Aina ongelma ei ole koulutuksen puute

talvi 014

Joskus on selvää, että koiralle on opetettava uusi tapa toimia. Se käyttäytyy tavalla, joka ei ole ihmisten mielestä hyväksyttävä, ja usein ainoa ratkaisu on yksinkertaisesti opettaa koiralle, miten haluaisimme sen mieluummin käyttäytyvän. Koira saattaa hyppiä pöydille ruoan toivossa, vetää hihnassa päästäkseen nopeammin hauskoihin paikkoihin tai ei anna ottaa itseään kiinni vapaana ollessaan. Käyttäytymiseen on yleensä puututtava suoraan; koiralle on ehkä opetettava, mitä siltä haluamme, ja tottelemisesta on tehtävä sille kannattavampaa.

Mutta entä jos koiran käytös kumpuaa stressistä tai negatiivisista tunteista, kuten pelosta, epävarmuudesta tai ahdistuksesta? Koira haukkuu muille koirille, koska se pelkää niitä tai tuhoaa asunnon yksin ollessaan, koska se on kauhuissaan. Se murisee omistajalle kynsiä leikatessa, koska se on ahdistunut tilanteesta. Se repii remmiä, koska se on stressaantunut jostakin kävelyllä näkemästään.

Johtuvatko nämä käyttäytymiset siitä, että koiraa ei olisi koulutettu tarpeeksi hyvin?

Tällaiset koirat saattavat itse asiassa olla äärimmäisen tottelevaisia ja hyvätapaisia, mutta kyseiset tilanteet saavat ne niin pois tolaltaan, että kaikki niiden oppima lentää ikkunasta ulos. Kuvittele, että joku osoittaa sinua aseella pimeällä kujalla. Huvittaisiko sinua tässä tilanteessa täyttää ristisanatehtävä tai esitellä kitaran- tai pianonsoiton taitojasi? Vaikka koiran pelko vaikuttaisi meidän mielestämme järjettömältä ja mitättömältä, koiran näkökulmasta on kysymys melkeinpä elämästä ja kuolemasta.

Auttaako näissä tapauksissa, jos koiralle opetetaan oikea tapa toimia?

Joissakin tapauksissa saattaa auttaakin. Jos koiralle tarjoaa jonkin toisen tehtävän, johon keskittyä, sen suorittaminen saattaa auttaa sitä kokemaan olonsa paremmaksi. Mutta kuten yllä mainitsin, usein koira on niin stressaantunut tilanteessa, että se ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.

On myös mahdollista, että koira suorittaa kyllä toivotun tehtävän, mutta on edelleen ahdistunut. Vaikka suostuisitkin ristikon täyttämiseen, pidät ehkä ryöstäjää edelleen silmällä, etkä koe oloasi yhtään turvallisemmaksi seuraavalla kerralla. Jos ryöstäjä sitten yhtäkkiä liikahtaa tai tulee lähemmäs ristikkoa täyttäessäsi, saatat reagoida vaistonvaraisesti ja ajattelematta, ja ehkä lyödä ryöstäjää. Koira saattaa myös keskittyä niin kovasti tehtävänsä suorittamiseen, että unohtaa ympäröivän maailman kokonaan. Koira saattaa tällöin yllättyä niin paljon yhtäkkiä lähempänä olevasta kohteesta, että reagoi siihen voimakkaammin kuin normaalisti.

Kun keskitymme pelkästään käyttäytymisen muuttamiseen, emmekä taustalla olevaan tunnetilaan, on yleistä keskittyä ei-toivotun käyttäytymisen poistamiseen, yleensä rankaisemalla tai kieltämällä. Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle laitetaan sitruunapanta, koirille rähisevää koiraa nykäistään ketjupannasta, ja rähinä loppuu, ja kynsiä leikatessa rimpuilevaa koiraa pidetään väkisin paikoillaan.

Mutta miten koira kokee tilanteen seuraavalla kerralla? Se on todennäköisesti entistä stressaantuneempi, pelokkaampi ja ahdistuneempi. Lisäksi se kokee, että se ei voi enää luottaa omistajaansa. Voi olla, että se tosiaan lopettaa ei-toivotun käyttäytymisen, koska siitä ei ole hyötyä. Se ei kuitenkaan ole yhtään vähemmän peloissaan, vaan yksinkertaisesti piilottaa ahdistuksensa. Tilalle saattaa putkahtaa jokin toinen, ei-toivottu käytös, tai aiempi käytös saattaa tulla esille myöhemmin entistä voimakkaampana, kun koira ei enää pysty pullottamaan tunteitaan. Eroahdistuksesta kärsivä koira saattaa alkaa tuhota esineitä tai tehdä tarpeensa sisälle, koska se ei enää voi purkaa ahdistustaan haukkumalla. Koirille rähisevä koira lopettaa ehkä rähinän, mutta hyökkää yllättäen, jos joku tulee liian lähelle. Koira saattaa rimpuilun sijaan alkaa murista seuraavalla kerralla, kun kynsisakset otetaan esiin.

Kun keskitymme tunnetilaan käyttäytymisen sijasta, avautuu meille aivan uusi maailma. Sen sijaan, että keskittyisimme haukkumisen lopettamiseen, keskitymmekin siihen, miten saisimme koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi yksin ollessaan. Sen sijaan, että yrittäisimme saada koirille rähisemisen loppumaan, keskitymmekin siihen, miten tehdä muista koirista vähemmän pelottavia ja uhkaavia. Sen sijaan, että yrittäisimme saada koiran kynnet leikattua väkisin, keskitymmekin siihen, miten luoda koko toimenpiteestä koiran silmissä positiivisempi kokemus.

Kun muutamme koiran tunnetilaa, jotakin hienoa tapahtuu; sen käyttäytyminen muuttuu myös. Yksinoloon tottunut koira ei koe enää tarvetta haukkua. Kun muut koirat eivät enää pelota, koiralla ei ole enää mitään syytä rähistä. Kun kynsienleikkuu on koiran mielestä mukavaa, kynnet saa leikattua ilman minkäänlaista taistelua.

Kun koiran tunnetilaa muutetaan, on tärkeää luoda olosuhteista mahdollisimman paljon sellaiset, että koira ei pelästy, ahdistu tai stressaa. Hyviä kokemuksia pelottavasta kohteesta on tultava huomattavasti enemmän kuin huonoja kokemuksia. Tämä tarkoittaa usein sitä, että liian vaikeita tilanteita on välteltävä aluksi mahdollisimman paljon. Samalla koiraa voidaan pikkuhiljaa siedättää sen pelkäämään asiaan, ja yhdistää se positiivisiin asioihin. Tilanteista tehdään aina sellaisia, että koira ei ahdistu tai stressaa, ja pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan. Pikkuhiljaa positiiviset kokemukset aiemmin pelottavasta tilanteesta peittävät alleen kaikki aiemmat negatiiviset kokemukset. Ainoastaan tällä tavalla saadaan koiran taustalla olevaa tunnetilaa aidosti ja pysyvästi muutettua.

Seuraava esimerkki kuvastaa, kuinka käyttäytymisen palkitseminen ja tunnetilan muuttaminen eroavat toisistaan. Tunnetilaa muuttaessa on kyse klassisesta ehdollistamisesta, jolloin keskitytään ainoastaan siihen, että tilanne yhdistyy koiran mielessä positiivisiin asioihin. Koiran käyttäytymisellä ei ole tällöin väliä, eikä edes sillä, palkitaanko ”väärää” tunnetilaa. Tunnetilaa ei ole mahdollista palkita, joten koiran palkitseminen sen pelätessä ei opeta sitä pelkäämään enemmän.

Kun koirani Jessie asui rescuetarhalla, se oli äärimmäisen stressaantunut ja pelkäsi uusia ihmisiä, mukaanlukien minua. Ensimmäisenä työpäivänäni Jessie pyöri nopeaa ja tiukkaa ympyrää samalla muristen joka kerta, kun se näki edes vilahduksen minusta. Olisin tietysti voinut keskittyä huonosta käytöksestä rankaisemiseen, tai olisin voinut odottaa, että Jessie käyttäytyisi ”oikein” ja lopettaisi pyörimisen, jolloin sitä olisi voitu palkita. Sen sijaan ymmärsin, että Jessien käyttäytyminen johtuu pelosta. Joka kerta, kun kuljin Jessien ohi, heitin sille namin. Joku voisi tietysti sanoa, että palkitsin Jessietä pyörimisestä. Ehkä niin, mutta samalla tapahtui jotakin vielä merkittävämpää. Jessie oppi, että aina kun ilmestyin näkyviin, jotakin hyvää tapahtui. Pikkuhiljaa sen vimmattu pyöriminen väheni, murina loppui, ja lopulta Jessie teki minut nähdessään aina pienen hitaan ympyrän häntä heiluen, ikään kuin tavan vuoksi. Lopulta tämäkin jäi kokonaan pois.

Kuulostaa ehkä epäloogiselta, että tavallaan palkitsemalla Jessietä pyörimisestä sen pyöriminen väheni. Tämä johtuu siitä, että pyörimisen syynä oli pelko ja stressi. Kun tilanteesta luotiin positiivinen, pyörimisen merkitys muuttui (se muuttui keinoksi saada nameja, sen sijaan että se olisi stressinpurkamiskeino) ja lopulta tarve ympyrän pyörimiseen katosi kokonaan.

Kaikkein paras keino olisi tietysti ollut se, että joku muu olisi antanut Jessielle namia samalla kun itse olisin ollut niin kaukana, ettei Jessie ahdistu. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Jessien häkin ohi oli vain pakko kävellä useita kertoja päivässä. Osalle koirista tällainen lähestymistapa ei olisi toiminut, varsinkaan jos ne eivät olisi yhtä paljon herkkujen perään kuin Jessie, tai jos ne olisivat liian kauhuissaan syödäkseen mitään.

Usein keskitytään nimenomaan siihen, miten koiran käyttäytymistä saadaan muutettua. Jessien esimerkki osoittaa, että käyttäytymisen ja tunnetilan palkitseminen ovat kaksi eri asiaa. Aina kaikki ei mene niin yksiselitteisesti, että tiettyä käyttäytymistä palkitessa se käytös lisääntyy, tai jostakin rankaistessa se vähenee. Jos koiran käytös johtuu negatiivisesta tunnetilasta, sen yhdistäminen positiivisiin asioihin ei välttämättä palkitse kyseistä käytöstä, vaan käytös saattaa itse asiassa vähentyä, koska koira ei koe sille enää tarvetta. Samoin jos käytös johtuu negatiivisesta tunnetilasta ja siitä rankaistaan, se ei välttämättä vähene, vaan saattaa jopa pahentua, koska koiran tunnetila on muutettu sitä tilannetta kohtaan entistä negatiivisemmaksi.

Mieti siis aina, jos koiran käyttäytyminen johtuu pelosta tai muusta negatiivisesta tunteesta; miten voisin auttaa koiraani kokemaan tämän tilanteen positiivisempana?

 

Mainokset

2 Comments Lisää omasi

  1. Taina Vihtkari sanoo:

    Hyvä kirjoitus.
    Tuli mieleeni tällainen asia, jos sinulla olisi antaa oikeat vinkit kuinka asia voitaisiin hoitaa:
    Naapurissani asuu ainakin alussa erittäin pelokas rescuekoira. Ollut nyt 1,5 vuotta. Itse olen koirien ystävä, mutta tämä viestii niin vahvasti, että en yritäkään lähestyä mitenkään sitä.
    Se asia, johon kaipaisin mahdollisia vin kkejä, on seuraava: pelokkuuden ja koiran kovan kohtalon vuoksi isäntäpari (nuoria aikuisia) otti tavakseen kusettaa koira oman rivaripätkänsä eteen pihatielle. Asun siis heidän viereisessään ja satuin vain asian huomaamaan viime kesänä. Oletin silloin ensin, että oli kysymyksessä poikkeustilanne. Mutta – melkein minun keittiön ikkunan alla tätä samaa tapahtui edelleen, esim sattuvat usein viemään koiraan, kun itse syön aamupalaa. He toivat koiran ulos pihatielle, jäivät siihen seisomaan että koira pissaa ja lenkki tehtiin vasta sen jälkeen.
    Lisäksi nuoripari vei koiran ulostamaan siihen muutaman metrin päähän nurmikolle, josta näkyvyys keittiööni on vielä parempi. Ulosteet korjattiin kyllä, mutta alue on taloyhtiön ja lähinnä kai tarkoitettu mm. lasten leikkeihin.
    Puutuin asiaan. Sanoin kahteen otteeseen tuon toiminnan olevan kiellettyä. Se jatkui. Vedottiin koiran kovaan kohtaloon ja pelkoon (esim autot). Jouduin ilmoittamaan asiasta taloyhtiön hallitukselle, josta eräs henkilö kävikin antamassa infoa. Siitä huolimatta esimerkiksi kun heinäkuun alussa puutuin asiaan, koiraa edelleen revittiin pannasta pihatiellä sitä pissalle vietäessä siten, että tielle (hiekkatie) jäi tassuista skraadit kun yritti vastustaa ja samalla tyttökoira jätti parin metrin pituisen kusivanan pihatielle. Tämä tapahtui syyskuun lopussa.
    Kun isäntäpari lähti lomalle, näin pari kertaa, että paikalle tullut koiranhoitaja sai koiran ilman pissaamisia lenkille siten, että käytännössä juoksi ulko-ovelta koiran kanssa. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut ottaa koira kainaloon (ehkä 7 kiloa painava) ja viedä se kainalossa eteenpäin. Kysyin ihan ystävällisesti olisiko tässä koirapsykologin paikka. En tiedä heidän asioistaan, ottivatko yhteyttä kehenkään.
    Asiaan ei voitu puuttua sen kummemmin, sain viestin hallitukselta siitä. Nyt koiraa on kai kusetettu heidän takapihalleen, joka on tietysti minun takapihani vieressä. Kieltäydyin hallitukselle seuraamasta asian kehitystä, koska en ole väärässä kuitenkaan enkä halua ryhtyä kyyläksi. Epäilen hieman tuota takapihakusetustakin. Ymmärtäisin niin, että se vetää mm. metsän eläimiä samalle paikalle. Metsä on melko lähellä.
    En tiedä nykyistä tilannetta, koska nyt on ollut niin pimeää. MInun on vaikeaa lähteä heitä neuvomaan.

    MIten tällainen asia olisi mielestäsi pitänyt hoitaa?
    Eräässä vaiheessa ilmeisesti autopelon takia peruuttivat autonsa asuntonsa eteen ja nostivat koiran siihen kyytiin.

    Tykkää

  2. Moi! En ihan nyt ymmärtänyt, mihin tarkalleen kaipasit vinkkejä? Ymmärrän tietysti, jos et halua koiran tekevän tarpeitaan ihan talosi eteen. Olet kuitenkin tehnyt periaatteessa kaiken, mitä tuossa tilanteessa voit tehdä, eli ehdottanut heille avun hakemista ja ilmoittanut asiasta taloyhtiölle. Jos koira tekee nykyään tarpeensa naapureiden pihalle, siinä ei kai pitäisi olla mitään ongelmaa, omaa takapihaahan pitäisikin saada käyttää sellaiseen. Olettaen, että koira pääsee edelleen kuitenkin kävelylle.

    Vai tarkoitatko, että sinua kiinnostaa, miten naapureiden olisi ollut hyvä koiransa kanssa toimia? Sitä on vaikea sanoa, koska koiran käytöksestä ei saa ulkopuolisen näkökulmasta kovin hyvää kokonaiskuvaa, eikä ole tietoa siitä, mikä koiran ongelma itse asiassa on, ja mitä kaikkea sen eteen on tehty.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s