Käsittelytilanne voi aiheuttaa harmaita hiuksia sekä omistajalle että koiralle; koira saattaa pinkoa karkuun, kun kynsisakset tulevat esiin, vältellä valjaiden pukemista, rimpuilla eläinlääkärissä, näykkiä, kun sen turkkia yritetään harjata tai murista, kun sen korvia puhdistetaan.
Tällöin osoitetaan sormella usein omistajaa tai koiraa; joko omistaja ei tee toimenpidettä oikealla tavalla tai sitten koirassa täytyy olla jotakin vikaa, kun se ei kestä tavallisia arjen tilanteita. Oletuksena on usein, että kyseessä on aivan normaali tilanne, jota koiran ei pitäisi pelätä, ja jossa koiran täytyisi osata käyttäytyä oikein.
Koiran näkökulmasta käsittelytilanne ei kuitenkaan ole millään lailla normaali; koira ei luonnostaan ymmärrä, mistä siinä on kyse. Koirat eivät käsittele toisiaan samalla tavalla kuin me ihmiset, vaan koskeminen liittyy yleensä joko leikkiin tai hellyydenosoituksiin – tai sitten aggressiiviseen, uhkaavaan käytökseen.
Tilanne on myös ennalta-arvaamaton eli koira ei kykene aina ennustamaan, mitä tulee tapahtumaan. Jos koira lisäksi vielä kokee edes yhden kerran kipua tilanteen aikana (esim. harjatessa takkua auki tai leikatessa kynttä hieman liikaa), oppii koira nopeasti yhdistämään käsittelyn ikäviin asioihin. Tilanteesta tekee vieläkin negatiivisemman se, että koira ei koe voivansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun millään tapaa.
Usein koiran käsittelyongelmien taustalla on nimenomaan pelko, epävarmuus tai ahdistus. Ihmisen voi olla vaikea käsittää, miksi käsittely on koiran mielestä niin pelottavaa, ja saatamme vähätellä koiran kokemuksia ja olettaa sen olevan vain ylidramaattinen. Koiran näkökulmasta sen pelko on kuitenkin aitoa.
Käsittelyn hyväksyminen ei tapahdu itsestään
Jos koiraa ei ole pienestä pitäen totutettu käsittelyyn eri tavoilla, se ei voi mitenkään pitää tilannetta normaalina ja positiivisena. Silloinkin kun koira on pennusta lähtien totutettu käsittelyyn, se ei välttämättä koe tilanteita kovinkaan positiivisina. Jos pennulle on opetettu, että toimenpiteet vain tehdään väkisin, teki pentu mitä tahansa, se saattaa oppia hyväksymään käsittelyn, mutta ei todennäköisesti koe sitä millään tapaa miellyttävänä. Pahimmillaan koira saattaa joutua opitun avuttomuuden tilaan; se oppii, että millään sen toimilla ei ole minkäänlaista vaikutusta tilanteeseen, joten sen kannattaa vain luovuttaa ja lopettaa yrittäminen. Se kokee edelleen tilanteen äärimmäisen epämiellyttävänä, mutta ei koe voivansa tehdä asialle mitään.
Tällainen ei välttämättä ole ihmisen näkökulmasta ongelma, mutta se vähentää koiran kokemaa turvallisuudentunnetta sekä sen luottamusta omistajaa kohtaan. Opitun avuttomuuden tilassa oleva koira saattaa kokea tilanteen aivan yhtä pelottavana kuin koira, joka näyttää pelkonsa selkeämmin esimerkiksi pyrkimällä karkuun.
Koira, joka pelkästään hyväksyy käsittelytilanteet, on paljon herkempi pelästymään tai reagoimaan ikävästi myöhemmin. Jos koira on sen sijaan saanut paljon positiivisia kokemuksia käsittelytilanteista varastoon, ikään kuin ”pankkitilille”, se selviää myös paljon paremmin tilanteista, joissa onkin pakko tehdä koiralle jotakin ikävää tai sitä esimerkiksi satutetaan vahingossa käsittelyn aikana.
Harjoittelu kannattaa aloittaa varhain
Kaikkein parhaiten käsittelyongelmilta vältytään, kun koira totutetaan käsittelyyn pennusta lähtien positiivisella tavalla – samoja harjoituksia voidaan kuitenkin käyttää myös aikuisen koiran kanssa vähentämään käsittelypelkoa. Tällöin on kuitenkin edettävä huomattavasti rauhallisemmin vaiheesta toiseen ja helpotettava aina tilanteita niin, että koira ei varmasti ahdistu.
Pennun kanssa on tärkeää aloittaa harjoittelu jo varhaisessa vaiheessa, mielellään ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Jo kasvattajan luona on mahdollista tehdä yksinkertaisia harjoituksia, jotka luovat pohjaa tuleville käsittelytilanteille.
Sillä on paljon merkitystä, miten käsittelyyn totuttelu aloitetaan. Jos pentu kokee tilanteessa pelkoa tai epävarmuutta, ei nameilla ja kehuilla ole kovinkaan paljon merkitystä. Vaakakupissa pelko painaa usein enemmän kuin mikään palkkio. Ei ole siis kovinkaan hyödyllistä yrittää totuttaa pentua kynsienleikkuuseen leikkaamalla sen kynnet ja tarjoamalla sille lopuksi namia.
Oleellista ei ole saada toimenpide tehtyä loppuun, vaan tärkeintä on, että tilanne on kaiken kaikkiaan positiivinen koiran kannalta. Paljon tehokkaampaa on siis aloittaa mahdollisimman pienestä. Pennulle voidaan esimerkiksi näyttää kynsisakset, jonka jälkeen sitä palkitaan. Näin se oppii, että kynsisaksien ilmestyminen johtaa hyviin asioihin. Toinen hyödyllinen harjoitus on koskea pennun tassua hetken kevyesti ja palkita sitten namilla välittömästi. Pikkuhiljaa voidaan myöhemmin edetä siihen, että pennun tassuja voidaan käsitellä pidemmän aikaa eri tavoilla (palkiten jokaisen kosketuksen jälkeen) ja lopulta myös koskea kynsisaksilla – ja vasta viimeisessä vaiheessa leikataan kynsi. Ainakin alussa kannattaa palkita välittömästi, kun yksi kynsi on leikattu. Näin pentu oppii, että käsittelystä seuraa aina jotakin hyvää.
Usein itse toimenpide ei ole se vaikein asia koiran näkökulmasta; se sujuu monesti helposti, kunhan perusteet ovat kunnossa. Jos pentu on oppinut, että eri kehon alueiden koskeminen eri tavoilla johtaa herkkuihin, helpottuvat monet toimenpiteet tulevaisuudessa.
Ei siis kannata kiirehtiä liian nopeasti itse toimenpiteeseen, vaan on tärkeämpää varmistaa, että perusasiat ovat ensin hallussa ja pentu suhtautuu ehdottoman positiivisesti niihin. Jos esimerkiksi pennun kynsiä ei ole vielä kasvattajan luona leikattu, mutta se on oppinut, että tassujen koskeminen on positiivinen asia, on pentu paljon paremmin valmistautunut kynsien leikkaukseen kuin sellainen pentu, jonka kynnet on leikattu väkisin.
Pennun kanssa kannattaa harjoitella kaikkia niitä tilanteita, jotka saattavat tulla aikuisiällä vastaan, kuten rokotukset, eläinlääkärin tarkistukset, kynsien leikkaus, turkinhoito, hampaiden harjaus, valjaiden ja takin pukeminen, peseminen ja korvien puhdistus. Näin luodaan hyvä pohja sille, että erilaiset käsittelytilanteet sujuvat lopulta stressittömästi.
Varmista, että tilanne on aina riittävän helppo
Joka vaiheessa on tärkeää pitää huoli siitä, että koira on aidosti rento ja kokee tilanteen positiivisena. Vaikeampiin vaiheisiin ei kannata edetä, ennen kuin koira kokee senhetkisen vaiheen varmasti positiivisena.
On tärkeää tarkkailla koiran elekieltä ja huomata varhaiset merkit siitä, että koiralla saattaa olla vaikeaa. Välttely tai pois pyrkiminen ovat melko selkeitä merkkejä, samoin haluttomuus syödä herkkuja, jotka normaalisti kiinnostavat. Pään kääntäminen poispäin, haukottelu, huulien lipominen, korvien taakse vetäminen ja hännän madaltaminen ovat myös eleitä, joita kannattaa pitää silmällä.
Tavoitteena on edetä vaiheesta toiseen niin rauhallisesti, että koira ei missään vaiheessa ahdistu. Jos kuitenkin jossakin tilanteessa huomaat, että koiralla on vaikeaa, kannattaa palata harjoittelussa taaksepäin ja helpottaa tehtävää koiralle.
Pilko tehtävä pieniin osiin
Mieti, mitä kaikkea tiettyyn käsittelytilanteeseen liittyy ja mitkä eri osiot saattavat olla koiralle vaikeita. Esimerkiksi koiran pesemiseen sisältyy useita osia, joista jokaista on mahdollista harjoitella erikseen:
- Kylpyhuoneessa oleminen
- Suihkun ääni (ilman että koiraa kastellaan)
- Suihkun pään liikuttaminen koiran kehon lähettyvillä (ilman, että suihku on päällä)
- Koiran hierominen, ikään kuin sitä pestäisiin (ilman vettä)
- Veden suihkuttaminen koiran turkkiin (tai kannulla kaataminen, jos suihku pelottaa)
- Kuivaaminen
Tarvittaessa eri osiot voidaan vielä pilkkoa useampaan, pienempään osaan. Tavoitteena on aina löytää sellainen tilanne, joka ei pelottaisi koiraa.
Tarjoa koiralle keino vaikuttaa tilanteeseen
Tutkimuksissa on osoitettu, että eläimet sietävät paljon paremmin ikäviäkin asioita, jos ne kokevat voivansa vaikuttaa jollakin tavoin niiden alkamiseen ja loppumiseen. Tilanteet myös muuttuvat huomattavasti positiivisemmiksi, kun koira on itse aktiivisessa roolissa niihin osallistumisessa.
Kun koiralle tarjotaan selkeä keino kommunikoida tilanteessa, meidän ihmisten on myös paljon helpompi tietää, milloin koiralla alkaa olla liian vaikeaa. Elekielen lukeminen on tietysti tärkeää joka tapauksessa, mutta emme aina välttämättä osaa huomata koiran pienimpiä eleitä – eikä koira aina edes näytä ulkoisia merkkejä ahdistuksesta, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Siinä vaiheessa, kun koiran pelko alkaa näkyä selkeästi ulospäin, ollaan usein jo menty liian pitkälle; koira on jo ehtinyt saada ikävän kokemuksen tilanteesta. Jos koira sen sijaan saa itse kertoa, että sillä alkaa olla vaikeaa, voimme helpottaa tilannetta jo ennen kuin koiran pelko ehtii kasvaa.
Käsittelystä on mahdollista tehdä omaehtoista jo pienestä pennusta saakka, jolloin myös ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä. Erityisen paljon hyötyä kontrollin tunteesta on koiralle, joka jo pelkää käsittelytilanteita.
On useita keinoja tarjota koiralle mahdollisuuksia valintojen tekemiseen käsittelytilanteessa. Käsittely voi esimerkiksi tapahtua aina tietyn pyyhkeen päällä tai pienellä korokkeella, jolloin koira saa itse päättää, tuleeko se mukaan tilanteeseen ja haluaako se poistua siitä. Tämän opettaminen on suhteellisen helppoa; koiraa ei yksinkertaisesti käsitellä, ellei se ole pyyhkeen tai korokkeen päällä, ja sen annetaan vapaasti poistua halutessaan.
Kynnys lähteä pois alustalta voi kuitenkin olla koiralle melko korkea, ja siksi voi olla hyödyllistä käyttää myös jotakin hienovaraisempaa keinoa, jonka avulla koira voi kommunikoida helpommin. Voit esimerkiksi opettaa koiralle, että kun se pitää leukaansa kädelläsi tai tuolin päällä, sitä käsitellään. Jos se jossakin vaiheessa nostaa leukansa pois tai vetää kuononsa pois, käsittely lopetetaan heti. Jotta tämä toimisi, koiran täytyy ensin osata pitää kuonoaan kohteen päällä pitkiäkin aikoja.
Mitä tahansa menetelmää käytetäänkin, on tärkeää olla johdonmukainen ja luotettava: jotta menetelmät toimisivat, on pidettävä kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Jos siis olet päättänyt, että koiraa ei käsitellä, ellei se tee tiettyä käytöstä, päätöksessä on pysyttävä joka ikinen kerta. Yksikin tilanne, jossa koiran luottamus katoaa, voi pilata kaiken aiemman työn. Koiralle kannattaa myös antaa säännöllisesti mahdollisuus poistua tilanteesta halutessaan; voit esimerkiksi välillä heittää sille namin poispäin itsestäsi, jolloin koira saa päättää, haluaako se tulla takaisin tilanteeseen.
Harjoitteluun ei kulu paljon aikaa
Koiran totuttelu erilaisiin käsittelytilanteisiin pikkuhiljaa ja vaihe vaiheelta saattaa kuulostaa alkuun vaivalloiselta ja aikaa vievältä. Todellisuudessa harjoitteluun ei tarvitse uhrata sen enempää aikaa kuin vaikka viitisen minuuttia päivässä. Lyhyet harjoittelukerrat toimivat itse asiassa tehokkaammin kuin liian pitkään harjoittelu.
Kun koira oppii prosessin, joka käydään läpi käsittelyyn totuttelussa, se oppii pikkuhiljaa yleistämään sen muihinkin käsittelytilanteisiin. Jokainen käsittelyharjoitus sujuu nopeammin kuin edellinen, ja lopulta koiralle voidaan opettaa jokin täysin uusi käsittelytilanne hyvinkin nopealla aikataululla. Kun koiralla on tarvittavat pohjataidot, uudetkin tilanteet sujuvat helpommin.
Mitä perusteellisemmin, kärsivällisemmin ja huolellisemmin alkuvaiheen harjoittelut tehdään, sitä nopeammin ja tehokkaammin myöhemmät vaiheet myös sujuvat. Tilanteet, jotka tuntuvat äärimmäisen helpoilta ja melkeinpä tylsiltä, ovat itse asiassa kaikkein tärkeimpiä uuden asenteen oppimisen kannalta.
Oli kyseessä sitten pentu tai aikuinen koira, käsittelyyn totutteluun panostaminen kannattaa. Aika, jonka panostat harjoitteluun, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun käsittelytilanteet eivät ole koiran kanssa taistelua vaan mukavaa yhteistä puuhaa.
Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.
ZenKoira 