Haukkuminen – koiran tehokkain keino kommunikoida ihmisten kanssa

Koiran haukkumista pyritään usein kitkemään tavalla tai toisella, mutta harvoin pysähdytään miettimään, mistä käytös oikeastaan johtuu. Haukkuminen on koiralle normaalia käyttäytymistä, joka on saattanut vahvistua domestikaation kautta osittain siksi, että se on erityisen tehokas kommunikointikeino ihmisten maailmassa. Haukkuminen ei siis tarkoita, että koirassa olisi mitään vikaa, vaan koirille on täysin normaalia haukkua silloin tällöin. Jos haukkumisesta kuitenkin aiheutuu ongelmia joko koiralle itselleen tai sen ympärillä oleville ihmisille, on tärkeää aina ensin selvittää, mistä haukkumisessa on kyse. Koiran ääntelyyn on huomattavasti helpompi reagoida oikealla tavalla, jos ymmärrämme sen taustat paremmin.

Miksi koirat haukkuvat?

Koiran lähin sukulainen, susi, haukkuu vain harvoin, kun taas koiralle se on hyvinkin yleinen ääntelykeino. On mahdollista, että haukkuminen on lisääntynyt osittain domestikaation sivuvaikutuksena, mutta haukkumista on myös pitkään pidetty jopa toivottavana piirteenä (erityisesti tietyissä roduissa), ja sitä on myös jalostuksen kautta vahvistettu. Haukkumisesta on saattanut olla hyötyä esimerkiksi kodin puolustamisessa sekä myös joissakin työtehtävissä.

Suhteellisen lyhyen ajan sisällä haukkuminen on kuitenkin muuttunut hyödyllisestä piirteestä haitalliseksi ja epätoivotuksi käyttäytymismalliksi, ainakin meidän ihmisten näkökulmasta. Moni tuntuu olettavan, että koira ei saisi koskaan haukkua missään tilanteessa, tai sen pitäisi vähintäänkin tietää, milloin on sallittua haukkua ja milloin ei. Murtovarkaille olisi toivottavaa haukkua, kun taas kotona käyville remonttimiehille ei. Koira, joka hälyttää haukkumalla epäilyttävistä ihmisistä tai vaarallisista tilanteista julistetaan sankariksi, kun taas muissa tilanteissa haukkuva koira leimataan ongelmalliseksi. Tilanteet saattavat koiran näkökulmasta kuitenkin olla aivan yhtä vaarallisia tai epäilyttäviä; koira ei osaa arvioida, milloin on aidosti tosi kyseessä ja milloin taas ei.

Haukkumiseen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus, ja koiran voi olla hyvinkin vaikeaa olla yhtymättä mukaan toisen yksilön haukuntaan. Samassa taloudessa asuvat koirat saattavat yhdessä ollessaan yllyttää toinen toisiaan haukkumaan entistä kovempaa, vaikka ne yksin ollessaan olisivat ehkä hiirenhiljaa. Kyseessä voi olla niinsanottu tunnetartunta, joka on ikään kuin empatian esiaste. Tunnetartunnassa yhden eläimen tunnetila vaikuttaa melkeinpä automaattisesti toisen eläimen tunteisiin ja käyttäytymiseen, ilman että yksilö on välttämättä edes itse tietoinen siitä. Eräässä tutkimuksessa koirat esimerkiksi reagoivat selvästi negatiivisemmin kuullessaan yksinolotilanteessa nauhoitettua vinkumista, verrattuna leikkitilanteessa nauhoitettuun haukkumiseen (Huber et al., 2017).

Joskus koiran haukkuminen voi tosiaan kummuta suoraan sen kokemasta tunnetilasta, eli koira ei välttämättä tietoisesti pyri kommunikoimaan mitään haukkumisellaan. Joissakin tilanteissa koiran haukkuminen kuitenkin liittyy selvästi tarkoituksenmukaiseen kommunikointiin. Se saattaa siis haukkumisellaan yrittää vaikuttaa toisen koiran, ihmisen tai jonkin muun eliön toimintaan. On mielenkiintoista, että villinä elävät koirat haukkuvat huomattavasti vähemmän kuin ihmisten kanssa asuvat koirat. On siis mahdollista, että haukkuminen on ollut erityisen hyödyllinen kommunikointikeino nimenomaan ihmisten kanssa eläessä – me kun emme välttämättä reagoi yhtä herkästi koiran muihin kommunikointiyrityksiin. Sama ilmiö on huomattu myös kissojen naukumisen suhteen.

Osaammeko tulkita koiran haukkumista oikein?

Et välttämättä edes tiedosta sitä, mutta todennäköisesti reagoit eri tavalla koiran haukkumiseen riippuen siitä, miltä se kuulostaa. Uhkaava haukku on selvästi erilainen kuin leikkisä haukku. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmiset osaavat yllättävän hyvin päätellä pelkän äänen perusteella, mikä tilanne ja tunnetila haukkumisen taustalla on (Pongrácz et al., 2005). Ihmisten aiemmalla koirakokemuksella ei ole juurikaan vaikutusta tähän, ja jopa ihmiset, jotka eivät sokeuden vuoksi ole koskaan edes nähneet koiraa, pystyvät myös suhteellisen hyvin tulkitsemaan koirien haukkumista (Molnár et al., 2010).

Myös lapset osaavat tunnistaa ainakin koiran uhkaavalta kuulostavan haukkumisen, mutta esimerkiksi leikkihaukun tunnistaminen on heille haastavampaa (Pongrácz et al., 2011). Lapset kuitenkin vaikuttaisivat olevan itse asiassa taitavampia tunnistamaan koirien haukkumista kuin niiden elekieltä – he saattavat esimerkiksi helposti erehtyä luulemaan koiran hampaiden näyttämistä hymyksi.

Koska me ihmiset käytämme toistemme ymmärtämiseen pääasiassa kuuloaistiamme, koiran ääntelyn tulkitseminen voi olla meille luontevampaa kuin sen eleiden lukeminen – koirien elekielihän on monelta osin erilaista kuin ihmisten elekieli, ja merkitykset saattavat olla joskus jopa päinvastaisia. Voi olla, että haukkuminen on osittain tästä syystä yleistynyt koirilla; se on ehkä tehokkaampi tapa kommunikoida eliöiden kanssa, jotka käyttävät kommunikointiin enimmäkseen ääntään.

Haukkuminen vaikuttaisi myös olevan erityisen ärsyttävä ääni meidän ihmisten näkökulmasta – se on vahvistettu jopa tutkimustulosten kautta. Yksi teoria on, että koiran haukkuminen vaikuttaa meihin hieman samalla tavalla kuin vauvan itkeminen – molemmat ovat saattaneet kehittyä juuri sellaisiksi ääniksi, jotka kiinnittävät huomiomme kaikkein tehokkaimmin ja vaativat melkeinpä välitöntä reagointia. Erityisen ärsyttävänä koettiin korkean sävelkorkeuden haukkuminen (joka muistuttaa vauvan itkemistä), ja kaikkein ärsyttävimpänä sen kokivat nuoret aikuiset (Jégh-Czinege et al., 2020) . Koiran haukkuminen koettiin myös sitä ärsyttävämpänä, mitä negatiivisemmaksi sen taustalla oleva tunnetila miellettiin (Pongrácz et al., 2016).

Haukku voi sisältää yllättävän paljon informaatiota

Vaikka me ihmiset osaammekin jossakin määrin tulkita koiran haukkumista, ei tule varmaan yllätyksenä, että koira kykenee vieläkin vaikuttavampaan suoritukseen. Todennäköisesti on vielä paljon sellaista, mitä emme tiedä haukkumisen sisältämästä informaatiosta toisille koirille.

Koirat osaavat esimerkiksi pelkän haukkumisen perusteella tunnistaa, mikä yksilö on kyseessä – tähän eivät ihmiset vaikuttaisi kykenevän. Ne pystyvät myös tehokkaasti tunnistamaan haukkumiseen liittyviä tunnetiloja. Eräässä tutkimuksessa pihassa olevalle koiralle soitettiin aidan takaa joko tutun tai tuntemattoman koiran haukkumista. Haukkumista oli äänitetty joko tilanteessa, jossa koira jää yksin kotiin tai tilanteessa, jossa koira haukkuu uhkaavalle ihmiselle. Jos aidan takaa soitettiin tutun koiran ääntelyä, testikoira pysytteli lähellä kodin ovea, missä se tiesi tutun koiran olevan – tämä siitäkin huolimatta, että äänitys kuului täysin eri suunnasta. Jos haukkujana oli tuntematon koira, testikoira pysytteli lähellä aitaa, josta äänitys kuului. Kun äänitetty haukku kohdistui uhkaavaan henkilöön, testikoira haukkui huomattavasti enemmän kuin silloin, jos äänitetty haukku liittyi yksinolotilanteeseen (Péter et al., 2014).

Tietokone-ohjelmille on onnistuttu opettamaan suhteellisen luotettavasti haukkumisäänien erottelu muun muassa yksilön, kontekstin, sukupuolen ja iän perusteella (Larranaga et al., 2015). Haukkumiseen saattaa siis sisältyä yllättävän paljon informaatiota, eikä tulisi lainkaan yllätyksenä jos kävisi ilmi, että koirat kykenisivät saamaan huomattavasti enemmän tietoa toistensa ääntelystä kuin tiedämmekään.

Miten koiran haukkumisen syy voidaan selvittää?

Koiran haukkumisen perusteella on mahdollista saada paljonkin selville käytöksen taustalla olevasta tunnetilasta ja motivaatiosta. Tutkimuksissa on osoitettu, että ainakin sävelkorkeus, haukkumisen kesto sekä haukkumistahti voivat auttaa meitä selvittämään, miksi koira haukkuu tietyssä tilanteessa.

Sävelkorkeus

Haukkuminen korkealta tai matalalta sävelkorkeudelta kertoo paljon koiran tunnetilasta ja haukkumiseen liittyvästä tilanteesta. Matalampi haukkuminen tulkitaan usein olevan lähtöisin isokokoisemmasta koirasta, oli tulkitsijana sitten ihminen tai toinen koira. Koira muuttaakin yleensä haukkumisen sävelkorkeutta matalammaksi tilanteessa, jossa se pyrkii kuulostamaan suuremmalta ja pelottavammalta. Koira saattaa haluta kohteen liikkuvan kauemmas itsestään, ja haukkuminen saattaa liittyä korkeampaan aggressiivisuuteen ja uhkaavaan käytökseen, erityisesti jos haukahdusten välissä on lyhyempi aika, eli koira haukkuu tiheämpään tahtiin.

Sen sijaan korkean sävelkorkeuden haukkuminen saattaa liittyä leikkisyyteen tai innostumiseen, varsinkin jos haukahdusten välissä on enemmän aikaa. Joskus korkealta haukkuminen saattaa kuitenkin myös liittyä pelkoon, ahdistukseen tai yksinolotilanteeseen.

Haukkumisen kesto

Kun koiran haukkuminen kestää pidempään, se on todennäköisemmin tarkoituksenmukaista haukkumista, kun taas lyhyt yksittäinen haukahdus saattaa olla nopea ja lähes automaattinen tunteenpurkaus. Pitkään jatkuva haukkuminen voi siis tarkoittaa, että koira on oikeasti tosissaan, ja tunnetila saattaa olla myös voimakkaampi.

Haukkumistahti

Nopeasti peräkkäin toistuvat haukahdukset saattavat viitata siihen, että koira on kiihtynyt tai kokee tilanteen tärkeänä tai vaarallisena. Se saattaa myös tarkoittaa, että koira on valmis hyökkäämään tai puolustautumaan. Tiheään ja pitkään jatkuva haukkuminen saattaa liittyä esimerkiksi kodin puolustamiseen.

Elekieli ja konteksti

On melko harvinaista, että joutuisimme selvittämään koiran haukkumisen taustalla olevia syitä ilman, että näkisimme koiraa lainkaan. Koiran haukkumista kannattaa siis aina tulkita yhdessä tilanteeseen liittyvän elekielen ja käyttäytymisen kanssa. Jos koira haukkuu esimerkiksi yksin ollessaan, on tärkeää saada myös videokuvaa koiran käyttäytymisestä sen sijaan, että jätettäisiin haukkumisen syiden arviointi pelkän äänityksen varaan.

Kannattaa myös pohtia kontekstia, jossa haukkuminen ilmenee. Mitä yhdistäviä tekijöitä tilanteilla on? Mitä tapahtuu ennen haukkumista, entä sen jälkeen? Mitä koira saavuttaa haukkumisellaan? Näitä kysymyksiä pohtimalla voidaan selvittää, mikä käytöstä ylläpitää ja mitkä ärsykkeet tarkalleen ottaen käynnistävät sen.

Miten haukkumista saadaan vähennettyä?

Vasta siinä vaiheessa, kun ollaan selvitetty todennäköisin syy koiran käytöksen taustalla, voidaan ruveta tekemään suunnitelmaa haukkumisen vähentämiseksi – jos siihen ylipäänsä on tarvetta.

Joskus, kun haukkumisen taustat ymmärretään, saatetaan päätyä siihen lopputulokseen, ettei haukkuminen välttämättä olekaan niin suuri ongelma kuin alun perin ajateltiin. Jos koira esimerkiksi haukkuu pari kertaa viikossa ovikellon äänelle, eikä siitä ole kenellekään haittaa, voi olla että asialle ei välttämättä tarvitse edes tehdä mitään. Joskus taas on mahdollista tehdä yksinkertaisia muutoksia koiran ympäristöön tai omistajan käyttäytymiseen, joiden seurauksena haukkuminen ei enää ole ongelma. Voidaan esimerkiksi peittää ikkunat, ettei koira näe jokaista kodin ohi kulkevaa ihmistä, tai koiralle voidaan tarjota muuta puuhaa silloin, kun vieraita on tulossa kylään.

Jos haukkumisen taustalla on negatiivinen tunnetila, koira itse kärsii haukkumisestaan tai se häiritsee omistajaa tai naapureita, voi tilanteelle olla tarpeen tehdä jotakin. Aina ensimmäiseksi on kuitenkin päätettävä, mikä on koulutuksen tavoitteena. Voi olla epärealistista ja jopa epäreilua olettaa, että koira ei ikinä saisi haukkua missään tilanteessa. Haukkuminen on koiralle normaalia käytöstä, eli sitä on mahdoton kitkeä kokonaan pois. Emme olettaisi, että kissa ei saisi koskaan naukua tai kukko ei saisi kiekua, joten miksi vaatisimme, että koira ei saisi haukkua?

Joskus tavoitteeksi voi riittää se, että koiran on sallittua haukkua, mutta sen on jäätävä yhteen tai pariin haukahdukseen. Näin vältytään siltä, että haukkuminen jatkuu useita minuutteja, ja omistaja saa myös keinon haukkumisen keskeyttämiseen tarvittaessa. Koiralle voidaan opettaa, että aina kun se haukahtaa, sen on suoritettava jokin tehtävä, jonka se osaa jo ennestään erittäin hyvin. Sitä voidaan pyytää esimerkiksi menemään omaan petiinsä, koskemaan kättäsi kuonollaan tai tuomaan sinulle lelu. Kun tätä käytöstä pyydetään aina koiran haukahtaessa (ja siitä palkitaan reilusti), koira oppii lopulta ketjuttamaan haukkumisen ja tehtävän toisiinsa, ja tarjoamaan käytöstä pyytämättäkin.

On kuitenkin tärkeää, että koiralla on myös mahdollisuus saada palkkaa silloinkin, kun se ei hauku. Muuten vaarana on, että koira alkaa haukkua enemmän pelkästään herkkuja saadakseen. Koiralle voidaan esimerkiksi opettaa tietty käytös, jonka avulla se saa palkkaa milloin tahansa, haukkui se tai ei – esimerkiksi omaan petiin meneminen.

Jos koiran haukkumisen syynä on huomion hakeminen, on erityisen tärkeää, että koiralla on omistajan huomion kiinnittämiseen vaihtoehtoinen keino, johon ei liity haukkuminen. Koiralle voidaan opettaa esimerkiksi, että se saa huomiota aina mennessään tietylle alustalle, tökätessään omistajaa kuonollaan tai tuodessaan omistajalle lelun. Haukkumiselle ei pitäisi olla enää tarvetta, jos koiralla on toinen, paljon tehokkaampi keino pyytää huomiota. Tällöin on kuitenkin tärkeää muistaa myös noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, eli antaa koiralle huomiota joka ikinen kerta, kun se tarjoaa tätä käytöstä. Haukkuminen on syystäkin yleinen huomionhakukeino; sillä saadaan tehokkaasti omistajan huomio herätettyä, kun taas hiljaa olemisesta palkitseminen saattaa helposti unohtua.

Aina on tehokkaampaa toimia proaktiivisesti sen sijaan, että reagoitaisiin vasta sitten, kun koira on ehtinyt haukkua. Siinä vaiheessa kun koira jo haukkuu, on periaatteessa liian myöhäistä; haukkuminen saattaa olla koiralle jo itsessäänkin palkitsevaa. Siksi onkin tärkeää tiedostaa, missä tilanteissa koira yleensä haukkuu, jotta voisimme toimia ennaltaehkäisevästi. Omistaja voi esimerkiksi pyytää koiralta tiettyä käytöstä tai tarjota sille muuta tekemistä niissä tilanteissa, joissa haukkumista saattaa normaalisti ilmetä.

Jos koiran käytöksen taustalla on esimerkiksi pelko tai epävarmuus, on kaikkein tärkeintä muuttaa koiran tunnereaktio tilannetta kohtaan, jolloin haukkuminenkin lopulta vähenee. Jos taas käytöksen taustalla on turhautuminen tai kiihtyminen, voivat erilaiset rauhoittumista, impulssikontrollia ja itsehillintää kehittävät harjoitukset auttaa pidemmällä aikavälillä.

Aina on tietysti tärkeää varmistaa, että koiran elämässä on kaikki tasapainossa, se ei altistu liialle stressille ja se pääsee toteuttamaan riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä. Yllättävätkin asiat saattavat vaikuttaa koiran haukkumisherkkyyteen, ja joskus on keskityttävä muuttamaan tilanteita, jotka eivät milläänn tapaa edes liity varsinaiseen haukkumistilanteeseen. Koiran on huomattavasti helpompi pysyä rauhallisena haukkumisen sijaan, jos sen elämän muut osa-alueet ovat tasapainossa.


Artikkeli on julkaistu alun perin Canis-lehdessä 3/2020


ZenKoira-verkkokoulu on luotu varta vasten koirien käyttäytymisestä kiinnostuneille koiranomistajille ja koira-alan ammattilaisille. Verkkokoulun jäsenyyden voit keskeyttää halutessasi milloin tahansa. Verkkokoulussa yhdistyvät sopivasti teoria ja käytäntö. Löydät verkkoluentoja ja verkkokursseja, joissa käyn läpi koirien käyttäytymisen taustoja perusteellisesti ja syvällisesti, tieteelliseen tutkimukseen perustuen, ja myös videoharjoituksia, joissa havainnollistan vaihe vaiheelta erilaisten hyödyllisten taitojen opettamista koiralle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: