Miten saada koira kiinnostumaan nameista?

suomi17 149
Aida on nirso koira. Sen piti opetella syömään nameja.

Kun koiraa koulutetaan positiivisen vahvistamisen kautta, namit ovat tärkeässä asemassa. Ruoalla palkitseminen on helppoa, nopeaa ja kätevää, ja sen avulla voi opettaa koiralle melkein mitä vain.

Mitä jos koiraa eivät voisi kuitenkaan vähempää kiinnostaa omistajan tarjoamat herkut? Miten ihmeessä motivoida ja palkita koiraa tässä tapauksessa?

Jokainen koira on motivoitunut syömään, sillä se on edellytys hengissä säilymiselle. Ellei koira ole sairas tai huomattavan alipainoinen, se todennäköisesti kävelee päivittäin ruokakupilleen ja syö. Se on siis motivoitunut ruoasta.

Tästä huolimatta sama koira, joka syö joka päivä tarvitsemansa määrän ruokaa suoraan kupista, ei välttämättä kiinnostu nameista. Miksi?

Tähän voi olla useita eri syitä, riippuen koirasta:

  • Omistajan käyttämät namit eivät ehkä ole koiran mielestä riittävän herkullisia tai tavoittelemisen arvoisia.
  • Jokin muu ympäristössä on koiran mielestä paljon palkitsevampaa tai jännittävämpää kuin ruoka.
  • Koiran ei tee mieli ruokaa, koska se on syönyt jo tarpeeksi.
  • Koira on liian peloissaan, stressaantunut, innostunut tai ahdistunut, ja sen ruokahalu on kadonnut.
  • Koira on sairas tai kipeä, eikä se halua sen vuoksi syödä. Kannattaa aina viedä koira eläinlääkärin tarkistettavaksi, jos sen ruokahalu huononee tai se alkaa laihtua liikaa, jotta terveysongelmat voidaan poissulkea.

Miten kouluttaa koira, joka ei huoli nameja?

Jos koira ei innostu herkuista, kaikkein yksinkertaisin ratkaisu on tietysti käyttää jotakin muuta palkintona. Leikkiminen, silittäminen tai kehuminen voivat toimia joillekin koirille, ja myös koiran sillä hetkellä tavoittelemia asioita voi käyttää hyväkseen. Jos koira haluaa esimerkiksi päästä kävelyllä haistelemaan tiettyä kohtaa, palkintona voi käyttää haistelemaan pääsemistä. Ulos lähtiessä koiran voi palkita halutusta käytöksestä avaamalla oven.

Monissa tapauksissa tällaiset keinot toimivat, mutta jos ruokaa ei käytä lainkaan kouluttamisessa, luovutaan tällöin erittäin tehokkaasta työkalusta. Namien käyttäminen palkintona on suosittua syystäkin. Niitä on helppo kantaa mukana, palkitseminen tapahtuu nopeasti, toistoja voi tehdä useita peräkkäin ja palkkion laatua voi säädellä hyvinkin tarkasti. Nameja voi käyttää palkintona melkein milloin tahansa, ja niillä on usein myös rauhoittava vaikutus, toisin kuin leikkimisellä. Monelle koiralle ei myöskään riitä palkinnoksi pelkkä kehu tai rapsutus, varsinkaan vaikeammissa tilanteissa.

Hyvä uutinen on se, että on asioita, joita voi tehdä koiran ruokamotivaation nostamiseksi. Nirsokin koira voi oppia joissain tapauksissa innostumaan nameista.

Aida on yksi esimerkki nirsosta koirasta, joka oppi kiinnostumaan namipalkinnoista. Aida on äitini koira, jota ei juurikaan kiinnosta ruoka, ei vaikka sille tarjoaisi mitä gourmet-aterioita. Muutama vuosi sitten, kun Aida oli luonani usein hoidossa, se saattoi ehkä syödä nameja sisätiloissa, mutta ei ollut lainkaan kiinnostunut niistä ulkona. Tämä oli ongelma, sillä halusin opettaa sen ohittamaan muut koirat nätisti ja haukkumatta. Ei tule varmaan yllätyksenä, että tässä tilanteessa namit olivat hyvin kaukana Aidan mielestä. Aida oppi kuitenkin syömään nameja jopa ohitustilanteissa (ja kyllä, myös olemaan haukkumatta). Käytin monia tämän kirjoituksen ideoista Aidan ruokamotivaation herättelemiseen.

En tietenkään väitä, että nämä keinot toimivat jokaisessa tapauksessa, mutta ne voivat olla kuitenkin kokeilemisen arvoisia. Jos koirallesi eivät vieläkään maistu namit kaikkien näiden temppuilujen jälkeen, siinä vaiheessa saat luvan sanoa, etteivät namit todellakaan toimi!

Pidä huoli, että nami on tavoittelemisen arvoinen

Joillekin koirille liittää palkinnoksi pelkkä kuivanappula. Toiset taas nyrpistävät nenäänsä jopa kalliille eläinkaupasta ostetuille herkuille. Lähes jokaisella koiralla on kuitenkin olemassa se nami, joka on se kaikista paras ja houkuttelevin. Kannattaa kokeilla runsaasti eri vaihtoehtoja; joskus koiran lempiherkku voi olla hyvinkin yllättävä. Parhaiten toimivat yleensä pehmeät ja tuoksuvat herkut. (Usein mitä hirveämmältä se haisee, sen herkullisempi!) Tässä joitakin ideoita, jotka usein toimivat myös nirsoille koirille:

  • kananliha
  • makkara tai nakit
  • juusto
  • kinkku
  • lihapullat
  • juusto- tai maksamakkara-tuubit (on olemassa myös varta vasten koirille tarkoitettuja maksamakkara-tuubeja)
  • maksasta tehdyt makupalat (yksi resepti löytyy täältä)
  • lisää ideoita löytyy esim. tästä kirjoituksesta

Jos mikään ylläolevista ei toimi, koirasi on todellakin erikoislaatuinen.

Kannattaa myös vaihdella palkkana toimivaa herkkua, mieluiten niin, ettei koira aina tiedä, mitä se seuraavaksi tulee saamaan. Moni koira kyllästyy nopeasti samoihin vanhoihin makupaloihin.

Täytyy myös muistaa, että nami, joka toimii hienosti sisätiloissa tai häiriöttömässä ympäristössä, ei välttämättä toimi yhtä hyvin kävelyllä tai häiriöiden keskellä. Vaikeampiin tilanteisiin tarvitaan järeämmät namit.

Opeta koira innostumaan nameista

Joskus koira on tavallaan ”koulutettava” syömään nameja, varsinkin kävelyillä. Aloita tekemällä nameista mahdollisimman kiinnostavia helpoimmassa mahdollisessa tilanteessa, esimerkiksi kotona. Ota esille superherkku ja käyttäydy kuin se olisi paras, jännittävin ja kiinnostavin asia maailmassa. Juttele koiralle innostavasti ja tee namista sille jännittävä ja tavoittelemisen arvoinen. Jos se sopii ihmisten syötäväksi, voit jopa itse syödä pari palaa, jos koirasi vaikka sillä tavoin kiinnostuisi. Voit kokeilla myös esimerkiksi pyytää koiraa tekemään sen osaamia temppuja tai heittää namin koiran jahdattavaksi. Kun koira lopulta syö herkkupalan, kehu sitä samalla innokkaasti, pistä bileet pystyyn, silittele ja ihaile sitä aivan kuin se olisi tehnyt jotakin uskomattoman hienoa. Ajan myötä koira alkaa yhdistää namit innostuneeseen mielentilaan ja sinulta saamaansa huomioon, ja nameista tulee entistä positiivisempi asia.

Kun koira tuntuu innostuvan heti namin nähdessään helpoimmassa mahdollisessa ympäristössä, voit alkaa harjoitella hieman vaikeammassa paikassa. Kokeile esimerkiksi kävelyllä rauhallisessa, häiriöttömässä paikassa tai vaikka pihalla. Päätavoite on saada koira syömään nameja. Sen ei tarvitse siis välttämättä tehdä mitään namien eteen, kunhan se kiinnostuu niistä. Toimi samalla tavalla kuin sisätiloissakin, ja toista useita kertoja kunnes koira on innoissaan nameista tässäkin ympäristössä. Pikkuhiljaa voit alkaa lisätä myös häiriötekijöitä ja vaikeuttaa tilannetta.

Alussa on yleensä käytettävä superherkkunameja, jotta koira kiinnostuisi, mutta kun koira tajuaa jutun jujun ja oppii nauttimaan nameista, saattavat vähempiarvoisetkin herkut alkaa kelvata.

Koira on opetettava toimimaan häiriöiden keskellä

Jos koiraa eivät kiinnosta namit, koska ympäristössä on jotakin mielenkiintoisempaa, on tehtävä kaksi asiaa:

  1. Pidä huoli siitä, että koiran saama palkinto on parempi kuin mikä tahansa, mikä koiraa ympäristössä kiinnostaa. Jos kyseessä on esimerkiksi rusakko, täytyy palkinnon olla äärimmäisen palkitseva, eikä pelkkä nakinpalanen välttämättä riitä.
  2. Koira on opetettava vähän kerrallaan tottelemaan häiriöiden läsnäollessa. Kannattaa aloittaa vähiten häiritsevistä häiriöistä ja vaikeuttaa tilannetta pikkuhiljaa, niin että koira onnistuu joka vaiheessa.

Pysy kohtuudessa ruokinnan suhteen

Jos koira ei ole juurikaan kiinnostunut edes normaalista ruoastaan, mutta ei ole alipainoinen, voi olla että se saa itse asiassa liikaa ruokaa. Osa koirista säännöstelee syömistään erittäin tehokkaasti. Jos se on saanut liian paljon ruokaa yhdellä aterialla, se saattaa jopa jättää seuraavan aterian kokonaan väliin. Jos koirasi ei ole alipainoinen, mutta ruokaa jää usein yli, kannattaa miettiä, voisiko ruoka-annosta hieman vähentää.

Vaikka rakastan suklaakeksejä, en silti valtavan buffet-aterian jälkeen huolisi niitä, vaikka minulle maksettaisiin. Osa koirista tulee täyteen helposti, eikä niiden tee mieli yhtään enempää sen jälkeen. (Toiset taas jatkaisivat mielellään syömistä siihen asti, kunnes niiden vatsa räjähtää, kuten labradorinnoutajat, ja Jessie.)

On tietysti tärkeää varmistaa, ettei koiran huonon ruokahalun taustalla ole terveysongelmaa, ja ettei koira ole alipainoinen tai laihdu liikaa. Kannattaa siis viedä koira eläinlääkärin tarkastukseen ja keskustella hänen kanssaan juuri sinun koirallesi sopivasta ruokamäärästä.

Suurelle osalle lemmikkikoirista alipaino ei kuitenkaan ole vaarana, vaan päinvastoin, monella koiralla on itse asiassa varaa laihtua hieman. Yllättävän moni koira on ylipainoinen ilman, että omistajalla on hajuakaan. Ihmisillä on usein tapana ajatella, että ylipainoinen koira on normaalipainoinen, ja kuvittelemme normaalipainoisen koiran olevan nälkiintynyt. Jessie oli minulle tullessaan hieman ylipainoinen, vaikka olikin muiden työntekijöiden mielestä juuri sopiva. Eläinlääkäri kuitenkin neuvoi pudottamaan pari kiloa. Kannattaa viedä koira eläinlääkäriin punnittavaksi ja kysyä ammattilaisen mielipidettä. Täältä löytyy myös hyvät ohjeet koiran ylipainoisuuden tunnistamiseen.

Jessicaaa 050
Jessie lievästi ylipainoisena.

Ruokamäärän vähentäminen koiran tarpeille sopivaksi saattaa joissain tapauksissa lisätä koiran ruokahalua. Herkkuja käyttäessä on myös hyvä muistaa, että koiran päivittäisestä ruoka-annoksesta on vähennettävä namien määrä pois, muuten kiloja kertyy. On myös tärkeää varmistaa nirsojen koirien kanssa, ettei suuri osa ruokavaliosta koostu epäterveellisistä nameista; tavallista ruokaa on myös syötävä.

Koiraa ei myöskään kannata kouluttaa heti aterian jälkeen, jos se tulee helposti täyteen. Monesti neuvotaan myös kouluttamaan koiraa nälkäisenä tai jättämään aterioita väliin. En itse suosittele tätä, sillä nälkäinen koira ei välttämättä kykene oppimaan; se saattaa olla ärtynyt ja turhautunut. Mieti itse, miltä tuntuu, kun sinulla on kova nälkä. Huvittaisiko silloin oppia vaikkapa uuden kielen alkeita? Nälässä pitäminen ei ole millään tapaa eettinen tai edes kovin tehokas keino koiran motivoimiseen.

Vähennä stressiä, ja ruokahalu palautuu

Jos koirasi kiinnostuu nameista normaalitilanteissa, mutta menettää stressatessaan tai pelätessään ruokahalunsa, on mietittävä miten koiran stressiä saisi vähennettyä, ja miten sen saisi tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja rennommaksi. Joissain tapauksissa koira on jatkuvasti niin stressaantunut, ettei ruoka maistu sen takia missään tilanteessa. Lue esimerkiksi täältä kirjoitukseni siitä, miten pelkäävää koiraa voi auttaa. Täältä voit lukea lisää stressin vähentämisestä.

Jatka yrittämistä

Ole luova ja kokeile eri keinoja innostaa koiraa syömään nameja. Jokin keino varmasti onnistuu, ja saat koirasi lopulta kuolaamaan namien perään. Kerro kommenteissa, mikä teillä on toiminut. 🙂

  • Lisää vinkkejä koiran koulutukseen

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Vika ei ole hihnan kummassakaan päässä

wales adventure 364

Kuinka usein olet kuullut lauseen ”Vika on hihnan toisessa päässä”, ja ehkä jopa nyökytellyt mukana? Aivan niin, koira ei ole koskaan ongelma, vaan omistaja on aina syypää koiran huonoon käytökseen.

Itse olen joskus ajatellut näin, sillä tällainen ajattelutapa tuntuu olevan taustalla kaikessa koirankoulutukseen liittyvässä. Jos koira käyttäytyy huonosti, vika on omistajan. Tällaista ajattelua korostetaan koirakirjoissa, tv-ohjelmissa, keskustelupalstoilla ja ylipäänsä ihmisten keskusteluissa.

Ymmärrän, mistä tällainen ajattelutapa on saanut alkunsa. Ei haluta syyttää koiraa, vaan asetetaan vastuu omistajalle. Olenkin samaa mieltä siitä, ettei koira ole syypää sen ongelmakäyttäytymiseen. Mutta niin ei ole omistajakaan. (Jos ei lasketa mukaan aivan äärimmäisiä tapauksia. Puhun tässä kirjoituksessa nimenomaan peruskoiranomistajista, en esim. eläinsuojelulain rikkojista.)

Omistajan syyttäminen koiran ongelmista ei auta millään lailla niitä, jotka painiskelevat koiran ongelmakäyttäytymisen kanssa. Tällainen asenne luo vain syyllisyyden ja häpeän tunnetta omistajissa, ja tekee avun pyytämisen entistä vaikeammaksi, kun pelätään, että kouluttaja tai käyttäytymisneuvoja vain syyllistäisi, haukkuisi ja luettelisi, mitä kaikkea omistaja on tehty väärin.

Usein kukaan ei ole syypää koiran ongelmiin

Joskus koira on yksinkertaisesti geneettiesti taipuvainen arkuuteen tai muulla tavoin ”ongelmalliseen” käyttäytymiseen, ja ikävien sattumusten seurauksena sen varhaiset kokemukset ovat saattaneet vahvistaa sen käyttäytymistä. Näin voi tapahtua, vaikka omistaja sosiaalistaisi pentunsa täydellisesti ja kasvattaisi sen parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus vain käy huono tuuri. Usein omistajilla, joilla on ongelmallisesti käyttäytyvä koira, on ollut jo ennestään useita ”ongelmavapaita” koiria, eli kasvatustyylissä ei välttämättä ole ollut mitään vikaa.

Tietysti omistajan käytös myös väistämättä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Väittäisin kuitenkin, että jokainen meistä toimii jatkuvasti ajatellen koiran parasta, yrittäen parhaansa ja tehden sen, minkä senhetkisen tietämyksen avulla pystyy. Kukaan meistä ei tietoisesti tai tahallaan tee sellaista, mikä ”pahentaisi” koiran ongelmakäytöstä, vaikka niin saattaakin joskus vahingossa käydä.

Suhtaudutaan ihmisiin samalla tavalla kuin suhtaudumme koiriin

Meillä on (ainakin toivon mukaan) tapana ajatella koirien ongelmakäyttäytymisestä hyvin ymmärtäväisesti. Kun koira toimii ”väärin”, taustalla on aina jokin syy. Koira on ehkä oppinut toimimaan tietyllä tavalla, jonka se kokee jollain tapaa palkitsevaksi, se saattaa olla peloissaan tai epävarma, se ei ehkä ole ikinä oppinut toimimaan halutulla tavalla tai se on saanut ikäviä kokemuksia elämänsä aikana. Se ei voi mitään käyttäytymiselleen, eikä se toimi ”väärin” tahallaan.

Miksi emme ajattelisi samalla tavalla ihmisistä? Jokainen meistä rakastaa koiriaan ja yrittää koko ajan tehdä parhaansa niiden eteen. Kukaan ei tee tahallaan mitään, mikä olisi omalle koiralle haitallista. Onko siis mitään järkeä syyllistää ja paheksua niitä, jotka aidosti välittävät koiristaan?

Meillä on kaikilla erilaiset käsitykset koiranomistajuuteen liittyen. Kun omistaja toimii ”väärin” koiransa suhteen, se ei ole omistajan omasta näkökulmasta yleensä väärin. Me kaikki toimimme sen mukaan, minkä koemme oikeaksi ja toimivaksi sillä hetkellä, ja mihin omat kyvyt, tiedot ja resurssit riittävät. Jos omistaja jonkun toisen mielestä kouluttaa, hoitaa tai kohtelee koiraansa ”väärin”, syynä on yleensä se, että kyseiset henkilöt ovat saaneet tietonsa eri lähteistä, oppineet eri asioita koirista ja saaneet erilaisia kokemuksia elämänsä aikana. Kumpikin uskoo toimivansa oikein.

Ihmiset, jotka kohtelevat tai kouluttavat koiriaan tavalla, jota emme hyväksy, eivät ole pahoja ihmisiä. Me olemme kaikki tehneet varmasti virheitä. Itsekin aikoinaan kokeilin jääkautta ja teeskentelin syöväni koirani kupista ensin osoittaakseni sille, kuka on pomo. En silloin tiennyt, ettei näin toimimisessa ole järkeä. Tein niin, koska kirjat, joita luin ja keskustelupalstat, joilla kävin sattuivat neuvomaan sellaista. Ikävä kyllä tarjolla on paljon tietoa, mikä ei pidä paikkaansa, mutta kuulostaa hyvin vakuuttavalta. Lisäksi eri lähteistä tulee usein ristiriitaista tietoa, joten ei ole ihme, jos moni hämmentyy eikä tiedä, mihin uskoa ja mihin ei.

Olen ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat koiriin hyvin eri tavalla kuin itse suhtaudun. He eivät kuitenkaan rakasta koiria yhtään vähemmän kuin minä. He aidosti uskovat, että tekevät koirien suhteen oikein, ja paheksuvat niitä, jotka käyttävät heitä ikävämpiä metodeja. Tällaisten ihmisten kanssa ei auta syyllistäminen tai haukkuminen. Heidän mielipiteensä muuttuvat hitaasti, positiivisen vahvistamisen kautta ja ainoastaan heidän omasta aloitteestaan. Kuulostaako tutulta?

Ollaan ymmärtäväisiä itseämme ja muita kohtaan

Kun näemme henkilön, jonka koira käyttäytyy huonosti, emme tiedä koko tarinaa. Emme tiedä, mitä kaikkea tämän henkilön elämässä on tapahtunut, mitä kaikkea hän on ajatellut ja tuntenut, mitä hän on koiran kanssa kokenut ja käynyt läpi, kuinka paljon hän välittää koirastaan, mitä kaikkea on jo kokeiltu ja yritetty, mistä omistaja on ehkä saanut hyvinkin vakuuttavilta kuulostavia neuvoja joita on uskottu, tai miten vaikeaa sekä omistajalla että koiralla on.

Jos sinulla itselläsi on koira, joka käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, älä syytä itseäsi. Teet koko ajan parhaasi senhetkisten tietojesi ja taitojesi mukaisesti. On hyvin epätodennäköistä, että olisit yksinään syypää koirasi käyttäytymiseen. Jokainen meistä on joka tapauksessa tehnyt virheitä; kukaan ei ole täydellinen. Hyvä puoli virheissä on, että niistä oppii aina jotakin. Siirrä siis katse eteenpäin ja keskity edistymiseen, oppimiseen ja kehittymiseen, niin et voi epäonnistua.

Kun adoptoin Jessien, sen ongelmat tuntuivat alussa vain pahenevan entisestään. Päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Mitä jos joku muu olisi adoptoinut sen? Menisikö sillä silloin paremmin? Mitä jos en olisi tehnyt niitä kaikkia virheitä, joita alussa tein? Olisiko kaikki paremmin nyt? Näiden miettiminen ei kuitenkaan auttanut millään lailla minua tai Jessieä. Ainoa, mikä auttoi, oli keskittyä siihen, mitä voin juuri nyt tehdä asialle.

Tietysti on hyvä ymmärtää, että avain koiran käyttäytymisen muuttamiseen on nimeomaan omistaja. Sinä itse olet ainoa, joka voit muokata koirasi käyttäytymistä, sillä koirasi ei sitä tajua tehdä. Hyvä uutinen on se, että koiran käyttäytymiseen tosiaan voi vaikuttaa.

Lopetetaan siis itsemme ja muiden syyttelyt ja yritetään antaa kaikille samanlaista ymmärrystä mihin pyrimme koiriemme suhteen.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Tunteeko koira samoja tunteita kuin ihminen?

heinäkuu 17 328

Koira tuntee iloa, surua, turhautumista ja pelkoa, aivan kuten mekin. Siitä ovat kaikki varmasti samaa mieltä, ja näiden tunteiden olemassaoloa on myös tieteellisesti tutkittu eläimillä.

Vaikeammin todistettavissa ovat monimutkaisemmat tunteet, kuten mustasukkaisuus, häpeä, katumus tai kostonhalu. Meillä on tapana usein inhimillistää koiria ja kuvitella, että ne tuntevat ja kokevat asiat täsmälleen samalla tavalla kuin me. Inhimillistäminen ei välttämättä ole huono asia, mutta liika olettaminen voi johtaa väärinkäsityksiin.

On tunteita, joita koirat saattavat tuntea, mutta niiden olemassaoloa ei ole joko tieteellisesti todistettu, tai ne ovat paljon epätodennäköisempiä selityksiä koiran käyttäytymiselle kuin se, että taustalla olisivat yksinkertaisemmat tunteet.

Mustasukkaisuus on harvinaista

On mahdollista, että koira kokee jonkin tyyppistä mustasukkaisuutta, mutta aiheesta on hyvin vähän tutkimustietoa. On todennäköistä, että koira saattaa kokea hetkellistä mustasukkaisuutta; se näkee toisen koiran tai ihmisen saavan huomiota, ja haluaa itse osingoille. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että koira kykenisi monimutkaisempaan ajatteluun, jossa se tuntisi kaunaa tai vihan tunteita esimerkiksi perheen toista koiraa kohtaan siksi, että olisi sille mustasukkainen.

On hyvin yleistä olettaa, että taustalla on mustasukkaisuus, jos koira on vihainen esimerkiksi perheen uudelle koiralle tai vauvalle. On kuitenkin paljon todennäköisempää, että koiran käyttäytyminen johtuu pelosta tai stressistä. Muutokset perheessä ja uudet perheenjäsenet saattavat jo itsessään aiheuttaa stressiä, joka saattaa johtaa joskus kummalliseen käytökseen. Koira saattaa esimerkiksi alkaa tehdä tarpeensa sisälle, vetäytyä omiin oloihinsa tai käyttäytyä aggressiivisesti. Tämä ei yleensä johdu mustasukkaisuudesta vaan stressistä. Koira saattaa myös pelätä uutta tulokasta; erityisesti lapset saattavat monen koiran mielestä olla hieman epäilyttäviä ja huolestuttavia.

On tietysti tärkeää pitää huoli siitä, että koira saa yhä yhtä paljon huomiota kuin aikaisemminkin, ja että kaikkia kohtelee tasapuolisesti. Näin vältytään liialta stressiltä ja konfliktitilanteilta.

Koira ei kadu tai koe syyllisyyttä

Koirat eivät ymmärrä oikean ja väärän käsitettä. Ne eivät siis tiedä, jos ne ovat tehneet jotakin väärin, mutta osaavat kyllä erittäin vakuuttavasti näyttää siltä. Ihmisen näkökulmasta koiran pelokkaat ja lepyttelevät eleet näyttävät kovasti siltä, kuin koira katuisi huonoa käytöstään tai tuntisi syyllisyyttä. Itse asiassa koira yksinkertaisesti reagoi omistajan äänensävyyn ja suuttumukseen. Eleet, joita koira käyttää ollessaan peloissaan tai huolissaan ja lepytellessään, näyttävät ikävä kyllä ihmisen näkökulmasta aivan siltä, kuin koira kokisi syyllisyyttä ja tietäisi tehneensä väärin.

Eräässä tutkimuksessa omistajat käskivät koiriaan olemaan syömättä huoneeseen jätettyä herkkua poissaollessaan. Jos omistaja palatessaan luuli, että koira oli syönyt luvattoman herkun, käyttäytyi koira ”syyllisesti”, oli se sitten syönyt herkun tai ei. Koirat siis reagoivat suoraan omistajan mielialaan.

Jos koiraa on tarpeeksi usein toruttu tietyssä tilanteessa, se saattaa hyvinkin nopeasti oppia yhdistämään omistajan vihaisuuden ympäristön vihjeisiin. Esimerkiksi jos lattialla on lätäkkö tai palasiksi revitty tyyny omistajan tullessa kotiin, koira lähtee luikkien karkuun, koska muistaa omistajan olleen vihainen samassa tilanteessa aikaisemminkin. Koira ei ymmärrä, että lätäköllä tai tyynyllä on mitään tekemistä sen kanssa, että se pari tuntia aiemmin oli aiheuttanut kyseiset tuhot; se ei pysty ajattelemaan niin pitkälle taaksepäin.

Koira ei osaa kostaa tai osoittaa mieltään

Koira ei juoni pissaavansa matolle siksi, että omistaja on kehdannut jättää sen taas yksin, eikä se lähde omille teilleen kesken koulutushetken osoittaakseen mieltään. Koiran käyttäytymiselle on usein paljon loogisempi ja yksinkertaisempi selitys. Lue täältä kirjoitukseni syistä, miksi koira saattaa käyttäytyä huonosti.

Koirat eivät kykene monimutkaiseen juonimiseen, tulevaisuuden suunnitteluun tai menneiden murehtimiseen; siksi ne eivät myöskään kykene kostamaan tai muuten osoittamaan mieltään.

Koira suojelee yleensä itseään omistajan sijaan

On houkutteleva ajatus, että koira ihmisille tai koirille rähistessään yrittäisi puolustaa omistajaansa vaaroilta. Yksinkertaisempi selitys kuitenkin on, että koira pelkää vieraita ihmisiä tai koiria, ja puolustaa itse itseään. Omistaja vain sattuu olemaan vierellä.

Usein saattaa olla niin, että koira pelkää yksin ollessaan sen verran, ettei uskalla puolustautua, mutta jos omistaja on koiran mukana, se saakin riittävästi itsevarmuutta puolustamiseen.

Koira myös haketuu pelätessään turvallisimpaan mahdolliseen paikkaan, mikä saattaa olla omistajan vierellä. Tästä ei pääse pakenemaan mihinkään, missä se kokisi olevansa enemmän turvassa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää rähiseminen ja epäilyttävän otuksen karkottaminen.

On tietysti mahdollista, että joissain tapauksissa koira tosiaan puolustaa omistajaansa muilta, mutta kannattaa ensin sulkea muut mahdolliset selitykset pois.

Koiran käyttäytymistä tarkkaillessa on hyvä aina pohtia, kuinka paljon vedämme johtopäätöksiä koirien tunteista ja käsityksistä yksinkertaisesti siksi, että olemme ihmisiä ja tarkkailemme maailmaa ihmisen näkökulmasta. Kannattaa aina miettiä, voiko koiran käyttäytymiselle olla jokin muu, vaihtoehtoinen syy.

Lisää luettavaa:

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Reaktiivinen koira rähisee ja kaipaa ymmärrystä

zzww
Aida näyttää ehkä kuvassa hurjalta, mutta itse asiassa se vain pyydystää kärpästä.

Reaktiivinen koira reagoi voimakkaasti esimerkiksi koiriin, ihmisiin tai muihin kohteisiin. Tämä voi ilmetä murisemisena, haukkumisena, vinkumisena, hihnassa tempomisena tai pelokkuutena. Koira saattaa reagoida pelkästään ihmisiin, vain koiriin tai molempiin. Joillekin koirille myös esim. polkupyörät, autot tai tuulessa liikkuvat roskapussit saattavat saada aikaan reaktion.

Reagointi saattaa olla myös hyvin tilanne- tai kohdesidonnaista. Koira saattaa reagoida esimerkiksi pelkästään lapsiin, hölkkääjiin tai isoihin koiriin. Se saattaa ehkä ohittaa tuntemattomat ihmiset tyytyväisesti kävelyllä, mutta suhtautua hyvinkin epäluuloisesti vierailijoita kohtaan kotona. Tai se saattaa leikkiä iloisesti tuttujen koirakaverien kanssa, mutta rähistä jokaiselle tuntemattomalle koiralle.

Haukkuminen ja muriseminen on koirille normaali tapa kommunikoida, mutta jos kynnys reaktioon on kovin matala ja koira stressaa päivittäin arkielämän asioista, kärsii siitä sekä omistajan että koiran hyvinvointi.

Reaktiivinen koira ei ole paha koira. Se ei itsekään nauti tilanteista, joissa se joutuu reagoimaan, vaan kokee, ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa. Yleensä koiralla on näissä tilanteissa hyvinkin vaikeaa ja stressitaso on korkealla.

Koirat eivät jakaudu selkeästi reaktiivisiin ja ei-reaktiivisiin koiriin. Jokaisella on oma reaktiokynnyksensä, eli tilanne, joka saa sen reagoimaan. Joillain koirilla tämä kynnys on vain matalampi kuin toisilla, jolloin pienikin ärsyke riittää laukaisemaan rähinän. Osa koirista taas ei koskaan joudu tilanteeseen, joka aikaansaisi niissä reaktion, koska niiden reaktiokynnys on niin korkea. Suurin osa koirista kuitenkin asettuu jonnekin näiden ääripäiden välille.

Mistä reaktiivisuus johtuu?

Voin kertoa aluksi, mistä reaktiivisuus ei johdu. Se ei johdu sinusta. Eikä se johdu koirastasi. Eikä johtajuusongelmasta.

Joskus tällaisia asioita vain tapahtuu. Vaikka koiran kasvattaisi pennusta asti täydellisesti sosiaalistaen ja tehden kaikkensa, joskus käy vain huono tuuri. Elämä on ennalta-arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä. Syypäänä voi olla genetiikan ja ikävien sattumusten yhdistelmä. Joskus, vaikka kuinka pitäisi huolen ettei pentu saa ikäviä kokemusia, kaikelta ei kuitenkaan voi suojautua. Vaikka kuinka kouluttaisi ja opettaisi koiran tavoille parhaansa mukaan, kaikkeen ei voi varautua, ja aina ei onnistu. Kaikki tekevät virheitä, ja me kaikki toimimme aina koiramme parhaaksi, niin hyvin kuin vain sillä hetkellä pystymme. Älä siis missään nimessä syytä itseäsi, sillä reaktiivisuus ei yleensä ole kenenkään vika.

heinäkuu 17 198

Hyvin usein reaktiivisuus johtuu pelosta. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää, sillä koira usein näyttää kaikkea muuta kuin pelokkaalta. Tämä johtuu siitä, että koira on oppinut, että sen taktiikka toimii. Näyttämällä itsevarmalta ja pelottavalta se saa pelottavat asiat katoamaan.

Pelokas koira reagoi siksi, ettei se koe sillä olevan muita vaihtoehtoja. Se on ehkä alun perin näyttänyt pelokkaalta, käyttänyt ehkä rauhoittavia signaaleja tai mahdollisesti yrittänyt paeta, ilman menestystä. Hihnassa oleminen saattaa osaltaan pahentaa ongelmaa, sillä koira kokee entistä enemmän, ettei se pääse pakoon. Tällaiset koirat saattavat vapaana ollessaan olla vähemmän reaktiivisia, koska ne pystyvät halutessaan kiertämään vastaantulijat kaukaa. Hihnassa tätä mahdollisuutta ei ole, joten koira rupeaa puolustautumaan. (En kuitenkaan suosittele vapaanapitämistä ratkaisuna ongelmaan, vaan koiran tunnetila on muutettava alusta alkaen.)

Tapauksissa, joissa koetaan, että koira suojelee tai puolustaa omistajaa, syynä on usein nimenomaan epävarmuus tai epäluuloisuus vieraita ihmisiä tai koiria kohtaan. Koira saattaa vaikuttaa siltä, kuin se suojelisi omistajaa, mutta todennäköisemmin se suojelee ja puolustaa itseään, koska se kokee olonsa uhatuksi.

Toinen mahdollinen syy reaktiiviseen käytökseen on turhautuminen. Koira saattaa olla niin innoissaan koiran tai ihmisen näkemisestä, että haluaa sen luokse nyt ja heti. Jos koira on hihnassa, tämä on tietysti mahdotonta, jolloin koira turhautuu. Se saattaa alkaa vetää ja tempoilla hihnassa ja haukkua tai rähistä. Turhautuminen voi nostaa koiran kierroksia niin paljon, että se saattaa vaikuttaa hyvinkin aggressiiviselta. Sama koira saattaa kuitenkin olla täysin ystävällinen ja iloinen saadessaan rauhassa tervehtiä vastaantulijaa. Joissain tapauksissa koira kuitenkin stressaantuu niin paljon, että lopulta vastaantulijan luokse päästyään se reagoikin aggressiivisesti, sillä sen on purettava kertynyt stressi jollain tavoin.

Monissa tapaksissa kyseessä on turhautumisen ja pelon yhdistelmä. Koiran käytös on ehkä alkanut innokkudesta; se on halunnut päästä esimerkiksi leikkimään toisen koiran kanssa, mutta ei ole pystynyt. Joka kerta, kun koira on nähnyt toisen koiran, se on tuntenut kipua kaulassaan vetäessään sitä kohti. Lisäksi omistaja on saattanut olla koiralle vihainen tai rankaista sitä sen huonosta käytöksestä. Tämän seurauksena koira on yhdistänyt toisten koirien näkemisen kaulassa tuntuvaan kipuun, omistajan vihaisuuteen ja mahdolliseen rankaisuun. Koiran mielessä on syntynyt konflikti; se haluaisi mennä tervehtimään, mutta sitä myös ahdistaa koiran näkeminen.

Koiran näkökulmasta jatkuva reaktiivisuus on äärimmäisen stressaavaa. Koira saattaa kokea pelottavia tilanteita useita kertoja kävelyn aikana. Me ihmiset ymmärrämme, ettei mitään pelättävää oikeasti ole, mutta koira kokee sen pelkäämät asiat aidosti vaarallisina. Tämä on verrattavissa siihen, että itse eläisimme vaarallisella alueella, jossa saamme jatkuvasti pelätä ryöstetyksi tai murhatuksi tulemista. Jos taas reaktiivisuuden syynä on turhautuminen, ei tämäkään ole miellyttävä olotila koiralle. Kuvittele, miltä tuntuu, kun olet nälissäsi maksanut välipala-automaattiin sipsipussista, joka melkein putoaa alas, mutta jääkin roikkumaan paikoilleen. Yrität lyödä ja potkia automaattia, mutta mikään ei auta. Rahat jäävät automaattiin, samoin sipsit. Kuvittele, että samantyyppisiä tilanteita tapahtuu useita päivässä, ja kymmenen kertaa turhauttavampina.

Mitä reaktiivisuudelle voi tehdä?

Aivan ensimmäiseksi on hyvä viedä koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Kipu saattaa aiheuttaa koirassa yllättäviä käyttäytymisen muutoksia (lue täältä kirjoitukseni aiheesta). On turha ruveta kouluttamaan koiraa tai muuttamaan sen käyttäytymistä, jos taustalla onkin kipu tai terveysongelma.

Käyttäytymisneuvoja tai kouluttaja voi olla myös erittäin suuri apu. On tärkeä selvittää, mistä koiran käytös johtuu, ja jokaiseen tilanteeseen on omat ratkaisunsa, jotka kouluttaja osaa räätälöidä juuri omalle koirallesi sopiviksi.

Aivan ensimmäiseksi on selvitettävä syy sille, miksi koira kokee tarpeen reagoida haukkumalla tai murisemalla. Onko kyseessä pelko vai turhautuminen, tai jokin muu? On myös hyvä selvittää tarkasti, mitkä asiat aiheuttavat koirassa reaktion. Ovatko kaikki koirat pelottavia, vai pelkästään yllättävästi ilmestyvät koirat tai vain mustat koirat? Reagoiko koira silloinkin, jos toinen koira on 50 metrin päässä, vai ainoastaan lähietäisyydellä? Tietämällä nämä asiat pystyt paremmin ennakoimaan koiran käyttäytymistä ja opit, missä tilanteissa koira ei reagoi. Tämä on tärkeää, sillä käyttäytymisen muuttaminen on aloitettava helpoimmista mahdollisista tilanteista.

Voi olla myös hyödyllistä opetella lukemaan koiran eleitä ja käyttäytymistä. Tällöin voit  ennakoida, milloin koira saattaa reagoida. Jos huomaat jo pienetkin merkit siitä, että koiraa pelottaa, se alkaa ärsyyntyä tai turhautua tai sen stressitaso nousee, voit viedä sen pois tilanteesta tai kiinnittää sen huomion muualle. Voit lukea täältä kirjoitukseni koiran elekielestä.

Turvallisuus on pidettävä ehdottomasti mielessä. Jos on mahdollista, että koira saattaa satuttaa toista eläintä tai ihmistä, on entistä tärkeämpää pyytää ammattilainen apuun. On pidettävä huoli siitä, että koira pysyy hihnassa, ja koira on myös hyvä totuttaa käyttämään kuonokoppaa. Kuonokopan käyttäminen kävelyillä voi tuoda omistajalle mielenrauhan, vaikkei sille olisikaan varsinaista tarvetta.

On hyvä miettiä välineitä myös yleisesti. Usein valjaat ovat parempi vaihtoehto kuin kaulapanta. Kaulapannan kanssa koira kokee ikävän tunteen vetäessään esimerkiksi toista koiraa kohti, miksä saattaa vain pahentaa sen reaktioita. Valjaiden avulla koiraa voi myös kontrolloida tehokkaasti ja ilman kipua, jos käyttää valjaita, joissa on kiinnityskohta sekä edessä että takana. Tällöin kaksipäisen hihnan voi kiinnittää kumpaankin kohtaan, jolloin koiran voi lempeästi ohjata toiseen suuntaan tarvittaessa. Kaikki ulkoiluvälineet, jotka aiheuttavat koiralle kipua tai epämukavuutta, saattavat pahentaa koiran reaktiivisuutta. Tähän kuuluvat mm. kiristyvät vedonestovaljaat, kuristavat kaulapannat ja sitruunapannat. Kuonopanta saattaa joissain tapauksissa olla tarpeen koiran kontrolloimiseen, mutta tällöin on pidettävä huoli siitä, että hihnan toinen pää on kiinnitetty pantaan tai mielellään valjaisiin, jolloin painopisteen voi koiran vetäessä laittaa valjaisiin, ettei koira satuta itseään.

Aluksi tärkeää on stressaavien tilanteiden välttely. Oli syypäänä koiran reaktiivisuuteen sitten pelko tai turhautuminen, näihin tilanteisiin joutuminen nostaa koiran stressitasoa, jolloin se reagoi entistä todennäköisemmin. (Lue täältä kirjoitukseni stressin kertymisestä.) Lisäksi joka kerta, kun koira pääsee harjoittamaan tiettyä käyttäytymismallia, se vahvistuu. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää opettelun ajan välttää stressiä aiheuttavia tilanteita. Kannattaa kävellä reittejä, joissa on epätodennäköistä törmätä reaktion aiheuttaviin kohteisiin, tai kävellä hiljaisiin aikoihin. Etäisyyden ottaminen ohitettaviin auttaa myös huomattavasti koiraa pysymään rauhallisena, ja kaikkein vaikeimmissa tilanteissa voi kääntyä vaikka kokonaan toiseen suuntaan välttääkseen koiran reaktion.

Jos koiran reaktiivisuus johtuu pelosta, on koiran tunnetila muutettava positiiviseksi näissä tilanteissa. Voit lukea täältä kirjoitukseni pelkojen voittamisesta. Pelkäävälle koiralle saattaa toimia erittäin voimakkaana palkintona se, että se pääsee kauemmas pelottavasta asiasta. Siksi tekniikkana saattaa joskus toimia se, että koiran tai ihmisen nähdessään koira viedään kauemmas, ennen kuin se ehtii reagoida. Voi olla hyödyllistä opettaa koiralle temppuna vastakkaiseen suuntaan kääntyminen. Harjoittele koiran kanssa helpoissa tilanteissa suunnan vaihtamista, sano iloisesti esim. ”tänne päin!”, ja palkitse koiraa sen seuratessa. Tämä voi osoittautua äärimmäisen hyödylliseksi taidoksi  ”hätätapauksissa”, joissa koira pitää saada äkkiä pois tilanteesta.

Turhautumisesta johtuvassa reaktiivisuudessa erityisen tärkeää on opettaa koiralle vaihtoehtoinen toimintatapa, josta sitä palkitaan runsaasti. Esimerkiksi katsekontakti tai sivulla seuraaminen saattavat toimia hyvin. Toisin kuin pelokkailla koirilla, turhautuneilla koirilla palkintona toimii nimenomaan kohdetta lähemmä pääseminen. Harjoittelu on aloitettava mahdollisimman helpoista tilanteista, eli vaihtoehtoinen toimintatapa on opetettava mahdollisimman vahvaksi silloin, kun lähistöllä ei ole häiriöitä. Pikkuhiljaa voidaan alkaa harjoitella tilanteissa, joissa on enemmän ja enemmän häiriöitä. Koiralle voi myös opettaa turhautumisen sietoa ja itsehillintää muissa tilanteissa opettamalla, että se saa haluamansa vain, jos se malttaa odottaa hetken. Esimerkiksi koira saa makupalan vasta kun se lopettaa sen tavoittelemisen edes hetkeksi.

Monelle ongelmia tulee eteen siinä, että koira ei huoli nameja tilanteessa, jossa se näkee toisen koiran tai ihmisen. Tällöin on hyvä muistaa kaksi asiaa: ensinnäkin, herkkujen on oltava koiran kannalta äärimmäisen houkuttelevia, eikä pelkkä perusnami välttämättä riitä. Toiseksi, tilanteesta on tehtävä niin helppo koiralle, että se varmasti syö nameja. Jos normaalisti houkuttelevat namit eivät kelpaa, tilanne on koiralle liian stressaava. Tällöin on lisättävä etäisyyttä tai tehtävä tilanteesta muulla tavoin helpompi.

Vertaistuki on tärkeää

Reaktiivisen koiran kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Itseäni auttoi suunnattomasti tietää, että on muitakin samassa veneessä olevia ja jopa niitä, jotka ovat päässeet yli samoista ongelmista. Tähän tarkoitukseen olen luonut Reaktiiviset koirat-ryhmän, jossa voi keskustella oman koiran reaktiivisuudesta, kertoa kokemuksista, kysyä kysymyksiä, tarjota vinkkejä ja ennen kaikkea saada tukea muilta.

Reaktiiviset koirat facebook-ryhmä

Kaipaatko lisää apua?

Tässä artikkelissa on hyvin tiivistettynä vain pieni osa siitä tiedosta, josta voi olla apua koiran reaktiivisuuteen – aihe on aivan liian laaja käsiteltäväksi kunnolla yhdessä blogikirjoituksessa. Jos siis toivoisit lisää tietoa ja vinkkejä aiheeseen liittyen, olen myös luonut 10-viikkoisen verkkokurssin ohitustilanteiden helpottamiseksi. Ensimmäisen videon pääsee katsomaan ilmaiseksi. Käy tutustumassa kurssiin täältä: Onnistu ohituksissa -verkkokurssi

 

 

 

Oikea pentu oikeaan kotiin – onko se mahdollista?

yyyy
Kirjoitus ilmestyi alun perin Kasvattaja-lehdessä.

Jokainen pentu on yksilö, ja jokaisella tulevalla omistajalla on omat toiveensa, odotuksensa ja elämäntilanteensa. Miten siis sovittaa nämä kaksi yhteen? Kuinka pitää huoli siitä, että jokainen pentu menee juuri sille soveltuvaan kotiin?

Kasvattaja pääsee tarkkailemaan pentuja niiden syntymästä saakka, ja muodostaa jonkinlaisen käsityksen jokaisen luonteesta. Pentujen käytös muuttuu hyvinkin paljon niiden kehittyessä, ja siksi luonne-erojen arvioiminen on luotettavinta mahdollisimman myöhäisellä iällä. Pentuja kannattaa tarkkailla eri tilanteissa, eri päivinä ja vuorokaudenaikoina, yhdessä muiden pentujen kanssa ja erillään. Muistiinpanojen tekeminen voi auttaa muodostamaan objektiivisemman kuvan pentujen persoonallisuuksista.

Näihin ominaisuuksiin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota:

  • Aktiivisuus: Kuinka innokkaasti pentu tutkii uutta ympäristöä? Viettääkö se enemmän aikaa paikoillaan, vai vipeltääkö ja touhuaako se jatkuvasti? Energinen, utelias ja reipas pentu saattaa soveltua parhaiten aktiiviseen kotiin tai harrastuskoiraksi. Tavalliseksi kotikoiraksi se ei välttämättä sovi, sillä liika tekemättömyys voi johtaa turhautumiseen.
  • Arkuus: Miten pentu suhtautuu uusiin asioihin ja ihmisiin? Lievä arkuus ei ole välttämättä pysyvä ominaisuus, mutta tällaisen pennun kanssa on nähtävä hieman enemmän vaivaa pelkojen yli pääsemiseksi. Kokenut, ymmärtäväinen ja kärsivällinen koti on aralle pennulle paras vaihtoehto. Lapsiperheeseen tai ensimmäiseksi koiraksi taas soveltuu paremmin ihmisistä kiinnostunut ja rennon ystävällinen pentu.
  • Leluilla leikkiminen: Ihmisen kanssa leikkimisestä innostuvaa pentua voi olla helppo motivoida, jolloin se sopii erinomaisesti harrastuskoiraksi tai kouluttamisesta innostuneelle omistajalle.
  • Kultainen keskitie: Usein varmin valinta tavallista kotikoiraa tai ensimmäistä koiraa etsivälle on tasapainoinen pentu, jossa ei ilmene kummankaan ääripään käytöksiä. Itsevarmalla ja innokkaalla pennulla saattaa olla runsaasti ylimääräistä energiaa ja vahva tahto, kun taas hiljainen ja rauhallinen pentu saattaa olla peloissaan tai sulkeutunut. Ääripään pennut sopivat paremmin kokeneille omistajille, jotka ovat tietoisia mahdollisista ongelmista ja valmiita tekemään töitä niiden ehkäisemiseksi.

Kuinka hyvin pennun tulevaa luonnetta voi ennustaa?

Alle luovutusikäisen pennun luonne on vielä vahvassa muutosvaiheessa, eivätkä monet geneettisetkään luonteenpiirteet ole vielä ilmenneet pennun käyttäytymisessä. Tästä syystä useiden tutkimusten johtopäätös on ollut, että pennun käyttäytymisestä on äärimmäisen vaikea ennustaa aikuisen koiran lopullista luonnetta.

Pennun tulevasta luonteesta voi itse asiassa tehdä paljon luotettavampia ennustuksia vanhempien luonteen ja varhaisten kokemusten perusteella, ja luonteen kehittymisen suuntaan voi myös itse vaikuttaa.

Vanhempien geenit vaikuttavat pentueen ominaisuuksiin

Emän ja isän käyttäytymisestä voi saada jonkinlaisia viitteitä siitä, minkälaisia pennuista aikuisena kasvaa. Uuden omistajan on siis mietittävä, löytyykö juuri tästä pentueesta hänelle soveltuva pentu. Samoin myös rodun piirteiden on sovittava yhteen omistajan odotusten ja elämäntilanteen kanssa.

Varhaisiin kokemuksiin voi vaikuttaa

Ympäristö muovaa vahvasti pennun luonnetta ja käyttäytymistä jo ennen syntymää. Emän tiineysaikana kokema stressi voi vaikuttaa pysyvästi pentujen stressiherkkyyteen.

Erityisen suuri vaikutus uusilla kokemuksilla on sosiaalistumisen herkän kauden aikana, joka ajoittuu noin 2-14 viikon välille. Tällöin uusiin asioihin tottuminen on kaikkein helpointa. Pennun on siis tänä aikana kohdattava kaikki ne asiat, joiden kanssa se aikuisenakin tulee olemaan tekemisissä. Jos jotakin jää herkän kauden aikana kokematta, pentu saattaa suhtautua siihen aikuisena hyvinkin pelokkaasti.

Jos pentu tottuu mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin ihmisiin, lapsiin, koiriin, ympäristöihin, esineisiin, eläimiin, liikennevälineisiin, ääniin ja kaikenlaiseen käsittelyyn, siitä kasvaa paljon todennäköisemmin tasapainoinen ja itsevarma aikuinen koira.

Kaikkein vahvimmillaan herkkä kausi on noin 4-8 viikon iässä. Kasvattajalla on siis erinomainen mahdollisuus vaikuttaa pennun sosiaalistamiseen jo ennen luovutusikää. Sosiaalistaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin, ja sitä on hyvä jatkaa uudessa kodissa aina ensimmäiseen ikävuoteen asti.

Pentua voi rauhallisin mielin viedä tutustumaan ulkomaailmaan jo ennen ensimmäistä rokotusta. Eläinlääkäri Maritsa Palmusen mukaan emolta saadut vasta-aineet ja uudet tehokkaat rokotteet suojaavat pentua hyvin, varsinkin jos rokotusohjelma aloitetaan jo 8-9-viikkoisena. Pennun riski saada ulkoillessaan tarttuvia tauteja on Suomessa huomattavasti pienempi kuin riski käyttäytymisongelmien muodostumiseen, jos pentua pidetään eristyksissä otollisimpaan sosiaalistamisaikaan.

Uusiin asioihin tutustuminen on hyvä tehdä vähän kerrallaan ja rauhallisesti, ettei pentu pelästy. Sosiaalistumiskauden aikana pentu oppii erittäin tehokkaasti myös ikävistä kokemuksista ja muodostaa helposti pysyviä pelkotiloja. Kokemuksista olisi siis pyrittävä tekemään mahdollisimman positiivisia, eikä pentua saisi koskaan pakottaa kohtaamaan sen pelkäämiä asioita.

Oppiminen muokkaa käytöstä

Pentu oppii joka hetki, syntymästään saakka. Käytökset, jotka se huomaa kannattaviksi, yleistyvät. Jos pentua huomioidaan vain sen varastaessa esineitä, eikä koskaan sen istuskellessa rauhallisesti paikoillaan, ei ole vaikea arvata, kumpi käytös yleistyy. Halutut käyttäytymismallit vahvistuvat ja muuttuvat koko ajan pysyvämmiksi, kun palkitsemme niitä runsaskätisesti.

Pennun luonteen tuntemisesta on hyötyä

Vaikka pennun käyttäytyminen muuttuu jatkuvasti, on silti hyödyllistä tietää, millainen pennun luonne on juuri sillä hetkellä. Näin uusi omistaja voi tarjota pennulle juuri sille soveltuvaa opastusta ja ohjausta. Esimerkiksi aran pennun kanssa uusiin asioihin totuttelu on tehtävä pikkuhiljaa ja kärsivällisesti, kun taas reippaalle pennulle tärkeämpää on rauhoittumisen ja itsehillinnän opettelu.

On mahdotonta tietää varmasti, millainen aikuinen koira pennusta kasvaa. Jos kuitenkin tuleva pennunomistaja valitsee kasvattajan avustuksella juuri itselleen sopivan rodun ja pentueen, ja molemmat huolehtivat pennun perusteellisesta sosiaalistamisesta ja tapakasvatuksesta, on luotu jo erinomaiset edellytykset sille, että pennusta kasvaa juuri tälle omistajalle sopiva koira.

  • Tilaa viikoittainen vinkki

    Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja kouluttaminen? Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Mitä koirasi haluaisi sinun tietävän

123456

Tämä on sinulle, joka rakastat koiraasi ja välität sen hyvinvoinnista. Sinulle, joka pidät koirastasi niin hyvää huolta.

Haluan kertoa sinulle joitakin asioita.

Paljastan, mitä jokainen meistä koirista kertoisi omistajalleen, jos vain osaisimme puhua.

Voisin tietysti valittaa vaikka mistä ja huomauttaa virheistä, joita olet tehnyt. Mutta ihmiset tekevät sitä jo aivan tarpeeksi toisilleen.

Sen sijaan aion keskittyä positiiviseen. Se unohtuu valitettavan usein ihmisiltä. Meille koirille kerrotaan jatkuvasti, kuinka hienoja tyttöjä tai poikia olemme, mutta kuinka usein sinulle on sanottu, että olet hyvä koiranomistaja?

Jos osaisin puhua, kertoisin sen sinulle useita kertoja päivässä.

Kertoisin, kuinka paljon rakastan sinua, ja mistä kaikesta olen kiitollinen.

Kiitos, että huolehdit minusta, pidät minut turvassa ja rakastat minua sellaisena kuin olen. Pidät minut terveenä ja teet kaikkesi tehdäksesi minut onnelliseksi. Kiitos, että huolehdit siitä, että saan tarpeeksi ruokaa ja syön terveellisesti. Arvostan sitä, että valvot yöllä murehtien, kun minulla on huono olo, ja viet minut eläinlääkäriin tarvittaessa, vaikka en kauheasti pidäkään siitä.

Olen kiitollinen, että näet vaivaa minun kouluttamiseeni ja opetat minulle, miten toimia. Ja että olet aina valmis oppimaan lisää, jotta ymmärtäisit minua paremmin.

Kiitos, kun viet minua pitkille kävelyille, oli ulkona sitten kaunis sää tai kylmää ja ankeaa. Että viihdytät minua ja keksit minulle mukavaa tekemistä. Kiitos kaikesta ajasta, jonka vietät kanssani, ja kaikista hauskoista ja mahtavista kokemuksista. Olen kiitollinen jokaisesta leikkihetkestä, silityksestä ja seikkailusta.

Kiitos, että pidät puoliani. Että olet niin kärsivällinen kanssani, jopa silloin, kun minulla on huono päivä. Kiitos, ettet ole luovuttanut minun suhteeni.

Kiitos, että tarjosit minulle hyvän kodin.

Älä syytä itseäsi, vaikka et olisikaan ”täydellinen” koiranomistaja. Vaikka välillä jäisi kävely väliin, vaikka et voisi tarjota minulle yhtä paljon aikaa kuin haluaisit, vaikka sinulla ei olisi varaa hienoihin ja kalliisiin koiranruokiin, tiedän kyllä, kuinka kovasti yrität ja kuinka paljon välität minusta. Kukaan ei ole täydellinen, ja kaikilla on huonoja päiviä tai kausia. Sitä paitsi, jokaiselta löytyy aina parantamisen varaa, oli sitten kuinka mahtava koiranomistaja. Olen joka tapauksessa onnellinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää kanssasi.

Te ihmiset vaadittte toisiltanne aivan hirveästi. Pitäisi olla jonkinlainen superihminen, joka pystyy kaikkeen, tekee kaiken oikein ja tietää kaiken. Kukaan ei pysty sellaiseen. Älä ole liian ankara itsellesi; tiedän oikein hyvin, että yrität koko ajan parhaasi. Annat aina minulle anteeksi omat virheeni ja heikkouteni; minä teen samoin. Voimme oppia ja kasvaa yhdessä.

Älä tunne huonoa omaatuntoa tai häpeää siitä, ettet olisi kouluttanut minua tarpeeksi hyvin tai että olen huonosti käyttäytyvä tai tottelematon. Olen pahoillani, jos käyttäytymiseni saa sinut nolostumaan, mutta siihen ei ole tarvetta. Olemme molemmat mahtavia juuri sellaisina kuin olemme, edistymme ja opimme jatkuvasti, ja teemme koko ajan parhaamme. Muut eivät vain tiedä sitä.

Älä siis välitä muiden mielipiteistä, äläkä vertaa itseäsi muihin. Äläkä missään nimessä vertaa minua muihin koiriin. Me olemme kaikki erilaisia ja meillä on omat hyvät ja huonot puolemme. Sekä koirilla että ihmisillä. Keskity vertailemisen sijaan meidän molempien hyviin puoliin ja siihen, kuinka hauskaa meillä on yhdessä. Keskity muiden mielipiteiden sijaan siihen, miten minä näen sinut.

Olet parempi koiranomistaja kuin luulet. Usko minua. Keskity huomaamaan kaikki ne tavat, joilla olet mahtava ja erinomainen. Palauta mieleesi kaikki ne tilanteet, joissa olit ylpeä itsestäsi tai minusta. Muistatko kaikki ne hetket, kun olit yksinkertaisesti loistava koiranomistaja?

Minä muistan.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Hyvät asiat vievät aikaa – koirankoulutuksessa ei ole oikoteitä

heinäkuu 17 459

Nykymaailmassa kaikki halutaan nopeasti, heti ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Elämä on useimmille meistä kiireistä ja hektistä, joten yritämme luonnollisesti säästää aikaa aina kun mahdollista.

Sama pätee koirien suhteen. Jos koira käyttäytyy tavalla josta omistaja ei pidä, halutaan käyttäytymisestä päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti. Koulutusmenetelmät, jotka lupaavat nopeita tuloksia vähällä vaivalla ovat ymmärrettävästi suosittuja. Kukapa haluaisi käyttää runsaasti aikaa johonkin, jos helpommallakin pääsee? Ratkotaanhan tv:n koulutusohjelmissakin hankalimmatkin ongelmat muutamassa päivässä.

Ongelma on se, että tv:ssä ei yleensä näytetä käytettyjen koulutusmenetelmien pitkäaikaisia vaikutuksia. Ohjelmat ovat tosi-tv:tä, jossa katsojille näytetään se, mitä he haluavat nähdä. Kaiken täytyy siis tapahtua mahdollisimman nopeasti ja näyttävästi. Pitkistä kuvausjaksoista on valikoitu ne lyhyet pätkät, jotka saavat prosessin näyttämään mahdollisimman tehokkaalta ja vaikuttavalta. Ohjelmissa ei aina näytetä, mitä kaikkea taustalla on tehty ja mitä ohjelman loppumisen jälkeen tapahtuu. Monesti esimerkiksi rankaisuja käyttämällä saadaan käyttäytyminen loppumaan hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä ongelma saattaa vain pahentua.

Nopeat ratkaisut perustuvat yleensä rankaisemiseen

Ikävä kyllä menetelmät, jotka saavat koirassa aikaan nopean käyttäytymisen muutoksen, toimivat yleensä siksi, että koira kokee ne pelottavina, epämiellyttävinä tai ikävinä. Rankaisemalla koiran saa nopeasti lopettamaan ei-toivotun käytöksen, mutta ikävät sivuaikutukset ja riskit ovat suuria.

Rankaisemalla saavutetut tulokset eivät välttämättä ole kovin pysyviä. Jos ongelmakäyttäytymisen syyhyn ei puututa, käytös saattaa putkahtaa taas esiin myöhemmässä vaiheessa entistä pahempana, tai tilalle saattaa nousta uusi ongelma. Esimerkiksi jos pelokasta koiraa rankaisee aggressiivisesta käytöksestä pelkoon puuttumatta, pelko jää yhä taustalle. Tällöin koira sulkeutuu rankaisun pelossa, mutta saattaa silti purra yllättäen, jos se kokee tilanteen tarpeeksi uhkaavaksi.

Jos rankaiseminen menee pieleen, seuraukset voivat olla hyvinkin ikäviä ja pitkäaikaisia. Koira saattaa muodostaa ikävän mielleyhtymän kohteeseen, johon ei ollut tarkoitus. Jos rankaisu on liian vahva, koira saattaa pelästyä voimakkaasti ja muodostaa pysyviä pelkotiloja. Liian heikko rankaisu taas ei toimi, ja tehon lisääminen johtaa siihen, että koira tarvitsee jatkuvasti vahvempaa ja vahvempaa rankaisua.

Sen lisäksi, että rankaiseminen on riskialtista, on myös eettisiä syitä valita toisenlainen keino. Jos on olemassa lempeämpi ja hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto, ei ole juurikaan perusteluja käyttää rankaisuja kouluttamiseen. Itse haluan mieluummin, että koirallani on positiivinen ja luottavainen suhde minuun sen sijaan, että se käyttäytyisi hyvin vain ikävien seurausten pelossa.

Hitaasti ja varmasti

Koiran käyttäytymisen muuttamiseen on olemassa kaksi vaihtoehtoa: nopea ja helppo, mutta riskaabeli keino, jolla on paljon ikäviä sivuvaikutuksia, tai hitaampi mutta pitkäkestoisempi keino, joka parantaa ja ylläpitää koiran hyvinvointia ja koiran ja omistajan välistä suhdetta.

Et todennäköisesti menisi psykologille ja olettaisi, että hän korjaisi kaikki ongelmasi yhden käynnin aikana. Miksi siis oletamme, että koiran ongelmat saadaan helposti ratkottua muutamassa päivässä? Koiran ongelmakäyttäytyminen perustuu usein oppimiseen (tai sen puutteeseen) ja voimakkaisiin tunteisiin ja haluihin. On melko paljon vaadittu, että saisimme näin syvällä olevat tuntemukset muutettua hetkessä, tai opetettua koiralle uuden, vahvan käyttäytymismallin parissa päivässä. Kuinka hyvin toimisi, jos joku käskisi sinua lopettamaan nyt heti suklaan syömisen kokonaan? Tai olettaisi, että oppisit päivässä uuden kielen? Olisiko realistista päästä yli voimakkaasta hämähäkkipelosta parissa päivässä? Tai jos sinulla on ongelmia lyhyen pinnan kanssa, voisitko olla suuttumatta kenellekää tästä hetkestä lähtien?

Usein käyttäytymisen muuttamiseen menee useita viikkoja tai kuukausia, riippuen ongelman vakavuudesta ja myös siitä, kuinka paljon sen eteen on mahdollista tehdä töitä. Kun ongelmia muuttaa pidemmällä aikavälillä, ovat tulokset yleensä pysyviä ja äärimmäisen palkitsevia. Koirasta tulee onnellisempi, hyvinvoivampi, tasapainoisempi, sen suhde omistajaan paranee, ja sen negatiiviset tunteet muuttuvat positiivisemmiksi.

Ikävä kyllä ei ole olemassa nopeaa koulutuskeinoa, joka toimisi ja olisi koiraystävällinen. Ainoat nopeat ja positiiviset ratkaisut perustuvat ympäristön muokkaamiseen siten, että koira ei voi enää epäonnistua. Esimerkiksi jos koira tonkii roskiksia, roskisten piilottaminen kaappiin tai toiseen huoneeseen ratkaisee ongelman hetkessä. Jos koira jahtaa autoja, sitä voi ulkoiluttaa alueilla, joissa ei autoja näy. Tällaiset ratkaisut eivät opeta koiralle mitään, mutta ne ovat usein tarpeellisia alkuvaiheessa, kun koira oppii uusia käyttäytymismalleja tai muodostaa uusia mielleyhtymiä. Joskus harvoin tällainen keino riittää sellaisenaankin, jos ongelmakäytöksen laukaisevaa tekijää on helppo välttää.

Koiraan on käytettävä aikaa ja vaivaa

Koiran omistaminen on jo itsessään aikaavievää. Se ei onnistu helposti tai vähällä vaivalla. Koiraa on ulkoilutettava, sille on tarjottava tekemistä, sen kanssa on vietettävä aikaa ja sen terveydestä on huolehdittava. Jos joku lupaisi sinulle, että saisit tietyn laitteen avulla koirasi kaikki tarpeet täytettyä viidessä minuutissa päivässä, pitäisit tätä hulluna. Joihinkin asioihin vain kuluu aikaa, eikä siitä voi tinkiä. Lisäksi koiran omistamisen koko idea on se, että sen kanssa voi viettää aikaa.

Moni käyttää useita tunteja koiran kanssa kävelemiseen ja puuhailemiseen päivittäin. Silti joillekin on mahdoton ajatus, että käyttäisi esimerkiksi 15 minuuttia päivässä ongelmakäytöksen ratkomiseen. Koira ei varmasti siitä kärsisi, jos vaikkapa muutaman minuutin kävelylle varatusta ajasta käyttäisi kouluttamiseen.

Koiraan kuluu aikaa. Niin myös koiran kouluttamiseen. Ei ole olemassa pikaratkaisuja, vaan käyttäytymisen muuttamiseen menee aina aikaa. Jos jokin koulutustapa tai -väline kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä.

Lisää luettavaa:

KivaTeam: Rankaiseminen

There are no quick fixes when it comes to training your dog

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja koulutus?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Mitä on klassinen ehdollistaminen ja miksi se on tärkeää?

DCIM100GOPRO

Jokainen, joka on vähänkään perehtynyt koirankoulutuksen terminologiaan, on jossain vaiheessa oppinut eron klassisen ja operantin ehdollistamisen välillä.

Klassinen ehdollistuminen on oppimista, jossa kaksi asiaa yhdistyvät koiran mielessä toisiinsa. Aikaisemmin koiralle merkityksetön asia muuttuukin merkitykselliseksi, koska se ennustaa jotakin. Esimerkiksi jääkaapin oven avaamisen ääni saa koiran kuolaamaan, koska se tarkoittaa ruoan saapumista. Hihnan esille ottaminen saa koiran innostumaan, koska se tarkoittaa kävelylle menemistä. Kynsisaksien ilmestyminen johtaa pelkoon ja tärinään, koska ne ovat yhdistyneet koiran mielessä ikäviin asioihin, eli kynsien leikkaamiseen.

Operantti ehdollistuminen taas tarkoittaa sitä, että koira oppii muuttamaan käyttäytymistään. Klassisessa ehdollistumisessa koiran ei tarvitse aktiivisesti tehdä mitään, kun taas operantissa ehdollistumisessa koira oppii joko lisäämään tai vähentämään tiettyä käytöstä. Jos käyttäytymisestä seuraa jotakin ikävää (rankaisu), se vähenee. Jos käytöksestä seuraa jotakin mukavaa (palkinto), se lisääntyy. Lähes kaikki kouluttaminen perustuu operanttiin ehdollistumiseen. Koira oppii istumaan, makaamaan, tulemaan luokse ja antamaan tassua, koska se on sille kannattavaa.

Klassinen ehdollistaminen on jäänyt operantin ehdollistamisen varjoon

Usein klassinen ehdollistaminen opitaan mielenkiintoisena terminä, jonka jälkeen se unohtuu jonnekin kaapin perälle, koska sille ei löydy juurikaan käytännön sovelluksia. Operantti ehdollistaminenhan opettaa koiralle, miten toimia, klassinen ehdollistaminen ei.

Kokeneetkin koirankouluttajat keskittyvät usein vain ja ainoastaan kouluttamaan operantisti. Koiraa palkitaan siitä, mitä sen halutaan tekevän. Ilmaiseksi ei anneta palkkaa, ja ainoastaan aktiivisesta tekemisestä saa jotakin.

Tämä on harmi, sillä klassinen ehdollistaminen voi olla erittäin tehokas keino vaikuttaa koiran tunnereaktioihin, mielleyhtymiin ja käsityksiin asioista. Tämän seurauksena yleensä myös käyttäytyminen muuttuu.

Jos keskitytään ainoastaan muokkaamaan käyttäytymistä, koiran käsitys tilanteesta ei välttämättä muutu. Jos käytöksen syynä on negatiivinen tunnetila, koiran voi kyllä opettaa suorittamaan uudenlaisen käyttäytymismallin, mutta ikävä tunne saattaa silti jäädä taustalle. Koiran voi esimerkiksi opettaa seisomaan paikoillaan suihkussa, mutta se saattaa yhä kokea tilanteen pelottavana. Jos taas koira oppii suihkun olevan mukava asia, se alkaa haluta mennä suihkuun ja seistä paikoillaan suihkutuksen ajan, ilman että tätä käytöstä tarvitsi edes opettaa sille.

Vastaehdollistaminen muuttaa tunteita

Kun koiran suhtautuminen tiettyä asiaa kohtaan muutetaan, tätä kutsutaan vastaehdollistamiseksi. Entinen negatiivinen tunnereaktio korvataan uudella, positiivisella reaktiolla.

Yksinkertaisimmillaan koira näkee tai kuulee kohteen, jonka se kokee ikävänä, ja saa välittömästi sen jälkeen jotakin mukavaa, esimerkiksi herkun. Useiden toistojen jälkeen kohteen näkeminen tai kuuleminen saa koiran ajattelemaan herkkua, jolloin se on muuttunut mukavaksi asiaksi.

Apuna on usein käytettävä myös järjestelmällistä siedättämistä. Pelottavan asian näkeminen voi aiheuttaa koirassa sen verran vahvan reaktion, että makkaran tunkeminen koiran suuhun ei auta asiaa millään lailla.

Et todennäköisesti pääsisi eroon esimerkiksi hämähäkkipelosta pitelemällä valtavaa tarantellaa pääsi päällä, vaikka sinulle kuinka tarjottaisiin lempikarkkejasi. Jos sen sijaan kaikkein perimmäisimmässä nurkassa vahvan lasiterraarion sisällä olisi pienenpieni hämähäkki, ja saisit syödä karkkejasi rauhassa huoneen toisessa päässä, alkaisit ehkä pikkuhiljaa pitää hämähäkkejä ihan ok:na asiana. Vähän kerrallaan edeten saattaisit ehkä jonain päivänä päästä niinkin pitkälle, että voisit jopa pitää isompaa hämähäkkiä kädessäsi. Jotta vastaehdollistaminen toimisi, täytyy ikävästä asiasta kuitenkin tehdä aluksi mahdollisimman ”ei-ikävä”.

Wales 327

Usein ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää , ettei koiran tarvitse tehdä yhtään mitään ansaitakseen palkinnon. Pelkkä pelottavan asian ilmestyminen johtaa hyviin asioihin. Kun tämän ymmärtää, on prosessi itse asiassa paljon yksinkertaisempi kuin uuden käyttäytymisen opettaminen.

Vastaehdollistaminen on tehokas ratkaisu moneen ongelmaan. Remmirähinä (jos se johtuu pelosta), eläinlääkäripelko, kynsienleikkuuseen tai käsittelyyn tottuminen, ääniarkuus, aggressiivisuus (mikä hyvin usein johtuu nimenomaan pelosta); mikä tahansa, mikä johtuu negatiivisesta tunnetilasta.

Voit lukea täältä kirjoitukseni, jossa selitän yksityiskohtaisemmin, miten koiraa voi auttaa pääsemään yli peloistaan.

Naksutin ennustaa palkinnon saapumisen

Hyvä esimerkki klassisesta ehdollistamisesta on naksuttimen käyttö. Useiden toistojen seurauksena koira oppii, että naksuttimen ääni ennustaa namin saapumisen, jolloin sitä voi käyttää merkitsemään koiralle täsmällisen hetken, jolloin se toimii oikein. Samalla tavoin toimii myös mikä tahansa ääni tai sana, jota käytetään aina ennen palkinnon saamista. Lue täältä ohjeet naksuttimen käyttämiseen.

Luoksetulon voi opettaa klassisesti ehdollistamalla

Yleensä luoksetuloa opetettaessa keskitytään siihen, että koiran on tultava luokse, jotta sitä voi palkita. Luoksetulon voi kuitenkin opettaa toisellakin tavalla, joka saattaa olla jopa tehokkaampi ja helpompi. Luoksetulokutsu yksinkertaisesti yhdistetään koiran mielessä johonkin todella mahtavaan. Niin simppeliä. Kun omistaja huutaa kutsun, koira ei ajattele, että nyt sen täytyy tulla luokse, vaan se yksinkertaisesti ajattelee, että nyt saan jotain todella mahtavaa. Tällöin se automaattisesti juoksee täysillä omistajan luo. Jotta koira oppisi tämän, on kutsusta seurattava joka kerta jotakin hyvää, tuli koira luokse tai ei. Tämä tarkoittaa sitä, että aluksi kutsusana yhdistetään positiivisiin asioihin kerta toisensa jälkeen.

Voit lukea täältä lisää vinkkejä luoksetulon opettamiseen.

Automaattinen katsekontakti

Voit opettaa koiran katsomaan sinua käskystä silmiin. Tai voit toimia yksinkertaisemmin ja opettaa koiralle, että tiettyjen kohteiden näkeminen tarkoittaa namin saapumista.

Kun kävelyllä tulee ihminen tai koira vastaan, Jessie tulee vierelleni kävelemään ja tarjoaa katsekontaktia. En missään vaiheessa ole opettanut sitä toimimaan näin. Jessie on yksinkertaisesti oppinut, että aina kun näkyviin tulee ihminen tai toinen koira, se saa herkkuja. Katsekontakti ja sivulla seuraaminen ilmestyivät itsestään tämän seurauksena.

Keskity mielleyhtymiin käyttäytymisen sijaan

Kaikki tapahtumat koiran elämässä opettavat koiralle jotakin. Klassinen ehdollistuminen on läsnä joka hetkessä.

Yksi syy, miksi palkitsemalla kouluttaminen on niin kannattavaa on se, että koira ei opi pelkästään käyttäytymisensä seurauksia – se oppii myös yhdistämään kaiken koulutustilanteessa positiivisiin asioihin. Omistaja, ympäristö ja koko tilanne muuttuvat koiran silmissä entistä mahtavammiksi asioiksi. Rankaisuja käyttäessä taas koira oppii yhdistämään ikävät asiat kaikkeen tilanteessa läsnäolevaan – omistajaan, ympäristöön, muihin ihmisiin ja koiriin.

Joskus on virkistävää ajatella asioista uudella tavalla. Sen sijaan, että miettisit, miten haluaisit koiran käyttäytyvän, mieti mitä mielleyhtymiä haluaisit koiran muodostavan. Mitä haluaisit sen ajattelevan asioista?

Lisää luettavaa:

Klassinen ehdollistuminen

Vastaehdollistaminen ja siedättäminen

Are you really performing classical counterconditioning? – erittäin hyvin selitetty miten voi helposti kuvitella vastaehdollistavansa, vaikka todellisuudessa vaatii koiralta tiettyä käyttäytymistä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja koulutus?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

10 vaihtoehtoa ”ei”-sanalle

DCIM131GOPRO

Vuosi sitten olin Alankomaissa lomalla, kun pysähdyimme kavereideni kanssa kahvilaan syömään. Maksettuamme löysimme istumapaikat ja aloimme syödä. Yhtäkkiä kuului kovaääninen ”NO! No, no, no, no, no!!”, kun kahvilan omistaja ryntäsi paikalle huutaen kaverilleni englanniksi.

Olimme kaikki ymmällämme. Mitä kaverini oli tehnyt väärin? Olimmeko istumassa jonkinlaisella kielletyllä alueella? Eikö kaverini olisi saanut istua sohvan käsinojalla? Vai johtuiko huuto siitä, että hän silitti omistajan koiraa? Lopulta kielimuurista yli päästyämme selvisi, ettei kaverini tietenkään olisi saanut juoda omasta vesipullostaan kahvilassa.

Entä jos yhteistä kieltä ei olisikaan löytynyt? Olisiko kaverini koskaan ymmärtänyt, miksi hänelle huudettiin?

Kuinka usein koira ymmärtää, miksi sitä kielletään?

Mitä vikaa on ”ei”-sanassa?

Kieltäminen ei tietenkään ole kamalin asia, mitä koiralle voi tehdä. Se on ihmiselle hyvin automaattinen reaktio, ja kieltäminen on myös itsessään palkitsevaa: sillä saa purettua oman turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteen, ja kokee, että on tehnyt jotain asialle.

”Ei”-sanasta ei sinänsä ole mitään haittaa, varsinkin jos koira aidosti ymmärtää sanan merkityksen. Jos kieltosanan opettaa koiralle esimerkiksi tällä tavalla, tarkoittaa sana koiralle samaa, kuin ”jätä”-käsky.

Ongelma on vain se, että suurin osa ihmisistä ei erikseen opeta koiralle kieltosanan merkitystä, vaan olettaa koiran ymmärtävän sen luonnostaan.

Miten koira kokee kieltämisen?

Jos koira ei ymmärrä ”ei”-sanan merkitystä, se kokee sen yleensä yhdellä neljästä eri tavasta.

1. Kielto saattaa yksinkertaisesti kiinnittää koiran huomion ja saa sen siten lopettamaan, mitä se oli tekemässä. Tällä tavalla toimii itse asiassa mikä tahansa ääni tai sana, joka on jollain tapaa yllättävä. Tämä saa koiran hetkellisesti lopettamaan tekemisensä, mutta se ei opi kokemuksesta mitään.

2. Toinen vaihtoehto on, että kieltosana ei merkitse koiralle yhtään mitään. Omistaja hokee ”ei”:tä uudestaan ja uudestaan, eikä koira ole kuulevinaankaan. Koira saattaa satunnaisesti tosiaan lopettaa tekemisensä kiellosta riippumatta, jolloin omistajan mielessä vahvistuu, että kieltäminen tosiaan toimii.

3. Jos kieltosana lausutaan vihaisella, tiukalla tai ärsyyntyneellä äänensävyllä, herkempi koira saattaa kokea sen rankaisevana. Jos koiran käyttäytyminen vähenee pelkän ”ei”-sanan avulla, tällöin sana toimii rankaisun tavoin. Kun koira reagoi kieltoon madaltamalla vartaloaan, säpsähtämällä, vetämällä korvat luimuun, laittamalla hännän koipien väliin, kääntämällä päätään tai nuolemalla huuliaan, se ei tarkoita, että se alistuu tai ymmärtää tehneensä jotain väärin. Se on yksinkertaisesti peloissaan, ja yrittää lepytellä omistajaa, joka on sille jostain sille käsittämättömästä syystä vihainen.

4. ”Ei”-sana on saattanyt yhdistyä koiran mielessä ikäviin asioihin. Usein koira ei koe pelkkää kieltosanaa rankaisevana, vaan omistajan on tehostettava viestiä muilla keinoin. Jos koira ei heti reagoi, kielto saatetaan sanoa kovempaa ja vihaisemmin, jopa huutaen. Taputetaan ehkä käsiä kovaäänisesti, pidetään koiralle ”puhuttelu”, nykäistään hihnasta, selätetään tai työnnetään koira pois. Tällöin pelkkä ”ei”:n kuuleminen alkaa toimia rankaisun tavoin, koska se ennustaa ikäviä seurauksia.

Kun ”ei” toimii rankaisuna

Jos kieltäminen toimii rankaisun tavoin, koiran käytös kyllä vähenee, mutta millä hinnalla?

Rankaisujen käyttämiseen liittyy paljon ikäviä sivuvaikutuksia, ja riskit ovat suurempia, jos rankaiseminen menee pieleen. Useiden tutkimusten mukaan rankaiseminen lisää stressin, pelon, aggressiivisuuden ja käyttäytymisongelmien todennäköisyyttä. Koira saattaa muodostaa negatiivisia mielleyhtymiä kohteisiin, joihin ei ollut tarkoitus. Käyttäytymisen sammuttamisesta kieltämällä voi olla myös enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ongelman todellinen syy jää hoitamatta.

Jatkuva kieltäminen ja rankaiseminen tekee omistajan ja koiran suhteesta melkoisen negatiivisen ja saattaa vaikuttaa myös koiran hyvinvointiin. Kuvittele, millaista olisi asua henkilön kanssa, joka jatkuvasti kritisoi, kieltää ja valittaa?

Jos rankaisu ei ole tarpeeksi voimakas, koira saattaa kokea sen negatiivisena ja ikävänä, mutta ei tarpeeksi ikävänä, että käyttäytyminen vähenisi seuraavalla kerralla. Sillä saa siis koiran lopettamaan käytöksen hetkellisesti, mutta ”ei”:tä saa hokea jatkuvasti tulevaisuudessakin.

Koiran on hyvin vaikea ymmärtää käsite ”ei minkään tekeminen”. Kieltäminen kertoo koiralle, että se ei saisi tehdä jotakin, mutta ei opasta, mitä sen pitäisi tehdä.

On paljon tehokkaampaa muokata koiran käyttäytymistä pitkällä aikavälillä positiivisen vahvistamisen kautta kuin odottaa, että koira tekee jotain väärin, jotta sitä voi kieltää. On olemassa niin paljon muita vaihtoehtoja, että ”ei”-sana on itse asiassa melko turha.

Mitä sitten voi tehdä, jos koira tekee pahojaan?

  1. Kerro koiralle, mitä haluaisit sen mieluummin tekevän. Opeta sille muutama hyödyllinen käskysana niin hyvin, että ne toimivat vaikeissakin tilanteissa. ”Istu”, ”omaan petiin”, ”katso minua”, ”tule” ja ”seuraa” ovat käteviä käskyjä, jotka saavat koiran lopettamaan sen, mitä se oli tekemässä. Muista tietenkin palkita koiraa, kun se tottelee.
  2. Jos koira useiden harjoitusten myötä tietää, miten sen tulisi toimia kyseisessä tilanteessa, voit odottaa, että se tarjoaa itse oikeaa käytöstä. Jos näin ei kuitenkaan käy, se todennäköisesti tarvitsee hieman apua.
  3. Harhauta koiraa kiinnittämällä sen huomio johonkin muuhun. Aloita riehakas leikki, ota esiin koiran lempilelu, ripottele maahan ruokaa tai houkuttele se pois namin avulla. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto hätätapauksissa, sillä koira ei tällöin pääse harjoittelemaan ikävää käyttäytymistä. Mitä useammin käytös ilmenee, sitä vahvempi siitä tulee, joten se on hyvä keskeyttää ja ehkäistä heti alkuun.
  4. Jos koira on liian kiihtynyt kuunnellakseen, paras mitä voit tehdä on viedä sen pois stressaavasta tilanteesta tai odottaa, että se menee ohi.
  5. Joissain tilanteissa käyttäytymisen huomioimatta jättäminen saattaa toimia, jos sen tavoitteena on tosiaan omistajan huomion saaminen ja ongelma on vasta aluillaan. Pitkään harjoitettua käytöstä on kuitenkin hyvin vaikea kitkeä pois tällä tavalla, jolloin koiralle on opetettava uusi tapa toimia.
  6. Tarjoa koiralle sallittua tekemistä, joka täyttää koiran senhetkisen tarpeen. Jos se järsii kenkää, anna sille puruluu tai lelu järsittäväksi, ja ota kenkä vaivihkaa pois.
  7. Järjestele asiat niin, että koiran on mahdotonta toteuttaa ei-toivottua käytöstä tästä lähtien. Piilota roskis, jos et halua koiran tonkivan sitä. Jos se rähisee muille koirille, välttele koirien näkemistä, kunnes koira on oppinut toisenlaisen asenteen muita koiria kohtaan. Näin se ei pääse harjoittamaan käytöstä.
  8. Ennakoi tilanteita. Ota selvää, missä tilanteissa käytös ilmenee ja ennaltaehkäise sen syntymistä. Tarjoa koiralle muuta tekemistä jo ennen kuin se aloittaa ei-toivotun käyttäytymisen. Jos sillä on tapana hyppiä vieraita vasten, pyydä sitä odottamaan omassa pedissään jo ennen kuin vieraat edes avaavat oven. Jos koiran kerjääminen häiritsee, anna sille aktivointilelu ihmisten ruokailun ajaksi.
  9. Tämä kohta on kaikista tärkein. Mieti, mistä käyttäytyminen voisi johtua, ja muuta taustalla oleva tunnetila tai opeta koiralle uusi tapa toimia positiivisesti vahvistamalla. Tähän menee enemmän aikaa kuin rankaisemiseen, mutta sen vaikutukset ovat pitkäkestoiset. Kirjoituksessani Miksi koira käyttäytyy huonosti? on muutamia ehdotuksia sille, mikä saattaa olla koiran käyttäytymisen taustalla.
  10. Pyyydä apua. Ota yhteyttä käyttäytymisterapeuttiin tai kouluttajaan, jos koiran käytökseen ei tule muutosta ja sillä on negatiivinen vaikutus koiran tai itsesi elämänlaadulle. Pieniinkin ongelmiin kannattaa rohkeasti pyytää apua.

Tehokkainta käyttäytymisen muuttamisessa on yhdistellä useita eri keinoja, esimerkiksi pitämällä huolen siitä, ettei koira pääse toteuttamaan käytöstä, viemällä sen huomio muualle hätätapauksissa ja muuttamalla käyttäytymisen taustalla olevat syyt kouluttamisen avulla.

Oleellista ei ole niinkään se, mitä tehdä, kun koira tekee jotain väärin, vaan se, mitä tehdään muina aikoina, jotta koira ei joutuisi tilanteeseen, jossa se toimii väärin.

Mitä mieltä itse olet? Käytätkö ”ei”-sanaa koirasi kanssa?

Lisää luettavaa:

Saako eläimelle sanoa ei?

Why you shouldn’t say no to your dog

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen ja koulutus?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Onko väsynyt koira onnellinen koira?

wales adventure 547Koiran voi väsyttää kävelemällä tuntikausia, menemällä pitkälle juoksulenkille tai heittelemällä palloa uudestaan ja uudestaan.

Tämän seurauksena koira saattaa nukkua koko loppupäivän ja käyttäytyä omistajan näkökulmasta erinomaisesti, koska se on liian väsynyt tekemään mitään.

Jos koiran kuitenkin haluaa väsyvän tällä tavalla päivittäin, eteen tulee ongelma. Koiran kunto kasvaa päivä päivältä, jolloin koira vaatii väsyäkseen aina vain intensiivisempää ja pidempikestoisempaa liikuntaa. Pian koiran kanssa voi kävellä vaikka koko päivän, ja silti se pomppii pitkin seiniä.

Fyysinen liikunta on ehdottomasti tärkeää koiralle, siitä ei ole epäilystäkään. On kuitenkin olemassa monia eri tapoja ”väsyttää” koira. Osa niistä vaikuttaa koiraan rauhoittavasti pitkällä aikavälillä, kun taas osalla on stressaava ja kierroksia lisäävä vaikutus, vaikka ne saattavatkin väsyttää koiran fyysisesti.

Pallon jahtaaminen ja juoksulenkille meneminen väsyttävät koiran kyllä lyhytaikaisesti, mutta myös nostavat koiran stressihormonien määrää. Vaikka tällainen stressi onkin ns. positiivista stressiä, koiran stressitaso nousee siitä huolimatta. Tämä saattaa johtaa käyttäytymisongelmien ja ei-halutun käyttäytymisen lisääntymiseen, sillä koira käy ylikierroksilla.

Tämäntyyppisestä liikunnasta ei tietenkään ole haittaa pienissä määrin silloin tällöin, ja riippuu yksilöstä, kuinka paljon ja minkä tyyppinen liikunta on liikaa.

Intensiivisen fyysisen liikunnan sijaan koiraa väsyttävät paljon tehokkaammin kävelyt, joilla se pääsee rauhassa haistelemaan asioita ja tutkailemaan ympäristöä. Koira pääsee toteuttamaan luonnonmukaisia käyttäytymismalleja, aktivoimaan mieltään ja käyttämään nenäänsä. Tällaisilla kävelyillä on itse asiassa stressiä vähentävä vaikutus, jolloin koira myös väsyy aivan eri tavalla kuin juoksulenkin seurauksena.

Samanlainen vaikutus on virikkeistämisellä ja aktivoinnilla. Kun koira oppii uusia asioita, laittaa nenänsä töihin, keksii ratkaisuja ongelmiin tai pureskelee jotakin, se rauhoittuu ja väsyy paljon tehokkaammin kuin fyysisen liikunnan seurauksena. Sanotaan, että 15 minuuttia tällaista toimintaa vastaa tunnin kävelylenkkiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki kävelyt voisi korvata aktivoinnilla, vaikka joissakin tilanteissa näin joutuukin tekemään.

Kävelyistä voi joillekin koirille olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos koira pelkää ulkomaailmaa tai stressaantuu kovasti ulkona kohtaamistaan asioista, voi viisainta olla kävelyiden väliaikainen vähentäminen ja aktivoinnin ja virikkeistäminen lisääminen. Tämä voi joissain tapauksissa olla ainoa keino vähentää koiran stressiä siinä määrin, että pelottaviin tai stressaaviin asioihin siedättäminen on mahdollista.

Jos siis haluat, että koirasi on rauhallinen, tyytyväinen ja hyvällä tavalla väsynyt, jumppaa sen aivoja ja nenää kehon lisäksi.

Aseta itsellesi ja koirallesi haasteita, ja ota selvää, kuinka fiksu koirasi onkaan. Kuinka nopeasti se keksii, miten aktivointilelusta saa ruoan pois? Miten voit vaikeuttaa tehtävää? Kuinka vaikeita temppuja se voi oppia?

 

Lisää luettavaa:

Noutamalla väsynyt vai stressaantunut koira?

Is a tired dog a good dog?

 

 

 

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: