Jokainen pentu on yksilö, ja jokaisella tulevalla omistajalla on omat toiveensa, odotuksensa ja elämäntilanteensa. Miten siis sovittaa nämä kaksi yhteen? Kuinka pitää huoli siitä, että jokainen pentu menee juuri sille soveltuvaan kotiin?
Kasvattaja pääsee tarkkailemaan pentuja niiden syntymästä saakka, ja muodostaa jonkinlaisen käsityksen jokaisen luonteesta. Pentujen käytös muuttuu hyvinkin paljon niiden kehittyessä, ja siksi luonne-erojen arvioiminen on luotettavinta mahdollisimman myöhäisellä iällä. Pentuja kannattaa tarkkailla eri tilanteissa, eri päivinä ja vuorokaudenaikoina, yhdessä muiden pentujen kanssa ja erillään. Muistiinpanojen tekeminen voi auttaa muodostamaan objektiivisemman kuvan pentujen persoonallisuuksista.
Näihin ominaisuuksiin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota:
- Aktiivisuus: Kuinka innokkaasti pentu tutkii uutta ympäristöä? Viettääkö se enemmän aikaa paikoillaan, vai vipeltääkö ja touhuaako se jatkuvasti? Energinen, utelias ja reipas pentu saattaa soveltua parhaiten aktiiviseen kotiin tai harrastuskoiraksi. Tavalliseksi kotikoiraksi se ei välttämättä sovi, sillä liika tekemättömyys voi johtaa turhautumiseen.
- Arkuus: Miten pentu suhtautuu uusiin asioihin ja ihmisiin? Lievä arkuus ei ole välttämättä pysyvä ominaisuus, mutta tällaisen pennun kanssa on nähtävä hieman enemmän vaivaa pelkojen yli pääsemiseksi. Kokenut, ymmärtäväinen ja kärsivällinen koti on aralle pennulle paras vaihtoehto. Lapsiperheeseen tai ensimmäiseksi koiraksi taas soveltuu paremmin ihmisistä kiinnostunut ja rennon ystävällinen pentu.
- Leluilla leikkiminen: Ihmisen kanssa leikkimisestä innostuvaa pentua voi olla helppo motivoida, jolloin se sopii erinomaisesti harrastuskoiraksi tai kouluttamisesta innostuneelle omistajalle.
- Kultainen keskitie: Usein varmin valinta tavallista kotikoiraa tai ensimmäistä koiraa etsivälle on tasapainoinen pentu, jossa ei ilmene kummankaan ääripään käytöksiä. Itsevarmalla ja innokkaalla pennulla saattaa olla runsaasti ylimääräistä energiaa ja vahva tahto, kun taas hiljainen ja rauhallinen pentu saattaa olla peloissaan tai sulkeutunut. Ääripään pennut sopivat paremmin kokeneille omistajille, jotka ovat tietoisia mahdollisista ongelmista ja valmiita tekemään töitä niiden ehkäisemiseksi.
Kuinka hyvin pennun tulevaa luonnetta voi ennustaa?
Alle luovutusikäisen pennun luonne on vielä vahvassa muutosvaiheessa, eivätkä monet geneettisetkään luonteenpiirteet ole vielä ilmenneet pennun käyttäytymisessä. Tästä syystä useiden tutkimusten johtopäätös on ollut, että pennun käyttäytymisestä on äärimmäisen vaikea ennustaa aikuisen koiran lopullista luonnetta.
Pennun tulevasta luonteesta voi itse asiassa tehdä paljon luotettavampia ennustuksia vanhempien luonteen ja varhaisten kokemusten perusteella, ja luonteen kehittymisen suuntaan voi myös itse vaikuttaa.
Vanhempien geenit vaikuttavat pentueen ominaisuuksiin
Emän ja isän käyttäytymisestä voi saada jonkinlaisia viitteitä siitä, minkälaisia pennuista aikuisena kasvaa. Uuden omistajan on siis mietittävä, löytyykö juuri tästä pentueesta hänelle soveltuva pentu. Samoin myös rodun piirteiden on sovittava yhteen omistajan odotusten ja elämäntilanteen kanssa.
Varhaisiin kokemuksiin voi vaikuttaa
Ympäristö muovaa vahvasti pennun luonnetta ja käyttäytymistä jo ennen syntymää. Emän tiineysaikana kokema stressi voi vaikuttaa pysyvästi pentujen stressiherkkyyteen.
Erityisen suuri vaikutus uusilla kokemuksilla on sosiaalistumisen herkän kauden aikana, joka ajoittuu noin 2-14 viikon välille. Tällöin uusiin asioihin tottuminen on kaikkein helpointa. Pennun on siis tänä aikana kohdattava kaikki ne asiat, joiden kanssa se aikuisenakin tulee olemaan tekemisissä. Jos jotakin jää herkän kauden aikana kokematta, pentu saattaa suhtautua siihen aikuisena hyvinkin pelokkaasti.
Jos pentu tottuu mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin ihmisiin, lapsiin, koiriin, ympäristöihin, esineisiin, eläimiin, liikennevälineisiin, ääniin ja kaikenlaiseen käsittelyyn, siitä kasvaa paljon todennäköisemmin tasapainoinen ja itsevarma aikuinen koira.
Kaikkein vahvimmillaan herkkä kausi on noin 4-8 viikon iässä. Kasvattajalla on siis erinomainen mahdollisuus vaikuttaa pennun sosiaalistamiseen jo ennen luovutusikää. Sosiaalistaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin, ja sitä on hyvä jatkaa uudessa kodissa aina ensimmäiseen ikävuoteen asti.
Pentua voi rauhallisin mielin viedä tutustumaan ulkomaailmaan jo ennen ensimmäistä rokotusta. Eläinlääkäri Maritsa Palmusen mukaan emolta saadut vasta-aineet ja uudet tehokkaat rokotteet suojaavat pentua hyvin, varsinkin jos rokotusohjelma aloitetaan jo 8-9-viikkoisena. Pennun riski saada ulkoillessaan tarttuvia tauteja on Suomessa huomattavasti pienempi kuin riski käyttäytymisongelmien muodostumiseen, jos pentua pidetään eristyksissä otollisimpaan sosiaalistamisaikaan.
Uusiin asioihin tutustuminen on hyvä tehdä vähän kerrallaan ja rauhallisesti, ettei pentu pelästy. Sosiaalistumiskauden aikana pentu oppii erittäin tehokkaasti myös ikävistä kokemuksista ja muodostaa helposti pysyviä pelkotiloja. Kokemuksista olisi siis pyrittävä tekemään mahdollisimman positiivisia, eikä pentua saisi koskaan pakottaa kohtaamaan sen pelkäämiä asioita.
Oppiminen muokkaa käytöstä
Pentu oppii joka hetki, syntymästään saakka. Käytökset, jotka se huomaa kannattaviksi, yleistyvät. Jos pentua huomioidaan vain sen varastaessa esineitä, eikä koskaan sen istuskellessa rauhallisesti paikoillaan, ei ole vaikea arvata, kumpi käytös yleistyy. Halutut käyttäytymismallit vahvistuvat ja muuttuvat koko ajan pysyvämmiksi, kun palkitsemme niitä runsaskätisesti.
Pennun luonteen tuntemisesta on hyötyä
Vaikka pennun käyttäytyminen muuttuu jatkuvasti, on silti hyödyllistä tietää, millainen pennun luonne on juuri sillä hetkellä. Näin uusi omistaja voi tarjota pennulle juuri sille soveltuvaa opastusta ja ohjausta. Esimerkiksi aran pennun kanssa uusiin asioihin totuttelu on tehtävä pikkuhiljaa ja kärsivällisesti, kun taas reippaalle pennulle tärkeämpää on rauhoittumisen ja itsehillinnän opettelu.
On mahdotonta tietää varmasti, millainen aikuinen koira pennusta kasvaa. Jos kuitenkin tuleva pennunomistaja valitsee kasvattajan avustuksella juuri itselleen sopivan rodun ja pentueen, ja molemmat huolehtivat pennun perusteellisesta sosiaalistamisesta ja tapakasvatuksesta, on luotu jo erinomaiset edellytykset sille, että pennusta kasvaa juuri tälle omistajalle sopiva koira.
Tilaa viikoittainen vinkki
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja kouluttaminen? Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂
ZenKoira 