Pelkääkö koirasi eläinlääkäriä? Kokeile näitä vinkkejä

Summer 16 164-001

Jessien ensimmäinen eläinlääkärikäynti kanssani oli traumaattinen kokemus.

Olin adoptoinut Jessien vasta pari viikkoa aiemmin, kun huomasin sillä katkenneen hampaan. Tiesin, että sillä on ongelmia uusien ihmisten ja käsittelyn suhteen, joten en odottanut käyntiä lainkaan innolla. Kun pääsimme sisään eläinlääkäriasemalle, Jessie murisi karvat pystyssä vastaanottovirkailijalle, sitten eläinlääkärin avustajalle, eläinlääkärille ja kenelle tahansa muulle joka kehtasi tulla näkyviin. Jouduin näyttämään eläinlääkärille valokuvaa Jessien hampaista, sillä hän ei pystynyt itse tutkimaan niitä. Jotta Jessie saatiin nukutettua hampaiden poistoa varten, sille laitettiin jostakin syystä kaksi kuonokoppaa, ja jouduin pitelemään sitä yhdessä kahden avustajan kanssa. Ei ole varmaan yllättävää, että Jessie oli erittäin peloissaan ja murisi vähän väliä.

Kelataan ajassa eteenpäin pari vuotta, viime viikon eläinlääkärikäyntiin. Jessie käveli sisälle rennosti ja istui vierelläni, kun ilmoittauduin kassalle. Tutkimushuoneessa oli Jessielle tuntematon eläinlääkäri ja kaksi avustajaa. Jessie tervehti heitä häntä heiluen, oli siliteltävänä ja söi heidän antamiaan nameja. Eläinlääkäri tarkisti Jessien hampaat, korvat, kehon ja lämpötilan, samalla kun pitelin kevyesti kiinni ja annoin silloin tällöin palkkaa. Kuonokoppaa ei tarvittu, vaikka se oli varmuuden vuoksi mukana. Lopuksi Jessie kävi vielä moikkaamassa eläinlääkärin uudestaan ja odotti kärsivällisesti, kun keskustelin hänen kanssaan.

Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan sen eteen tehtiin runsaasti töitä yhdessä aivan loistavan eläinlääkäriaseman kanssa. Suuri osa tämän kirjoituksen vinkeistä on sellaisia, joista on ollut runsaasti hyötyä Jessien kanssa.

Mitä siis kannattaa tehdä, jos koira pelkää eläinlääkärissä?

Valitse eläinlääkäriasema tarkoin

Sillä, miten eläinlääkäri ja muut työntekijät käyttäytyvät koiran kanssa, on suuri vaikutus kokemukseen, jonka koira saa eläinlääkärissä. Parasta on, jos eläinlääkäriaseman työntekijöillä on jonkinlaista tietämystä eläinten käyttäytymisestä – tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Jo sillä on paljon merkitystä, jos koiralle annetaan hetki aikaa tutustua tutkimushuoneeseen ja eläinlääkäriin ennen käsittelyä. Kuvittele, miltä tuntuisi, jos lääkärisi kävisi sinuun käsiksi heti huoneeseen astuttuasi? Olisit todennäköisesti melko järkyttynyt. Vältä eläinlääkäreitä, jotka kiirehtivät ja kuvittelevat, että koiran pakottaminen ja väkisin tutkiminen on ainoa keino. (Joskus tämä on tietysti välttämätöntä, jos koira on pakko hoitaa, mutta sen ei pitäisi olla ensimmäinen keino, jota kokeillaan.) Hyvä eläinlääkäri ymmärtää, että eläinlääkärikäynnit helpottuvat huomattavasti kaikkien kannalta, jos koiralle antaa hieman aikaa ja sitä kohtelee lempeästi. Kysele tutuiltasi kokemuksia ja suosituksia eläinlääkäriasemista.

Keskustele eläinlääkärin kanssa etukäteen

Ota jo ennen käyntiä selvää siitä, mitä sen aikana tulee tapahtumaan. Kerro eläinlääkärille avoimesti koirastasi ja mitä toivoisit eläinlääkärikäynniltä. Keskustele hänen kanssaan siitä, miten käynnistä voisi tehdä mahdollisimman stressivapaan. Tutkitaanko koira pöydällä vai lattialla, ja kumpi on koiran kannalta mukavampi? Mitä kaikkea on välttämätöntä tehdä, ja onko mitään mahdollista jättää pois, jos koira ei ole vielä valmis siihen? Onko helpointa saada kaikki suoritettua nopeasti alta pois, jos tiedät tilanteen olevan koiralle hyvin hankala? Vai onko parempi edetä hitaasti ja rauhallisesti, pikkuhiljaa totutellen? Joskus on jopa mahdollista ”siedättää” koira käynnin aikana toimenpiteeseen, jota ei ole tehty ennen, jos eläinlääkäri tietää mitä tekee. Voiko osan toimenpiteistä tehdä rennosti silittelyn lomassa? Saatko itse pitää koirasta kiinni, vai stressaako koiraa entisestään, jos olet itse stressaantunut? Kerro myös käynnin aikana suoraan eläinlääkärille, jos toivoisit hänen käyttäytyvän toisella tavalla koirasi kanssa tai antamaan sille enemmän aikaa. Sinä itse tunnet koirasi parhaiten ja tiedät, mikä toimii ja mikä ei, ja milloin se on erityisen huolissaan.

Kun tiedät, mitä tulee tapahtumaan ja olet suunnitellut kaiken mielessäsi, pystyt itse rentoutumaan paremmin, eikä käynnin aikana tule eteen ikäviä yllätyksiä.

Harjoituskäynnit muuttavat tilanteen positiiviseksi

Koiran on mahdotonta oppia olemaan pelkäämättä eläinlääkärin käsittelyä, jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman sisään astuminen saa sen ahdistumaan. Eikä ihme – yleensä, kun koira viedään eläinlääkäriin, sitä käsitellään (mikä on monen koiran mielestä ahdistavaa, epämukavaa tai jopa kivuliasta) ja siihen saatetaan lisäksi vielä tökätä neula. Asiaa ei auta se, että koira on usein myös jollakin tapaa kipeä eläinlääkäriin mennessään, eli jo valmiiksi huonolla tuulella.

Koiralle on aivan aluksi luotava positiivinen mielikuva eläinlääkärikäynneistä. Sen on opittava, että eläinlääkärissä ei aina tapahdu kamalia asioita. Moni eläinlääkäriasema suostuu mielellään ”harjoituskäynteihin”, joiden aikana koira tuodaan eläinlääkäriasemalle, mutta sitä ei käsitellä lainkaan. Sen sijaan se saa herkkuja, rapsutuksia ja muita mukavia asioita. Jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman parkkipaikalle saapuminen saa koiran ahdistumaan, aloita sieltä. Tee parkkipaikasta hauska paikka ja lähde kotiin. Seuraavalla kerralla voitte mennä vaikka odotushuoneeseen, syödä nameja ja lähteä pois. Ja niin edespäin, kunnes pääsette tutkimushuoneeseen, jossa voitte tervehtiä vaikka eläinlääkärin avustajaa. Tarkoituksena on, että koira on joka vaiheessa rento ja iloinen. Jos koira ei huoli nameja tai sen eleet viestivät ahdistuksesta tai pelosta, siirry koiran kanssa paikkaan, jossa se kykenee taas rentoutumaan.

Jos koirasi ei ole varma uusista ihmisistä tai pelkää eläinlääkäriaseman työntekijöitä, älä edes yritä saada sitä tekemään tuttavuutta ensimmäisillä kerroilla. Harjoittele niin, että annat itse herkkuja koiralle, samalla kun huoneessa on kauempana joku muu. Siinä vaiheessa kun koira ei ole enää huolissaan heistä, he voivat antaa koiralle nameja, kuitenkaan koskematta vielä lainkaan koiraan. Seuraavilla kerroilla he voivat alkaa myös silittää koiraa. Aina on pidettävä huoli siitä, että koira on aidosti rento tilanteessa, eikä niin että se käy varovasti ja huolestuneena ottamassa nameja työntekijöiltä ja hyväksyy silittämisen, mutta ei nauti siitä. Jos näin käy, helpota tilannetta koiralle ja etene hitaammin. Jos pelkäät, että koira reagoi missään vaiheessa aggressiivisesti, käytä kuonokoppaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin edetä niin pikkuhiljaa, ettei koiralla ole syytä huoleen.

Kaikkein parasta on, jos eläinlääkäri tai avustaja voi totuttaa koiran pikkuhiljaa käsittelyyn tutkimushuoneessa. Esimerkiksi Jessie totutteli vähän kerrallaan muun muassa stetoskoopin käyttöön ja siihen, että sen niskasta otetaan lempeästi kiinni, jolloin se oli valmis seuraavaan rokotukseen.

Tee jokaisesta käynnistä mahdollisimman positiivinen

Selvitä, mikä koiraasi motivoi kaikkein eniten, ja mitkä asiat saavat sen rentoutumaan tai piristymään. Onko se lempilelu tai -herkku? Iloinen puhe ja silittely? Jos koira ilahtuu uusista leluista, ehkä käyntiä varten voi varata täysin uuden lelun, jota koira saa jäystää rauhoittaakseen itseään. Muista kuitenkin, että koiran eläinlääkäripelko ei muutu miksikään, vaikka sille kuinka syötettäisiin maailman parhaimpia nameja normaalin eläinlääkärikäynnin aikana – tilanne on jo valmiiksi niin pelottava, että mikään palkka ei yksinkertaisesti riitä kumoamaan sitä. Tästä syystä tarvitaan aluksi harjoituskäyntejä, joiden aikana tapahtuu ainoastaan hyviä asioita ja edetään koiran tahtiin. Positiivista mielentilaa kannattaa pitää myös yllä; vaikka koira olisi jo tottunut hienosti eläinlääkärissä käyntiin, sitä kannattaa aina välillä viedä harjoituskäynnille, jotta ikävät kokemukset eivät taas kertyisi ja positiiviset kokemukset unohtuisi.

Vähennä koiran stressiä niin paljon kuin mahdollista

Jos koira on jo valmiiksi stressaantunut eläinlääkäriin mennessään, on paljon epätodennäköisempää, että se menee hyvin. Välttele siis stressaavia tilanteita samana ja edellisenä päivänä. Tee rentoja ja rauhallisia kävelyitä, ja tarjoa koiralle pureskeltavaa ja haistelutehtäviä. Vältä koiraa kiihdyttäviä tai pelottavia asioita.

Jos tuntemattomat koirat tai ihmiset huolestuttavat tai kiihdyttävät koiraasi, jätä koira autoon sillä välin kun kirjaudut sisään. Voit kertoa odottavasi koiran kanssa ulkona ja tarpeen mukaan pyytää, jos saisitte mennä sisään takakautta. Samalla tavoin vie koira heti autoon käynnin päätteeksi, sillä välin kun käyt maksamassa. Jos et halua jättää koiraa autoon, ota mukaan joku, joka voi odottaa ulkona koiran kanssa. Näin vältyt stressaavalta odotushuoneelta, joka on usein täynnä tuntemattomia ihmisiä, koiria ja kissoja pienessä tilassa. Näin toimimalla koira on paljon paremmassa mielentilassa ollakseen rentona eläinlääkärikäynnin ajan.

Jos uusien ihmisten tapaaminen on koiralle vaikeaa, pyydä olisiko mahdollista, että tutkimushuoneessa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Pysy itse rauhallisena

Koira huomaa herkästi, jos itse stressaat ja olet huolissasi, jolloin se saattaa stressantua entisestään. Keskity hengittämään syvään, rentouttamaan lihaksesi ja uskottelemaan itsellesi, että kaikki menee hyvin. Jos et kykene rauhoittamaan itseäsi, ota käyttöön parhaat näyttelijäntaitosi ja teeskentele edes olevasi itsevarma ja rento. Kuvittele, että olette menossa johonkin hauskaan paikkaan ja juttele koiralle iloisesti ja normaalisti, älä säälitellen tai lohduttaen. Jos mahdollista, ota mukaan toinen henkilö henkiseksi tueksi.

Kuonokopasta voi olla hyötyä mielenrauhan saamiseksi. Näin tiedät ainakin, ettei mitään pääse sattumaan. Kuonokopan ei tarvitse olla väline, jota käytetään vasta kun on aivan pakko – siinä vaiheessa sekä sinä että koira olette jo ehtineet stressata, ja kuonokopan päälle laittaminen voi olla siinä tilanteessa haastavaa. Parasta on laittaa kuonokoppa päälle jo etukäteen, jos tiedät koiran stressaavan tutkimushuoneessa. Laita koppa päälle esimerkiksi juuri ennen sisälle menoa tai jo autossa. Näin voit stressata vähemmän, eikä kuonokopan kanssa tarvitse sählätä tutkimushuoneessa.

Jos mahdollista, opeta koira käyttämään kuonokoppaa jo hyvissä ajoin ennen eläinlääkäriin menoa. Jos aika ei riitä, aloita harjoitukset käynnin jälkeen alusta. Täältä löytyy vinkkejä siihen, kuinka opettaa koira rakastamaan kuonokopan käyttöä.

Wales 092

Totuta koira käsittelyyn

Jos koira on jo valmiiksi tottunut käsittelyyn turvallisessa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa, eläinlääkärin käsiteltävänä oleminen ei ole välttämättä niin järkyttävä kokemus. Aloita käsittelyharjoitukset kaikkein helpoimmista asioista ja palkitse koiraa joka kerta, kun kosket sitä. Etene harjoituksessa siten, että koira ei ole missään vaiheessa huolissaan tilanteesta. Jos näin käy, palaa helpompiin harjoituksiin ja etene rauhallisempaan tahtiin. Pohdi, mitä kaikkea eläinlääkäri saattaa tehdä. Harjoittele ainakin kiinni pitämistä, korvien, silmien ja hampaiden katsomista, vatsan tunnustelua, jalkojen nostelua, niskaan tarttumista (samalla tavoin kuin rokotuksessa), verinäytteen ottamisen teeskentelyä, jne. Etene varsinaiseen käsittelyyn pikkuhiljaa; esimerkiksi kiinni pitämistä voi harjoitella aluksi siten, että koiraa silitellään kohdista, joista aiotaan pitää kiinni. Seuraavaksi kädet voidaan vaikka pitää paikoillaan kevyesti hetki, ja pikkuhiljaa edetä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta koiraa voidaan pidellä pidempiä aikoja paikoillaan, samalla tavoin kuin eläinlääkärissä tehtäisiin.

Jos koiraa on eläinlääkärissä pakko tutkia pöydällä, harjoittele myös pöydällä olemista ja tee siitä positiivinen paikka koiralle. Pöydällä ei tarvitse aluksi tutkia koiraa lainkaan, vaan siellä saa vain herkkuja. Pöydällä oleminen on monelle koiralle vähintäänkin huolestuttavaa. Jos koirasi on pienikokoinen eikä pidä syliin nostamisesta, voit opettaa sen menemään vaikka kantokoppaan, joka nostetaan pöydälle, tai voit opettaa sen itse hyppäämään pöydälle tuolin tai portaan avulla.

Lisää ennakoitavuutta ja omaehtoisuutta

Osalle koirista voi olla äärimmäisen hyödyllistä, jos ne ovat oppineet tietyn tehtävän tai esineen ennustavan käsittelyä. Erityisen hyödyllistä on, jos koira saa itse päättää osallistumisestaan toimenpiteeseen. Kontrollin tunne vähentää koiran ahdistusta tilannetta kohtaan, samoin kuin tilanteen ennustettavuus. Koiran voi esimerkiksi opettaa menemään tietyn pyyhkeen päälle, jonka päällä käsittely tapahtuu aina. Koira saa halutessaan poistua pyyhkeen päältä, jolloin käsittely loppuu. Toinen vaihtoehto on opettaa koira painamaan leukansa esimerkiksi kätesi tai tuolin päälle, samalla kun sitä tutkitaan. Samalla tavoin käsittely loppuu, jos koira nostaa leukansa pois kädestäsi. Ämpäripeli on myös yksi vaihtoehto.

Harjoittele uusiin ihmisiin tutustumista

Jos koira arkailee vieraita ihmisiä, eläinlääkärissä käynnit voivat helpottua, jos koiran kanssa on harjoiteltu muissakin tilanteissa uusiin ihmisiin tutustumista. Tässä kirjoituksessa on runsaasti vinkkejä tähän.

Anna koiran päättää itse

On tärkeää, että koira saa tehdä itse mahdollisimman paljon valintoja osallistumisestaan. Älä pakota koiraa menemään sisälle eläinlääkäriasemalle tai olemaan tutkittavana, ellei se ole aivan välttämätöntä. Koira oppii pidemmällä aikavälillä paremmin, jos sille antaa aikaa ja se saa itse päättää, milloin se on valmis. Edes koiran houkuttelu namien avulla ei välttämättä ole hyvä idea, sillä koira saaattaa tällöin edetä nopeammin kuin mihin se on valmis. Kannattaa mieluummin odottaa, että koira itse päättää osallistua, ja palkita sitä siitä. Anna koiran päättää itse mennä eläinlääkärin luokse sen sijaan, että eläinlääkäri tulisi sen luo. Lue koiran eleitä jatkuvasti ja kerro eläinlääkärille, jos koira tarvitsee lisää tilaa tai tauon. Hyvä eläinlääkäri tekee nämä asiat joka tapauksessa.

Lopuksi

Jos koiran eläinlääkäripelko on voimakasta, eikä mikään tunnu auttavan, ota yhteyttä ammattitaitoiseen kouluttajaan tai käytösneuvojaan. Keskustele myös eläinlääkärin kanssa, voiko koiran oloa helpottaa jollain tavoin ennen käyntejä. Osalle koirista sopii parhaiten se, että eläinlääkäri tulee kotiin käymään.

Lisäksi kannattaa miettiä, voiko osan käynneistä välttää kokonaan. Jos esimerkiksi koira on vietävä eläinlääkäriin kynsienleikkuuseen, voisiko sen siedättää pikkuhiljaa siihen, että kynnet voikin leikata kotona? Eläintenkoulutattaja voi tällöinkin olla suuri apu, jos et ole varma, kuinka toimia.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s