Kun vuosia sitten kävimme hakemassa lapsuudenkotini koiran Meganin kotiin pentuna, saimme mukaan myös pillin. Kasvattaja oli viheltänyt pilliin joka kerta, kun Megan ja sen pentuesisaret ruokittiin.
Ikävä kyllä pilliä ei käytetty tämän jälkeen juurikaan, ja unohtui jonnekin kaapin perälle. Muutaman vuoden päästä löysin kuitenkin sen ja päätin huvin vuoksi ottaa sen mukaan kävelylle testimielessä. Megan kulki siihen aikaan paljon vapaana, niin myös tälläkin kertaa. (Olin silloin teini-ikäinen, nykyään toimisin tietysti vastuullisemmin.) Yhtäkkiä eteemme hyppäsi rusakko, jota Megan lähti innoissaan jahtaamaan. Tiesin oikein hyvin, että tässä tilanteessa mitkään huudot tai kutsut eivät auttaneet; ajattelin että mitään menetettävää ei ainakaan olisi, joten päätin kokeilla pilliä.
Heti pillin äänen kuullessaan Megan pysähtyi paikoilleen, ja vaikutti melkein itsekin hämmentyneeltä siitä, miksi se niin teki. Puhalsin pilliin uudestaan, ja Megan ryntäsi luokseni innoissaan.
Miksi ihmeessä ääni, jota Megan ei ollut kuullut vuosiin, toimi näin hyvin näin vaikeassa tilanteessa?
Asiaa helpotti varmasti se, että Megan oli oppinut pillin merkityksen hyvin pienestä pennusta asti. Ääni ei ollut myöskään menettänyt merkitystään sen jälkeen, koska Megan ei ollut kuullut sitä pitkään aikaan. Toisin käy helposti luoksetulokutsun kanssa, jota saatetaan huudella koiralle milloin missäkin tilanteessa, ilman että koiraa välttämättä edes palkitaan. Ainoat kerrat, kun Megan oli kuullut pillin äänen, olivat olleet äärimmäisen merkityksellisiä: se oli aina tarkoittanut herkullista ruoka-annosta. Pillin äänellä oli siis Meganille hyvin vahva positiivinen merkitys.
Et tarvitse kuitenkaan välttämättä pilliä vahvaan luoksetuloon, eikä kouluttamista tarvitse myöskään aloittaa pikkupennusta lähtien (vaikka siitä on toki hyötyä). Aikuinenkin koira voi oppia hyvin luotettavan luoksetulon, kunhan muistat noudattaa tiettyjä yhteisiä pelisääntöjä luoksetulokutsuun liittyen.
Pomminvarma luoksetulo saattaa hyvinkin joskus pelastaa koirasi hengen, joten siihen kannattaa panostaa. Jaan tässä neljä vinkkiä, joiden avulla koiralle voidaan opettaa toimiva luoksetulo niitä tilanteita varten, joissa se on erityisen tärkeää. Jos noudatat näitä ohjeita, on hallussasi ikään kuin pelastusrengas, jota voit käyttää tarvittaessa hätätilanteessa. Saat käyttöösi ”taikasanan”, eli luoksetulokutsun, jonka koira on oppinut niin hyvin, että voit luottaa siihen että se tulee takaisin joka ikinen kerta kuullessaan sen.
1. Aloita helpoista tilanteista.
Aloita paikassa ja tilanteessa, jossa tiedät koirasi onnistuvan. Tämä voi olla kotona, pihalla tai kävelyllä, silloin kun koirasi mielenkiinto ei ole muualla.
Tämä ensimmäinen vaihe kuulostaa ehkä helpolta ja tylstältä, mutta se on kaikkein tärkein. Jatkaisin sen toistamista mahdollisimman monta kertaa, sillä koira oppii silloin yhdistämään kutsun hauskoihin asioihin, ja se on perustana kaikille myöhemmille vaiheille. Mitä enemmän onnistuneita toistoja koira tekee, sitä ”automaattisempi” sen luoksetulosta tulee.
Kun koira tulee 100% varmuudella luoksesi joka kerta kun kutsut sitä, voit alkaa pikkuhiljaa nostaa vaikeustasoa. Älä koskaan kutsu koiraa, jos et ole varma tuleeko se vai ei. Muuten luoksetulokutsu menettää merkityksensä. Jos koira ei tule luoksesi kun kutsut, tilanne on todennäköisesti liian vaikea, ja tällöin kannattaa harjoitella edellistä vaihetta kauemmin. Joka kerta, kun käytät luoksetulokutsua ja koira ei tule luoksesi, kutsun merkitys vähenee. Epäonnistumisista ei kannata lannistua, mutta tavoitteena olisi hyvä olla, että koira onnistuisi joka kerta.
Muista aina turvallisuus! Toimi lain mukaisesti äläkä pidä koiraa irti, ellei se ole sallittua. Pidä koira hihnassa tai pitkässä liinassa, ellei luoksetulo ole 100% varmaa. Näin varmistat myös, että koira ei palkitse itse itseään juoksemalla esimerkiksi toisen koiran luo tai rusakon perään. Muuten koira oppii, että jättämällä luoksetulokutsun huomiotta se pääsee tekemään jotakin hauskaa.
Luoksetulokutsua kannattaa harjoitella myös koiran ollessa vapaana, mutta tämän voi tehdä alkuun turvallisella alueella, esimerkiksi koirapuistossa silloin, kun paikalla ei ole muita koiria.
2. Käytä palkkiona jotain, mitä koira rakastaa.
Palkkion täytyy olla parempi kuin se kaikkein kiinnostavin asia lenkillä, eli kiinnostavampi kuin muut koirat, rusakot ja fasaanit. Voit käyttää palkkiona esimerkiksi koiran lempilelua tai kaikkein parasta herkkuruokaa.
Ole luova ja vaihtele palkitsemistapaa. Luoksetulosta tulee koiralle ikään kuin arvonta, josta saa palkinnoksi aina jotain mahtavaa, mutta koskaan ei tiedä mitä. Tärkeää on myös, että koira saa palkkion joka kerta, kun se tulee luokse. Tee myös iso numero jokaisesta luoksetulosta; kehu koiraa niinkuin se olisi juuri tehnyt maailman suurimman urotyön.
Älä koskaan kutsu koiraasi laittaaksesi sen hihnaan tai tehdäksesi muuta ikävää. Voit käyttää tähän jotakin muuta sanaa, tai vaikka houkutella koiran luoksesi, mutta tästä erityisestä luoksetulokutsusta täytyy aina seurata pelkästään hyvää. Sinulla voi hyvin olla käytössäsi useampi erilainen luoksetulokutsu; yksi voi tarkoittaa, että koiran on tultava heti luoksesi ja se saa siitä superpalkan; toinen taas voi tarkoittaa, että koiran olisi hyvä tulla luoksesi ja siitä saa ehkä jonkin pienen palkan, ja se saatetaan myös kytkeä hihnaan silloin. Jokaisen luoksetulokutsun kanssa on kuitenkin muistettava, että niitä ei kannata käyttää ainoastaan tilanteissa, joissa kaikki hauska loppuu. Kutsu koira siis välillä luoksesi ihan vain kehuaksesi sitä tai antaaksesi sille makupalan, ja anna sen taas mennä.
Koiralle kannattaa kuitenkin opettaa, että hihnan kiinnittäminen on hyvä asia – muuten lopputuloksena on koira, joka ryntää innoissaan luoksesi ja katoaa taas paikalta ennen kuin ehdit kytkeä hihnan. Kannattaa siis opettaa koiralle, että hihnan kytkeminen ei merkitse välttämättä sitä, että hauskanpito loppuu. Kun kutsut koiran luoksesi, kytke sille hihna, palkitse koiraa ja vapauta se sitten taas välittömästi. Näin se oppii, että hihnan kytkeminen merkitsee itse asiassa jotakin positiivista. Tätä kannattaa harjoitella, vaikka koira olisikin jo hihnassa; koske koiran kaulapantaa tai valjaita, palkitse koiraa ja anna sen taas mennä.
3. Älä käytä luoksetulokutsua missään muussa tilanteessa.
Valitse kutsuksi sana, jota et käytä milloinkaan muulloin. ”Tänne” tai ”tule” eivät välttämättä ole tehokkaimpia vaihtoehtoja, sillä niitä saatat vahingossa käyttää muissakin tilanteissa. Pilli tai muu vastaava ääni on hyvä vaihtoehto siksi, että sitä koira ei kuule muissa tilanteissa, eikä sitä tule käytettyä vahingossa.
4. Harjoittele jatkuvasti.
Kutsu koiraa luokse helpoissa tilanteissa siinäkin vaiheessa, kun luoksetulo on jo vankalla pohjalla. Vältä kutsun käyttämistä turhaan silloin, kun ympärillä tapahtuu jotakin jännittävää, esimerkiksi kun lähistöllä on muita koiria tai jotain jahdattavaa. Muuten koira oppii, että tullessaan luokse hauskanpito loppuu. Jos joudut kutsumaan koiraasi vaikeassa tilanteessa, pidä huoli että teet usean helpon toiston sen jälkeen. Näin kutsu säilyttää tehonsa, ja voit yhä käyttää sitä luotettavasti hätätapauksissa, jos siihen tulee tarve.
Jos haluat perehtyä tarkemmin aiheeseen, tässä pari linkkiä:
- https://rantahiekkaa.wordpress.com/2011/07/14/luoksetulon-opettaminen-koiralle/
- http://veeravisioi.blogspot.co.uk/2016/08/pomminvarma-luoksetulo.html
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja koulutus?
Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂
ZenKoira 
3 vastausta artikkeliin “4 vinkkiä varman luoksetulon opettamiseen”