Olen kohdannut työssäni paljon koiria, joista omistaja on luopunut syystä tai toisesta. Joskus syynä on elämäntilanteen muutos, joskus taas koiran käyttäytymisongelma.
Ikävä kyllä, suuressa osassa näistä ”käyttäytymisongelmista” on yksinkertaisesti kyse siitä, että koira käyttäytyy kuin koira, eikä omistaja voi hyväksyä sitä.
Hyppii ihmisiä vasten. Yrittää syödä perheen marsun. Karkailee pihalta. Murisee omistajalle. Pureskelee esineitä. Haukkuu liikaa. Pissaa sisälle.
Nämä kaikki ovat olleet todellisia syitä koirasta luopumiselle, ja ne ovat kaikki myös aivan normaalia käyttäytymistä koiralle (vaikkakin sellaiselle, jolle ei ole opetettu miten toimia ihmisen haluamalla tavalla). Ainoa ongelma on se, että koiran luontainen käyttäytyminen ei sovi yhteen omistajan vaatimusten kanssa.
Olemme ottaneet kotiimme eläimen, joka on eri lajia kuin me. Silti oletamme, että se sopeutuu luomaamme ympäristöön ilman ongelmia, ja käyttäytyy täysin eri tavalla kuin koira normaalisti käyttäytyy.
Kun asiaa tarkemmin miettii, vaadimme koiriltamme uskomattoman paljon. Oletamme, että ne pitävät jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä ja koirasta, ja hyväksyvät kaikki muutokset ja oudot tapahtumat. Niiden pitäisi hillitä suuri osa lajityypillisestä käyttäytymisestään; eläimiä ei saisi jahdata, haukkua ei saisi mielellään koskaan, puutarhassa ei saisi kaivaa, eikä ruokaa saisi etsiä omatoimisesti. Oletamme, että ne hyväksyvät kynsienleikkuut, pesemisen, eläinlääkärikäynnit ynnä muut, vaikka ne eivät ollenkaan ymmärrä, miksi teemme niin ” hirveitä” asioita niille. Ne eivät saisi syödä pöydältä ihmisten ruokia, ja niiden pitäisi hillitä intonsa ja olla hyppimättä ihmisiä vasten ja vetämättä remmissä. Niiden pitäisi olla hiljaa ja kiltisti sillä välin, kun omistaja on poissa.
Vaadimme koiriltamme enemmän kuin miltään muulta lemmikkieläimeltä. Olettaisitko kissan pystyvän kaikkeen tähän? Vaadimme koirilta jopa enemmän kuin voisimme realistisesti vaatia lapselta tai edes aikuiselta ihmiseltä. Pystyisitkö itse olemaan koskematta aivan ulottuvilla oleviin suklaakekseihin, joita joudut katselemaan kotona pitkin päivää? Voisitko hillitä itsesi ja olla surffaamatta netissä kokonaisen päivän? Kuinka realistista olisi jos joku vaatisi, että koko loppuelämäsi ajan et saa ikinä suuttua kenellekään, et korottaa ääntäsi etkä väittää muille vastaan.
Mielestäni koko idea koiran omistamisessa on, että se on elävä, tunteva ja oman mielen omaava olento. Se tuo elämään tietynlaista ennalta-arvaamattomuutta, yllätyksiä sekä hauskoja hetkiä. Jopa silloin kun se tekee ”pahojaan”.
Koiran kanssa eläessä on väistämättä tehtävä kompromisseja. Koira ei voi saada kaikkea mitä se haluaa, niinkuin ei omistajakaan. On löydettävä ratkaisut, jotka sopivat kummallekin osapuolelle.
Jos koira käyttäytyy tavalla, josta omistaja ei pidä, on olemassa useita vaihtoehtoja:
a) Kouluttaa koiralle toisenlainen toimintatapa.
b) Muuttaa oma käyttäytymistä tai ympäristöä niin, että ongelmaa ei enää ole. Esimerkiksi jos koira tonkii roskista, roskiksen voi laittaa kaappiin piiloon.
c) Hyväksyä, että näin koira käyttäytyy, ja antaa sen tehdä niin, jos siitä ei ole kenellekään varsinaisesti haittaa. Esimerkiksi jos omistajaa häiritsee se, että koira haistelee jatkuvasti lenkillä.
d) Tarjota koiralle paljon tilaisuuksia käyttäytymisen toteuttamiseen sallitulla tavalla. Esimerkiksi jos koira järsii kenkiä, kannattaa sille tarjota mahdollisimman paljon luita, leluja ja aktivointileluja, joita se voi pureskella.
Jostain syystä moni on haluton valitsemaan vaihtoehdon b tai c. Ehkä se tuntuu jollain tavalla luovuttamiselta. On tietysti hienoa, jos koiran käyttäytymisen saa muuttumaan kouluttamalla, mutta joskus muut vaihtoehdot ovat kummallekin osapuolelle helpompia ja stressittömämpiä.
On helppo nähdä koirassa kaikki sen viat, puutteet ja ongelmat, mutta todellisuudessa yksikään koira ei ole täydellinen. Kuten emme me omistajatkaan. Mutta voimme silti hyväksyä sekä itsemme että koiramme sellaisina kuin olemme, ja olla välittämättä liikaa pienistä virheistä ja epätäydellisyyksistä.
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?
Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.
Toisen koirani jouduin lopettamaan 1kk sitten. Se ei sopeutunut vauvaan vaan pelkäsi ja ”muutti” eteisen ja vessan nurkkaan. Kun yritin pikkuhiljaa totuttaa, koira keksi uuden piilopaikan ja pakeni. Aina kun vauva itki, koira lähti piiloon. Se oli ensimmäinen oma koirani, jo 8v, ja raskas päätös. Elämäntilanteet muuttuu ja kaikilla ei ole resursseja opettaa/kouluttaa/totuttaa vanhaa koiraa uuteen asiaan, jota koira kammoaa kun ei koskaan ole tottunut lapsiin. Minä puolestaan en hyväksy koirani (kenenkään koiran) kärsimystä ja paniikkia. Meillä ei ollut mahdollisuutta antaa koiraa esim vanhemmille.
TykkääTykkää
Todella ikävä tilanne, olen pahoillani että teille kävi noin. Ei varmasti ollut helppoa. En missään nimessä tarkoita, että kaikki koirat saisi sopeutettua kaikkeen, tai etteikö koirasta luopuminen joskus olisi ainoa oikea päätös. Riippuu täysin tilanteesta, ja koiran kärsimystä ei tosiaankaan pitäisi hyväksyä, jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi.
Tässä kirjoituksessa tarkoitin enemmänkin sitä, miten pienetkin koiran huonot tavat otetaan äärimmäisen vakavasti. Omassa tilanteessasi ei tietenkään ollut mikään pieni asia kyseessä, vaan koiran hyvinvointi.
TykkääTykkää
Vieläkään en anna anteeksi itselleni, etten vain nukuttanut koiraamme pois, vaan annoin ”hyvään perheeseen” jotka vuoden jälkeen halusivat sen pois, siitä uuteen kotiin, jonka jälkeen he nukuttivat pois, kun koira oli mennyt ihan sekaisin. Harmittelen omaa suoraselkäisyyden puutettani. Jouduimme luopumaan ystävästä allergian takia, paras olisi ollut viedä heti piikille.
TykkääTykkää
Todella surullista. 😦 Mutta eihän sitä voi tietenkään etukäteen tietää, koiran omaa parastahan silloin ajattelit kuitenkin. Ei kannata syyttää itseään sellaisesta.
TykkääTykkää
Hei.
Itselläni on ollut 5koiraa joista 4 sakemannia ja yksi cokkeri.
Kaikki koulutettiin joten sisälle pissaamista yms järsimis ogelmia ei ollut pentu ajan jälkeen.
Tuntuu , että ihmiset eivät ymmärrä,että koira pitää kouluttaa jos haluaa hyvän kumppanin joka osaa käyttäytyä toivotulla tavalla ja niinhän se on että vika on yleensä siellä hihnan talutus päässä.
Sitähän ei oteta huomioon kun hommaa koiran niin sehän on melkein sama kun saisi vauvan. Tai siis saa hauva vauvan.
TykkääTykkää
Totta, moni ei ymmärrä, kuinka paljon koira tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, se ei tule valmiiksi koulutettuna. 🙂 Ja koiran hankkimiseen pitäisi tosiaan suhtautua melkeinpä yhtä vakavasti kuin vauvan hankkimiseen. Se on kuitenkin sitoutumista moneksi vuodeksi.
TykkääTykkää
Meillä kaksi koiraa jotka todellakin saavat olla KOIRIA!
Koiran tehtävä on haistella ulkona lenkillä kaikkia hajuja ja niin ne saavatkin tehdä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi koiran pitää kävellä koko ajan omistajan vieressä välittämättä ihanista hajuista tien varrella ja puskissa!? Eikö se ulkoilulenkki ole juuri koiraa varten? Sisällä tietysti on tietyt säännöt – sisälle ei pissata eikä paikkoja tuhota!
Koti ei ole aina tip top, koirat eivät ole täydellisesti koulutettuja…mutta se on meidän näköinen (karvainen) ja koirat saavat olla koiria – ne kuuluvat perheeseen siinä missä me kaikki muutkin!
TykkääTykkää
Hienoa! Ja aivan totta, kävely on nimenomaan koiraa varten, ei sen tarvitse olla omistajan vierellä marssimista. On mielestäni myös aika mahdottomuus että omistaisi sekä koiran että kodin joka on aina tip top-kunnossa. 😀 Kaikilla on ne omat sääntönsä tietysti joita haluaa koiran noudattavan, mutta sitten on tosiaan niitä asioita joissa voi joustaa ja ottaa vähän rennommin, ja antaa sen koiran olla koira. 🙂
TykkääTykkää