Koiran arkuus – ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää kuin hoitaminen

18891496_1307478199369064_2194818620024968625_o

Artikkeli on ilmestynyt alun perin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

 

Ainoastaan aidosti aran koiran kanssa elänyt omistaja voi käsittää, kuinka voimakkaasti arkuus voi vaikuttaa sekä koiran että omistajan elämään. Arka koira saattaa kokea voimakasta pelkoa useita kertoja päivässä, mikä usein rajoittaa sen elämää monilla tavoin. Meidän ihmisten ei aina ole helppo ymmärtää, miksi koira pelkää hyvinkin arkipäiväisiä asioita. Me näemme selkeästi, ettei mitään pelättävää oikeasti ole, mutta koiran näkökulmasta tilanteet ovat aidosti vaarallisia. Jokainen päivä on selviytymistä tilanteesta toiseen. Koira ei kykene selittämään itselleen, ettei syytä pelkoon ole ja että tilanne menee pian ohi.

Mitä paremmin ymmärrämme koiran arkuutta, sitä enemmän voimme tehdä asialle.

Miten arkuus ilmenee?

Arkuus voi kohdistua tiettyihin kohteisiin tai tilanteisiin, esimerkiksi vieraisiin ihmisiin, autoiluun, hoitotoimenpiteisiin, toisiin koiriin, erilaisiin ääniin tai uusiin asioihin. Koira saattaa kuitenkin olla hyvinkin reipas monien muiden asioiden suhteen. Pahimmillaan arkuus voi näkyä jatkuvasti koiran arjessa, jos pelottavia asioita tapahtuu toistuvasti sekä kotioloissa että ulkona.

Koirat voi vain harvoin luokitella selkeästi joko aroiksi tai reippaiksi – kyseessä on enemmänkin liukuva käsite. Arkuuden ja rohkeuden välille mahtuu monenlaisia temperamentteja, eikä luokittelu ole aina suoraviivaista.

Monesti arka koira on helppo tunnistaa – se saattaa kyyristellä, täristä tai hakeutua piiloon häntä koipien välissä. Kaikki koirat eivät kuitenkaan osoita pelkoaan näin selkeästi – jokaisella yksilöllä on omat tapansa reagoida pelottaviin tilanteisiin. Joskus koira käyttää niin lieviä tai huomaamattomia signaaleja, ettei niitä välttämättä edes tulkita ahdistuksen merkkeinä. Osa koirista taas on vieläkin vaikeammin tulkittavia – koira saattaa esimerkiksi asettua istumaan tai makaamaan vaikuttaen siltä, kuin tilanne ei kiinnostaisi sitä lainkaan. Näin voi tapahtua erityisesti, jos koira on oppinut, että se ei pääse tilanteesta pois, vaikka se tekisi mitä. Joskus koira saaattaa yksinkertaisesti kieltäytyä liikkumasta tai tekemästä jotakin, mikä tulkitaan usein jääräpäisyydeksi. Osa koirista taas oppii, että hyökkäys on paras puolustus. Koira saattaa reagoida ahdistaviin tilanteisiin murisemalla, haukkumalla, näykkimällä tai puremalla. Koira ei välttämättä omistajan näkökulmasta näytä lainkaan pelokkaalta, ja siksi taustalla oleva arkuus jää helposti huomaamatta. Monesti koira myös oppii pikkuhiljaa, että hyökkäävä käytös toimii, jolloin se saattaa näyttää entistä vähemmän merkkejä pelosta. Lopulta koira ei välttämättä näytä ulospäin enää lainkaan pelokkaalta. Joskus taas koiran ahdistus näkyy yliaktiivisuutena tai voimakkaana lepyttelynä ja mielistelynä, mikä saatetaan tulkita innokkuudeksi, huonoksi käytökseksi tai “alistumiseksi”.

Mistä arkuus johtuu?

Arkuus on tutkitusti ainakin osittain periytyvä ominaisuus. Perimä ja koiran kokemukset vaikuttavat kuitenkin aina yhdessä koiran temperamenttiin, eikä voi sanoa, että yksi olisi tärkeämpi kuin toinen. Perimä määrää sen, mihin suuntaan koiran käytös voi kehittyä, mutta tähän voi kuitenkin vaikuttaa jossakin määrin.

Arkuuden yleisyys vaihtelee sekä rotujen sisällä että niiden välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että arkuus olisi “normaalia” osalle roduista, tai että kyseessä olisi rotuominaisuus, jolle ei voi mitään. Vaikka piirre olisi kuinka yleinen jollakin rodulla, käytöksen taustalla on kuitenkin aina aito ja voimakas tunnetila.

Perimän lisäksi arkuuteen vaikuttavat tietysti myös ympäristö ja kokemukset. Emon kantoaikana kokema stressi sekä sen pennuille tarjoama hoiva vaikuttavat osaltaan siihen, millainen pennusta kehittyy. Sosiaalistamiskauden kokemuksilla on myös voimakas vaikutus koiran arkuuteen; pennun on saatava tänä aikana riittävästi positiivisia kokemuksia erilaisista ihmisistä, koirista ja tilanteista. Kaikkein tärkein aika sosiaalistamiselle on ennen luovutusikää sekä juuri luovutusiän jälkeen, mieluiten ennen pelkokauden alkamista. Yksi syy siihen, että arkuuden yleisyys riippuu rodusta voi olla se, että pelkokausi alkaa eri roduilla eri aikoina. Osalle roduista on siis erityisen tärkeää aloittaa sosiaalistaminen riittävän aikaisin, jo kasvattajan luona.

On yleinen harhaluulo, että sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että koiraa yksinkertaisesti altistetaan eri tilanteille. On muistettava, että pentu oppii tehokkaasti myös negatiivisista kokemuksista, jolloin sosiaalistamisella onkin päinvastainen vaikutus. Osa tilanteista saattaa meidän ihmisten näkökulmasta olla positiivisia, mutta pennun näkökulmasta pelottavia – esimerkiksi tuntematon koira, joka ryntää leikkimään pennun kanssa liian rajusti tai pentua yllättäen silittämään tuleva uusi ihminen. Pentu todennäköisesti kokee negatiiviset kokemukset entistäkin pelottavampina, jos se on perimältään taipuvainen arkuuteen.

Monesti omistajaa syytetään siitä, että koirasta on tullut arka. Tämä on aivan turhaa syyllistämistä – on mahdotonta tietää, millainen koirasta olisi kasvanut erilaisissa oloissa. Joskus arkuutta ilmenee, vaikka kaikki olisi tehty oikein alusta alkaen.

Joissain tapauksissa arkuuden taustalla voi olla terveydellinen syy tai kipu. Jos koiralla on taustalla kipuja, lihasten jännittäminen lievästi pelottavassa tilanteessa saattaa johtaa kivun voimistumiseen. Tällöin koira yhdistää tilanteen voimakkaaseen kipuun ja saattaa oppia jo kerrasta välttelemään ympäristöä tai tilannetta, jossa se pelästyi. Tästä syystä ensimmäinen askel koiran arkuutta hoitaessa on aina tarkistaa koiran terveydentila.

Kuinka kasvattaa koiran itsetuntoa?

Omaehtoisuus on tärkeä asia pelkojen yli pääsemisessä. Mitä paremmin koira kokee voivansa kontrolloida tilannetta ja päättää itse osallistumisestaan, sitä nopeammin edistymistä myös tapahtuu. Koiraa ei siksi tulisi koskaan viedä väkisin tilanteisiin, joissa sitä jännittää; sitä ei myöskään kannata houkutella lähemmäs esimerkiksi herkkujen avulla. Koiran tulisi antaa itse päättää, lähestyykö se pelottavia asioita vai ei, ja sille on aina tarjottava pakomahdollisuus. Voit kuitenkin halutessasi palkita koiraa siitä, jos se itse päättää mennä lähemmäs kohdetta.

Koiran stressitasoon voi myös vaikuttaa tarjoamalla sille runsaasti positiivisia ja stressiä vähentäviä kokemuksia ja tehtäviä. Muun muassa haistelutehtävät, aktivointilelut, järsiminen ja riittävä liikunta, erityisesti vapaana tai liinassa liikkuen, voivat vaikuttaa positiivisella tavalla koiran stressitasoon.

On myös tärkeää, että koiralla on riittävästi mahdollisuuksia rauhalliseen lepoon ja taukoihin pelkoa aiheuttavista asioista. Jos koiran stressitaso on jatkuvasti koholla, kortisolin määrä ei pääse koskaan laskemaan kunnolla, jolloin peloista yli pääsiminen on entistä vaikeampaa. Lisäksi jatkuva stressi voi vaikuttaa negatiivisesti koiran terveydentilaan. Varmista siis, että koiralla on kotona oma paikka, jossa se kokee olevansa turvassa ja jonne se voi vetäytyä, jos jokin asia ahdistaa sitä. Moni koira kokee olonsa turvallisimmaksi pesäkoloa muistuttavassa nukkumapaikassa, esimerkiksi vilteillä peitetyssä häkissä, josta on jätetty ovi auki.

Opeta koiralle, että sinä olet sen “turvapaikka”; että se voi tukeutua ja luottaa sinuun vaikeissa tilanteissa. Älä rankaise koiraa tai suutu sille, vaikka se käyttäytyisikin ei-toivotulla tavalla pelottavissa tilanteissa. Monesti sanotaan, että koiraa ei saisi lohduttaa sen pelätessä, koska muuten pelko vahvistuu; tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Koiran silittely ja sille rauhallisesti juttelu saattaa jopa auttaa koiraa selviämään tilanteesta – mutta vain, jos koira tuntuu haluavan sitä, eikä ahdistu lisää tämän seurauksena. Hätäinen ja huolestunut lohduttelu saattaa tietysti vain ahdistaa koiraa entisestään. Opeta koiralle myös, että kuuntelet sitä ja autat sitä selviämään vaikeissa tilanteissa. Mitä paremmin opit lukemaan koirasi pieniäkin eleitä, sitä paremmin pystyt auttamaan koiraa. Jos huomaat jo ensimmäiset merkit siitä, että koiraa alkaa hieman ahdistaa, helpota tilannetta koiralle. Näin koira oppii, että se on turvassa seurassasi ja se voi luottaa sinuun. Poistumalla tilanteesta riittävän varhaisessa vaiheessa varmistut, ettei koiran pelko kasva entisestään – sen sijaan, että jäisit odottamaan voimakkaampaa reaktiota, jolloin pelko vain vahvistuisi.

Vaikeita tilanteita varten voi olla erittäin hyödyllistä, jos koira osaa yhden tai useamman taidon todella hyvin, ja jonka suorittamisesta se nauttii suunnattomasti. Koira saattaa kokea olonsa turvallisemmaksi esimerkiksi pujahtamalla käskystä omistajan jalkojen väliin, tai voit opettaa sen koskemaan vaikka kättäsi kuonollaan. Jos näitä taitoja on harjoiteltu riittävän usein rennoissa ja mukavissa tilanteissa, niistä voi olla suuri apu niihin tilanteisiin, joissa koira on huolissaan. Koira saattaa kokea olonsa paremmaksi, kun sillä on jotakin muuta, mihin keskittyä, ja minkä se on aiemmin yhdistänyt positiivisiin asioihin. Koiralle voi myös tarjota esimerkiksi nameja maahan etsittäväksi tai aktivointilelun, tai sen kanssa voi koittaa leikkiä, jolloin se saattaa unohtaa pelottavan asian. Älä kuitenkaan yritä saada koiraa väkisin tekemään jotakin muuta – jos koira on kovin stressaantunut, sen ei todennäköisesti tee mieli syödä tai leikkiä lainkaan. Tällöin paras toimintamalli on viedä koira pois tilanteesta tai lieventää tilanteen pelottavuutta muilla tavoin.

Koiraa on myös mahdollista auttaa esimerkiksi feromonituotteiden, painepaidan tai stressiä vähentävien lisäravinteiden kautta. Joissakin tapauksissa koiran pelkotilat ovat niin voimakkaita tai yleistyneitä, että mielialalääkitys on tarpeen, jotta käytösterapian avulla voitaisiin saada muutosta aikaan. Lisäravinteiden ja lääkityksen käytöstä on aina keskusteltava ensin osaavan eläinlääkärin kanssa.

Kuinka päästä yli peloista?

Peloista pois oppiminen on aikaa vievä prosessi. Yksi tärkeimmistä asioista on välttää mahdollisimman paljon niitä tilanteita, jotka pelottavat tai ahdistavat koiraa. Vastoin yleistä uskomusta koira ei totu sen pelkäämiin asioihin, vaikka sitä altistettaisiin niille runsaasti. Päinvastoin, mitä useammin koira kokee pelkoa tietyssä tilanteessa, sitä voimakkaammaksi sen pelko muuttuu. Parempi ratkaisu on muokata koiran ympäristöä ja omaa käyttäytymistä siten, että koira joutuisi pelkäämään mahdollisimman harvoin.

Koiran on toki totuttava jossakin vaiheessa niihin tilanteisiin, jotka sitä pelottavat, mutta tämä on tehtävä pikkuhiljaa ja asteittain. Siedättäminen ja vastaehdollistaminen ovat tehokkaita ja koiraystävällisiä keinoja peloista yli pääsemiseen. Siedättämisessä kohteesta tehdään tavalla tai toisella niin lievä, että koiraa ei lainkaan huolestuta. Esimerkiksi jos koira pelkää vieraita ihmisiä, henkilö voi seistä ulkona niin pitkän etäisyyden päässä koirasta, että koira ei näytä merkkejä pelosta. Kun koira oppii olemaan rento tässä tilanteessa, henkilö voi olla kerta kerralta lähempänä. Jos taas koira pelkää vaikka kovia ääniä, sille voidaan soittaa nauhoituksia äänistä niin hiljaisella äänenvoimakkuudella, että äänet tuskin kuuluvat. Pikkuhiljaa äänenvoimakkuutta voidaan nostaa.

Kun siedättämiseen yhdistetään vastaehdollistaminen, koira oppii pitämään aiemmin pelottavia asioita positiivisina. Joka kerta, kun uusi ihminen on näkyvissä tai koira kuulee nauhalta äänen, se saa erityisen hyviä herkkuja. Näin koira yhdistää tilanteen positiivisiin asioihin. Harjoituskertojen on oltava riittävän lyhyitä ja koiran käytöstä on tarkkailtava jatkuvasti. Jos koira näyttää edes pieniä merkkejä huolestumisesta tai stressistä, on tehtävää helpotettava hieman – esimerkiksi vähentämällä äänenvoimakkuutta tai siirtymällä kauemmas kohteesta. Tarkoituksena on, että koira kokee jokaisen harjoituskerran pelkästään positiivisena eikä lainkaan pelottavana.

Kaikkein parasta on, jos on mahdollista ottaa ammattitaitoinen kouluttaja tai käytösneuvoja avuksi. Suomen eläintenkouluttajat ry:n nettisivuilta löytyy lista kouluttajista, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan tiettyjä eettisiä sääntöjä sekä osoittaneet ammattitaitonsa.

 

Jos aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut myös e-kirjan, jossa on runsaasti vinkkejä ja harjoituksia aran koiran itsevarmuuden kasvattamiseksi. E-kirjan saat liittymällä jäseneksi. Jäsenenä saat kuukausittain ilmestyvää lisämateriaalia koirien käyttäytymiseen, hyvinvointiin ja kouluttamiseen liittyen.

 

Lähteitä

Morrow, M., Ottobre, J., Ottobre, A., Neville, P., St-Pierre, N., Dreschel, N., & Pate, J. (2015). Breed-dependent differences in the onset of fear-related avoidance behavior in puppies Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research

Tiira, K., & Lohi, H. (2015). Early life experiences and exercise associate with canine anxieties. PLoS One, 10(11), e0141907.

Zapata, I., Serpell, J. A., & Alvarez, C. E. (2016). Genetic mapping of canine fear and aggression. BMC genomics, 17(1), 572.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s