Sosiaalistamisessa laatu korvaa määrän

Ensimmäisten elinkuukausiensa aikana koiranpennun on totuttava kaikkiin niihin asioihin, joita se tulee aikuisenakin kohtaamaan. Pentu, joka on saanut monipuolisesti kokemuksia erilaisista ihmisistä, koirista, ympäristöistä, äänistä, esineistä ja tilanteista, kasvaa todennäköisemmin tasapainoiseksi aikuiseksi. Sen sijaan puutteellinen sosiaalistaminen voi johtaa monenlaisiin käytösongelmiin, kuten aggressiivisuuteen, pelkoihin tai ahdistukseen. Sosiaalistamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä ärsykkeille altistamisesta, vaan tärkeää on myös se, miten ja milloin pentua tutustutetaan ympäröivään maailmaan.

Sosiaalistuminen on suurelta osin tottumista

Kun nuori koiranpentu kohtaa itselleen uuden asian, se saattaa aluksi reagoida siihen säpsähtämällä tai lievällä pelolla, josta se kuitenkin pääsee nopeasti yli, kunhan tilanne ei ole sille liian pelottava. Jos tilanteesta ei seuraa mitään negatiivista, pennun reaktio lievenee kerta kerralta, kunnes se ei reagoi enää kohteeseen juuri millään tavalla. Kyseessä on tällöin tottuminen eli habituaatio; pentu oppii hyväksymään itselleen neutraalit asiat normaalina osana elämäänsä. Kaikkein tehokkainta tottuminen on sosiaalistamisen herkkyyskauden aikana.

Monesti sosiaalistaminen ajatellaan tilanteena, jossa pentu on vuorovaikutuksessa esimerkiksi ihmisten ja koirien kanssa. Ajatellaan, että pennun täytyy päästä tervehtimään jokaista vastaantulijaa tai leikkiä mahdollisimman monen vieraan koiran kanssa. Vaikka positiiviset kokemukset ovatkin tärkeitä, myös tottuminen on tärkeä osa sosiaalistumista. Neutraalit kokemukset ihmisistä ja koirista ovat aivan yhtä arvokkaita pennun oppimisen kannalta, sillä aikuisiällä sen on osattava suhtautua myös rauhallisesti ihmisiin ja koiriin, kun kaikkia ei enää pääsekään moikkaamaan. Vaikka tottumista tapahtuukin täysin neutraaleissa tilanteissa, voidaan sosiaalistamista tehostaa joissakin tapauksissa käyttämällä myös positiivista vahvistamista ja yhdistämällä uusiin tilanteisiin positiivisia kokemuksia. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä tilanteissa, joihin pentu saattaisi muuten suhtautua epävarmasti.

Tottumista tapahtuu vain, jos tilanne on pennun näkökulmasta neutraali. Jos uusi kohde on sen sijaan pelottava tai jos tilanteesta seuraa pennun mielestä jotakin negatiivista, tottumisen sijaan tapahtuukin herkistymistä. Tällöin pennun pelkoreaktio voimistuu entisestään joka kerta, kun se altistuu kohteelle. Myös herkistymistä tapahtuu helpommin sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana. Aina pennun ulkoisen käyttäytymisen perusteella ei ole helppo arvioida, milloin sitä pelottaa; se saattaa esimerkiksi jähmettyä paikoilleen tai käyttää lepytteleviä, alistuvia eleitä, jotka saatetaan virheellisesti tulkita ystävällisyydeksi tai tilanteen hyväksymiseksi. Kokemus, joka meidän ihmisten näkökulmasta saattaa vaikuttaa positiiviselta, saattaa olla pienen pennun mielestä yllättävänkin pelottava; hyvä esimerkki tästä on pentua silittämään tuleva vieras ihminen.

Herkkyyskausi on tärkein aika sosiaalistamisen kannalta

Koiranpennun herkkyyskausi sijoittuu noin 3:n ja 12:n viikon välille; tarkka aika vaihtelee yksilöittäin ja roduittain. Herkkyyskauden aikana saaduilla kokemuksilla on kaikkein voimakkain vaikutus pennun persoonallisuuden, stressinsietokyvyn ja käyttäytymisen kehittymiselle. Herkkyyskauden sisällä on vieläkin tehokkaampi sosiaalistumisen kausi, joka ajoittuu noin 3–5:n viikon ikään.

Sosiaalistaminen on mahdollista jossain määrin myös herkkyyskauden jälkeenkin, mutta tottuminen vie pennulta tällöin enemmän aikaa ja saattaa vaatia rauhallisempaa siedättämistä vaihe vaiheelta. Sosiaalistamisen ei pitäisi kuitenkaan loppua noin 12:n viikon iässä, vaan sitä tulisi jatkaa vähintään kuuden kuukauden ikään asti, mieluiten koko koiran ensimmäisen ikävuoden ajan. Muuten aiemmin opitut asiat saattavat unohtua pennulta nopeasti.

Sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana myös pennun pelkoreaktio alkaa pikkuhiljaa kehittyä. Kun pentu on noin 3–5:n viikon ikäinen, se ei ole juuri lainkaan pelokas uusissa tilanteissa, vaan suhtautuu tuntemattomiin asioihin uteliaasti ja kiinnostuneesti. Uudet kokemukset voidaan esitellä tässä iässä pennulle ilman suurta huolta siitä, että se oppisi vahingossa pelkäämään niitä. Noin viiden viikon iässä pentu alkaa kuitenkin reagoida osaan uusista asioista pelkoa ilmentäen, esimerkiksi kyyristymällä tai siirtymällä kauemmas. Tämä on ollut luonnossa tärkeä reaktio selviytymisen kannalta. Aluksi pennut toipuvat nopeasti pelästymisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa pelkoreaktio muuttuu voimakkaammaksi, ja huipussaan se vaikuttaisi olevan noin kahdeksan viikon iässä. Pelkoreaktion alkamisajankohta riippuu taas kerran sekä yksilöstä että rodusta.

Tämän ns. pelkokauden aikana on oltava erityisen tarkkana, että pentu ei muodosta pelkoehdollistumista uusia asioita kohtaan. Pelkokauden aikana saadut negatiiviset kokemukset saattavat jättää pentuun pysyvän jäljen, ja se saattaa oppia pelkäämään jo yhdestä kerrasta. Totuttelu täytyy siis tehdä pennun tahdissa ja pikkuhiljaa. Juuri pelkoreaktion ajankohdan vuoksi 3–5:n viikon ikä on kaikista tärkein sosiaalistamisen kannalta, sillä silloin uusien asioiden esittely tapahtuu kaikkein helpoimmin.

Mihin kaikkeen koiranpentujen tulisi tottua?

Sosiaalistaminen voidaan aloittaa jo ennen pentujen silmien ja korvien avautumista; niille voidaan tarjota erilaisia kokemuksia tuntoaistin kautta nostelemalla, käsittelemällä ja tutustuttamalla erilaisiin kosketuspintoihin. Kuuloaistin kehittyessä pennuille voidaan tarjota erilaisia lieviä kuuloärsykkeitä. Kotiympäristössä kasvava pentu saa jo automaattisesti kokemuksia erilaisista tavallisessa arjessa näkyvistä ja kuuluvista asioista, mutta pennuille voidaan myös esitellä sellaisia esineitä, ääniä ja ihmisiä, joille ne eivät muuten altistuisi. Pentu saattaa suhtautua uusiin asioihin reippaammin, kun se kohtaa ne ensimmäistä kertaa emon ja sisarusten kanssa.

Myös yksinoloon voidaan totutella asteittain jo kasvattajan luona, viettämällä lyhyitä hetkiä kahden kesken pennun kanssa, ilman emoa ja pentuesisaruksia. Uudessa kodissa voidaan alkaa jo pikkuhiljaa totuttaa pentua olemaan kokonaan yksin. Tällaisella asteittaisella yksinoloon totuttelulla matkitaan sitä prosessia, jolla pennut luonnossa oppivat olemaan itsenäisempiä, ja näin voidaan myös ennaltaehkäistä eroahdistuksen ja muiden yksinoloon liittyvien ongelmien kehittymistä.

Pennun on tietysti myös tärkeää tottua herkkyyskauden aikana erinäköisiin, -kokoisiin ja -ikäisiin koiriin. Pennun kokemukset muista koirista ei tulisi olla pelkästään muiden pentujen kanssa leikkimistä. Erityisen arvokasta on, jos pentu saa viettää aikaa aikuisen koiran kanssa, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja laaja valikoima erilaisia eleitä ja viestintäkeinoja. On myös tärkeää, että pennun ensimmäisen vuoden aikaiset kokemukset muista koirista ovat positiivisia ― tutustumisen kohteet kannattaa siis valita tarkoin.

Samalla tavoin pennun on totuttava erinäköisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Pennulle kannattaa esitellä erityisesti eri-ikäisiä lapsia, taaperoita ja vauvoja, kuten myös vanhuksia, jotka saattavat liikkua eri tavoilla kuin muut aikuiset. Moni koira suhtautuu miehiin varauksella, ja siksi onkin tärkeää, että pentu saa positiivisia kokemuksia erinäköisistä ja -kuuloisista miehistä. Perheenjäsenten tai tuttujen ihmisten avustuksella on helppo järjestää totuttelutilanteita myös erilaisiin pukeutumistyyleihin. Perheenjäsen voi esimerkiksi pitää kädessään sateenvarjoa, kantaa erilaisia esineitä, pitää päässään erilaisia hattuja, huppuja ja päähineitä, tai käyttää huomioliivejä, haalareita, isoja saappaita tai suurikokoista takkia. Tuttu ihminen voi myös liikkua eri tavoilla: juosten, sauvakävellen, hiihtäen, pyöräillen, rullaluistellen, rullalautaillen tai uiden.

Erilaisten kulkuvälineiden näkeminen ja niissä matkustaminen on myös hyödyllistä pennun tulevaisuuden kannalta, samoin kuin erilaisissa ympäristöissä liikkuminen ja esimerkiksi hissiin, portaisiin, siltoihin ja tunneleihin tottuminen. Ei pidä myöskään unohtaa erilaisia ääniä, alustoja, käsittelytilanteita, kodin esineitä, ulkoiluvälineitä ja vaatteita, joita pentu saattaa aikuisena tarvita.

Pentua ei ole tietenkään mitenkään mahdollista totuttaa kaikkiin niihin asioihin, joita se saattaa aikuisena kohdata; aika ei yksinkertaisesti riitä. Vaikka pentua ei sosiaalistettaisikaan ihan kaikkeen mahdolliseen, laaja ja monipuolinen sosiaalistaminen voi kuitenkin auttaa koiraa sopeutumaan ja suhtautumaan rauhallisesti uusiin tilanteisiin myös aikuisiällä. Jos pentu oppii yleistämään, että tuntemattomiin ja uusiin asioihin liittyy jotakin positiivista, se tottuu aikuisenakin nopeammin uusiin tilanteisiin. Tutkimusten mukaan vaikuttaisi myös siltä, että pentuna koettu lievä stressi (esimerkiksi uusille tilanteille altistumisen kautta) auttaa koiraa sietämään stressiä paremmin aikuisena. Monipuolinen sosiaalistaminen pentuna voi siis auttaa koiraa sietämään aikuisena stressiä paremmin ja palautumaan stressaavien tilanteiden jälkeen. Tämä taas saattaa auttaa sitä suhtautumaan uusiin asioihin rennommin kuin koira, jota ei ole pentuna sosiaalistettu yhtä laajasti.

Positiiviset kokemukset ovat tärkeitä

Oli pentu minkä ikäinen tahansa, on tärkeää varmistaa, että se saa mahdollisimman paljon myönteisiä kokemuksia ja mahdollisimman vähän negatiivisia kokemuksia uusista asioista. Tärkeintä ei ole se, että pentu tapaa esimerkiksi mahdollisimman paljon erilaisia koiria, vaan että se saisi positiivisia kokemuksia niistä koirista, joita se tapaa. Pennulle voi olla paljon arvokkaampaa saada esimerkiksi viisi koirakohtaamista, jotka se kokee neutraaleina tai positiivisina, kuin 20 koirakohtaamista, joista yhden pentu on kokenut pelottavana.

Kun uusi tilanne tai ärsyke esitellään pennulle ensimmäistä kertaa, on parempi aloittaa hyvin lievästä ärsykkeestä, jonka jälkeen vaikeusastetta lisätään pikkuhiljaa, sen sijaan että riskeerataan negatiivinen kokemus. Jos pentua esimerkiksi totutetaan imuriin, kannattaa aloittaa esimerkiksi laittamalla imuri päälle hiljaisella voimakkuudella toisessa huoneessa oven takana, sen sijaan että se pistettäisiin täydelle teholle aivan pennun vieressä. Samalla tavoin vilkas ja meluisa ostoskeskus ei välttämättä ole paras vaihtoehto ihmisiin totuttelun kannalta, vaan voi olla parempi aloittaa jostakin helpommasta. Pentu voidaan esimerkiksi viedä aluksi vain hieman vilkkaampaan ympäristöön kuin mihin se on tähän mennessä tottunut.

On pentuyksilöitä, jotka tottuvat moniin uusiin asioihin pelkällä altistamisella, ilman sen kummempaa siedättämistä ja valmistelua. Jokainen pentu on kuitenkin yksilö, ja osalle pennuista liian nopea eteneminen voi aiheuttaa pysyviä pelkoehdollistumia. On siis tärkeää tarkkailla pennun tuntemuksia ja mielentilaa ja toimia sen yksilöllisten reaktioiden mukaisesti. Yleistäen voi sanoa, että liika varovaisuus on kannattavampaa kuin riski siitä, että pentu pelästyy uudessa tilanteessa.

On hyvä myös muistaa, että mitä nuorempi pentu on, sitä enemmän lepoa se tarvitsee. Pentu ei välttämättä osaa tai ymmärrä levätä, jos sen elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita ja sitä kuljetetaan mukana kaikkialle. On siis tärkeää varmistaa, että pennulla on myös runsaasti levolle rauhoitettua aikaa. Vaikka sosiaalistaminen on tärkeää, siinä ei kannata mennä kuitenkaan liiallisuuksiin. Usein vähempikin riittää; sosiaalistamisen määrää tärkeämpää on se mielentila, jossa pentu on sosiaalistamisen aikana. On myös tärkeää muistaa, että täydellisyys ei ole koskaan mahdollista, ja elämässä sattuu ja tapahtuu asioita, joilta ei aina voi välttyä. Ei kannata siis menettää toivoaan, jos pentu sattuu saamaan ikävän kokemuksen. Tällöin on vain varmistettava, että seuraavat samantyyppiset tilanteet ovat varmasti riittävän lieviä, että pentu saadaan siedätettyä niihin uudestaan. Lisäämällä tilanteeseen jotakin positiivista saadaan vielä tehokkaammin varmistettua, että pentu pääsee yli aiemmasta negatiivisesta kokemuksestaan.

Kun kasvattaja ja omistaja toimivat yhteistyössä sosiaalistamisen suhteen, voidaan varmistaa, että pennulla on mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Ei tulisi odottaa, että pentu on saanut kaikki rokotuksensa, vaan sosiaalistaminen kannattaa aloittaa jo kasvattajan luona. Sekä omistajan että kasvattajan on hyvä ymmärtää, mitkä asiat ovat sosiaalistamisessa avainasemassa. Tärkeintä ei ole altistaa pentua mahdollisimman monelle tilanteelle vaan varmistaa, että pentu saa positiivisia kokemuksia negatiivisten sijaan. Tällöin siitä kasvaa todennäköisemmin reipas, tasapainoinen ja rennosti uusiin tilanteisiin suhtautuva koira.


Julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: