Ennen kuin koiria alettiin tutkia tarkemmin omana lajinaan, koiran käyttäytymisen ymmärtäminen perustui pitkälti susitutkimuksiin. Huomattiin, että vankeudessa elävät sudet muodostavat tiukan arvojärjestyksen, joka perustuu aggressiiviseen kanssakäymiseen ja oman aseman puolustamiseen. Tästä tietysti pääteltiin, että koiratkin muodostavat laumahierarkian ihmisten ja muiden koirien kanssa. Johtajuusajattelu muodostui huomattavan suosituksi selitykseksi lähes kaikelle koiran ei-toivotulle käytökselle. Uskottiin myös, että jos koiran vain saisi vakuutettua alemmasta asemastaan, se muuttuisi automaattisesti tottelevaiseksi ja hyväkäytöksiseksi. On tietysti houkutteleva ajatus, että lähes kaikelle koiran käyttäytymiselle löytyisi näinkin yksinkertainen selitys – ja ehkä siksi sama näkökulma kiertää edelleen koiranomistajien ja -kouluttajien keskuudessa.
Varhaisten susitutkimusten puutteet paljastuivat kuitenkin, kun susia alettiin tutkia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Tällöin kävi ilmi, että sudet elävät enimmäkseen perheryhmissä, joissa vanhemmat luonnollisesti ottavat “johtajan” roolin. Aggressiivinen käytös on tällaisissa ryhmissä huomattavan vähäistä. Vankeudessa tehdyt tutkimukset eivät siis kuvastaneet susien normaalia, luonnollista käytöstä juuri lainkaan.
Mitä enemmän koiria on alettu tutkia, sitä enemmän on myös saatu selville, kuinka erilaisia koira ja susi ovat käyttäytymiseltään. Vaikka harmaasusi onkin koiran lähin sukulainen, ja lajien eriytyminen tapahtui suhteellisen lyhyen ajan sisällä, koirien käyttäytyminen on kuitenkin muuttunut huomattavasti domestikaation aikana. On siis selvää, että jos halutaan ymmärtää koirien käyttäytymistä, on tutkittava koiria – ei susia.
Miten koirat käyttäytyvät keskenään laumassa?
Koirien laumakäyttäytymistä on tutkittu sekä lemmikkikoirilla että vapaasti elävillä kyläkoirilla. Tulokset vaihtelevat huomattavasti tutkimuksesta toiseen; osassa selkeää hierarkiaa ei ole ilmennyt lainkaan, osa taas on löytänyt vakuuttavalta kuulostavia todisteita arvojärjestyksen olemassaolosta. Mistä tämä voisi johtua?
Ensinnäkin on hyvin mahdollista, että arvojärjestys ei ole lainkaan niin yksinkertainen ja mustavalkoinen ilmiö kuin aiemmin on ajateltu. Eri koiraryhmät saattavat käyttäytyä hyvinkin eri tavalla riippuen muun muassa resurssien saatavuudesta ja monesta muusta tekijästä. Esimerkiksi jos ruokaa on runsaasti, on resursseista kilpailemiseen vähemmän tarvetta. Myöskään jokaisen koirayksilön välille ei välttämättä muodostu selkeää arvojärjestystä; kaksi koiraa saattavat esimerkiksi vältellä toisiaan suurimman osan ajasta, tai ne voivat muodostaa enimmäkseen positiiviseen vuorovaikutukseen perustuvan suhteen, jota voisi kutsua enemmänkin “kaverisuhteeksi”.
Toinen syy, miksi tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia on todennäköisesti se, että käsitys siitä, mitä dominanssi tai arvojärjestys oikeastaan tarkoittaa, vaihtelee huomattavasti jopa tutkijoiden kesken.
Mitä dominanssi oikeastaan tarkoittaa?
Eläinten käyttäytymistieteellisen määritelmän mukaan dominanssi on kahden tai useamman yksilön välinen suhde, jonka avulla selvitetään, kuka saa pääsyn arvokkaisiin resursseihin, kuten ruokaan ja lisääntymiskumppaneihin. Kun kaksi saman lajin edustajaa joutuu tilanteeseen, jossa molemmat haluavat tietyn resurssin haltuunsa, on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa resurssin itselleen. Tappelemiseen kuluu energiaa ja sisältyy vahingoittumisen riski, joten sitä yritetään välttää viimeiseen asti. Jos eläin A on aiemmin “hävinnyt” samantyyppisessä tilanteessa, se saattaa luovuttaa tälläkin kertaa resurssin eläimelle B. Tilanteeseen kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten kummankin yksilön senhetkinen motivaatio resurssin saavuttamiseen. Jos yksilö B saa yleensä resurssit itselleen ja yksilö A yleensä “häviää”, eläimiä tutkiva henkilö saattaa todeta, että yksilöiden välillä ilmenee arvojärjestys, jossa eläin B on dominoiva.
Yksi syy, miksi tutkijoiden välillä on kinaa dominanssi-käsitteestä on se, että edellämainitun suhteen voisi kuvailla yhtä hyvin muita termejä käyttämällä, kuten oppimisteorian avulla.
Osa koirien käyttäytymisen tutkijoista kuitenkin määrittelee dominanssin eri tavalla, perustuen koirien käyttäytymiseen tilanteissa, jotka eivät välttämättä liity resursseihin mitenkään. Nämä tutkijat huomasivat, että tietyt eleet (mm. pään asettaminen toisen niskan päälle, selälleen kierähtäminen tai toisen koiran huulien nuoleminen) ilmenivät suurimmaksi osaksi yhdensuuntaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että tarkkailtaessa kahden koiran välistä suhdetta, yksi koirista käytti enimmäkseen “alistuvia” eleitä toista kohtaan, ja toinen koirista käytti enemmän “dominoivia” eleitä. Tutkimuksissa huomattiin myös, että “dominoiva” käytös oli huomattavan paljon harvinaisempaa kuin “alistuva” käytös. Arvojärjestys ei siis todennäköisesti synny dominoivan käytöksen seurauksena, vaan nimenomaan alistuvan yksilön aloitteesta.
Tässäkin tapauksessa törmätään siihen ongelmaan, että samaa käytöstä voidaan kuvailla monella eri tapaa. “Dominoivaa” käytöstä voitaisiin yhtä hyvin kutsua agonistiseksi tai uhkailevaksi käytökseksi, jolle voi olla useita eri syitä ja motivaatioita. Koira saattaa esimerkiksi haluta lisää tilaa itselleen kokiessaan olonsa uhatuksi, se saattaa olla kipeä ja sen vuoksi kärttyinen. “Dominoivalta” vaikuttava käytös voi jopa johtua pelosta tai epävarmuudesta. “Alistuva” käytös taas voi olla merkki ahdistuksesta tai pelosta, tai se voi olla koiran keino lepytellä toista koiraa, osoittaa ystävälliset aikeet tai yksinkertaisesti olla kohtelias.
Käytettiin määritelmänä sitten mitä tahansa, on olemassa tilanteita, joissa kahden koiran välille voi muodostua suhde, jota joku voisi tosiaan kutsua arvojärjestykseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koirat suunnittelevat jatkuvasti vallan kaappaamista tai että niiden kaikki käyttäytyminen perustuu tiukkaan hierarkiaan. Dominanssi ja muut siihen liittyvät termit ovat täynnä väärinkäsityksiä, jotka on nykytiedon valossa osoitettu vääriksi.
Koirien väliset suhteet eivät ole mustavalkoisia
Koirien välillä oleva arvojärjestys on huomattavan paljon monisyisempi ja tilannesidonnaisempi suhde kuin monesti oletetaan. Saattaa riippua hyvinkin paljon tilanteesta ja kyseessä olevasta resurssista, kumpi koirista “voittaa”. Esimerkiksi koira A saattaa saada melkein aina lelut itselleen, kun taas koira B saattaa “dominoida”, kun kyseessä on ruoka. Ja niin edelleen. Kumpikin koira tietää, kuinka missäkin tilanteessa toimitaan, ja näin ollen vältytään turhilta riidoilta.
Koirien välisestä käytöksestä vain hyvin pieni osa on dominanssiin liittyvää. Jos kaikki koiran käytös yritetään selittää laumahierarkian kautta, yksinkertaistetaan asioita aivan liikaa. Tällöin jaa ymmärtämättä moni tunnetila ja motivaatio koiran käytöksen taustalla. Koirien välinen viestintä on huomattavan monivivahteista, ja sen jakaminen kahteen osaan (dominoiva tai alistuva)
Koirien välisen viestinnän jakaminen kahteen osa-alueeseen (dominoiva ja alistuva) on melkoisen rajoittavaa. Yhtä lailla rajoittavaa on luokitella koirien väliset suhteet pelkästään dominanssihierarkiaan perustuen, sillä suhteita on niin monenlaisia.
Dominanssi ei ole yhtä kuin aggressiivisuus
Syy, miksi koirat muodostavat jonkinlaisen arvojärjestyksen keskenään on yksinkertainen; kun samantyyppisissä tilanteissa toimitaan useimmiten samalla tavalla, vältytään turhilta riidoilta ja tappeluilta. Yleiskielessä dominanssi rinnastetaan usein aggressiiviseen käytökseen, vaikka sen tarkoituksena on nimenomaan välttyä konflikteilta. Aggressiivisesti käyttäytyvä koira ei siis todennäköisesti kuvittele olevansa alfa, vaan taustalla saattaa pikemminkin olla pelko, ahdistus, stressi, kipu tai jokin muu syy.
Koira ei tavoittele valtaa vallan vuoksi
Nykyisen tutkimustiedon perusteella on epätodennäköistä, että koiran kognitiiviset kyvyt riittäisivät dominanssihierarkian ymmärtämiseen tai vallankaappauksen suunnitteluun. Todennäköisemmin koira elää hetkessä ja sen mielessä on yksinomaan se resurssi, jota se sillä hetkellä tavoittelee. Koira saattaa pyrkiä “voittamaan”, koska se haluaa ruoan/nukkumapaikan/luun/lisääntymiskumppanin/omistajan huomion. Se ei pohdi, mikä merkitys yksittäisellä tilanteella on sen asemalle arvoasteikossa. Ulkopuolisina tarkkailijoina me ihmiset saatamme nähdä hierarkioita, mutta koirat eivät todennäköisesti ole näistä tietoisia. Koiran päällimmäinen tavoite elämässä ei ole johtajan aseman saavuttaminen tai arvoasteikossa ylemmäs nouseminen, vaan se toimii sen mukaan, mikä on milloinkin kannattavinta. Aina paras strategia ei ole resurssin saavuttaminen tai hierarkian yläpäässä oleminen, vaan joskus fiksuinta on luovuttaminen ja konflikteilta välttyminen – varsinkin, jos koira ei koe resurssia riittävän arvokkaaksi sillä hetkellä.
Kotikoiran ei tarvitse kilpailla resursseista
Kun melkeinpä minkä tahansa eläinlajin yksilöitä asetetaan pieneen tilaan tai niin, että resursseista on pulaa, syntyy todennäköisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, ja aggressiivinen käytös lisääntyy. Sen sijaan tilanteissa, joissa tilaa ja resursseja on riittävästi, kilpailemisen tarve katoaa, eikä selkeää hierarkiaa välttämättä synny. Lemmikkeinä elävillä koirilla ei ainakaan teoriassa pitäisi olla tarvetta kilpailla resursseista toisten koirien tai ihmisten kanssa. Me voimme järjestää koiriemme elämän niin, että ne eivät koe resursseista olevan pulaa, eivätkä koe tarvetta kilpailla niistä muiden kanssa.
Koira ei muodosta laumaa ihmisen kanssa
Yhdessäkään koirien dominanssiin liittyvässä tutkimuksessa ei ole tutkittu, rakentuuko koiran ja omistajan välille jonkinlainen arvojärjestys. Muiden tutkimusten perusteella on kuitenkin selvää, että koira käyttäytyy ihmisten kanssa eri tavalla kuin koirien kanssa; koira ei siis kuvittele omistajansa olevan koira, eikä siis kuvittele elävänsä “laumassa” perheen ihmisjäsenten kanssa. Ihmisen ja koiran välinen suhde eroaa monella tapaa koirien välisistä suhteista. Meillä on periaatteessa hallussamme kaikki koiran tarvitsemat resurssit; kaikki hyvä siis tapahtuu meidän kauttamme. Me myös vaadimme koirilta hyvin paljon enemmän kuin muut koirat vaativat. Toiset koirat eivät oleta koiran kävelemän nätisti hihnassa, olemaan haukkumatta, pysyvän paikallaan kynsienleikkuun ajan tai tulemaan luokse kutsuttaessa. Koira ei käyttäydy ei-toivotulla tavalla siksi, että se kuvittelisi olevansa johtajan asemassa, vaan syynä on todennäköisemmin, ettei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan tai sillä on muista syistä vaikeuksia toimia ihmisen haluamalla tavalla.
Koiraa ei tarvitse alistaa, jotta se käyttäytyisi hyvin
Kaikkein tärkein kysymys on ehkä se, miten meidän tulisi koiriemme kanssa käyttäytyä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvinvoivia, tottelevaisia ja hyvätapaisia. Tästä aiheesta on onneksi runsaasti tutkimustietoa. On selvää, että positiiviseen vahvistamiseen perustuvat koulutusmenetelmät ovat kaikin puolin tehokkaampia, luotettavampia, riskittömämpiä ja koiran hyvinvoinnin kannalta parempia kuin rankaisemiseen ja “alistamiseen” perustuvat menetelmät. Johtajuusajatteluun sisältyy monesti käsitys, että koiran kouluttamiseen on käytettävä eritasoisia rankaisuja, jotta se ymmärtäisi paikkansa laumassa ja käyttäytyisi hyvin. Tähän ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole tarvetta. On toki tärkeää opettaa koiralle johdonmukaisesti kaikki ne taidot ja käyttäytymismallit, joita se tarvitsee ihmisten maailmassa selviämiseen, mutta me ihmiset olemme (ainakin teoriassa) sen verran fiksuja ja osaavia, että meillä on mahdollisuus tehdä tämä palkitsemisen ja koiraystävällisten menetelmien kautta.
Lähteitä:
Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit?. Journal of veterinary behavior, 4(3), 135-144.
Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2016). Dominance in domestic dogs—A response to Schilder et al.(2014). Journal of Veterinary Behavior, 11, 102-108.
Westgarth, C. (2016). Why nobody will ever agree about dominance in dogs. Journal of Veterinary Behavior, 11, 99-101.
Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?
Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.
ZenKoira 
3 vastausta artikkeliin “Dominoivatko koirat toisiaan?”