentu itkee ja huutaa ja kokee olonsa melkoisen yksinäiseksi.

On tietysti aivan yhtä haitallista, jos pentua ei jätetä lainkaan yksin vaikkapa kolmeen viikkoon, ja sitten oletetaan sen pärjäävän työpäivän ajan omillaan. On mahdollista löytää jonkinlainen kultainen keskitie; pentua ei ole heti pakko niinsanotusti heittää altaan syvään päätyyn, vaan yksin olemista voidaan harjoitella pikkuhiljaa.

On täysin sallittua nukkua pennun vierellä ensimmäiset yöt ja totuttaa se sitten vähän kerrallaan nukkumaan kauempana omistajasta. Yksinoloa päiväsaikaan voi harjoitella aluksi niinkin yksinkertaisilla tavoilla kuin kävelemällä välillä toiseen huoneeseen ja sulkemalla oven tai koiraportin perässään hetkeksi. Yksin kotiin jääminen voidaan aloittaa vaikka vain muutamista minuuteista kerrallaan, pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Pientä pentua ei kannata välittömästi jättää yksin tuntikausiksi – osittain myös siksi, että sisäsiistiksi oppiminen vaikeutuu huomattavasti, sillä pieni pentu ei vielä kykene pidättämään kovin pitkiä aikoja.

8. Pentua voi ravistaa niskanahasta /selättää / sille voi murista, koska emokin tekee niin.

Emme voi mitenkään käyttäytyä täsmälleen samalla tavalla kuin koira – elekieli, ajoitus ja moni muu asia menee väistämättäkin helposti pieleen. Moni niistä käytöksistä, joita kuvitellaan normaaliksi emon käytökseksi, eivät myöskään välttämättä ole sitä.

On myös tärkeä muistaa, että ihmisinä meillä on käytössämme runsaasti työkaluja, tietoa ja koulutuskeinoja pennun käytöksen muuttamiseen paljon eettisemmillä ja luotettavammilla tavoilla. Useiden tutkimusten tuloksista tiedetään, että rankaisujen käyttäminen (joihin kaikki edellämainitut lukeutuvat) heikentää omistajan ja koiran välistä suhdetta, lisää koiran ahdistusta ja aggressiivista käytöstä ja saattaa jopa pahentaa käytösongelmia. Palkitseminen sekä ympäristön ja oman toiminnan muokkaaminen sellaisiksi, että onnistuminen olisi koiralle mahdollisimman helppoa, ovat tutkitusti huomattavasti tehokkaampia, kestävämpiä ja riskittömämpiä keinoja koiran kouluttamiseen.

9. Paras tapa opettaa pentu sietämään käsittelyä on olla antamatta periksi.

Yleinen tapa opettaa pentu hyväksymään esimerkiksi sylissä pitäminen, käsittely tai erilaiset toimenpiteet on se, että pennun rimpuiluista tai vastalauseista ei välitetä, vaan tilanne viedään aina loppuun ja pentu päästetään menemään vasta, kun se lopettaa vastustelun. Tämä opettaakin pennun monessa tapauksessa pysymään aloillaan käsittelyn aikana, mutta se ei opi pitämään tilanteita miellyttävinä. Osalle koirista tällainen menettely saattaa jopa johtaa entistä negatiivisempaan suhtautumiseen käsittelyä kohtaan. Jos taas varmistetaan, että pennun kokemukset käsittelytilanteesta ovat positiivisia, on paljon todennäköisempää, etteivät mahdolliset myöhemmät negatiiviset kokemukset käsittelytoimenpiteistä aiheuta ongelmia, sillä pennulla on jo runsaasti positiivisia kokemuksia “pankissa”.

10. Pentu oppii olemaan vahtimatta tai puolustamatta ruokaansa, kun se otetaan siltä välillä pois.

Pentu, jolla ei ole minkäänlaista taipumusta vahtimiseen, saattaa hyvinkin olla välittämättä, vaikka joku veisi sen ruoan tai luun siltä pois. Jollakin toisella pennulla tällainen menettely saattaa kuitenkin pahimmillaan johtaa siihen, että pentu uskoo entistä vakaammin, että sillä on syytäkin puolustaa ruokaansa, koska ihminen selvästi havittelee sitä. Paljon tehokkaampaa on opettaa pennulle, että ihminen ei ole millään lailla kiinnostunut sen ruoasta – ja että itse asiassa ihmisen lähestyminen johtaa vain hyviin asioihin. Pennun ruokakuppiin voi esimerkiksi käydä välillä pudottamassa jotakin vieläkin parempaa kuin se, mitä pentu sillä hetkellä syö. Pentu voidaan myös opettaa irrottamaan sen hallussa oleva esine opettamalla sille, että se saa tilalle jotakin vieläkin parempaa.

Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.

Älä valitse koirarotua ulkonäön perusteella

Kun suunnittelet uuden nelijalkaisen perheenjäsenen lisäystä, oli se sitten pentu, rescue tai kodinvaihtaja, teet samalla valinnan siitä, millaista elämäsi tulee olemaan seuraavat 10-15 vuotta.

Valintaa ei siis kannata tehdä kevyesti. Aivan ensimmäiseksi on tietysti päätettävä, minkä rotuisen koiran otat. Jos olet ottamassa esimerkiksi sekarotuisen rescuen, voi olla haastavampaa tietää, millainen rotusekoitus taustalta löytyy. Joskus on kuitenkin mahdollista saada jonkinlainen yleiskäsitys siitä, onko koirassa ehkä terrieriä, vinttikoiraa, paimenkoiraa tai jotakin muuta.

Moni luonteenpiirre ja käyttäytymismalli on pohjaltaan ainakin osittain periytyvä, geneettinen ominaisuus. Kun valitset koirarodun harkitusti on todennäköisempää, että koirasi tulee soveltumaan omaan elämäntyyliisi, arki sujuu helposti, eikä ongelmakäytöstä ilmene. Eri rodut on jalostettu alun perin erilaisia tarkoitusperiä varten, joten niissä korostuvat erilaiset piirteet ja käyttäytymismallit. Erilaiset käytösongelmat ja haasteet saattavat myös olla yleisempiä tai harvinaisempia riippuen rodusta. Yhdellä rodulla saattavat yhdenlaiset ongelmat olla todennäköisempiä, kun taas toisessa rodussa saattavat korostua toisenlaiset haasteet.

Tietysti myös yksilöiden välillä on huomattavasti eroja, ja vaikutusta on myös kasvatuksella ja pennun varhaisilla kokemuksilla. Rodun valinnalla voit kuitenkin vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti koirasi käytös tulee olemaan tietynlaista. Se taas määrittelee osaltaan sen, millaista elämä tulevan koirasi kanssa tulee olemaan seuraavat vuodet. Koiranpentu ei ole syntyessään tyhjä taulu; siitä löytyy jo jonkinlaista hahmotelmaa, jota pääset myöhemmin täydentämään. Valitsemalla rodun valitset siis, mihin suuntaan koiran käyttäytymisen piirteet lähtevät suunnilleen kehittymään.

Miten valita rotu?

Moni valitsee tulevan koiransa rodun (joko tietoisesti tai tiedostamattaan) ulkonäön perusteella; mikä näyttää söpöltä/kauniilta/komealta/hienolta. Tämä on ehkä huonoin mahdollinen peruste rodun valitsemiselle.

Koiran ulkonäkö ei vaikuta siihen, millaista yhteiselonne tulee olemaan seuraavan yli kymmenen vuoden ajan. Koiran käyttäytyminen sen sijaan vaikuttaa hyvinkin merkittävästi elämääsi ja hyvinvointiisi (puhumattakaan koiran omasta hyvinvoinnista) pitkällä aikavälillä. Jos valitset rodun ”väärin”, voi elämä koiran kanssa olla melkoisen uuvuttavaa ja haastavaa – ja siinä ei paljon lohduta, vaikka koira olisi kuinka söpö tai kaunis tahansa.

Suosittelen lähtemään liikkeelle melko avoimin mielin; rodun ei tarvitse olla mielestäsi maailman kaunein tai upein, kunhan sen ulkonäkö on edes jossain määrin hyväksyttävä omasta näkökulmastasi. Voin luvata, että opit joka tapauksessa rakastamaan koirasi ulkonäköä ja pitämään sitä maailman kauneimpana koirana, vaikka et alun perin olisi niin ajatellut. (Paljastus: Kuutisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että en ikinä ottaisi staffia, koska en pitänyt niiden ulkonäöstä. Nyt kotoa löytyy staffimix ja staffi on yksi ehdottomista lempiroduistani. :D)

Joskus taas valinta tehdään sen perusteella, että lapsuudenkodissa tai jollakin tuttavalla on ollut tietynrotuinen koira, joka on ollut aivan ihana ja loistava koira. On kuitenkin pidettävä mielessä, että yhden yksilön käytöksen perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöksiä siitä, millainen rotu on keskimäärin. Yksittäinen koirahan saattaa olla vaikkapa hyvin poikkeuksellinen rotunsa edustaja.

Kannattaa siis ottaa paljon laajemmin selvää rodusta, josta olet kiinnostunut. Lue lisää eri lähteistä, kysele keskustelupalstoilla, ota yhteyttä kasvattajiin, pyydä vaikka tapaamaan erilaisia rodun edustajia. Joskus voi myös olla hyvä idea kysellä mielipiteitä ja kokemuksia koirien parissa työskenteleviltä ihmisiltä, kuten kouluttajilta tai koirahoitolan työntekijöiltä. Älä jumitu liikaa yhteen tiettyyn rotuun, vaan pohdi asiaa avoimin mielin. Joskus voi olla, että sopivaksi roduksi osoittautuukin jokin sellainen, mikä ei heti ensimmäiseksi tullut lainkaan mieleen.

Tässä joitakin asioita, joita kannattaa pohtia koirarotua valitessa:

Terveys

Kannattaa ottaa selvää, mitkä ovat rodun yleisimpiä terveysongelmia ja mikä on rodun odotettu elinikä. On olemassa terveempiä rotuja ja rotuja, joista saattaa olla hyvin hankalaa (mutta ei välttämättä mahdotonta) löytää terveitä yksilöitä. Myös rotujen sisällä on paljon vaihtelua sen suhteen, miten terveitä yksilöt ovat. Valitse siis kasvattaja tarkoin ja tue niitä, jotka pyrkivät edistämään rodun terveyttä.

Turkinhoito

Voit joko päästä hyvin helpolla tai voit joutua käyttämään yllättävänkin paljon aikaa koiran turkinhoitoon päivittäin tai viikoittain. Mieti siis, tarvitseeko koira harjaamista, trimmaamista tai muuta turkinhoitoa, ja kuinka säännöllisesti. Oletko valmis käyttämään siihen aikaa koko koiran eliniän ajan? Jaksatko pestä tai kuivata pitkäturkkisen tai valkoisen koiran aina, kun se tulee likaiseksi? Oletko valmis käyttämään aikaa siihen, että saat koiran totutettua erilaisiin käsittelytoimenpiteisiin?

Liikunnan tarve

Miten paljon pystyt (ja jaksat) ulkoiluttaa koiraa päivittäin? Ole realistinen – voi olla, että kahden tai kolmen tunnin päivittäinen lenkitys tuntuu juuri nyt täysin mahdolliselta, mutta jaksatko sitä joka päivä kymmenen vuoden ajan? Jokainen koirarotu tarvitsee tietysti riittävästi liikuntaa – jopa kaikkein pienimmät – mutta on myös rotuja, joiden liikunnan tarve on huomattavasti suurempi kuin muiden.

Tekemisen tarve

Jokaiselle koiralle on tarjottava virikkeitä ja aivotyötä liikunnan lisäksi. Osa saattaa kuitenkin pärjätä vähemmälläkin, kun taas osa voi tarvita huomattavan paljon aktiviteettia ja viihdyttämistä, ettei ongelmakäytöstä alkaisi ilmetä ja että ne voisivat hyvin. On rotuja ja rotulinjoja, jotka on jalostettu työskentelemään väsymättä tuntikausia yhteen menoon. Tällaiset rodut eivät sovellu sohvaperunoiksi, eikä niille välttämättä riitä pelkkä päivittäinen lenkitys.

Miten hyvin rotu tulee toimeen vieraiden koirien ja ihmisten kanssa?

Jokainen koira on tietysti yksilö, mutta on rotuja, joissa tietyt käyttäytymismallit ja luonteenpiirteet saattavat olla todennäköisempiä. Osa roduista saattaa suhtautua vieraisiin ihmisiin parhaimmillaan neutraalisti ja välinpitämättömästi, kun taas toisille roduille saattaa olla todennäköisempää suhtautua iloisesti ja ystävällisesti täysin tuntemattomiin ihmisiin. Sama pätee toisten koirien kanssa toimeen tulemiseen.

Rodulle tyypilliset käyttäytymispiirteet

Selvitä, mikä on ollut rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja mihin jalostuksessa nykyään keskitytään. Tämä kertoo jo paljon. Millaiset käyttäytymismallit ovat rodulle tyypillisiä? Mitkä rotutyypilliset käyttäytymistarpeet ovat sille tärkeitä? Onko rodulla esimerkiksi yleisesti ottaen vahva metsästysvietti tai vahtivietti? Miten haukkuherkkä se on? Paimenkoirilla voi olla voimakas tarve paimentaa, joka saattaa ilmetä monenlaisissa eri tilanteissa. Onko rotu itsenäinen vai onko sille tyypillistä yhteistyö ihmisen kanssa? Miten helppoa kouluttaminen on? Kun olet selvittänyt rodulle tyypilliset piirteet ja tarpeet, pohdi mitä haasteita niistä saattaa muodostua. Oletko valmis elämään mahdollisten ongelmien kanssa ja tekemään tarvittaessa töitä niiden ratkaisemisen eteen?

Käyttö- vai näyttelylinjainen?

Silläkin on merkitystä, valitsetko rodusta käyttö- vai näyttelylinjaisen yksilön. Tutkimuksissa on osoitettu, että näyttelylinjaiset koirat muistuttavat käyttäytymiseltään enemmän toisiaan (rodusta riippumatta), kun taas käyttölinjaisten koirien käyttäytymisessä on enemmän eroja rotujen välillä. Käyttölinjaiset koirat saattavat olla esimerkiksi keskimäärin impulsiivisempia ja vaatia enemmän virikkeitä ja tekemistä.

Mitkä ovat rodun huonot puolet?

Monesti rotukuvauksissa ja koirakirjoissa esitetään rotu parhaassa mahdollisessa valossa, ja rotua omistavat henkilöt saattavat keskittyä pelkästään ylistämään rodun hyviä puolia ja ominaisuuksia. Voi vaatia siis hieman enemmän vaivannäköä, että saat selville enemmän rodun negatiivisista puolista.

Voi olla hyvä idea suhtautua tehtävään ikään kuin yrittäisit vakuuttaa itsesi siitä, että rotu ei ole sinulle sopiva. Tällä tavoin saatat saada hieman realistisemman kuvan rodun piirteistä, ja voit sen jälkeen tehdä paljon harkitumman valinnan.

Monella rodulla on omat haasteensa ja tietyt käyttäytymisongelmat, jotka ovat yleisempiä rodun sisällä. Selvitä siis, mitkä ovat sellaisia käytösongelmia tai haasteita, jotka ovat yleisiä rodulle. Mieti sen jälkeen pahinta mahdollista tilannetta; kuvittele, että käy niin, että koirallesi kehittyy juuri tämä käytösongelma. Olisitko valmis elämään sen kanssa ja tekemään töitä haasteiden ylitsepääsemiseksi?

Liian usein ajattelemme, että koiran käytös riippuu täysin koulutuksesta, ja että saamme koiran kyllä kasvatettua sellaiseksi, ettei sille kehity minkäänlaisia ongelmia. Kaikki ei kuitenkaan perustu kasvatukseen, vaan taipumus erilaisiin käytösongelmiin voi olla myös osittain geneettistä. Jos olet päätynyt johonkin rotuun, kannattaa myös pennun vanhemmat valita tarkoin, ja ottaa selvää niiden luonteesta ja käyttäytymisestä. Siinä vaiheessa, kun rotua ja yksittäistä pentua valitaan, kannattaa olettaa, että kaikki koiran käytös perustuu genetiikkaan (vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa). Kuitenkin ajattelemalla tällä tavoin on todennäköisempää, että valitsemasi koira tulee sopimaan omaan elämäntilanteeseesi.

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten yleisiä erilaiset käytösongelmat olivat eri roduissa. Tässä muutamia tuloksia:

  • espanjanvesikoirille oli yleistä vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuva aggressiivisuus, vieraiden ihmisten pelko ja hyperaktiivisuus
  • labradorinnoutajissa vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuva aggressiivisuus sekä ilotulituksen pelko oli hyvin vähäistä, kun taas alusta- ja korkeuspelko oli yleistä
  • lagotto romagnoloille oli yleistä ilotulituksen pelko, kun taas alusta- ja korkeuspelko oli vähäistä
  • shelteille yleistä oli vieraiden ihmisten pelko
  • saksanpaimenkoirille oli yleistä aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan ja hyperaktiivisuus
  • kääpiösnautsereille oli yleistä vieraiden ihmisten pelko, aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan, alusta- ja korkeuspelko sekä yksinolo-ongelmat, kun taas hyperaktiivisuus oli vähäistä
  • staffeissa oli hyvin vähän vieraiden ihmisten pelkoa, kun taas hännän jahtaaminen oli yleinen ongelma, samoin hyperaktiivisuus
  • collieille oli yleistä alusta- ja korkeuspelko, kun taas hyperaktiivisuus ja yksinolo-ongelmat olivat vähäisiä
  • bordercollieille yleistä oli valojen ja kuvitteellisten kärpästen jahtaus, kun taas vähäistä oli hännän jahtaus, alusta- ja korkeuspelko sekä hyperaktiivisuus

Tässä on tietysti vain pieni osa tuloksista; koko artikkelin pääsee lukemaan tästä linkistä:

Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs

Tutkimuksia rotujen käytösongemien eroista löytyy myös runsaasti lisää, tässä muutama:

Koiran koko

Kannattaa muistaa, että et pääse yhtään sen helpommalla, vaikka valitsisitkin pienen koirarodun – eikä suurempi koko välttämättä tarkoita, että haasteita olisi enemmän tai että koira vaatisi enemmän liikuntaa tai tekemistä. On pieniä rotuja, jotka vaativat huomattavasti liikuntaa ja muuta aktivointia, ja isoja rotuja, joiden lempipuuhaa on sohvalla makoilu. (Vaikka nekin tarvitsevat tietysti liikuntaa ja tekemistä.)

Kun ajatellaan koiran käyttäytymistä, rodun valinnalla on paljon enemmän vaikutusta kuin koiran koolla. Koiran kokoa kannattaa tietysti pohtia muista syistä; kykenetkö esimerkiksi kontrolloimaan suurikokoista koiraa hihnassa? Miten koiran kuljettaminen onnistuu, liikutko esim. paljon julkisilla kulkuvälineillä?

Miten hyvin koira sopii yhteen oman elämäntilanteesi ja rutiiniesi kanssa?

Mieti, millaista elämäsi on tällä hetkellä (ja tulee ehkä olemaan kymmenen vuoden päästä), ja millaisia piirteitä arvostat koirassa. Haluatko rauhallisen vai innokkaan koiran? Koiran, jonka voi ottaa mukaan kaikkialle? Koiran, joka ei hauku paljon? Koiran, jota voi pitää vapaana turvallisesti? Koiran, joka vaatii paljon tekemistä vai koiran joka on tyytyväinen vähempäänkin? Koiran, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa?

Asutko kerrostalossa vai maalla? Miten paljon koira jää yksin päivittäin? Täytyykö koiran sopeutua runsaaseen ihmis- ja koiramäärään, erilaisiin ääniin ja muihin asioihin, joita kaupunkiympäristössä tulee eteen, vai asutko melko rauhallisessa ympäristössä? Käykö kotona paljon vieraita tai lapsia? Haluatko kaikkien koirien kanssa toimeen tulevan yksilön, jota voi viedä koirapuistoon ja kylään koirallisten kavereiden luo? Kuinka paljon aikaa pystyt käyttämään koirasi kanssa puuhailuun? Haluatko koiran, joka rakastaa yhdessäoloa ja silittelyä, vai itsenäisemmän koiran, joka viihtyy itsekseen? Mitä haluat harrastaa tai tehdä koiran kanssa? Jos haluat koiran harrastuksia varten, ei kannata keskittyä pelkästään siihen, miten hyvin jokin tietty rotu pärjäisi kyseisessä harrastuksessa, vaan myös siihen, miten hyvin se pärjää kanssasi normiarjessa.

Päätöksen kanssa ei kannata hätiköidä, vaan miettiä asiaa monelta eri kannalta, ennen kuin teet valinnan. Valitse aina mieluummin järjellä kuin tunteella. (Vaikka se onkin vaikeaa.)

Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 2: Valmistautuminen

Lue edellinen kirjoitus täältä.

Ennen kuin koiran kanssa lähdetään matkalle, kannattaa koiran kanssa valmistautua mahdollisimman hyvin niihin tilanteisiin, joita saattaa tulla matkalla eteen. Näin matkasta tulee mahdollisimman stressitön ja helppo teille kummallekin.

Mitä aikaisemmin pääset aloittamaan, sen parempi.

Tein itse päätöksen matkasta vain kaksi kuukautta ennen lähtöä, joten aikaa ei ollut kovinkaan paljon. Sekin oli parempi kuin ei mitään, ja saimme yllättävän paljon aikaan.

Selvitä eri maiden vaatimukset

Jokaisella maalla on omat lainsäädäntönsä koirien suhteen, joten niihin kannattaa perehtyä ennen matkaa. Yllättävätkin rodut saattavat olla kiellettyjä tai muulla tavoin rajoitettuja. Myös hihnojen ja kuonokopan käyttöön liittyviin sääntöihin kannattaa perehtyä.

Selvitä myös, mitä koiran maahan tuomiseen vaaditaan (ja myös takaisin Suomeen tulemiseen). Esimerkiksi Ruotsiin mentäessä on tehtävä tullille ilmoitus koirasta; sen voi kuitenkin onneksi tehdä kätevästi etukäteen netissä. Lisäksi on tietysti vaatimuksia mm. passin, mikrosiruttamisen, rokotusten ja madotusten suhteen.

Kaikki terveyteen liittyvät asiat kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin ennen matkaa. Jos koira joutuu menemään eläinlääkäriin juuri ennen matkustamista, se on sille vain turha ylimääräinen stressitekijä, joka vaikuttaa myös matkan aikana koettuun stressitasoon. Ideaalitilanteessa matkaa edeltävien päivien aikana kannattaa ottaa mahdollisimman rauhallisesti, ilman että koiraa stressataan turhaan.

Madottaminen oli sinänsä ongelma meille, koska olimme menossa ensin Norjaan ja sitten vasta useamman päivän jälkeen saapumassa Suomeen. Vaatimuksena molemmissa maissa on, että ekinokokkilääkitys on annettava 1-5 vuorokautta ennen maahan saapumista (eli jos Suomesta on matkustettu koiran kanssa ulkomaille, lääkitys on annettava myös ennen takaisin paluuta). Periaatteessa se tarkoitti sitä, että eläinlääkäriin olisi pitänyt mennä samana päivänä kun lähdimme Englannista, ja että jostakin ulkomailta olisi pitänyt löytää eläinlääkäriasema ennen Suomeen saapumista.

Jessie sai passin, rokotuksen ja madotukset hyvissä ajoin ennen matkaa. Jessie ei oikein tiedä mitä ajattelisi tästä.

Onneksi sain selville, että sekä Suomessa että Norjassa on sallittua käyttää ns. 28 vuorokauden sääntöä. Jessie sai kaksi kertaa heisimatolääkityksen 1-28 päivän välein toisistaan, ennen matkan aloittamista. Sen jälkeen se sai vapaasti matkustaa muissa maissa, ja mennä sekä Norjaan että Suomeen, kunhan se sai matkan päätteeksi taas heisimatolääkityksen. Sen ansiosta matka oli huomattavasti stressittömämpi, sekä itselleni että Jessielle, kun lääkitys voitiin hoitaa hyvissä ajoin, eikä eläinlääkäriin tarvinnut mennä matkan varrella.

Kannattaa kuitenkin ehdottomasti selvittää lainsäädäntöä näissä asioissa, eikä luottaa siihen mitä tässä kirjoitan, koska säännöt voivat muuttua, ja ne vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniaan mentäessä ei voi soveltaa 28 päivän sääntöä.

Varmista, että koira ei katoa

Koskaan ei voi tietää, mitä matkalla tulee tapahtumaan, ja koira saattaa myös matkan aikana käyttäytyä eri tavalla kuin normaalisti. Se, että koira katoaa vieraassa maassa olisi vieläkin ikävämpää kuin kotiseudulla, joten sitä varten kannattaa varautua.

Mikrosiru taitaa olla yleisenä vaatimuksena matkustamiseen joka tapauksessa, mutta kannattaa myös varmistaa, että sen tiedot ovat ajan tasalla. Puhelinnumeroon voi olla hyvä laittaa myös maakoodi eteen varmuuden vuoksi.

Jos koiralla on jo jonkinlainen nimikyltti, jossa on yhteystietosi, kannattaa siihenkin päivittää puhelinnumeroon maakoodi. Jos koirallasi ei vielä ole nimikylttiä, sellainen kannattaa hankkia.

Joissakin maissa voi olla jopa vaatimuksena, että koiralla on aina kaulapanta, jossa on omistajan yhteystiedot (kuten Iso-Britanniassa). Vaikka koira olisikin mikrosirutettu, voi kestää kauan aikaa, ennen kuin koira viedään jonnekin, missä siru voidaan lukea.

Jessiellä oli matkan aikana koko ajan päällä kaulapanta nimikyltteineen, myös sisätiloissa. Kun menimme ulos, kiinnitin monesti Jessien valjaat kaulapantaan lyhyellä lenkillä, siltä varalta että toinen niistä pettäisi. Paikoissa, joissa oli enemmän ihmisiä, Jessie kulki kaksipistekiinnityksellä. Tämä enimmäkseen siksi, että sitä olisi helpompi pitää lähellä ja kontrolloida tarvittaessa, mutta siitä oli myös se hyöty, että jos toinen lukoista olisi jostain syystä hajonnut, toinen olisi edelleen toiminut.

Jessiellä oli myös matkassa mukana kahdet valjaat ja kaksi hihnaa, siltä varalta että jokin niistä hajoaisi jostakin syystä. Tietysti varusteet myös tarkistettiin etukäteen, ettei niissä ole mitään vikaa.

Vapaana pitämistä kannattaa harkita tarkkaan; jos luoksetulo ei onnistu 100% varmuudella kotiympäristössä, ei sitä kannata riskeerata matkallakaan. Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. fleksi tai liina, silloin kun ollaan siihen soveltuvassa ympäristössä.

Kannattaa myös olla varovainen ovien kanssa, ettei koira pääse vahingossa luikahtamaan ulos. Tarvittaessa, jos teitä on useampi ihminen matkassa, voi toinen pitää koiraa kiinni tai tarjota sille jotain muuta tekemistä, sillä välin kun toinen lähtee ulos. Näin teimme Jessien kanssa esim. laivan hytissä.

Kuulostaa ehkä neuroottiselta, mutta mieluummin ainakin itse saan sen mielenrauhan, että koira on turvassa – siitäkin huolimatta ettei Jessie ole erityisen pakoaltis koira, ja sillä on luotettava luoksetulo.

Miten koiraa voidaan auttaa valmistautumaan

Matkan aikana tulee vastaan paljon tilanteita ja ympäristöjä, jotka eivät välttämättä ole koiralle tuttuja – tai ainakaan arkirutiinia. Jos aikaa on riittävästi ennen matkaa, kannattaa koiran kanssa totutella kaikkeen mahdolliseen, mitä matkalla saattaa tulla vastaan. On tärkeää kuitenkin, että aina edetään koiran tahtiin ilman, että sitä stressaa tai pelottaa, muuten näillä valmisteluilla on päinvastainen vaikutus ja koira alkaakin pelätä niitä entistä enemmän.

Jos koira on menossa lentokoneella, se isoin asia on varmastikin lentoboksiin tottuminen. Sitä kannattaa alkaa harjoitella aluksi niin, että boksin ovi on auki, ja vasta sitten ovi kiinni. Myös lentoboksin liikkeeseen voi totutella vähän kerrallaan. Voi myös olla ihan pohtimisen arvoista, voisiko koiraa vaikka viedä lentokentälle hengaamaan, että se tottuisi siihen ympäristöön. Tällöin tietysti kannattaa miettiä sellaista päivänaikaa, jolloin olisi vähemmän ihmisiä liikkellä, ja alussa käynneistä voidaan tehdä hyvinkin lyhyitä.

Jos koiran kanssa ollaan matkustamassa junalla tai bussilla (edes välillä) voidaan niihinkin totutella erikseen. Tässäkin voidaan aloittaa hiljaisista, rauhallisista ajankohdista ja ympäristöistä, ja mennä aluksi vaikka vain yksi pysäkinväli koiran kanssa.

Jos matka tehdään autolla, eikä koira ole tottunut pitkiin automatkoihin, sitäkin kannattaa harjoitella jossakin määrin, jos mahdollista. Kannattaa myös miettiä, missä koira tulee matkustamaan autossa; jos se on eri paikassa kuin yleensä, kannattaa se totuttaa siihen etukäteen. Voi myös olla hyvä idea harjoitella parkkeeratussa autossa odottelua ja rauhoittumista, sillä siihen saattaa tulla tarvetta.

Kannattaa myös miettiä kaikkia muita tilanteita, joihin koira saattaa joutua, ja harjoitella vähintäänkin jotain, mikä muistuttaa niitä. Jos koiran kanssa on tarkoitus mennä kahviloihin ja ravintoloihin, harjoittele sitä, ja opeta koiralle toivottu käyttäytymismalli näissä tilanteissa. Jos tarkoitus on liikkua vilkkaammilla paikoilla kuin yleensä, tai erilaisissa ympäristöissä kuin yleensä, sitäkin kannattaa harjoitella pikkuhiljaa koiran kanssa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, muuten koira ei todennäköisesti totu tilanteisiin. Kannattaa edetä askel kerrallaan, vaihe vaiheelta, ja ottaa huomioon millä tasolla koira on tällä hetkellä.

Jessien kanssa tiesin, että vaikeimpia asioita tulisivat olemaan laivamatka sekä ylipäänsä se, että ympäristöt muuttuvat jatkuvasti. Tavoitteena oli, että välttäisimme liian vilkkaita paikkoja, mutta laivalla oli ainakin se mahdollisuus, että ihmisiä saattaisi olla runsaasti.

Laivamatkaa emme oikein pystyneet etukäteen harjoittelemaan; sen sijaan otin tavoitteeksi viedä Jessietä mahdollisimman erilaisiin, vaihteleviin ympäristöihin. Kävimme mm. parkkihallissa, jonka ajattelin muistuttavan jossakin määrin laivan pysäköintitilaa.

Kuten sanottu, Jessien kanssa oltiin aika lailla rutiinissa, jossa kävelimme enimmäkseen tuttuja reittejä, ja naapurustossa oli suhteellisen rauhallista. Eli tavoitteena oli hieman laajentaa Jessien mukavuusaluetta ennen matkaa.

En tehnyt mitään hullua, kuten vienyt sitä kaupungin keskustaan ruuhka-aikaan tai kävellyt sen kanssa tuntikausia päivittäin eri ympäristöissä. Seurauksena olisi toddennäköisesti ollut hyvin stressaantunut Jessie, joka olisi varmastikin alkanut rähistä hyvin herkästi ja pelätä tämäntyyppisiä ympäristöjä. Tarkoituksena oli löytää tasapaino; tehdä vain hieman enemmän kuin normaalisti, varmistaen kuitenkin, että Jessiellä olisi riittävästi aikaa palautua.

Aluksi menimme uusiin ympäristöihin vain parin-kolmen päivän välein. Riippui paikasta, miten kauan vietimme aikaa siellä. Jos koin, että tilanne oli Jessielle hieman haastava, saatoimme olla siellä jopa vain kymmenisen minuuttia. Ja kun sanon, että se oli haastavaa, tarkoitan, että Jessie oli ehkä hieman valppaampi kuin normaalisti, tai se ei reagoinut mitenkään ihmeellisesti mutta tiesin, että tilanteessa oli paljon ärsykkeitä jotka olivat sille haastavia. En siis antanut tilanteen ikinä mennä siihen pisteeseen, että Jessie olisi oikeasti pelännyt tai ollut ahdistunut; tavoitteena oli aina, että tilanteista jäisi Jessielle positiivinen mielleyhtymä.

Vaikka tarkoituksena ei matkan aikana ollutkaan käydä kahviloissa, se oli silti hyvää harjoitusta vähän vilkkaammista paikoista ja erilaisista ympäristöistä.

Pikkuhiljaa Jessien sietokyky kasvoi, ja koin että voisimme mennä uuteen paikkaan päivittäin. Silti pidin silmällä Jessien stressitasoa; jos tuntui siltä, että kaikki alkoi olla sille vähän liikaa, pidettiin silloin taukopäivä tai useampi. Tärkeää oli tosiaan varhaisten, lievien merkkien huomaaminen; en aikonut odottaa, että Jessie pääsisi siihen pisteeseen, että se on kauhuissaan tai rähisee kaikille vastaantulijoille, vaan jos se näytti jonkinlaisia merkkejä siitä, että nyt hieman stressaa, niin sitten otettiin rauhallisemmin.

Kävimme Jessien kanssa mm. parkkihalleissa, ulkona olevissa kauppakeskuksissa, kahviloissa, kaupoissa joihin saa viedä koiria, keskustassa, parkkipaikoilla, puistoissa, ja niin edespäin. Vilkkaampiin ympräistöihin yleensä rauhallisempaan aikaan. Pidin huolen siitä, että keskityimme yhteen asiaan kerrallaan; joko uuteen ympäristöön tai ihmisvilinään. Eli jos olimme tutustumassa uuteen erikoiseen ympäristöön, halusin varmistaa että siellä olisi mahdollisimman rauhallista – ja jos totuttelimme suureen määrään ihmisiä, varmistin että ympäristö oli ennestään tuttu.

Tarkoituksena oli tavallaan ”ylikouluttaa” Jessie. Eli vaikka tarkoituksena ei matkalla ollut käydä näin haastavissa paikoissa, eikä ainakaan näin usein, niin Jessie olisi ainakin valmis kaikkeen. Matkalla pienetkin asiat voivat vaikuttaa koiraan paljon voimakkaammin kuin normaalisti, joten oli tärkeää, että Jessie oli valmis lähes mihin tahansa.

Meillä oli tosiaan vain kaksi kuukautta aikaa, joten olisin mielelläni tehnyt vielä paljon enemmän, mutta aika loppui kesken. Uskon kuitenkin, että näistäkin harjoituksista oli jo aika paljon apua; jos olisimme menneet suoraan normilenkeiltä tälle matkalle, olisi Jessien sopeutuminen ollut todennäköisesti paljon vaikeampaa.

Mitä taitoja koiralle kannattaa opettaa etukäteen?

Mitä enemmän taitoja ja käskyjä koira osaa etukäteen, sen parempi. Näitä taitoja kannattaa vahvistaa myös ennen matkaa mahdollisimman paljon, että ne olisivat tuoreena koiran mielessä. Kannattaa miettiä, mistä taidoista voisi olla hyötyä matkalla. Tämä riippuu tietysti koirasta ja siitä, mitä kaikkea matkalla tulee eteen, mutta tässä on joitain yleispäteviä ideoita:

Kuonokoppa

Tämä ei ehkä kaikille tule heti mieleen, mutta kuonokopan käyttö voi joissakin paikoissa olla jopa pakollista (kuten esimerkiksi joillakin laivoilla tai lautoilla). Kannattaa siis varmuuden vuoksi opettaa koira rakastamaan kuonokopan käyttöä, ettei käy niin että jossain vaiheessa koiralle pitääkin laittaa kuonokoppa yllättäen, mikä saattaa aiheuttaa koiralle aivan turhaa stressiä.

Erityisesti jos koirasi on pelokas tai reaktiivinen tai käyttäytyy joskus aggressiivisesti, voi kuonokopan käyttö olla hyvä idea joissakin tilanteissa. Vaikka koira ei olisi koskaan purrut ketään, se voi olla matkalla stressaantuneempi ja reagoida eri tavalla kuin normaalisti. Erityisesti ympäristöissä ja tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä tai koiria, voi kuonokoppa olla todella hyödyllinen.

Jotta koira ei kokisi kuonokoppaa ikävänä asiana, se kannattaa totuttaa sen käyttöön positiivisella tavalla. Olen kirjoittanut tänne aiheesta lisää.

Jessiellä oli jo kuonokoppa, mutta sitä ei juurikaan käytetty eläinlääkärikäyntejä lukuunottamatta – ja silloinkin se oli päällä vain hetken. Tiesin jo, että haluasin käyttää laivalla varmuuden vuoksi kuonokoppaa, koska siellä tulisi olemaan ahtaat tilat ja runsaasti ihmisiä ja koiria lähietäisyydellä. Ympäristö tulisi olemaan myös hyvin uusi ja erilainen.

Vasta laivan hyttiin päästyäni sain tietää, että kuonokopan käyttö on pakollista kaikille koirille yleisissä tiloissa. Tästä ei mitenkään oltu ilmoitettu etukäteen. Olin kuitenkin entistäkin iloisempi, että kuonokoppa oli mukana ja sitä oli harjoiteltu.

Koska kuonokopan käyttö oli aiemmin jäänyt vähän vähemmälle, se oli yksi tärkeimmistä projekteista ennen matkaa. Aloin harjoitella sitä Jessien kanssa kävelyllä, aina positiivisissa ja rennoissa ympäristöissä. Pikkuhiljaa pidensin aikaa, jonka kuonokoppa oli päällä.

Tarpeiden tekeminen käskystä

Tästä on erityisesti hyötyä laivalla matkustaessa. On todella hyödyllistä, jos koiran saa menemään tarpeilleen juuri ennen laivaan nousemista, siltä varalta että se ei haluakaan laivassa tehdä tarpeitaan.

Jessie onneksi osasi tämän jo, mutta jos se ei olisi osannut, olisin ehdottomasti opettanut sen sille.

Vierellä tai takana seuraaminen

Vierellä nätisti käveleminen on tietysti taito, joka jokaisen koiran olisi hyvä osata, mutta matkalla siitä voi olla erityisesti hyötyä. Vaikka koirasi ei osaisi kävellä koko lenkkiä vetämättä, kannattaa se ainakin opettaa vihjesanasta seuraamaan sivulla, että voit tarvittaessa saada sen lähemmäs itseäsi. Tämä on hyödyllistä mm. vilkkaammilla paikoilla ja ahtaissa tiloissa, kuten juurikin laivalla.

Koiran opettaminen kävelemään takanasi voi olla myös hyödyllinen taito niihin tilanteisiin, joissa tilaa on erityisen vähän.

Vaikka koirasi osaisikin nämä taidot jo, niitä kannattaa ennen matkaa tosiaan vahvistaa entisestään ja harjoitella monenlaisissa tilanteissa.

Luoksetulo

Tämä kannattaa olla harjoiteltuna siitäkin huolimatta, vaikka et aikoisikaan pitää koiraasi vapaana. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu, ja vähintäänkin olisi hyvä, että koiralla on hätätapauksia varten ehdottoman varma luoksetulo. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten tällaisen voi opettaa.

Omalla pedillä nukkuminen ja rauhoittuminen

Jessien peti kulki mukana kaikkialla, tässä yksi Airbnb-paikoista.

Kaikissa paikoissa koiran ei ole sallittua päästä sohvalle tai sänkyyn. Jos koirasi saa kotona normaalisti nukkua missä tahansa, voi olla hyvä opettaa sille etukäteen, missä on kannattavaa levätä. Varmista, että koiralla on mahdollisimman mukava peti, josta koirakin tykkää, ja joka on helppo ottaa mukaan matkalle. Matkahäkki on myös yksi vaihtoehto.

Omalla pedillä makoilua kannattaa alkaa vahvistaa jo kotioloissa, että siitä tulisi koiralle entistäkin houkuttelevampi paikka. Voit myös opettaa koiran menemään omaan petiinsä pyynnöstä, jolloin voit kätevästi käyttää vihjesanaa sen sijaan että koiraa tarvitsisi jatkuvasti olla kieltämässä sellaisesta, mitä se on tottunut aiemmin tekemään. Kun oma peti on mahdollisimman kiva juttu, helpottuu sen käyttäminen matkallakin.

Oma paikka on yleisestikin ottaen todella tärkeä asia matkalla, että koira saisi omaa rauhaa sitä tarvitessaan, varsinkin kun se tulee todennäköisesti olemaan aika uupunut kaikesta matkustelusta.

Erilaiset taidot

On paljon muitakin temppuja ja taitoja, joista voi olla hyötyä matkalla, esimerkiksi tarjoamaan koiralle jotakin mihin keskittyä hieman haastavammissa tilanteissa. Täyskäännös voi olla kätevä tilanteisiin, joissa on päästävä pois jostain koiraa stressaavasta tilanteesta. Jos sitä on harjoiteltu etukäteen ja koiraa on palkittu toiseen suuntaan kääntymisestä kanssasi, se muuttuu paljon helpommaksi taidoksi tositilanteissa. Käden koskettaminen kuonolla voi olla myös kätevä temppu, samoin vaikka tassun antaminen, vilkuttaminen, ympyrän pyörähtäminen – mitkä tahansa temput, jotka tuovat koiralle iloa.

Mitä enemmän näitä temppuja ja taitoja harjoitellaan rennoissa, iloisissa tilanteissa, sitä tehokkaammin niitä voidaan myöhemmin käyttää myös vähän haastavammissa tilanteissa, koska niihin on jo ladattu niin paljon positiivista arvoa.

Mitä kannattaa pakata mukaan?

Riippuu tietysti hyvin paljon koirasta ja matkan laadusta, mitä mukaan kannattaa ottaa, mutta tässä on muutama tärkeä asia, jotka on hyvä muistaa:

PALJON herkkuja (ja tietysti ruokaa)

Kaikkein ikävintä on, jos namit loppuvat yhtäkkiä. Ota siis niitä mukaan huomattavan paljon enemmän kuin luulet tarvitsevasi. Kannattaa myös ottaa mukaan erilaisia vaihteohtoja ja miettiä, mitä on helpointa kuljettaa mukana ja käyttää. Jääkaapissa tai pakastimessa säilytettävät tuotteet eivät ole kovin toimivia ratkaisuja matkalla, joten voi olla että on löydettävä uusia herkkuvaihtoehtoja. Ne kannattaa tietysti testata ennen matkaa.

Kannattaa myös ottaa mukaan jotakin erityisen hyvää sellaisiin tilanteisiin, joissa koiralla on ehkä erityisen haastavaa. Esimerkiksi tuubista syötettävä maksapasteija-tyyppinen herkku voi olla hyvä koiralle haastaviin tilanteisiin, joissa sitä pitää vaikkapa harhauttaa tai kuljettaa paikasta toiseen.

Pidempikestoisia herkkuja ja aktivointileluja

On hyvä tarjota koiralle matkalla pitkäaikaista tekemistä, joka auttaa koiraa rauhoittumaan ja palautumaan. Esimerkiksi järsittävät herkut tai kongit voivat olla hyviä vaihtoehtoja.

Lisäksi tällaiset tuotteet voivat pelastaa hyvinkin monen tilanteen. Otin esim. Jessielle aina autoon mukaan useamman täytetyn kongin tai muun vastaavan pureskeltavan tai nuoltavan aktivointilelun, sekä erilaisia järsittäviä herkkuja. Ne olivat koko ajan helposti saatavilla, että kaverini voisi helposti heittää yhden niistä Jessielle, jos tilanne niin vaati.

Niistä oli aivan mieletön apu erilaisissa tilanteissa, kuten silloin, kun pysähdyimme juttelemaan laivan lipuntarkastajalle tai rajatarkastuksessa poliisille . En halunnut jäädä odottelemaan, miten Jessie reagoisi näissä tilanteissa, vaan mieluummin tarjosin sille jotakin muuta tekemistä, ettei se turhaan stressannut.

Näistä harhautuskeinoista oli paljon hyötyä myös odottaessamme autossa laivan autokannella, samalla kun ihmisiä ja koiria liikkui auton ympärillä, sekä myös hytissä ollessamme, kun ulkoa kuului erilaisia ääniä.

Leluja

On hydöyllistä, jos mukana on vähintään yksi koiralle tuttu lelu. Joskus voi myös olla hyvä idea hankkia matkaa varten kokonaan upouusi lelu – tai useampi – ja säästää se sellaiseen hetkeen, kun koira ehkä tarvitsee harhautusta. Uusilla leluilla on usein entistäkin enemmän arvoa.

Kuljetin aina matkan aikana taskussani pikkuista yksisarvis-vinkulelua. Jessie rakastaa vinkuleluja, ja tiesin että jo pelkästään vinguttamalla lelua voisin saada Jessien huomion tarvittaessa. Vinkulelulle ei kuitenkaan missään vaiheessa onneksi tullut tarvetta, ja Jessie sai sen lopulta matkan päätteeksi.

Muuta muistettavaa:

  • Oma peti tai matkahäkki
  • Vesikuppi ja -pulloja
  • Varahihna ja panta/valjaat
  • Kuonokoppa
  • Pyyhe
  • Punkkipihdit
  • Ensiapupakkaus
  • Lemmikkieläinpassi

Näitä varmasti on enemmänkin, mutta tässä nyt ainakin muutamia ideoita.

Seuraavassa osassa käyn läpi, mitä kaikkea on hyvä pitää mielessä matkan aikana, että se onnistuisi sujuvasti. 🙂

Koiran kynsien leikkaus – pakkopullaa vai positiivista yhdessä tekemistä?

Juokseeko koirasi karkuun, kun kynsisakset tulevat esiin? Tai rimpuileeko se , kun kynsiä yritetään leikata? Yrittääkö se ehkä jopa murista tai näykkiä?

Kaikki tällainen käytös yleensä johtuu siitä, että koiraa pelottaa. Yleensä koira ei myöskään totu kynsien leikkaukseen, vaikka sitä kuinka toistettaisiin määrätietoisesti uudestaan ja uudestaan. Edes koiran lempiherkuista ei välttämättä ole apua, sillä tilanne voi olla koiralle niin stressaava, että sen ruokahalu katoaa kokonaan.

Joskus ongelma yritetään ratkaista viemällä koira kynsien leikkaukseen jonnekin muualle, kuten eläinlääkäriin tai trimmaajalle. Osa koirista saattaakin vieraan ihmisen kanssa sulkeutua siinä mielin, että kynsien leikkaus sujuukin helpommin – se ei kuitenkaan tarkoita, että koira pelkäisi yhtään vähemmän.

Saattaa tuntua siltä, että yksinkertaisinta olisi vain saada koiran kynnet leikattua tavalla tai toisella, eikä murehtia siitä sen enempää. Mutta on useitakin syitä, miksi kynsien leikkauksesta kannattaisi luoda positiivinen tilanne koiralle.

  1. Kynsien leikkauksesta on loppujen lopuksi aika helppoa tehdä kivaa. Se ei vaadi kuin muutaman minuutin harjoittelun päivässä, ja kyseessä on tilanne, jota meidän on hyvin helppo kontrolloida.
  2. Koiran pelko tilanteessa on aitoa; vaikka me ihmiset tiedämme, ettei mitään pelättävää ole, koira ei sitä tiedä. Saattaa tuntua vieraalta ajatukselta, että kynsien leikkaus pelottaisi koiraa, mutta kuvittele hetkeksi itsesi koirasi asemaan. Miltä tuntuisi, jos kaverisi ottaisi sinusta yhtäkkiä kiinni ja alkaisi leikata kynsiäsi, vaikka vastustelisit kuinka. Et lainkaan ymmärrä mitä oikein tapahtuu. Välillä kaveri leikkaa vahingossa väärään kohtaan, ja se sattuu. Yrität entistä enemmän päästä pois, mutta kaverisi estää sen. Jos kuvitellaan vielä, että et lainkaan ymmärrä, miksi kynsiä ylipäänsä leikataan, voi tilanne olla vieläkin käsittämättömämpi ja ahdistavampi.
  3. Jokainen tilanne, jossa joudut tekemään koiralle jotakin ikävää, vähentää koiran luottamusta sinuun. Se taas heikentää välillänne olevaa suhdetta, ja tällä voi olla vaikutusta moniin muihinkin arjen tilanteisiin. Pahimmillaan koira voi oppia jo pelkän koskettamisen olevan ikävä asia. Jos taas joku muu hoitaa koiran kynsien leikkauksen, koira saattaa oppia suhtautumaan vieraisiin ihmisiin epäileväisemmin. Eläinlääkäriasema tai trimmaamo muuuttuu entistä ikävämmäksi paikaksi.

Vaikka koirasi hyväksyisikin kynsien leikkauksen eikä varsinaisesti pelkäisi tilannetta, voi silti olla hyödyllistä luoda kynsien leikkauksesta entistäkin positiivisempi asia – koska miksi ei? Jokainen pienikin tilanne, joka saadaan luotua miellyttävämmäksi, lisää koiran hyvinvointia ja onnellisuutta, parantaa teidän välistänne suhdetta, vähentää koiran elämässä olevaa stressiä – ja kaikkien näiden kautta sen on helpompi olla rauhallinen, rento ja hyväkäytöksinen koira. Kynsien leikkauksen luomisesta positiiviseksi voi siis olla yllättäviä hyötyjä.

Eikö olisikin ihanaa, jos koira osallistuisi täysin vapaaehtoisesti kynsien leikkaukseen, siitä ei tarvitsisi pitää kiinni ja se itse asiassa nauttisi hommasta? Se riemastuisi kynsisakset nähdessään eikä malttaisi odottaa, että päästään aloittamaan?

Paras tapa tämän saavuttamiseen on tarjoamalla koiralle mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Tämä saattaa kuulostaa nurinkuriselta; hyvin yleinen neuvohan tuntuu olevan, että kynnet pitäisi vain leikata päättäväisesti koiran vastusteluista huolimatta.

Mutta jos palaat esimerkkiin, jossa kaverisi leikkaa väkisin kynsiäsi – eikö tilanne muutukin täysin erilaiseksi, jos kaverisi kysyy, että sopiiko jos kynnet leikataan. Tiedät täsmälleen mitä tapahtuu, ja kaverisi kysyy joka välissä, leikataanko vielä lisää.

Tällaisella kontrollin tunteella on tutkitusti huomattavan positiivinen vaikutus sekä eläimiin että ihmisiin. Koemme negatiivisetkin asiat positiivisempina, jos saamme itse keskeyttää ne milloin tahansa – vaikka emme ikinä käyttäisikään tätä vaihtoehtoa.

Yleensä ei kuitenkaan riitä, että koiralle annetaan mahdollisuus valita; jos se ei pidä kynsienleikkuusta, sen vastaushan olisi joka kerta selkeä ei. Siksi on tärkeää edetä harjoitteluissa askel askeleelta, jotta koira olisi joka vaiheessa rennossa mielentilassa.

Katso ilmaiset videot

Olen luonut ilmaisen videosarjan, jossa näytän vaihe vaiheelta, miten koira opetetaan osallistumaan vapaaehtoisesti kynsien leikkaukseen. Se on tapa, jonka olen itse kokenut helpoimmaksi ja kätevimmäksi, ja jonka avulla olen opettanut useammankin koiran nauttimaan kynsienleikkuusta.

Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 1: Matkan suunnittelu

Lokakuussa tein päätöksen muuttaa lopultakin takaisin Suomeen Iso-Britanniasta – ja koirani Jessie tuli tietysti mukaan.

Kun adoptoin Jessien, en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni tällaista matkaa sen kanssa. Se ei suostunut edes lähtemään kävelylle, sitä pelotti ulkomaailma niin paljon. Ihmisten, koirien ja erilaisten esineiden näkeminen sai sen rähisemään, murisemaan ja repimään talutushihnaansa.

Mutta viime lokakuussa tilanne oli erilainen; Jessie oli voittanut monet peloistaan ja rähinöitä tuli niin harvoin, että se ei ollut enää ongelma. Koirien ja ihmisten ohittaminen sujui ongelmitta, ja pystyimme kävelemään lähes missä tahansa, milloin tahansa – vaikka vältimmekin turhan vilkkaita ympäristöjä.

Vuokramökillä

Jessie oli myös ollut mukana erilaisilla seikkailuilla; telttailemassa, vuokramökeillä useamman ihmisen kanssa ja pitkillä automatkoilla. Kaikilla näillä minireissuilla se oli pärjännyt yllättävän hyvin; siksi ajattelin, että ehkä se olisi nyt valmis.

Silti, vaikka Jessie pärjäsi hyvin näissä tilanteissa ja tutuissa ympäristöissä, tiesin että tällainen matka tulisi olemaan eri asia.

Kirjoitan tässä nyt kokemuksia matkasta, miten valmistauduimme siihen ja kuinka varmistin, että Jessien kokemus tulisi olemaan mahdollisimman stressitön. Laitan väliin vinkkejä siitä, miten voit oman koirasi kanssa valmistautua samantyyppiseen matkaan. Näistä vinkeistä on erityisesti apua koirille, jotka ovat ehkä hieman haastavia tai arkoja, mutta niistä on hyöytä toki muillekin. Mielestäni on aina parempi varautua tällaisiin asioihin sillä asenteella, että tilanteet saattavat olla koiralle vaikeita, ja toimia jo etkutäteen sen mukaisesti. On parempi olla mieluummin liian varovainen kuin että heitetään koira vain erilaisiin tilanteisiin ja toivotaan, että se pärjää.

On tietysti huomoitava, että jokainen matka on erilainen, ja käyn tässä tosiaan nimenomaan omia kokemuksiani läpi. Riippuu siis paljon siitä, minne olet matkustamassa, millä tavalla, mitä tekemässä, mitä kautta kulkemassa, jne. Moni näistä vinkeistä ja ideoista pätee ihan kaikenlaiseen matkustamiseen, mutta suurin osa keskittyy nimenomaan autolla ja laivalla matkustamiseen.

Käyn tässä ensimmäisessä osassa läpi, mitä asioita kannattaa miettiä jo matkan suunnitteluvaiheessa.

Noniin, aloitetaan.

Kannattaako koira ylipäänsä ottaa mukaan?

Kun suunnittelet matkaa, ihan ensimmäinen asia, jota kannattaa miettiä on se, onko järkevää ottaa koira mukaan.

Jessien tapauksessa vaihtoehtoja ei juurikaan ollut; en voinut jättää sitä jälkeen, koska olin muuttamassa pysyvästi takaisin Suomeen.

Mutta jos olet menossa esimerkiksi lomamatkalle tai väliaikaisesti ulkomaille, silloin voi olla ihan hyvä idea pohtia, mikä on koiran kannalta paras vaihtoehto. Ajattelemme usein, että koiran tulisi päästä mukaan kaikkeen mitä teemme (mikä onkin tosi kiva ajatus, ja aivan ihanaa silloin kun se onnistuu), mutta koira ei periaatteessa kärsi siitä, jos se ei pääse mukaan vaikkapa lomalle. Se ei yksinkertaisesti tiedä, mistä se jää paitsi.

Jos on mahdollista löytää koiralle vaikka hoitaja tai hoitopaikka, jossa tiedät sen pärjäävän ja nauttivan olostaan, voi se olla paljon järkevämpi vaihtoehto, jos et ole varma siitä, miten pidempi matka sujuu siltä. Jos epäilet, että se tulisi stressaamaan matkasta, saattavat muut vaihtoehdot olla parempia. Rento ja tasapainoinenkin koira voi kokea matkustelun yllättävän rankkana.

Jos et tiedä, miten matkustelu sujuu koiraltasi, voi olla hyvä idea kokeilla sitä pienemmässä mittakaavassa. Kokeile vaikka päivän tai viikonlopun pituista reissua, ja yövy koiran kanssa samantyyppisessä paikassa, jota olit suunnitellut matkalla tekeväsi. Jos tällainen miniloma sujuu koiralta hyvin, niin se on saanut loistavaa harjoitusta ”oikeaa” matkaa varten. Jos se taas ei suju, on parempi tietää etukäteen lyhyemmän matkan aikana, kuin viedä se viikon tai parin matkalle ja tajuta, että se stressaa sitä aivan mielettömästi.

Kannattaa myös miettiä, mitä itse haluat matkalta. Jos tarkoituksena on esimerkiksi käydä pitkillä kävelyillä, eikä koiraa ole tarkoitus jättää pitkiksi ajoiksi yksin, on koiran ottaminen mukaan ehkä ihan hyvä idea. Mutta jos koirasi on esimerkiksi remmirähjä tai stressaantuu ihmisistä tai koirista, ja haluat kävellä vilkkailla paikoilla (kannattaa myös pitää mielessä, että kauniit luonnon alueet voivat olla yllättävän täynnä ihmisiä ja koiria), ei koira ehkä saa matkasta niin paljon iloa kuin kuvittelet – etkä todennäköisesti saa itsekään. Voi myös olla, että koira ei jää mielellään yksin vieraaseen paikkaan, joten jos suunnitelmissa on erilaisia aktiviteetteja, joihin koiraa ei voi ottaa mukaan, ei se ole koiralle kovinkaan kivaa. Jos taas koira on tarkoitus ottaa mukaan esimerkiksi kahviloihin, ravintoloihin tai muihin vastaaviin paikkoihin, tai vaikkapa kaupungin keskustaan, on varmistettava, että se on tottunut näihin ympäristöihin eikä stressaa niissä.

Jossain määrin on siis tehtävä kompromisseja, ellei koiraa voida ottaa mukaan kaikkiin niihin paikkoihin, joissa haluat käydä. On mietittävä, saatko itse irti lomasta yhtä paljon koiran kanssa kuin ilman, ja onko koiran matkasta saama ilo mahdollisten vaikeuksien arvoista.

Miten matkustetaan?

Jessie on tottunut automatkaaja.

Sillä on suuri merkitys, mitä kulkuvälinettä käytetään; autoa, bussia, junaa, laivaa, lentokonetta tai jotain muuta.

Jos koira ollaan ottamassa mukaan, tulisi valinta kulkuvälineestä tehdä mahdollisimman paljon sen mukaan, mikä on koiralle helpointa ja stressittömintä. Jos koira pelkää autossa matkustamista tai voi pahoin, voi jokin toinen keino olla parempi. Joskus taas auton vuokraaminen voi olla paras vaihtoehto, jos omaa autoa ei ole ja jos muut matkustustavat koituisivat koiralle stressaaviksi.

Joskus voi olla vaikea tietää, miten koira tulee suhtautumaan erilaisiin kulkuvälineisiin. Junaa ja bussia voi toki kokeilla etukäteen koiran kanssa, kun taas laivaa ja lentokonetta voi olla haastavampi testata – vaikka lyhyt laiva-/lauttamatka voi olla tietysti yksi vaihtoehto.

Jessien kanssa vaihtoehtoina olivat joko autolla tai lentokoneella matkustaminen. Lentokoneella matka olisi mennyt nopeasti, eli stressitilanne olisi kestänyt vain vähän aikaa. En voinut mitenkään tietää, miten Jessie reagoisi lentokoneeseen. Mutta tiesin, että se saattaa pelätä erilaisia ääniä, ja lentokoneen ruumassa voi olla huomattavan kova meteli. Lisäksi tiedän, kuinka stressaavaa tarhalla asuminen oli sille. Voisin myös kuvitella, että vieraat ihmiset, jotka kuljettavat sitä lentoboksissa pitkin lentokenttää voisivat pelottaa sitä melkoisesti.

Toinen vaihtoehto oli maitse matkustaminen, joka oli melkein yhtä lailla kysymysmerkki. Tiesin, miten Jessie pärjää autossa, mutta en tiennyt miten laivalla matkustaminen sujuisi. Veikkasin kuitenkin, että se tulisi olemaan huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin lentäminen – vaikkakin pitkäkestoisempaa.

Oli siis punnittava voimakkaan, lyhytkestoisen stressin ja lievän, pitkäkestoisen stressin väliltä. Päädyin valitsemaan lievemmän stressin.

Alun perin tarkoituksena oli ajaa pelkästään autolla koko matka, ajaen ensin junan kyydissä Ranskaan, jolloin olisimme välttäneet kokonaan laivalla matkustamisen. Tämä suunnitelma meni kuitenkin täysin romukoppaan. Kävi ilmi, että staffien (ja edes staffia muistuttavien koirien) tuominen Ranskaan on kiellettyä. Otin jopa yhteyttä Ranskan tulliin ja kysyin, saako läpi kuitenkin ajaa tällaisen koiran kanssa (olisimme olleet maassa vain muutaman tunnin), mutta vastaus oli ei.

Paniikki alkoi, kun sain selville, että Saksassakin on samantyyppinen lainsäädäntö. Puhdasrotuiset staffit ovat sallittuja, mutta rekisteröimättömät staffin näköiset koirat eivät. Pitkän selvittelyn jälkeen sain kuitenkin tietää, että alle kolmen viikon vierailu on sallittu. Hurraa! Muussa tapauksessa olisimme joutuneet ottamaan aika monta lauttaa.

Jotta pääsisimme Iso-Britanniasta Ranskan ohi, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laivan ottaminen Amsterdamiin. Oli vain yksi laiva, jossa oli mahdollista varata koirahytti, ja halusin ehdottomasti sellaisen, sillä en suostunut jättämään Jessietä yli kahdeksaksi tunniksi autoon tai kenneliin laivalla.

Tarkoituksena oli alunperin, että tuo laivamatka jäisi ainoaksi, mutta toisin kävi. Jouduimmekin muuttamaan suunnitelmaa ja menemään laivalla Tukholmasta Turkuun. Hytti löytyi onneksi hyvin viime tingassa – koiraystävällisiä vaihtoehtoja oli selvästi enemmän kuin Iso-Britanniassa.

Mihin vuodenaikaan matkustetaan?

Sillä on meritystä koiran kannalta, matkustetaanko kesällä vai talvella, yleiseen loma-aikaan vai rauhallisempaan aikaan. Jos koira esimerkiksi stressaantuu ihmisistä ja muista koirista, ei kesälomalla kaikkien turistien kanssa samanaikaisesti matkustaminen ja lomailu ole välttämättä paras vaihtoehto. Tällaiselle koiralle voi olla parempi matkustaa sellaiseen aikaan, jolloin kovin monella muulla ei ole lomaa.

Toki myös matkustuskohteella on vaikutusta; kiireisimpäänkin aikaan saattaa löytyä sellaisia paikkoja, joissa on hiljaista.

Kesän helteillä matkustaminen voi olla haastavaa koiran kanssa, varsinkin jos se on kuumuudesta herkästi kärsivä rotu tai yksilö. Autoon koiraa ei tällöin voi jättää hetkeksikään yksin, ja ulkoilupaikat ja -ajankohdat on mietittävä tarkkaan. Jos tarkoituksena on mennä koiran kanssa pitkille lenkeille tai vaelluksille, ei kaikkein kuumin aika vuodesta välttämättä ole paras vaihtoehto.

Lokakuussa ei ollut liian kylmä eikä kuuma – mutta satoi melkein koko ajan.

Meidän matkan suhteen ei ollut kovinkaan paljon vaihtoehtoja; mahdollisuus ja ajatus lähtemiseen tuli yllättäen, ja halusin matkustaa ennen lumen tuloa (typerästi kuvittelin, että lokakuussa ei olisi vielä lunta). Annoin itselleni kaksi kuukautta aikaa valmistautua; ei siis kovinkaan paljon. Bonuksena ajattelin, että lokakuussa ei olisi enää kovin lämmin, jolloin Jessien voisi myös tarvittaessa jättää vaikka kauppareissun ajaksi hetkeksi autoon (mieluummin näin kuin vieraaseen asuntoon jättäminen). Ei tarvitsisi myöskään murehtia Jessien ylikuumenemisesta.

Kannattaa myös miettiä sitä, mihin aikaan viikosta ollaan liikkeellä. Esim. viikonloppuna kaikkialla on todennäköisesti paljon enemmän väkeä, kun taas viikonpäivinä on usein rauhallisempaa.

Miten pitkä matka tehdään?

Tässä on taas kerran punnittava eri vaihtoehtoja; nopeasti kuljettu matka voi olla myös stressaavampi (sekä sinulle että koiralle), kun taas pidemmällä matkalla voidaan ottaa rennommin (mutta jos matka stressaa koiraa, pitkittyy myös stressi).

Jos nyt voisin toimia toisin, niin olisin varannut enemmän aikaa matkaan. Kannattaa olettaa, että matka-aikaa menee moninkertaisesti enemmän, kuin gps väittää, sillä odottamattomia tilanteita tulee varmasti sattumaan. Ajattelin, että pystyn helposti ajamaan 8 tuntia päivässä; ja niin pystyinkin, mutta ongelma oli se, että eteen saattoi tulla yllättäviä esteitä ja ongelmia (erityisesti Norjassa, jossa yhden tien sulkeminen saattoi johtaa siihen, että matka-aika lisääntyi kolmella tunnilla, koska vuorten takia jouduttiin menemään aikamoisia kiertoteitä).

Eli jos yhden vinkin voin antaa, se on tämä: laske oletetun yhden päivän matkan kesto, ja lisää siihen ainakin kaksi tuntia. Mieti vasta sitten, onko sen ajaminen realistista yhdessä päivässä.

Olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että joinain päivinä olin varannut lyhyempiä ajopäiviä; se tarkoitti sitä, että voimme kaikki rentoutua, Jessie mukaanlukien.

Kenen kanssa matkustetaan?

Suosittelen vahvasti ottamaan jonkun mukaan matkalle. Yksin matkustaminen voi olla jännittävää ja mielenkiintoista, mutta erityisesti haastavamman koiran kanssa se voi olla vaikeaa.

Erityisesti laivalla olin todella kiitollinen siitä, että kaverini hoiti hyttiin suunnistamisen, ja pystyin itse keskittymään Jessieen ja vain seuraamaan perässä. Kaverini myös varoitti edeltä, jos jossain oli ihmisiä tai koiria. Kun mukana oli joku toinen, se tarkoitti myös, että toinen meistä pystyi olemaan Jessien kanssa sillä välin, kun toinen hoiti asioita.

Kannattaa miettiä myös sitä, kuinka monta ihmistä on tulossa mukaan ja tunteeko koira ne entuudestaan. Jos koira esimerkiksi ahdistuu siitä, että ihmisiä on paljon, kannattaa se joko totuttaa pikkuhiljaa tällaisiin tilanteisiin tai jättää se kotiin. Jos koira ahdistuu vieraista ihmisistä, ei matkalle kannata lähteä koiralle ventovieraiden kanssa. Voi olla, että koira normaalisti suhtautuu vain hieman epäilevästi tuntemattomiin ihmisiin, mutta matkalla sen stressitaso voi olla sen verran korkealla, että se saattaa reagoida paljon voimakkaammin näissä tilanteissa. Se saattaa pärjätä, jos vieraita käy vaikka parin tunnin ajan kotona, mutta tuntemattomien ihmisten kanssa viikon viettäminen 24 tuntia päivässä voi olla sille liikaa.

Eli kannattaa varmistaa ennen matkaa, että koira tulee varmasti toimeen niiden ihmisten (tai koirien) kanssa, joiden kanssa on tarkoitus matkustaa. Heihin kannattaa totutella pikkuhiljaa ennen matkaa.

Kaveri, jonka kanssa matkustin, oli Jessielle jo ennestään hyvin tuttu ja rakas, joten tiesin, ettei siltä osin tulisi olemaan ongelmia.

Missä yövytään?

Majoituspaikkaa kannattaa miettiä tarkkaan, erityisesti jos koira stressaantuu esimerkiksi ihmisistä, koirista tai erilaisista äänistä. Koiraystävällisessä hotellissa yöpyminen voi tällaiselle koiralle olla haastavaa, kun käytävästä todennäköisesti kuuluu monenlaista ääntä ja siellä joudutaan mahdollisesti ohittamaan ihmisiä ja koiria melko lähietäisyydeltä.

Telttailu voi olla lämpimällä säällä hyvä vaihtoehto, mutta silloin on pidettävä mielessä, että telttailualueilla voi olla hyvinkin paljon porukkaa ja meteliä, varsinkin loma-aikaan. Syrjemmässä telttailu voi silloin olla parempi vaihtoehto, mutta silloin on selvitettävä, millaisilla alueilla tällainen luonnossa telttailu on sallittua; kaikissa maissa ei ole samantyyppisiä jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on hyvin rajattua, missä telttailu on sallittua.

Halusin varmistaa, että matka olisi Jessielle mahdollisimman stressitön, joten päätin välttää hotelleissa yöpymistä. Hyväksi vaihtoehtoksi osoittautui Airbnb; sieltä löytyi yllättävän halvalla yöpymispaikkoja rauhallisilla alueilla. Valitsimme aina asuntoja, jotka saimme kokonaan itsellemme. Hintakin oli yllättävän alhainen, varmasti halvempi kuin moni hotelli. Erityisesti auttaa, jos on jossain määrin joustava sijainnin suhteen; valitsimme matkat aina sen mukaan, mistä löytyi seuraava halpa ja hyvä yöpymispaikka.

Yksi viikonloppu vietettiin kaverin luona Norjassa.

Välillä täytyi joustaa vähän mukavuuksista, että löytyi riittävän halvalla asunto; parissa mökissä ei ollut sisävessaa tai suihkua, yhdessä ei ollut edes sähkövaloja tai juoksevaa vettä; mutta ne olivat toisaalta ihan mielenkiintoisia kokemuksia, kunnon mökkeilyä. Toisaalta välillä löytyi samaan hintaan aivan älyttömän hyviä asuntoja, joissa oli runsaasti tilaa, sauna, takka ja vaikka mitä.

Moni asunnoista oli myös todella kauniilla paikoilla luonnon keskellä, ja sieltä löytyikin usein kivoja, rauhallisia kävelyreittejä.

Lue tästä seuraava osa: Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 2: Valmistautuminen


Liity mukaan ZenKoira-verkkokouluun, niin saat pääsyn näihin ja moniin muihin verkkoluentoihin, artikkeleihin, koulutusvideoihin ja verkkokursseihin!

%d bloggaajaa tykkää tästä: