10 myyttiä koirien käyttäytymisestä

isi2 744

Julkaistu alun perin Kasvattaja-lehdessä.

Myytti 1: Jos koira heiluttaa häntäänsä, se on iloinen ja ystävällinen.

Tämä uskomus on yleinen nimenomaan siksi, että se pitää hyvin usein paikkansa; iloinen koira heiluttaa nimittäin häntäänsä. Koira voi kuitenkin heiluttaa häntää myös muissa tilanteissa, esimerkiksi ollessaan peloissaan tai huolissaan, lepytellessään, uhkaillessaan tai aikoessaan hyökätä. Rennosti laajassa kaaressa normaaliasennossa heiluva häntä saattaa hyvinkin olla merkki ystävällisyydestä ja iloisuudesta, kun taas matalalla tai korkealla joko normaalia hitaammin tai nopeammin heiluva häntä saattaa merkitä jotakin aivan muuta. Paras keino arvioida koiran mielentilaa ja aikomuksia on ottaa koiran koko elekieli huomioon, sen sijaan että tarkkailisi pelkkää häntää.

Myytti 2: Koira tietää, milloin se on tehnyt väärin.

Kuulostaako tutulta: Koira on tehnyt tuhojaan poissaollessasi, ja kotiin tullessasi se luikertelee luoksesi korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Tai ehkä se luikkii pakoon ja kääntää päänsä poispäin kun puhuttelet sitä, ikään kuin vältelläkseen katsettasi. Kaikki tämä näyttää siltä, kuin koira aidosti katuisi tekemiään tuhoja. Ei kuitenkaan ole vain sattumaa, että koira käyttää näitä samoja eleitä ollessaan peloissaan tai huolissaan. Itse asiassa koria reagoi suoraan omistajan ärtymykseen, tyytymättömyyteen tai vihaiseen äänensävyyn lepyttelemällä tätä kyseisillä eleillä. Koira ei kykene ajattelemaan ajassa niin kauas taaksepäin, että yhdistäisi tuntikausia sitten tekemänsä tuhot omistajan vihaisuuteen. Sen sijaan koira saattaa hyvinkin oppia, että kun lattialla näkyy omistajan saapuessa tuhottu esine tai lätäkkö, omistaja tulee olemaan vihainen.

Myytti 3: Koiraa ei saa hemmotella liikaa.

Koiran huono käyttäytyminen johtuu harvoin liiasta hemmottelusta. Paljon todennäköisemmin syypäänä on se, ettei koiralle ole opetettu haluttua tapaa toimia. Siitä ei ole mitään haittaa, vaikka koiralle tarjoaisi runsaasti huomiota, silityksiä ja leikkiä, ostaisi paljon tavaroita, tarjoaisi herkkuja tai muuten hemmottelisi. Ongelmia voi tulla ainoastaan siinä vaiheessa, jos koiran terveys ja hyvinvointi unohtuvat, tai jos omistajan tai muiden hyvinvointi kärsii koiran kustannuksella. Koira on tietysti opetettava käyttäytymään tavalla, joka tekee sekä sen että muiden elämästä siedettävää ja mukavaa. Parasta hemmottelua koiran näkökulmasta on tarjota sille runsaasti mielekästä ja koiramaista tekemistä sekä laatuaikaa omistajan kanssa. Nämä ovat asioita, jotka aidosti tekevät koiran onnelliseksi.

Myytti 4: Jos koira murisee, sitä on toruttava.

Kukaan ei tietenkään halua koiransa murisevan, joten on ymmärrettävää haluta estää se. Joskus kieltäminen tai rankaiseminen jopa toimivat, ja koira lopettaa murisemisen. Tämä ei kuitenkaan poista syytä sille, miksi koira murisi. Muriseminen johtuu usein pelosta tai epävarmuudesta, ja koira yrittä murinallaan kommunikoida haluavansa lisää tilaa. Rankaiseminen vain tekee koiran entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tilanteessa on jotain uhkaavaa. Koira siis edelleen haluaa murista, mutta ei tee niin rankaisun pelossa. Jos sama tilanne toistuu uudestaan, koiralla ei ole enää mitään keinoa viestiä tilan tarpeestaan. Tällöin se saattaa lopulta joutua tilanteeseen, jossa se kokee puremisen olevan ainoa vaihtoehto. Parempi ratkaisu on osoittaa koiralle, ettei sillä ole mitään syytä pelätä tai olla huolissaan, jolloin myös muriseminen loppuu. Tällaisissa tilanteissa käyttäytymisneuvoja tai kouluttaja voi olla suuri apu.

Myytti 5: Koiraa ei saa lohduttaa, kun sitä pelottaa.

Moni uskoo, että jos koiraa lohduttaa, se saa palkinnon pelkäämisestään, jolloin tämä käytös vahvistuu. Pelko on kuitenkin tunnetila, eikä sitä voi vahvistaa tai palkita. Jos koira pelkää jo valmiiksi tietyssä tilanteessa, on epätodennäköistä, että omistajan huomio lisäisi pelokasta käyttäytymistä. Voit itse miettiä, miten mieluummin toivoisit ystäväsi tai perheenjäsenesi toimivan, kun sinua pelottaa. Tuntuisiko sinusta paremmalta, jos he jättäisivät sinut täysin huomiotta, vai jos he halaisivat ja puhuisivat rauhoittavasti? Lohduttamistavalla on kuitenkin suuri merkitys. Jos omistaja hätääntyneesti ja häsläten hokee koiralleen ”kaikki on ok, kaikki on ok”, koira saattaa huolestua entistä enemmän. Sen sijaan rauhallinen käyttäytyminen ja iloinen jutustelu saattavat itse asiassa auttaa koiraa, kun se näkee, ettei omistaja ole lainkaan huolissaan.

Myytti 6: Pelkäävän koiran on kohdattava pelkonsa.

Ihmiset neuvovat toisiaan usein kohtaamaan pelkonsa. Siksi tuntuu loogiselta, että koiratkin voittaisivat pelkonsa tällä tavoin. Koira ei kuitenkaan ihmisen tavoin kykene järkeilemään, että mitään pahaa ei tapahtunut, ei siis ole mitään pelättävää. Jo pelkkä pelottava tilanne on tarpeeksi ikävä kokemus, ja saa koiran vain entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tilanne on pelottava. Koira ei myöskään ihmisen tavoin yleensä vapaaehtoisesti hakeudu pelottaviin tilanteisiin, vaan se mieluummin välttelisi niitä kokonaan. Jos koiraa altistetaan intensiivisesti sen pelkäämille kohteille, se saattaa joissakin tapauksissa näennäisesti ”rauhoittua”. Kyseessä on tällöin opittu avuttomuus; koira tajuaa, ettei mikään toimi tilanteesta pois pääsemiseksi, ja lopulta se lopettaa yrittämisen kokonaan. Ihmisen näkökulmasta tämä näyttää siltä, kuin koira rauhoittuisi, mutta se on kuitenkin yhä aivan yhtä kauhuissaan. Jotta koira pääsisi yli peloistaan, on toimittava jossain määrin epäloogisesti ja välteltävä pelottavia tilanteita jonkin aikaa. Koira on siedätettävä pikkuhiljaa sen pelkäämille asioille, jotta se aidosti pääsisi yli pelostaan. Tässäkin tilanteessa käyttäytymisneuvojasta voi olla hyötyä.

Myytti 7: Vika on aina hihnan toisessa päässä.

On hyvin yleistä ajatella, että jos koiralla on ongelmia, vika on omistajan. On totta, ettei koiran huono käyttäytyminen ole ainakaan koiran vika, mutta harvoin syy on pelkästään omistajankaan. Omistajan syyllistäminen ei auta tippaakaan niitä, joilla sattuu olemaan ongelmallinen koira, vaikka he ovat kasvattaneet ja kouluttaneet koiransa rakkaudella, yrittäen tehdä kaiken oikein. Syynä saattavat olla geneettiset taipumukset ja ominaisuudet tai pentuajan ikävät sattumukset, joilta ei ole voitu välttyä. Joskus kyseessä on yksinkertaisesti huono tuuri. Koiran ongelmat ovat harvoin kenenkään vika, sillä jokainen omistaja tekee jatkuvasti parhaansa, omien tietojensa, taitojensa ja resurssiensa mukaisesti.

Myytti 8: Nameilla kouluttamalla ei voi opettaa koiralle, mitä se ei saisi tehdä.

Moni uskoo, että koiralle voi opettaa namien avulla kyllä temppuja, mutta mihinkään muuhun niistä ei ole hyötyä. Positiivinen vahvistaminen ja namien käyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiralle syötettäisiin jatkuvasti nameja tai että huono käyttäytyminen jätettäisiin kokonaan huomioimatta. Itse asiassa koiran voi opettaa lopettamaan ei-toivotun käyttäytymisen pelkästään palkitsemalla sitä oikeasta käytöksestä ilman, että koiraa tarvitsee kertaakaan kieltää tai rangaista. Tällöin ennakointi ja ehkäiseminen ovat avainasemassa, ettei koira saa mahdollisuuksia harjoittaa kyseistä käyttäytymistä, kunnes koiralle on saatu opetettua uusi käyttäytymismalli. Samalla koiralle voi opettaa halutun käytöksen, jota toteuttaessaan se ei kykene suorittamaan ei-toivottua käytöstä. Harjoittelu aloitetaan helpoissa tilanteissa, pikkuhiljaa vaikeuttaen. Lopulta koiraa voidaan pyytää suorittamaan haluttu käyttäytyminen ongelmatilanteessa. Yleisesti ottaen on paljon tehokkaampaa opettaa koiralle vaihtoehtoinen käytös ja palkita siitä, kuin rangaista huonosta käytöksestä. Näin koira ymmärtää paljon paremmin, mitä siltä tarkalleen ottaen halutaan.

Myytti 9: Koira ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn.

Moni tuntee syyllisyyttä siitä, että antaa koiran nukkua sängyssä tai sohvalla, tai kieltää pääsyn huonekaluille kokonaan siinä pelossa, että koira kuvittelee muuten olevansa lauman johtaja. Tämä ei kuitenkaan perustuu minkäänlaiseen tutkimustietoon. Koira ei yritä anastaa valtaa tai ala käyttäytyä huonosti vain siksi, että se saa nukkua korkealla paikalla. On täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni, missä koira saa nukkua ja missä ei. Älä siis pode huonoa omaatuntoa, vaikka sallisitkin koirillesi sohvalla tai sängyssä makoilun.

Myytti 10: Koiran huono käyttäytyminen johtuu johtajuusongelmasta.

”Johtajuusongelmalla” yritetään usein selittää monenlaisia ongelmia aggressiivisuudesta hihnassa vetämiseen ja ihmisiä vasten hyppimiseen. Tämä on kuitenkin aivan liian yksinkertaistettu selitys, sillä koiran käyttäytymiselle voi olla runsaasti eri syitä. On paljon todennäköisempää, että koiraa motivoivat aivan muut asiat kuin vallan tavoittelu. Koira toimii sen mukaan, mikä on kannattavaa. Hihnassa vetäminen johtuu yleensä siitä, että koira haluaa päästä nopeasti perille, ja ihmisiä vasten hyppiminen siitä, että koira on innoissaan ihmisten näkemisestä. Koiran käyttäytymiselle on harvoin sen monimutkaisempia syitä. Kaikelle löytyy selkeämpi ja yksinkertaisempi selitys kuin johtajuusaseman tavoittelu. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että koirien sosiaaliset suhteet ovat paljon monisyisempiä kuin aikaisemmin on uskottu, eikä ole juurikaan todisteita sille, että niitä motivoisi niinkin abstrakti asia kuin johtajuus. Ratkaisu koiran ongelmakäyttäytymiseen ei ole johtajuusaseman vahvistaminen, vaan koiran kouluttaminen ja opastaminen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s