Remmirähjän koiran päiväkirja

DCIM131GOPRO
(Kirjoitus ei perustu tositapahtumiin)

Ihmiseni sanoo, että olen ”remmirähjä”. Muut sanovat, että ”aggressiivinen”.

En tiedä, mitä nuo sanat tarkoittavat. Tiedän vain, että elämme vaarallisia aikoja.

Jokaisella kävelyllä piilee kamalia vaaroja. Jostain saattaa milloin tahansa putkahtaa esiin hirviö, joten minun on oltava koko ajan valppaana.

Hirviöt kulkevat neljällä jalalla, kuten minäkin. Niissä on itse asiassa paljon samaa kuin minussa, paitsi että ne ovat äärimmäisen vaarallisia. Tiedän, että ne ovat, koska ihmiseni jännittyy ja muuttuu erilaiseksi joka kerta, kun näemme hirviön. En tiedä miten, mutta hirviöiden täytyy jotenkin olla myös vastuussa siitä kamalasta kivusta, joka tuntuu kaulassa aina hirviön ollessa paikalla.

Joskus, jos hirviöt eivät ole kytkettyinä ihmiseensä, ne yrittävät tulla luokseni. Ne ryntäävät suoraan päin, enkä tiedä, mitä ne aikovat. Eivät varmasti mitään hyvää. Ne ovat pelottavia jopa silloin, kun ovat kiinni ihmisessään. Jotkut niistä tuijottavat ja jotkut huutavat hirveitä asioita, sanovat että tappavat minut jos tulen lähelle. En todellakaan halua mennä lähelle.

Olen kuitenkin keksinyt keinon päästä niistä eroon. Jos teeskentelen, että minua ei pelota ja huudan kovaan ääneen ”Mene pois!!!!”, ne lähtevät lopulta. Se toimii joka kerta. Minun täytyy olla todella uskottava ja näyttää, että olen tosissani. Teeskentelen, että olen iso, vahva ja pelottava.

Ihmiseni muuttuu todella vihaiseksi aina, kun hirviöitä on näkyvillä. Hän huutaa minulle ja nykii siitä narusta, joka on kaulassani kiinni, niin että sattuu. Joskus hän on heittänyt pelottavan äänekkään purkin eteeni, joskus taas kaatanut minut kyljelleni maahan. Se vaikeuttaa kovasti hirviöiden karkottamistehtävääni. En ymmärrä, miksi ihmiseni käyttäytyy näin; kaikissa muissa tilanteissa hän on niin kiltti ja hyvätapainen. Sen täytyy olla hirviöiden vika.

Rakastan ihmistäni kovasti; me menemme kaikenlaisille seikkailuille ja teemme kaikkea hauskaa yhdessä. Mutta hän sanoo, että yritän viedä ”vallan”. En tiedä, mikä se valla on, ainoa mitä haluan on olla turvassa. Kävelyt ovat kivoja, mutta en koskaan tiedä, tullaanko minä ja omistajani ehjänä kotiin vai ei. Haluaisin, että ihmiseni olisi iloinen, eikä niin vihainen minulle. En tiedä, mitä olen tehnyt väärin. Ehkä hän on tyytymätön minuun, kun en onnistu pitämään hirivöitä poissa tarpeeksi hyvin. Tai ehkä ne hirviöt stressaavat häntä myös. Niistä pitäisi päästä eroon, ne pilaavat kaiken.

Päivitystä tilanteeseen

Kävin ihmiseni kanssa jollain ”koirapsykopaatilla” tai ”kouluttajalla” tai jollain. Se sanoi, että ”käyttäytymiseni” johtuu pelosta. Ihmiseni sanoi, että minä en kyllä yhtään näytä pelokkaalta. En tiedä, mistä ihmeestä he puhuivat.

Mutta jotain muuttui sen jälkeen. Me nähdään harvemmin hirviöitä ulkona. Me mennään kävelyille eri paikkoihin ja eri aikoihin kuin ennen, mikä on aika jännää.

Kävelyt ovat paljon kivempia nykyään. Ei tunnu enää, että me ollaan vaarassa. Voin rentoutua ja nauttia ihmiseni seurasta.

Silloinkin kun näemme hirviön, se on yleensä kaukana, eikä ihmiseni olekaan vihainen tai jännittynyt, vaan antaa minulle makkaraa. Kummallista. Ja sitten se hirviö menee pois. Vaikka en edes huutanut sille. Ehkä ne menevät pois vaikka niille ei huutaisikaan. Ja ehkä ne eivät olekaan niin kauheita kuin luulin. Ne taikovat jotenkin ihmeellisesti esiin makkaraa, joten eivät ne voi niin hirveitä olla.

Ihmiseni pitää minut turvassa. Jos hirviö tulee liian lähelle, me mennään toiseen suuntaan, ja sitten meillä on taas kivaa ja saan makkaraa. Jos minua alkaa pelottaa liikaa, me mennään kotiin turvaan. Ihan kuin se olisi nyt vasta oppinut, että hirviöitä voi mennä pakoon.

Ihmiseni on nykyään paljon iloisempi kanssani. Se ei ole enää vihainen ilman syytä. Rakastan sitä vieläkin enemmän.

Aika hyvä se kouluttaja kun koulutti minun ihmisestä noin hyvin käyttäytyvän.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Advertisement

4 vastausta artikkeliin “Remmirähjän koiran päiväkirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: