Kukapa ei toivoisi koiraltaan enemmän rauhallisuutta, edes silloin tällöin? Olisihan se hienoa, kun koiran saisi taikasanasta rauhoittumaan hetkessä, erityisesti, kun se sattuu hyppimään vieraita vasten, haukkuu tai vinkuu monta minuuttia yhteen menoon tai syöksyilee hihnassa ympäriinsä. Vaikka koira ei olisikaan erityisen hyperaktiivinen, välillä tulee eteen tilanteita, joissa koiran toivoisi osaavan rauhoittua.
Valitettavasti koiraa ei kuitenkaan voi käskeä tai pakottaa rauhoittumaan; sen on itse päästävä oikeanlaiseen mielentilaan. Rauhoittuminen on taito, jonka oppimiseen menee koiralta runsaasti aikaa. Ei ole helppoa, kun maailma on täynnä mielenkiintoisia ärsykkeitä, joihin ei saisi reagoida liian voimakkaasti. Jotta koira osaisi rauhoittua tarvittaessa, on katsottava kokonaiskuvaa sen sijaan, että yritettäisiin saada koira rauhoittumaan juuri silloin, kun se on sille kaikkein vaikeinta. Oikea hetki rauhoittumisen harjoitteluun ei siis ole silloin, kun koira on kiihtynyt, innostunut tai stressaantunut. On varmistettava, että kokonaisuus on kunnossa ja että koiralla on tarvittavat tukitaidot hallinnassa. Näin koiran rauhoittuminen myös haastavissa tilanteissa muuttuu todennäköisemmaksi.
Fyysinen liikunta: ratkaisu kaikkeen?
Monelle koiranomistajalle ensimmäinen (ja joskus myös ainoa) ratkaisu on lisätä koiran saaman liikunnan määrää. Koira yritetään väsyttää pitkillä kävelyretkillä, juoksulenkeillä tai toistuvalla pallon heittelyllä. Lyhyellä aikavälillä tämä usein toimiikin; koira saattaa olla täysin uupunut päivän lopuksi ja käyttää kaiken aikanasa nukkumiseen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että väsyminen ja rauhoittuminen ovat kaksi eri asiaa. Ei ole pitkällä aikavälillä kovin kestävää pyrkiä uuvuttamaan koira päivittäin niin paljon, että se ei jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Kun liikunnan määrä pysyy korkeana pidempään, koiran kunto alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Sama määrä liikuntaa, joka aiemmin väsytti koiran, ei enää riitäkään. Koiran kanssa pitäisi liikkua koko ajan enemmän ja enemmän, että se saataisiin jälleen väsymään pelkästä liikunnan määrästä. Lopulta vuorokauden tunnit eivät riittäsi enää siihen, että koiralle saataisiin tarjottua riittävä määrä liikuntaa sen uuvuttamiseen.
Liiallinen tai vääränlainen fyysinen liikunta voi pahimmassa tapauksessa jopa nostaa koiran kierroksia pidempiaikaisesti. Toistuva pallon jahtaaminen tai muut stressitasoa nostavat aktiviteetit saattavat pitää koiran viretason korkealla vielä monta tuntia tilanteen jälkeen. Vaikka tällaisesta tekemisestä johtuva stressi onkin usein niinsanottua hyvälaatuista stressiä, liian usein toistuvana koira saattaa käydä jatkuvasti ylikierroksilla, sillä stressitason laskemiseen voi mennä yllättävän pitkä aika. Joillekin koirista myös tietynlainen harrastaminen voi nostaa stressitasoa huomattavasti. Jo pelkkä tuntemattomien koirien, ihmisten ja muiden ärsykkeiden määrä harrastuspaikassa voivat saada osan koirista hyvinkin kiihtyneiksi.
On siis mahdollista tehdä myös liikaa koiran kanssa. Rauhoittuminen esimerkiksi kotioloissa voi olla hankalaa koiralle, jos sen stressitaso on koholla liian usein muina aikoina. Koirien välillä on kuitenkin runsaasti yksilöllisiä eroja siinä, millaisia kiihdyttäviä aktiviteetteja ne voivat tehdä, miten usein ja kuinka kauan kerrallaan.
On muistettava, että riittävä lepo on aivan yhtä tärkeää kuin riittävä liikunta. Joskus voi olla, että liikunnan lisäämisen sijaan koira tarvitseekin itse asiassa enemmän unta ja lepoa. Koira tarvitsee huomattavasti enemmän unta kuin ihminen, ja on myös hyvä, jos koiralla on ainakin yksi ”vapaapäivä” viikossa, jolloin mitään ihmeellistä ei tapahdu.
Riittävän liikunnan takaaminen on tietysti joka tapauksessa äärimmäisen tärkeää. Koiran on helpompi pysyä rauhallisena, jos sen kaikki käyttäytymistarpeet on täytetty. Fyysinen liikunta on kuitenkin vain yksi näistä tarpeista, ja se harvoin riittää yksinään. Tavoitteena ei pitäisi olla koiran uuvuttaminen, vaan rauhallisemman mielentilan mahdollistaminen pidemmällä aikavälillä.
Selvitä, mistä koiran yliaktiivisuus johtuu
On turha ruveta muuttamaan koiran mielentilaa rauhallisemmaksi, jos perimmäistä syytä koiran käytöksen taustalla ei ole selvitetty. Joskus koiran hyperaktiivinen käytös voi johtua esimerkiksi kivusta, terveysongelmista, stressistä tai ahdistuksesta. Aina ei ole helppo tunnistaa, että koira ei olekaan pelkästään innoissaan tai ”ADHD”, vaan sillä saattaa olla jokin hätänä. Esimerkiksi koira, joka ahdistuu uusista ihmisistä, saattaa käyttää yliaktiivisuutta ikään kuin sijaistoimintona. Se saattaa hyppiä ja juoksennellä ympäriinsä tai lepytellä voimakkaasti kotiin tulevia vieraita.
Jotta koiran käytöksen taustat selviäisivät, kannattaa alkaa kiinnittää huomiota siihen, missä tilanteissa sitä ilmenee. Mihin päivänaikaan käytös on voimakkaimmillaan? Mitä tapahtuu juuri ennen sitä? Entä sen jälkeen? Miten itse reagoit käytökseen, entä muut ihmiset tai eläimet? Saavuttaako koira käytöksellään jotakin? Mitä erilaisia eleitä näet koirassa käytöksen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen? Onko käytös alkanut tai pahentunut ajan myötä, ja jos on, mikä on muuttunut samoihin aikoihin?
On tärkeää selvittää, miksi koiralla on vaikeuksia rauhoittua. Kun tiedät, mikä koiraa motivoi, on paljon helpompi tehdä muutoksia sen eteen, että koira onnistuisi pysymään rauhallisena. Joskus ratkaisu voi olla hyvinkin yksinkertainen; siihen voi riittää esimerkiksi rutiinien tai oman käytöksen muuttaminen tai tilanteiden ennakointi niin, että koira ei pääse alun perinkään kiihtymään. Kun syy koiran käytöksen taustalla on selvitetty, voidaan alkaa toteuttaa muita keinoja koiran rauhallisemman mielentilan edesauttamiseksi.
Virikkeistäminen on avainasemassa
Pitkäkestoinen ja tehokas ratkaisu koiran väsyttämiseen (hyvällä tavalla) on virikkeistäminen. Kun koiran toivotaan olevan rauhallisempi, kannattaakin liikunnan sijaan keskittyä ensisijaisesti koiran saamien virikkeiden määrään. Kaikesta aktivoinnista ja tekemisestä, jossa koira saa edes hieman käyttää aivojaan, on jossakin määrin hyötyä. Kaikkein tehokkaimpia keinoja ovat kuitenkin muun muassa erilaiset haistelutehtävät sekä pitkäkestoisten herkkujen, luiden tai aktivointilelujen järsiminen.
Erilaisia aktivointileluja ja muita virikkeistämiskeinoja voi myös käyttää strategisesti aikoina, jolloin koiran tiedetään käyttäytyvän yliaktiivisesti; näin koiran on helpompi pysyä edes jossain määrin rauhallisena, koska sillä on jotakin mukavaa tekemistä.
Tee lepäämisestä mahdollisimman houkuttelevaa
Jos koiran halutaan viettävän enemmän aikaa lepäillen ja nukkuen, on varmistettava, että sillä on mahdollisimman mukava olla. Koiralla olisi hyvä olla oma peti, jossa se saa olla rauhassa ihmisiltä ja eläimiltä. Vielä parempi on, jos koiralla on valinnanvaraa erilaisista, eri sijainneissa olevista pedeistä. Jokaisella koiralla on omat mieltymyksensä; osa saattaa pitää reunallisesta pedistä, osa taas haluaa levittäytyä makaamaan koko pituudellaan. Varmista siis, että koiran peti on riittävän iso, että se voi nukkua siinä mukavasti. Osa saattaa haluta olla eri huoneessa kuin muut, osa mahdollisimman lähellä perheenjäseniä. Osa koirista saattaa nauttia korkealla paikalla makoilusta, osa taas pöydän alla tai esimerkiksi peitetyssä häkissä nukkumisesta (häkin ovi auki). Osa saattaa nauttia siitä, että pedissä on runsaasti vilttejä, peittoja tai tyynyjä ”pedattavaksi” ja pöyhittäväksi.
On tärkeää, että koiralla on ainakin yksi oma peti, jossa se saa aina olla täysin rauhassa. Varmista siis, että pidät myös muut lemmikkieläimet ja perheenjäsenet parhaasi mukaan poissa koiran omalta paikalta. Tarvittaessa käyttöön voi ottaa vaikka koiraportin, jolloin koira saa olla edes osan ajasta täysin rauhassa. Fyysinen este kiinnostavien, stressaavien tai muuten vain kiihdyttävien kohteiden välissä voi joissakin tapauksissa jopa auttaa koiraa rauhoittumaan esimerkiksi vieraiden kyläillessä, lasten riehuessa tai kun keittiössä laitetaan ruokaa – kunhan koira ei stressaannu eri tilaan joutumisesta.
Palkitse rauhallisuudesta
On harmillinen tosiasia, että koira on yksinkertaisesti helpompi huomata, kun se ei ole rauhallinen. Rauhassa omissa oloissaan makoileva koira muuttuu helposti näkymättömäksi ja saattaa melkein unohtua, kun taas hyppivä, haukkuva tai ympäriinsä juoksenteleva koira on hyvinkin näkyvä. On vaikeaa olla tarjoamatta koiralle huomiota (edes negatiivista huomiota), kun se toimii ei-toivotulla tavalla. Tällöin saattaa käydä huomaamatta niin, että koiraa palkitaan vahingossa nimenomaan silloin, kun se ei ole rauhallinen, kun taas rauhallinen käytös jää huomaamatta. Tällöin yliaktiivinen käytös vahvistuu ja rauhallinen käytös heikkenee.
Kannattaakin alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä koira tekee eri aikoina ja miten itse reagoit siihen. Voi vaatia paljon aktiivista itsesi muistuttelua, että et unohda koiraa sen käyttäytyessä rauhallisesti. Mitä useammin muistat palkita koiraa sen ollessa rauhallinen, sitä kannattavammaksi rauhallisuus muuttuu koiralle, ja sitä todennäköisemmin sama käytös toistuu jatkossakin.
Koiraa voi palkita kehuilla, silityksillä, herkuilla tai vaikka leikkihetkillä. Ei ole väliä, vaikka koira ei palkitsemisen jälkeen enää olisikaan rauhallinen, kunhan ehdit palkita sitä siinä hetkessä, kun se vielä käyttäytyi rauhallisesti. Se käytös vahvistuu, jota koira teki palkitsemisen hetkellä. Sillä, mitä koira tekee palkitsemisen jälkeen ei ole oppimisen kannalta niinkään väliä. Vaikka lyhyellä aikavälillä saattaakin tuntua ristiriitaiselta ”keskeyttää” koiran rauhallinen käytös, pitkällä aikavälillä koira kuitenkin oppii käyttäytymään rauhallisemmin, sillä siitä sitä palkittiin. Todennäköisesti koira oppii myös kerta kerralta rauhoittumaan nopeammin ja nopeammin palkitsemisen jälkeen, kun se oppii, että palkkion jälkeen ei tapahdu mitään ihmeellistä. Jos se on mahdollista, koiraa kannattaa kuitenkin palkita mahdollisimman rauhallisesti, että rauhallinen mielentila olisi sille helpompi.
Varmista kuitenkin, että koiralla on myös mahdollisuus täysin häiriöttömään uneen. Koiralla voi olla esimerkiksi yksi peti, jossa sitä ei koskaan häiritä. Koiraa ei kannata myöskään herättää kesken syvän unen; odota mieluummin, että se heräilee hieman, ennen kuin palkitset sitä.
Opeta rauhoittuminen ”temppuna”
On tärkeää opettaa koiralle, mitä sen halutaan tekevän. Jos koiralle ei ole ikinä opetettu, miltä rauhoittuminen näyttää tai mitä siihen sisältyy, miten se voisi tietää, mitä haluamme siltä? Kun koiralle opetetaan käytös, joka auttaa sitä pääsemään rauhallisempaan mielentilaan, sitä voidaan myöhemmin käyttää tilanteissa, joissa koiran toivotaan rauhoittuvan. Koiralle voidaan tällöin selkeästi viestiä, mitä siltä halutaan.
Harjoittelun myötä koira alkaa usein myös tarjota samaa käytöstä monissa muissakin tilanteissa harjoitusten ulkopuolella. Koira saattaa esimerkiksi alkaa viettää enemmän aikaa pedissään makoillen. Tästä syystä harjoitus on erityisen hyödyllinen koirille, joiden toivottaisiin nukkuvan enemmän omassa pedissään ja vähemmän esimerkiksi sohvalla. Myös koiran koko mielentila saattaa muuttua monissa erilaisissa tilanteissa rauhallisemmaksi, vaikka harjoitusta oltaisiinkin tehty vasta yhdessä tietyssä tilanteessa. Mitä enemmän koira toistaa rauhallista käytöstä harjoituksissa ja kokee sen kannattavaksi, sitä todennäköisemmäksi käytös muuttuu myös muissa tilanteissa.
Kun koira opetetaan makaamaan rauhassa viltillä, pedillä tai jollakin muulla alustalla, rauhallinen mielentila muuttuu sille helpommaksi. Koiralle voidaan opettaa tietty vihjesana, joka merkitsee rauhoittumista, tai pelkkä alustan esiin ottaminen voi toimia koiralle merkkinä harjoituksen alkamisesta.
On tärkeää, että harjoitus tehdään alkuvaiheessa aina silloin, kun koira on jo valmiiksi rauhallinen. Jos koiralle yritetään opettaa rauhoittumista, kun se on kiihtynyt, ei saada todennäköisesti mitään aikaan, ja koira oppii yhdistämään kiihtyneen mielentilan harjoitukseen. Sen sijaan tavoitteena on yhdistää rauhallinen mielentila harjoitteluun. Valitse siis aika, jolloin rauhoittuminen on mahdollisimman helppoa koiralle. Myöhemmin harjoitusta voidaan käyttää myös vaikeammissa tilanteissa, mutta alussa onnistuminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi koiralle.
Aluksi koiralle opetetaan yksinkertaisesti, että alustalla makaamisesta seuraa hyviä asioita, eli koiraa palkitaan tiheään tahtiin (mutta rauhallisesti) toivotusta käytöksestä. Harjoituksen edetessä voidaan sitten pikkuhiljaa pidentää aikaa herkkujen välillä. Lopulta voit myös harjoitella niin, että olet itse kauempana koirasta ja teet muita asioita samalla, kun koira makoilee alustalla. Tee onnistumisesta aina mahdollisimman helppoa koiralle; jos se turhautuu, kiihtyy tai lähtee alustalta, helpota tehtävää huomattavasti. Etene hyvin pienin askelin, että epäonnistumisia tulisi mahdollisimman vähän.
Harjoitukset kannattaa pitää aluksi melko lyhyinä. On tärkeää muistaa, että itsehillintä ja rauhoittuminen voivat olla koiralle äärimmäisen haastavia asioita, eikä se välttämättä kykene niihin kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Alussa noin 5-10 minuuttia päivässä voi olla oikein hyvä määrä. Myöhemmin aikaa voidaan pikkuhiljaa pidentää, että koira oppii rauhoittumaan myös pidempiä aikoja kerrallaan.
Kun aikaa alustalla pidennetään, voit alkaa palkita koiraa myös valikoivasti. Palkitse sellaisina hetkinä, kun koira osoittaa merkkejä erityisestä rauhallisuudesta; kun se ottaa mukavamman asennon, vetää syvään henkeä, huokaisee, laskee päänsä alas tai katselee muualle (eli ei tapita sinua jatkuvasti odottaen herkkuja). Varmista kuitenkin, että koira ei ala tarjota näitä käytöksiä pelkkinä temppuina, vaan palkitset sitä aidosta rauhallisesta mielentilasta.
Kun harjoitus sujuu hyvin kotioloissa ja rauhallisena hetkenä, voit alkaa pikkuhiljaa treenata haastaavammissa tilanteissa. Mieti, mikä olisi vain astetta haastavampi tilanne, ja harjoittele sitä seuraavaksi. Älä oleta, että koira pystyy heti rauhoittumaan vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa, vaan tee onnistuminen helpoksi. Jos rauhoittuminen ei onnistu jossakin tilanteessa, on parempi harjoitella ensin helpommissa tilanteissa, vaikeuttaen pikkuhiljaa.
Kun harjoitustilannetta vaikeutetaan, kannattaa harjoitusta myös helpottaa aluksi koiralle. Palkitse sitä taas melko tiheään tahtiin, että rauhoittuminen olisi edelleen kannattavaa, ja pidennä vasta sitten palkitsemisväliä pikkuhiljaa.
Muista, että et voi pakottaa rauhoittumista
Voimme opettaa koiralle erilaisia taitoja, joiden avulla rauhoittuminen muuttuu todennäköisemmäksi eri tilanteissa. Voimme opettaa käyttäytymismalleja, jotka edesauttavat rauhallista mielentilaa. Mutta koira ei ole robotti, jonka voimme asettaa lepotilaan milloin tahansa. Välillä tulee varmasti eteen tilanteita, joissa koira kaikesta huolimatta kiihtyy, innostuu, turhautuu tai stressaantuu. Ethän itsekään pystyisi olemaan täysin zen joka ikinen päivä koko loppuelämäsi ajan; miksi siis koiran täytyisi kyetä tähän? Itse asiassa koiralle olisi hyvä silloin tällöin antaa jopa lupa kiihtyä. Varmista, että koira saa välillä olla myös vapaasti oma itsensä ja käyttäytyä koiramaisesti.
Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.
ZenKoira 