Tietääkö koirasi, mistä palkitset sitä?

suomi17 067

Kun palkitsemme koiraa hyvästä käytöksestä, toimimme usein sen mukaan, minkä itse koemme loogiseksi; mitä itse kuvittelemme palkitsevamme.

Koira saa ehkä herkkupalan kynsienleikkuun tai eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen. Sitä saatetaan palkita hyvin menneestä lenkistä makupalalla. Tai ehkä koira on juuri ohittanut toisen koiran hienosti hihnassa, ja se saa siitä palkaksi namin.

Näinhän koira oppii, että hyvästä käytöksestä sitä palkitaan, jolloin se alkaa käyttäytyä entistäkin paremmin, eikö niin?

Ei välttämättä.

Me ihmiset ymmärrämme, jos meitä kiitetään tai palkitaan jostakin jälkeenpäin. Tiedämme, että tilillemme maksettu palkka on seurausta siitä, että jaksoimme mennä päivittäin töihin kokonaisen kuukauden ajan. Ymmärrämme, jos perheenjäsen kiittää meitä astioiden tiskaamisesta, kun olemme pari minuuttia sitten laittaneet viimeisen lautasen kuivumaan.

Emme kuitenkaan pysty selittämään koiralle, mistä sitä palkittiin. Koira elää hetkessä, eikä se ymmärrä automaattisesti, mitä se tarkalleen ottaen teki ansaitakseen jotakin hyvää. Koira oppii käyttäytymisensä seuraukset ainoastaan useiden toistojen seuruksena, ja vain jos sitä palkitaan juuri sillä hetkellä, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla.

Jopa pari sekuntia voi olla liian pitkä aika, eikä koira enää yhdistä namin saantia siihen, mitä se teki kaksi sekuntia sitten. Koira voi toki myös oppia, vaikka sen käytöksen ja palkitsemisen välillä olisi pidempikin aika, mutta oppimiseen vaaditaan huomattavan paljon enemmän toistoja, ja seurausten tulee olla mahdollisimman johdonmukaisia.

Jos halutun käytöksen ja palkan välillä on liian pitkä aika, koiran on vaikeampi ymmärtää, mistä käytöksestä sitä palkittiin. Se saattoi palkitsemishetkellä tehdä jotakin aivan muuta, kuten rapsuttaa korvaansa, hypätä ilmaan, kääntää päätään, haukkua tai nostaa tassuaan. Se käytös, mitä koira sattui sillä hetkellä tekemään, vahvistuu toivotun käytöksen sijaan. Vaikka koira olisi viisi sekuntia sitten tehnyt täsmälleen haluamasi asian, se hetki on jo ehtinyt mennä.

Koira saattaa myös oppia ketjuttamaan käyttäytymisiään. Se saattaa esimerkiksi luulla, että ”istu” tarkoittaa ”istu ensin ja hyppää sitten omistajaa vasten”, jos palkka on tullut vasta siinä vaiheessa, kun koira on jo pompannut pystyyn. Ketjuttamiselta voi välttyä oikealla ajoituksella ja myös helpottamalla tilannetta koiralle riittävästi.

Jos tarkoituksena on muuttaa esimerkiksi pelkäävän koiran suhtautumista tiettyä tilannetta kohtaan, ajoituksella on entistäkin tärkeämpi merkitys. Ei auta, jos koira saa namin juuri ennen eläinlääkärin tarkastusta tai vasta toimenpiteen jälkeen. Jotta koira yhdistäisi eläinlääkärin käsittelyn positiivisiin asioihin, sen on saatava herkkuja nimenomaan toimenpiteen aikana. Namien esiin kaivaminen ei myöskään auta siinä vaiheessa, kun koira ei ole vielä edes huomannut pelottavaa vastaantulevaa koiraa, eikä myöskään siinä vaiheessa, kun toinen koira on jo kulkenut ohi. Ajoituksen on osuttava juuri siihen hetkeen, kun koira havaitsee pelottavan asian. (Toki joissain tapauksissa on hyödyllistä palkita koiraa myös etukäteen tai jälkikäteen, mutta kaikkein tärkeintä on palkkaaminen pelottavan tapahtuman aikana.)

Moni koira ei tietenkään tällaisissa tilanteissa edes kykene syömään mitään, jos tilanne on riittävän pelottava. Tällöin on käytettävä apuna myös siedättämistä; eli tilanteista tehdään joka vaiheessa niin lieviä ja helppoja, että koiraa ei juurikaan ahdista, ja tilannetta vaikeutetaan pikkuhiljaa.

Oikea ajoitus onnistuu huomattavasti helpommin, jos käytössä on naksutin tai muu ääni, joka kertoo koiralle palkan saapumisesta. Kun koira oppii, että aina tietyn äänen kuullessaan se saa herkun, jo pelkkä äänen kuuleminen vahvistaa koiran käytöstä. Näin pystyt kertomaan koiralle alle sekunnin tarkkuudella, missä kohtaa se tarkalleen ottaen toimi oikein, eikä ole niin vakavaa vaikka namin esille kaivamiseen menisi muutamakin sekunti tämän jälkeen. Koira tietää, että palkka on tulossa, ja se on siis jo palkkautunut oikeasta asiasta. Oleellista on siis se, mitä koira teki kuullessaan palkkioäänen, eikä se, mitä se teki namin saadessaan.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Oletko roturasisti?

heinäkuu 17 5842

Kaikki labradorinnoutajat ovat kilttejä. Vinttikoiralle ei voi opettaa luotettavaa luoksetuloa. Kaikki bordercolliet ovat älykkäitä. Huskya on vaikea kouluttaa. Pitbullit ja staffit ovat vaarallisia. Akitat ovat kovapäisiä. Pikkukoirat räksyttävät jatkuvasti.

Näitä yleistyksiä kuulee jatkuvasti, erilaisina variaatioina. Jokaisesta rodusta löytyy uskomuksia ja ennakkoluuloja pilvin pimein. Osa yleistyksistä on positiivisia, osa taas negatiivisia.

Emme aina edes tiedosta, että suhtaudumme johonkin rotuun tietyllä tavalla. Moniin näistä ennakkoluuloista emme pysty edes itse vaikuttamaan, vaan ne tapahtuvat automaattisesti, huomaamattamme. Osa ennakkokäsityksistä ovat todennäköisesti sisäsyntyisiä; suhtaudumme eri tavalla pieneen, pörröiseen, suurisilmäiseen ja luppakorvaiseen koiraan kuin suureen, lihaksikkaaseen ja lyhytkarvaiseen koiraan. Osa käsityksistämme taas ovat opittuja; jos esimerkiksi tietyn rotuinen koira on purrut sinua ollessasi pieni, suhtaudut siihen todennäköisesti varautuen myös aikuisena. Jos taas olet aina omistanut esimerkiksi dobermanneja, käsityksesi niistä on todennäköisesti positiivisempi kuin jonkun muun, jonka ainoat kokemukset rodusta ovat tv-ohjelmista ja elokuvista, joissa se kuvataan aina pelottavana vahtikoirana.

Rotujen välillä on eroja, mutta jokainen koira on myös yksilö

En missään nimessä väitä, että jokainen rotu olisi käyttäytymiseltään täsmälleen samanlainen, tai ettei niiden välillä olisi minkäänlaisia eroja. Eri rotujen yksilöillä on tietysti geneettiset taipumukset tietynlaiseen käyttäytymiseen ja luonteenpiirteisiin. Rotu kuitenkin määrittää vain sen, mihin suuntaan koiran käytös saattaa kehittyä. Koiran käytökseen vaikuttavat voimakkaasti myös ympäristö sekä koiran elämän aikaiset kokemukset. Saman rodun edustajat saattavat kasvaa hyvinkin erilaisiksi erilaisissa ympäristöissä.

Koiran rotu voi toisaalta vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia se elämänsä aikana saa, ja näin ollen vaikuttaa epäsuorasti sen käyttäytymiseen. Tietynlaiset ihmiset saattavat päättää hankkia tietynrotuisen koiran, jolloin tämän rotuiset koirat saavat hyvin samankaltaisia kokemuksia. Koiran rotu vaikuttaa myös siihen, miten omistaja suhtautuu koiraan ja kouluttaa sitä. Jos omistaja esimerkiksi uskoo, että rotu on tyhmä tai itsepäinen, eikä sitä voi kouluttaa, hän ei välttämättä vaivaudu edes yrittämään. Jos omistaja uskoo, että rodun kouluttaminen vaatii ”kovemman käden”, koiran saamat kokemukset ovat hyvin erilaisia kuin toisenrotuisen yksilön saamat kokemukset. Myös muiden ihmisten suhtautuminen koiraan riippuu sen rodusta. Jos suurin osa koiran kohtaamista ihmisistä hermostuu ja siirtyy toiselle puolelle katua koiran nähdessään, tällä voi olla vaikutusta siihen, miten koira suhtautuu ihmisiin. Toisenrotuinen koira taas saattaa saada hymyileviä katseita ja rapsutuksia ohikulkevilta ihmisiltä. Jopa muiden koirien suhtautuminen yksilöön voi riippua koiran rodusta; joidenkin rotujen eleitä voi olla vaikeampi lukea, jolloin lajikumppanit saattavat suhtautua niihin epäilevästi.

Toki on tärkeää tietää, mihin tarkoitukseen koira on jalostettu, mitkä käyttäytymismallit ovat sille ominaisia ja mitkä luonteenpiirteet ovat todennäköisempiä. Pelkkä rotu ei kuitenkaan kerro koko tarinaa; rosun luonteen kuvaukset ovat enemmänkin keskiarvoja, ja on muistettava, että rotujen sisällä on myös runsaasti vaihtelua. Saman rodun sisältä löytyy yleensä laaja skaala eriluonteisia ja eri tavalla käyttäytyviä koiria.

Koiran rodun tietäminen on vain osa kokonaisuutta. Se ei vielä kerro, millainen koira on yksilönä. Jos oletamme liikaa koirasta sen rodun perusteella, saatamme vetää koirasta johtopäätöksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. On paljon hyödyllisempää suhtautua koiraan yksilönä, ottaen tietysti rodun huomioon.

”Tämähän on normaalia tälle rodulle”

Välillä kuulee sanottavan, että jonkin rodun kuuluukin olla arka, pelokas tai varautunut, tai että epävarmuudesta, pelosta tai stressistä vihjaavat eleet ja käyttäytymismallit ovat normaalia käytöstä tietylle rodulle. Toki on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi arkuus voi olla yleisempää joissakin roduissa, mutta se ei tarkoita, etteikö asialle kannattaisi tai voisi tehdä mitään. Samalla tavoin vaikka tietyt käyttäytymismallit olisivatkin yleisimpiä tietyissä roduissa, se ei tarkoita, etteikö käyttäytymisen taustalla olisi aitoja tunnetiloja.

Joskus voi käydä niinkin, että koiran käyttäytymistä tulkitaan väärin siksi, että stressi ja pelko saattavat ilmetä eri roduissa (ja yksilöissä) eri tavalla. Esimerkiksi bordercollieille on tyypillistä osoittaa pelkonsa käyttämällä runsaasti rauhoittavia signaaleja, kiemurrella, lepytellä ja näyttää äärimmäisen ”miellyttämisenhaluiselta”. Tämä tulkitaan helposti ystävällisyydeksi tai ”alistumiseksi”, ja sitä saatetaan myös pitää bordercollieille normaalina käytöksenä. Tällöin voi jäädä huomaamatta, että koira onkin oikeasti epävarma ja huolissaan. Staffit taas saattavat reagoida herkästi stressiin tarttumalla suullaan johonkin lähellä olevaan, kuten hihnaan, vaatteisiin tai omistajan käsiin (ilman siis minkäänlaista tarkoitusta satuttaa tai aiheuttaa vahinkoa). Tätä saatetaan pitää leikkisyytenä, tottelemattomuutena, tai jopa normaalina käytöksenä rodulle. Monelta jää ymmärtämättä taustalla oleva tunnetila. Akita taas saattaa osoittaa pelkonsa tai epävarmuutensa hyvin eleettömästi, esimerkiksi jähmettymällä paikoilleen ilmeenkään värähtämättä. Tämä saatetaan tulkita jääräpäisyydeksi tai tottelemattomuudeksi, tai se saattaa jäädä omistajalta kokonaan huomaamatta. Meidän on paljon helpompi lukea rotuja ja yksilöitä, jotka näyttävät pelkonsa meille helposti ymmärrettävällä tavalla, kuten pakenemalla tai piiloutumalla.

Nämä ovat tosiaan yleistyksiä siitä, mitä eri rotujen edustajat saattavat tehdä stressaantuessaan tai pelätessään. Se ei missään nimessä tarkoita, että kaikki tämänrotuiset koirat toimisivat näin, vaan eri yksilöillä on aina eri keinoja selviytyä stressistä.

On aina hyvä miettiä, mikä voi olla koiran käytöksen taustalla, vaikka se olisi kuinka ominaista kyseiselle rodulle.

”Vaaralliset” ja ”ystävälliset” rodut

Jos kadulla tulee vastaan kaunis kultainennoutaja tai söpö kääpiövillakoira, saatat olettaa sen olevan ystävällinen ja ehkä jopa mennä silittämään sitä. Mutta entä jos kyseinen yksilö onkin pelokas tai jopa aggressiivinen? Vastaantuleva pitbull taas saatetaan kiertää kaukaa, vaikka se olisi maailman ystävällisin koira. Kumpikin ennakkokäsitys voi olla haitallinen.

Moni ”vaarallisen” rodun omistaja saa kuulla täysin tuntemattomilta ihmisiltä ikäviä kommentteja koirastaan, koiran käyttäytymisestä tai luonteesta riippumatta. Sen sijaan pieniä koiria ja ”ystävällisiä” rotuja ei monesti oteta vakavasti, vaikka ne käyttäytyisivät aggressiivisesti. Kuonokopallista bordercollieta saatetaan lähinnä ihmetellä (ja mennä silittämään joka tapauksessa), ja murisevalle chihuahualle saatetaan vain nauraa.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuskatsauksen mukaan on melkein mahdotonta arvioida koiran aggressiivisuutta pelkän rodun perusteella. Eri tutkimuksista saatiin hyvin erilaisia tuloksia siitä, mitkä rodut purevat kaikkein todennäköisimmin. Riippuen siitä, mitä tarkalleen ottaen tutkittiin ja miten, ”aggressiivisimmiksi” roduiksi osoittautuivat mm. jackrusselinterrieri, bordercollie, saksanpaimenkoira, cockerspanieli, pitbull, rottweiler tai lhasa apso. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä tuloksista, jotka vaihtelivat huomattavasti ajankohdan, alueen ja rotujen yleisyyden mukaan.

Pienet rodut aiheuttavat tietysti vähemmän vahinkoa purressaan, mutta niiden todennäköisyys aggressiiviseen käytökseen on usean tutkimuksen mukaan jopa suurempi kuin isojen rotujen.

Mediassa vahvistetaan entisestään käsityksiä, joita ihmisillä on eri rotujen vaarallisuudesta. Jos pikkukoira puree ihmistä, se ei ole uutinen. Jos taas kyseessä on suurikokoinen koira, sitä uutisoidaan laajasti, ja ainakin Iso-Britanniassa koiraa kuvaillaan usein ”pitbull-tyyppiseksi”, oli kyseessä sitten mikä tahansa suurikokoinen, lyhytkarvainen koira. Uutisten yhteydessä saatetaan jopa käyttää täysin tapahtumaan liittymätöntä kuvaa rodusta, joka mielletään vaaralliseksi, vaikka purija olisi ollut jokin aivan muunrotuinen koira.

Ennakkoluulot ovat niin voimakkaita, että samaan koiraan suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, minkä rotuinen ihmiset luulevat sen olevan. Yhdysvaltalaistutkimuksessa saatiin selville, että jos rescueyhdistyksessä asuvia sekarotuisia koiria kuvailtiin ”pitbull-tyyppisiksi”, niiden adoptointi oli huomattavan paljon epätodennäköisempää kuin hyvin samannäköisten koirien, joita kuvailtiin muunrotuisiksi. Lisäksi jos ihmiset katsoivat videon koirasta, jonka sanottiin olevan pitbull-tyyppinen, he kokivat sen vähemmän miellytttävänä kuin jos täsmälleen saman koiran sanottiin olevan toisenrotuinen, esimerkiksi labradorimix.

”Tätä rotua on koulutettava kovalla kädellä”

Moni uskoo, että tiettyjä rotuja ei yksinkertaisesti voi kouluttaa lempeästi ja positiivisesti vahvistamalla, vaan niille on pakko ”näyttää kuka on pomo”, ja rankaiseminen kuuluu asiaan. Tästä syntyy itseään vahvistava kierre, jossa koira saattaa puolustautua, jolloin omistaja kokee entistä enemmän tarvetta kovien otteiden käyttämiseen.

Totuus on, että kaikki koirat oppivat samalla tavalla, rodusta riippumatta. Positiivinen vahvistaminen toimii niin villakoiraan kuin rottweileriinkin, ja rankaisemisen seuraukset ovat haitallisia ja usein jopa vaarallisia.

Suhtaudutaan koiriin yksilöinä

Mielestäni on hyvä tiedostaa yleistykset, oletukset ja ennakkoluulot, joita meillä on tietyistä roduista. Näin voimme alkaa kyseenalaistaa, pitävätkö ne oikeasti paikkansa vai eivät. Jos suhtaudumme jokaiseen koiraan yksilönä sen sijaan, että vetäisimme heti johtopäätöksiä rodun perusteella, opimme katsomaan koiria objektiivisemmin ja realistisemmin, ja ymmärrämme niitä sen seurauksena paremmin.

Mihin ennakkokäsityksiin olet itse törmännyt?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Tämän kirjan koirasi haluaisi sinun lukevan

Haluaisitko ymmärtää koiraasi entistäkin paremmin? Toivoisitko vahvempaa suhdetta511hEZ1I1uL sinun ja koirasi välille? Haluatko helpottaa arkea koirasi kanssa ja opettaa sen käyttäytymään toivomallasi tavalla positiivisin ja koiralähtöisin menetelmin? Kiinnostaisiko tietää, miten voisit parantaa koirasi hyvinvointia ja tarjota sille onnellisimman mahdollisen elämän? Oletko nauttinut blogini lukemisesta?

Jos vastauksesi yhteenkin näistä on kyllä, pidät varmasti tästä kirjasta. Kirjassa on tiivistetysti ja helppolukuisesti kaikki perusasiat koirien käyttäytymiseen liittyen. Kirjassa on osittain samoja asioita, mistä olen blogissakin kirjoittanut, mutta myös paljon uutta ja mielenkiintoista.

E-kirja

E-kirjan saa esim. Google Play Storesta sekä Kindle-versiona.

Painettu kirja

Painetun kirjan saa tilattua mm. täältä.

 

Suuret kiitokset, jos ostat kirjan ja tuet näin blogia. 🙂

Kuinka ämpäristä voi olla apua hoitotoimenpiteisiin

Ämpäri

Kun koiran kynsienleikkuu, korvatippojen laittaminen, terveystarkastukset, harjaaminen, valjaiden pukeminen tai peseminen on hankalaa, syynä on usein se, että koira kokee tilanteen negatiivisena tai jopa pelottavana. Se ei ehkä koe voivansa kommunikoida tilan tarvettaan muulla tavoin kuin rimpuilemalla, näykkimällä tai murisemalla.

”Ämpäripeli” (Bucket Game) on yksi tapa totuttaa koira käsittelyyn ja tarjota sille selkeä keino kommunikoida. Koira saa itse päättää, milloin käsittely tai toimenpide alkaa ja loppuu. Tämä tekee tilanteesta huomattavasti siedettävämmän, sillä koira kokee voivansa itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun sen sijaan, että sitä väkisin pidettäisiin paikoillaan. Omaehtoisuus on tärkeää sekä eläinten että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Jopa ikävätkin asiat koetaan siedettävinä, jos niihin saa itse vaikuttaa jossain määrin.

Ämpäripelin on kehittänyt Chirag Patel, joka kouluttaa koirien lisäksi muun muassa villieläimiä. Koira oppii, että katsoessaan ämpäriä (tai mitä tahansa purkkia, kuppia tai rasiaa), sitä käsitellään. Käsittely loppuu, jos koira irrottaa katseensa ämpäristä. Koira saa siis itse valita, milloin käsittely alkaa ja loppuu.

Tämän lisäksi omistajan on helpompi tietää, milloin tilanne on koiralle liian vaikea. Meidän ihmisten on joskus vaikea huomata ja lukea oikein koiran pieniä eleitä, jotka viestivät epävarmuudesta tai pelosta, ja siksi voi olla yksinkertaisempaa antaa koiran kertoa itse, milloin tilanne on sille liikaa. Näin ei edetä vahingossakaan liian nopeasti.

Harjoitteluun kuuluu myös se, että koira siedätetään pikkuhiljaa ja koiran omaan tahtiin käsittelyyn tai toimenpiteeseen. Lisäksi tilanteesta luodaan koiralle positiivinen, eli sitä palkitaan käsittelyn yhteydessä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiraa palkittaisiin vasta lopuksi hyvästä suorituksesta, vaan se saa palkkaa jatkuvasti harjoituksen aikana, jotta tilanteesta muodostuisi sille mahdollisimman positiiviinen.

”Ämpäriksi” voit valita minkä tahansa esineen, jonka sisälle voi laittaa herkkuja. Oppimista nopeuttaa, jos käytössä on naksutin tai muuu palkkioääni tai -sana. Voit esimerkiksi opettaa koiralle, että se saa makupalan aina kuultuaan sanan ”hieno”. Näin palkitsemisen ajoitus onnistuu paremmin, sillä voit kertoa koiralle juuri sen hetken, kun se toimi oikein / sitä käsiteltiin.

  1. Opeta koira aluksi katsomaan ämpäriä. Laita ämpäriin herkkuja ja aseta se lattialle, tuolille tai pöydälle. Jos koira kääntää katseensa edes hetkeksi ämpäriin päin, palkitse sitä. Ota ämpäristä yksi nami ja anna se koiralle. Toista useita kertoja. Vihje- tai käskysanalle ei ole tarvetta, sillä koira oppii lopulta, että ämpärin esille tuleminen tarkoittaa harjoittelun alkamista.
  2. Kun koira tajuaa, että sen on tarkoitus katsoa ämpäriä, ala odottaa hetki ennen palkitsemista. Odota, että koira katsoo ämpäriä sekunnin, sitten kaksi, ja niin edelleen, kunnes koira pystyy keskittymään ämpärin tuijottamiseen pitkiä aikoja. Vaihtele aikaa, jonka koiran tulee katsoa ämpäriä.
  3. Kun tämä sujuu koiralta, voit aloittaa varsinaisen käsittelyyn totuttelun. Aloita sellaisesta tilanteesta, joka ei ole koiran mielestä lainkaan huolestuttava. Silitä vaikka hetken ajan koiran kylkeä tai rintaa, ja palkitse välittömästi. Jos koira lopettaa ämpärin katsomisen silittäessäsi, keskeytä silittäminen ja jatka vasta, kun koira katsoo taas ämpäriä. Muista palkita koiraa! Jos pelkkä silittäminen on koiralle liian vaikeaa ja se kääntyy jatkuvasti katsomaan pois ämpäristä, aloita yksinkertaisesti siitä, että liikutat kättäsi hieman koiraa kohti ja palkitse siitä.
  4. Pidennä pikkuhiljaa aikaa, jonka käytät koiran silittämiseen ennen palkitsemista. Muista helpottaa tilannetta, jos se on koiralle liian vaikea. Muista myös palkita koiraa riittävän usein.
  5. Siirry pikkuhiljaa vaikeampien alueiden silittämiseen. Jos esimerkiksi tarkoituksena on totuttaa koira kynsienleikkuuseen, ala silittää sen jalan yläosaa, lähimpänä vartaloa. Etene pikkuhiljaa alemmas jalkaa pitkin, kunnes voit kosketella koiran tassuja ja kynsiä. Jos jokin kohta on koiralle liian vaikea, palaa harjoittelussa taaksepäin ja etene hieman hitaammin seuraavalla kerralla. Siirrä kättäsi esimerkiksi vain senttimetri alemmas ja palkitse siitä.
  6. Lopulta käsittely voi alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän ”oikeaa” hoitotoimenpidettä. Voit ottaa kynsisakset mukaan harjoitukseen ilman, että kuitenkaan leikkaat vielä kynsiä. Seuraavaksi voit koskea tassua ja kynsiä kynsisaksilla ja lopulta leikata kynnen, jonka jälkeen koira saa tietysti palkan. Käytin tässä esimerkkinä kynsienleikkuuta, mutta menetelmä sopii myös minkä tahansa muun toimenpiteen opettamiseen.

Tarkoituksena ei ole käydä läpi kaikkia kohtia yhden harjoituskerran aikana, vaan muutaman minuutin harjoittelu kerrallaan riittää oikein hyvin. Joka kerralla voidaan vaikeuttaa asioita hieman. Muista aina joka vaiheessa lopettaa käsittely, jos koira irrottaa katseensa ämpäristä ja jatkaa vain, jos koira katsoo taas ämpäriä.

Jos koira on jo oppinut pelkäämään tiettyjä välineitä (esim. kynsisaksia, harjaa, korvatippoja), se kannattaa totuttaa myös niihin erikseen, ennen kuin niitä otetaan mukaan ämpäripeliin. Voit aloittaa yksinkertaisesti siitä, että koira saa nameja samalla kun väline on lattialla ja. Jos jopa tämä on liian pelottavaa, kokeile olla toisessa päässä huonetta koiran kanssa. Kun koira syö tyytyväisenä nameja välineen vieressä, voit alkaa pitää sitä kädessäsi. Laita väline piiloon ja ota se esille. Anna koiralle välittömästi namia. Kun koira on syönyt loppuun, laita esine taas piiloon. Koira oppii, että hyviä asioita tapahtuu välineen esillä ollessa. Parasta on, jos kyseistä välinettä ei käytetä lainkaan sen oikeaan tarkoitukseen ennen kuin koira on kunnolla tottunut siihen. Jos välinettä on kuitenkin pakko käyttää, kannattaa käyttää kahta mahdollisimman erinäköistä välinettä; yhtä harjoitteluun ja yhtä varsinaisiin toimenpiteisiin.

 

Videoita ämpäripelin opettamisesta:

The Bucket Game

Ohjeet askel kerrallaan opettamiseen

  • Ongelmia kynsien leikkauksessa?

    Olen luonut ilmaisen minikurssin, jossa näytän askel askeleelta, kuinka kynsienleikkauksesta voidaan tehdä koiralle positiivinen tilanne – tarjoamalla koiralle mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen itse. Saat pääsyn videoihin, kun tilaat uutiskirjeen – bonuksena saat myös viikoittaisen koira-aiheisen vinkin sähköpostiisi. 🙂

Milloin koira on onnellisimmillaan?

Summer 16 029

Mitä luulet, mikä tekisi koirasi kaikkein onnellisimmaksi? Ehkä loputon määrä hampurilaisia tai kasa tennispalloja? Tai valtava, pehmeä sänky, jossa loikoilla?

Voisi kuvitella, että koiralle paras tunne maailmassa olisi se, kun se saa jotakin hyvää, jotakin tavoittelemaansa tai haluamaansa. On kuitenkin olemassa tunne, joka on vieläkin voimakkaampi kuin positiivisten asioiden saavuttamisesta ja nauttimisesta saatu mielihyvä. Suuri osa eläimistä, ihminen ja koira mukaanlukien, nauttii erityisesti positiivisten asioiden tavoittelusta. Koira ei siis ole välttämättä onnellisimmillaan siinä vaiheessa, kun se syö lempiruokaansa, vaan ennen sitä. Tavoitellessaan jotakin haluamaansa koira nauttii tekemisen riemusta ja on täynnä innokasta odotusta.

Etsiminen, tutkiminen, oppiminen, innostuminen, asioiden tavoitteleminen, ongelmien ratkaiseminen ja tavoitteisiin pyrkiminen aiheuttavat eläimissä hyvinkin positiivisia tunteita. Käyttäytyminen itsessään on äärimmäisen palkitsevaa, monesti jopa palkitsevampaa kuin tavoitteen saavuttamisesta saatu mielihyvä.

Näiden tunteiden taustalla on niin sanottu ”etsimisjärjestelmä” (SEEKING system). Termin on kehittänyt neurotieteilijä Jaak Panksepp, joka on tutkinut laajasti eläinten tunteita ja tullut siihen johtopäätökseen, että eläimillä on ainakin seitsemän selkeää perustunnetta. ”Etsiminen” on yksi näistä. Tiettyjen aivoalueiden aktivoiminen aiheuttaa eläimissä etsimisjärjestelmään liittyvää käyttäytymistä; ne alkavat innokkaasti tutkia ympäristöään, etsiä jotakin, pyrkiä johonkin päämäärään.

Kun koira jahtaa palloa, leikkii aktivointilelulla, etsii piilotettuja herkkuja, paimentaa lampaita, kaivaa kuoppaa tai oppii uusia temppuja, sen etsimisjärjestelmä aktivoituu. Se odottaa saavansa jotakin hyvää ja pyrkii jotakin tavoitetta kohti. Se kokee myös itse vaikuttavansa omaan elämäänsä ja hyvien asioiden saamiseen.

Olet ehkä itsekin huomannut kokevasi samanlaisia tunteita. Oletko ikinä odottanut innolla jotakin tapahtumaa ja ehkä jopa saanut enemmän iloa sen odottamisesta ja suunnittelemisesta kuin itse tapahtumasta? Oletko joskus tehnyt innokkaasti töitä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi ja huomannut, että päästyäsi tavoitteeseesi alatkin jo etsiä uusia päämääriä? Oletko ehkä huomannut, että halusi syödä herkkuja on itse asiassa paljon suurempi kuin niiden syömisestä saatu ilo?

Miksi ylipäänsä harrastamme asioita, vaikka voisimme viettää vapaa-aikamme sohvalla loikoillen ja syöden kaiken haluamamme ruoan? Oli harrastuksena sitten tietokonepeli, juokseminen, uuden kielen oppiminen, koiraharrastus, leipominen, jalkapallo, virkkaaminen tai lumilautailu,  se tarjoaa meille haasteita ja tavoitteita, joita kohti pyrkiä. Saamme iloa jo pelkästään siitä, että tavoittelemme jotakin.

”Etsiminen” on hyvin samankaltainen tunne kuin ns. flow-tila. Flow’ssa ihminen keskittyy täysin yhteen tehtävään ja tavoitteiden saavuttamiseen. Flow on kaikkein vahvimmillaan, kun tehtävän vaikeus ja yksilön kyvyt ovat tasapainossa. Haasteen on oltava riittävän vaikea, että se kiinnostaisi, mutta tarpeeksi helppo, ettei siihen turhautuisi. Flow on äärimmäisen positiivinen tila, ja moni onkin onnellisimmillaan kokiessaan flow-tilaa jossakin muodossa.

On olemassa evolutiivinen selitys, miksi hyvien asioiden tavoitteleminen ja niitä kohti pyrkiminen on usein positiivisempi kokemus kuin samojen asioiden saavuttaminen ja niistä nauttiminen. Elossa säilymisen kannalta on kannattavampaa, että esimerkiksi ruoan tavoittelu on itsessään positiivinen kokemus. Eläinten on yleensä oltava äärimmäisen motivoituneita tavittelemaan asioita ja tutkailemaan ympäristöään, vaikkei sille olisi sillä hetkellä tarvetta. Siinä vaiheessa, kun nälkä iskee, voi olla jo liian myöhäistä. Monen eläimen on siis haluttava tutkia, etsiä ja tavoitella asioita ympäristössään jatkuvasti, myös hyvinä aikoina. Koskaan ei tiedä, milloin eteen tulevatkin huonot ajat, joten ruokaa ja muita resursseja on etsittävä varmuuden vuoksi. Tutkimalla ympäristöään eläin myös oppii tärkeitä asioita. Missä ovat parhaat piilopaikat, juomapaikat, ruokailupaikat, vaaralliset alueet, jne. Jos eläimet eivät olisi kiinnostuneita ja uteliaita ympäristöstään, niiden hengissä säilyminen ei olisi yhtä todennäköistä. Siksi etsimisjärjestelmä on niin tärkeä; ympäristön tutkimisen, uuden oppimisen ja resurssien etsimisen on oltava eläimelle itsessään palkitsevaa, muuten ne makoilisivat tyytyväisinä paikoillaan, kunnes niille tulisi nälkä tai kylmä.

Tästä syystä koiralle kannattaa pelkän herkun tarjoamisen sijaan antaa mahdollisuus ruoan eteen työskentelemiseen. Tehtävien on oltava riittävän helppoja, mutta myös sopivan haastavia. Aktivoi koiran etsimisjärjestelmä. Tarjoa sille mahdollisuuksia ympäristön tutkimiseen, ongelmien ratkaisemiseen, uuden oppimiseen ja lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Silloin se on onnellisimmillaan.

Täältä löytyy ideoita koiran aktivointiin ja virikkeistämiseen.

Lisälukemista:

Pelkoa ja palkintoa aivojen alaosissa

Depressed? Your SEEKING system might not be working

Video: The SEEKING system – a fascinating core emotion

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Ratkaisuja koiran jatkuvaan haukkumiseen

seikkailuja 651

Voi olla melkoisen rasittavaa (ja joskus myös naapurisovun rikkovaa), jos koira haukkuu kotona pieniäkin kuulemiaan ääniä tai jokaista talon ohi kulkevaa ihmistä, koiraa ja oravaa.

Koira myös kuulee huomattavan paljon paremmin kuin me, joten joskus se saattaa vaikuttaa haukkuvan ”tyhjää”. Koira haukkuu usein herkemmin muuton jälkeen, koska kaikki uuden talon äänet ovat sille vieraita. Koira ei ole ehkä vielä oppinut, mitkä äänistä ovat merkityksellisiä ja mitkä eivät. Lisäksi muutto itsessään on stressaavaa, jolloin koira saattaa reagoida kaikkeen herkemmin.

Haukkuminen on osa koiran luontaista käyttäytymistä; se on sen keino kommunikoida ja purkaa tunteitaan. Osalle koirista haukkuminen ja äänen käyttäminen on niin tärkeää, että olisi epärealistista vaatia niitä olemaan koskaan haukkumatta. Haukkumista voi kuitenkin vähentää ainakin tietyissä tilanteissa.

Haukkumiselle voi olla syynä vartioiminen, stressi, ahdistus, pelko, tylsistyminen, turhautuminen, opittu käytös tai innostuminen. On tärkeää tietää, mikä on koiran haukkumisen taustalla, jotta siihen voidaan vaikuttaa. Aina syy ei ole selkeä, ja koira saattaa joissakin tilanteissa haukkua, koska se on peloissaan ja toisissa tilanteissa, koska se on innoissaan. Myös yhteen haukahdukseen voi sisältyä useita eri tunteita. Koira saattaa esimerkiksi oudon äänen kuullessaan olla osittain epävarma, sen stressitaso saattaa olla jo valmiiksi hieman koholla ja se saattaa myös haluta vahtia. Jos koira haukkuu ainoastaan yksin ollessaan, kannattaa miettiä, voisiko syynä olla eroahdistus tai vaikka se, ettei koiralla ole riittävästi tekemistä.

Hyvin usein haukkumiseen liittyy myös oppiminen. Koira on saattanut oppia, että omistaja kiinnittää siihen huomiota sen haukkuessa. Tämä ei välttämättä tarkoita, että omistajan huomio olisi ainoa syy, miksi koira haukkuu, eikä koiran huomiotta jättäminen välttämättä ratkaise asiaa. Koira myös usein oppii, että haukkumalla se saa ”uhan” katoamaan, oli se sitten ääni tai ohikulkija. Se ei tietenkään ymmärrä, että ”tunkeilija” olisi poistunut joka tapauksessa, vaan uskoo karkottaneensa sen haukkumalla.

Jos koira on alkanut yllättäen haukkumaan enemmän kuin normaalisti, ilman selkeää syytä, voi eläinlääkärikäynti olla tarpeen. Koira ei välttämättä näytä mitään muita merkkejä kivusta, joskus ainoa muutos on käyttäytymisessä.

Vähennä haukkumisen todennäköisyyttä

On hyvin vaikeaa vaikuttaa koiran käyttäytymiseen, jos se pääsee jatkuvasti harjoittamaan sitä. Haukkuminen on koiralle itsessään palkitsevaa, joten joka kerta kun koira haukkuu, tämä käytös vahvistuu. Jatkuva haukkuminen nostaa oman stressitasosi lisäksi myös koiran stressitasoa, jolloin se haukkuu entistäkin herkemmin. On siis tärkeää järjestää olosuhteet (ainakin väliaikaisesti) mahdollisimman paljon sellaisiksi, että koira ei kokisi tarvetta haukkua.

Jos koira haukkuu ikkunasta ohikulkijoille, kannattaa ikkunat peittää esimerkiksi verhoilla tai sälekaihtimilla. Lisäksi on olemassa erilaisia kauniita ikkunatarroja, jotka estävät koiraa näkemästä ulos. Ne voidaan kiinnittää ikkunan alaosaan koiran korkeudelle, ja niitä saa myös läpikuultavina, jolloin valo pääsee edelleen sisälle. Joskus ainoa ratkaisu on rajoittaa koiran pääsyä tiettyyn huoneisiin, ellet voi itse olla paikalla palkitsemassa toivottua käytöstä. Jos koira haukkuu äänille, radion tai tv:n pitäminen päällä saattaa piilottaa alleen osan äänistä. Myös ikkunoiden kiinni pitäminen sekä väliovien ja mahdollisesti muiden ovien sulkeminen saattaa vaimentaa ulkoa tai rappukäytävästä kuuluvia ääniä.

Tämä ei missään nimessä tarkoita, että joutuisit ikuisesti elämään verhot kiinni ja radio täysillä (vaikka sekin on tietysti vaihtoehto), vaan kyseessä on väliaikainen vaihe sillä välin, kun koiralle opetetaan uusi tapa toimia. Jos et ole vieläkään vakuuttunut, lue täältä lisää aiheesta.

Jos koiran haukkumisen taustalla on edes osittain pelko tai ahdistus, apua saattavat tuoda erilaiset stressiä vähentävät tuotteet,, kuten paineliivi, ADAPTIL tai erilaiset ravintolisät. Voit myös kokeilla hierontaa, T-touchia tai rauhallista silittelyä koiran rentouttamiseksi rauhallisissa tilanteissa.

Rauhoittumisen taidon oppiminen voi myös auttaa koiraa huomattavasti. Se oppii, että kotona on tarkoitus rentoutua, ja saattaa alkaa tarjota tätä käytöstä myös tilanteissa, joissa se normaalisti haukkuisi.

Joskus haukkumista vähentää yksinkertaisesti se, että koiralle tarjotaan lisää tekemistä. Sillä on kuitenkin suuri vaikutus, minkälainen tekeminen on kyseessä, eli on löydettävä koiralle sopivat ja sitä rauhoittavat aktiviteetit ja käytettävä niitä sopivassa suhteessa. Voi olla, että koiran täytyy esimerkiksi saada purkaa energiaa pallon jahtaamiseen silloin tällöin, mutta liian pitkään jatkuvalla pallon heittelyllä saattaa olla vain stressaava ja kierroksia nostava vaikutus. On siis löydettävä tasapaino. Kokeile tarjota koiralle enemmän liikuntaa, ja mieti minkä tyyppinen liikunta on koirallesi tärkeintä. Tärkeää on myös tarjota kotona koiralle riittävästi virikkeitä ja aktivointia, jolloin koira saa jotakin muuta puuhaa haukkumisen tilalle.

Kannattaa myös miettiä koiran stressitasoa yleisesti. Mitkä asiat koiran elämässä aiheuttavat stressiä ja ahdistusta? Voiko osaa niistä vähentää jollakin tapaa, tai luoda niistä koiralle positiivisemman asian? Koiran stressitason madaltaminen voi jo auttaa paljon, jolloin koira ei ole jatkuvasti valmiustilassa.

Opeta koira olemaan haukkumatta

Tärkeintä on ymmärtää, että koiran rankaiseminen tai kieltäminen haukkumisesta ei ole paras ratkaisu pitkällä aikavälillä. Lue täältä miksi. Muun muassa koiralle suuttuminen tai huutaminen, haukunestopannat, vesisuihkepullot ja painesuihkepullot (esim. Pet corrector) perustuvat kaikki koiran rankaisemiseen. Älä sorru näiden käyttöön, sillä niissä on huomattavat riskinsä ja haittavaikutuksensa. On olemassa paljon tehokkaampia ja koiraystävällisempiä keinoja vähentää koiran haukkumista. Vaihtoehtoja on useita, ja riippuu koirasta ja haukkumisen taustalla olevista syistä, mikä näistä toimii parhaiten.

Voit opettaa koiralle vaihtoehtoisen käyttäytymismallin, jolloin se saa jotakin muuta tekemistä haukkumisen sijaan. Esimerkiksi luoksetulo, istuminen, lelun kantaminen tai omaan petiin meneminen ovat hyviä vaihtoehtoja. Koiralle kannattaa opettaa ensin kyseinen käsky mahdollisimman voimakkaaksi rauhallisissa tilanteissa, ja yhdistää sen suorittaminen erityisen hyviin herkkuihin. Tämän jälkeen koiralle opetetaan, että kuullessaan äänen tai nähdessään ikkunasta jotakin, sen on suoritettava kyseinen käsky, josta se sitten palkitaan. Tehokkainta tämä on, jos pystyt vaikuttamaan äänten voimakkuuteen tai ohikulkijoiden etäisyyteen, jolloin voit luoda tilanteista koiralle mahdollisimman helppoja. Soita vaikka hiljaisella äänenvoimakkuudella nauhoituksia äänistä tai asetu koiran kanssa mahdollisimman kauas ikkunasta. Pikkuhiljaa voit vaikeuttaa tilannetta. Käsky on myös annettava heti kun koira havaitsee ohikulkijan tai kuulee äänen, ennen kuin se ehtii reagoida haukkumalla. Toisaalta jos yksi haukahdus ei haittaa, voit opettaa koiralle, että esim. äänen kuullessaan se saa haukahtaa ja sitten mennä omalle pedilleen odottamaan namia. Tämä saattaa olla huomattavasti parempi vaihtoehto kuin useita minuutteja jatkuva haukkumisserenadi.

Jos koira on huolissaan äänistä tai ohikulkijoista, sen voi vastaehdollistaa niihin. Koiralle opetetaan, että äänet ja ohikulkijat tarkoittavat hyvien asioiden saapumista, kuten herkkujen tai leikkihetken. Kuten aiemmassakin kohdassa, ajoitus on tärkeää, samoin myös koiran onnistumisen varmistaminen. Koiran on saatava herkku heti sillä hetkellä, kun se kuulee äänen tai havaitsee ohikulkijan. Palkinto- tai kehusanan käyttäminen saattaa auttaa ajoituksen onnistumisessa, jolloin ehdit kaivaa namit esille. Vastaehdollistaessa koiran käyttäytymisellä ei ole väliä, vaan koira saa ”palkan” joka kerta, kun se kuulee äänen tai näkee ohikulkijan, haukkui se tai ei. Tarkoituksena on muuttaa koiran sisäistä tunnetilaa, ei käyttäytymistä, jolloin loppujen lopuksi myös haukkuminen vähenee huomattavasti.

Voit myös opettaa koiran haukkumaan käskystä, ja tämän jälkeen opettaa sille ”hiljaa”-käskyn. Koiralle voi myös opettaa, että se saa palkan haukkumisesta ainoastaan, jos sitä on pyydetty haukkumaan. Näin koira ei hauku pitkin päivää namien toivossa. Anna käsky, esim. ”puhu” juuri ennen kuin koira haukkuu, ja palkitse sitä välittömästi. Sano heti perään ystävälliseen äänensävyyn ”hiljaa”, ja palkitse välittömästi, ennen kuin koira ehtii taas haukkua. Palkitse tämän jälkeen tiheään tahtiin, kun koira pysyy hiljaa. Ideana on, että koiraa palkitaan siitä, että se ei hauku, silloin kun haukkumiskäskyä ei ole annettu. Haukkimisesta koiraa palkitaan vain, jos sitä edeltää ”puhu”-käsky. Näin myös haukkumattomuus on koiralle kannattavaa.

Muista huomata ne kerrat, kun koira ei hauku jollekin äänelle tai ikkunan ohikulijalle. Palkitsemalla koiraa reagoimattomuudesta tämä käytös lisääntyy. Moni kuitenkin huomaa koiran vasta silloin, kun se pitää meteliä. Kiinnitä siis huomiota kaikkiin ääniin ja ohikulkijoihin, jotka saattaisivat aiheuttaa koirassa reaktion. Jos koira ei hauku, palkitse sitä runsaasti.

Kun koiran käyttäytymisen muokkaamiseen käytetään palkitsemista, kuten herkkuja tai leluja, se ei tarkoita, että joudumme loputtomiin kantamaan nameja mukanamme. Kun koira oppii riittävän hyvin, mitä siltä vaaditaan, voi namien käyttöä alkaa häivyttämään. Tarkoitus ei ole yhtäkkiä lopettaa koiran palkitsemista, vaan vähentää sitä pikkuhiljaa. Koira saattaa saada namin aluksi 8 kertaa kymmenestä, ja kahtena kertana sitä vain kehutaan. Pikkuhiljaa se alkaa saada palkan vain keskimäärin puolet kerroista, ja niin edespäin. Nameja ei kannata kuitenkaan häivyttää kokonaan pois, vaan koira kannattaa yllättää satunnaisesti hyvästä käytöksestä.

Joissain tapauksissa auttaa yksinkertaisesti se, että koiraa kiitetään rauhallisesti varoituksesta, mennään mahdollisesti tarkastamaan, mille koira haukkui, ja sitten jatketaan muita puuhia. Näin koira kokee, että sitä on kuunneltu, olet käynyt tarkastamassa ”vaaran” ja todennut, ettei syytä huoleen ole.

Jos haukkuminen ei ole vielä pinttynyt tapa, voi pelkkä oma rauhallinen käytöksesi auttaa koiraa rauhoittumaan. Voit olla korostetun rauhallinen ja käyttää rauhoittavia signaaleja, jotka osoittavat koiralle, ettei mitään syytä huoleen ole. Tämä toimi Jessien kanssa, kun muuton jälkeen jokainen pienikin naapurista kuuluva ääni sai sen murisemaan tai haukkumaan. Venyttelin ja haukottelin teatraalisesti ja saatoin jutella Jessielle iloisesti. Usein Jessien reaktio tähän oli tulla ihmettelemään, mitä oikein teen, ja asettua sitten viereeni makaamaan. Haukkuminen väheni huomattavasti jo muutaman päivän sisällä. Tänä aikana oli tietysti tärkeää myös pitää Jessien stressitaso yleisesti mahdollisimman alhaisena, koska muutto oli sille stressaava.

Kaikkein tärkeintä ovat kärsivällisyys ja ymmärrys, niiden kanssa pääsee jo pitkälle.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaamalla uutiskirjeen saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit helpottamaan yhteiseloa koirasi kanssa entisestään. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Aina ongelma ei ole koulutuksen puute

talvi 014

Joskus on selvää, että koiralle on opetettava uusi tapa toimia. Se käyttäytyy tavalla, joka ei ole ihmisten mielestä hyväksyttävä, ja usein ainoa ratkaisu on yksinkertaisesti opettaa koiralle, miten haluaisimme sen mieluummin käyttäytyvän. Koira saattaa hyppiä pöydille ruoan toivossa, vetää hihnassa päästäkseen nopeammin hauskoihin paikkoihin tai ei anna ottaa itseään kiinni vapaana ollessaan. Käyttäytymiseen on yleensä puututtava suoraan; koiralle on ehkä opetettava, mitä siltä haluamme, ja tottelemisesta on tehtävä sille kannattavampaa.

Mutta entä jos koiran käytös kumpuaa stressistä tai negatiivisista tunteista, kuten pelosta, epävarmuudesta tai ahdistuksesta? Koira haukkuu muille koirille, koska se pelkää niitä tai tuhoaa asunnon yksin ollessaan, koska se on kauhuissaan. Se murisee omistajalle kynsiä leikatessa, koska se on ahdistunut tilanteesta. Se repii remmiä, koska se on stressaantunut jostakin kävelyllä näkemästään.

Johtuvatko nämä käyttäytymiset siitä, että koiraa ei olisi koulutettu tarpeeksi hyvin?

Tällaiset koirat saattavat itse asiassa olla äärimmäisen tottelevaisia ja hyvätapaisia, mutta kyseiset tilanteet saavat ne niin pois tolaltaan, että kaikki niiden oppima lentää ikkunasta ulos. Kuvittele, että joku osoittaa sinua aseella pimeällä kujalla. Huvittaisiko sinua tässä tilanteessa täyttää ristisanatehtävä tai esitellä kitaran- tai pianonsoiton taitojasi? Vaikka koiran pelko vaikuttaisi meidän mielestämme järjettömältä ja mitättömältä, koiran näkökulmasta on kysymys melkeinpä elämästä ja kuolemasta.

Auttaako näissä tapauksissa, jos koiralle opetetaan oikea tapa toimia?

Joissakin tapauksissa saattaa auttaakin. Jos koiralle tarjoaa jonkin toisen tehtävän, johon keskittyä, sen suorittaminen saattaa auttaa sitä kokemaan olonsa paremmaksi. Mutta kuten yllä mainitsin, usein koira on niin stressaantunut tilanteessa, että se ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.

On myös mahdollista, että koira suorittaa kyllä toivotun tehtävän, mutta on edelleen ahdistunut. Vaikka suostuisitkin ristikon täyttämiseen, pidät ehkä ryöstäjää edelleen silmällä, etkä koe oloasi yhtään turvallisemmaksi seuraavalla kerralla. Jos ryöstäjä sitten yhtäkkiä liikahtaa tai tulee lähemmäs ristikkoa täyttäessäsi, saatat reagoida vaistonvaraisesti ja ajattelematta, ja ehkä lyödä ryöstäjää. Koira saattaa myös keskittyä niin kovasti tehtävänsä suorittamiseen, että unohtaa ympäröivän maailman kokonaan. Koira saattaa tällöin yllättyä niin paljon yhtäkkiä lähempänä olevasta kohteesta, että reagoi siihen voimakkaammin kuin normaalisti.

Kun keskitymme pelkästään käyttäytymisen muuttamiseen, emmekä taustalla olevaan tunnetilaan, on yleistä keskittyä ei-toivotun käyttäytymisen poistamiseen, yleensä rankaisemalla tai kieltämällä. Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle laitetaan sitruunapanta, koirille rähisevää koiraa nykäistään ketjupannasta, ja rähinä loppuu, ja kynsiä leikatessa rimpuilevaa koiraa pidetään väkisin paikoillaan.

Mutta miten koira kokee tilanteen seuraavalla kerralla? Se on todennäköisesti entistä stressaantuneempi, pelokkaampi ja ahdistuneempi. Lisäksi se kokee, että se ei voi enää luottaa omistajaansa. Voi olla, että se tosiaan lopettaa ei-toivotun käyttäytymisen, koska siitä ei ole hyötyä. Se ei kuitenkaan ole yhtään vähemmän peloissaan, vaan yksinkertaisesti piilottaa ahdistuksensa. Tilalle saattaa putkahtaa jokin toinen, ei-toivottu käytös, tai aiempi käytös saattaa tulla esille myöhemmin entistä voimakkaampana, kun koira ei enää pysty pullottamaan tunteitaan. Eroahdistuksesta kärsivä koira saattaa alkaa tuhota esineitä tai tehdä tarpeensa sisälle, koska se ei enää voi purkaa ahdistustaan haukkumalla. Koirille rähisevä koira lopettaa ehkä rähinän, mutta hyökkää yllättäen, jos joku tulee liian lähelle. Koira saattaa rimpuilun sijaan alkaa murista seuraavalla kerralla, kun kynsisakset otetaan esiin.

Kun keskitymme tunnetilaan käyttäytymisen sijasta, avautuu meille aivan uusi maailma. Sen sijaan, että keskittyisimme haukkumisen lopettamiseen, keskitymmekin siihen, miten saisimme koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi yksin ollessaan. Sen sijaan, että yrittäisimme saada koirille rähisemisen loppumaan, keskitymmekin siihen, miten tehdä muista koirista vähemmän pelottavia ja uhkaavia. Sen sijaan, että yrittäisimme saada koiran kynnet leikattua väkisin, keskitymmekin siihen, miten luoda koko toimenpiteestä koiran silmissä positiivisempi kokemus.

Kun muutamme koiran tunnetilaa, jotakin hienoa tapahtuu; sen käyttäytyminen muuttuu myös. Yksinoloon tottunut koira ei koe enää tarvetta haukkua. Kun muut koirat eivät enää pelota, koiralla ei ole enää mitään syytä rähistä. Kun kynsienleikkuu on koiran mielestä mukavaa, kynnet saa leikattua ilman minkäänlaista taistelua.

Kun koiran tunnetilaa muutetaan, on tärkeää luoda olosuhteista mahdollisimman paljon sellaiset, että koira ei pelästy, ahdistu tai stressaa. Hyviä kokemuksia pelottavasta kohteesta on tultava huomattavasti enemmän kuin huonoja kokemuksia. Tämä tarkoittaa usein sitä, että liian vaikeita tilanteita on välteltävä aluksi mahdollisimman paljon. Samalla koiraa voidaan pikkuhiljaa siedättää sen pelkäämään asiaan, ja yhdistää se positiivisiin asioihin. Tilanteista tehdään aina sellaisia, että koira ei ahdistu tai stressaa, ja pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan. Pikkuhiljaa positiiviset kokemukset aiemmin pelottavasta tilanteesta peittävät alleen kaikki aiemmat negatiiviset kokemukset. Ainoastaan tällä tavalla saadaan koiran taustalla olevaa tunnetilaa aidosti ja pysyvästi muutettua.

Seuraava esimerkki kuvastaa, kuinka käyttäytymisen palkitseminen ja tunnetilan muuttaminen eroavat toisistaan. Tunnetilaa muuttaessa on kyse klassisesta ehdollistamisesta, jolloin keskitytään ainoastaan siihen, että tilanne yhdistyy koiran mielessä positiivisiin asioihin. Koiran käyttäytymisellä ei ole tällöin väliä, eikä edes sillä, palkitaanko ”väärää” tunnetilaa. Tunnetilaa ei ole mahdollista palkita, joten koiran palkitseminen sen pelätessä ei opeta sitä pelkäämään enemmän.

Kun koirani Jessie asui rescuetarhalla, se oli äärimmäisen stressaantunut ja pelkäsi uusia ihmisiä, mukaanlukien minua. Ensimmäisenä työpäivänäni Jessie pyöri nopeaa ja tiukkaa ympyrää samalla muristen joka kerta, kun se näki edes vilahduksen minusta. Olisin tietysti voinut keskittyä huonosta käytöksestä rankaisemiseen, tai olisin voinut odottaa, että Jessie käyttäytyisi ”oikein” ja lopettaisi pyörimisen, jolloin sitä olisi voitu palkita. Sen sijaan ymmärsin, että Jessien käyttäytyminen johtuu pelosta. Joka kerta, kun kuljin Jessien ohi, heitin sille namin. Joku voisi tietysti sanoa, että palkitsin Jessietä pyörimisestä. Ehkä niin, mutta samalla tapahtui jotakin vielä merkittävämpää. Jessie oppi, että aina kun ilmestyin näkyviin, jotakin hyvää tapahtui. Pikkuhiljaa sen vimmattu pyöriminen väheni, murina loppui, ja lopulta Jessie teki minut nähdessään aina pienen hitaan ympyrän häntä heiluen, ikään kuin tavan vuoksi. Lopulta tämäkin jäi kokonaan pois.

Kuulostaa ehkä epäloogiselta, että tavallaan palkitsemalla Jessietä pyörimisestä sen pyöriminen väheni. Tämä johtuu siitä, että pyörimisen syynä oli pelko ja stressi. Kun tilanteesta luotiin positiivinen, pyörimisen merkitys muuttui (se muuttui keinoksi saada nameja, sen sijaan että se olisi stressinpurkamiskeino) ja lopulta tarve ympyrän pyörimiseen katosi kokonaan.

Kaikkein paras keino olisi tietysti ollut se, että joku muu olisi antanut Jessielle namia samalla kun itse olisin ollut niin kaukana, ettei Jessie ahdistu. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Jessien häkin ohi oli vain pakko kävellä useita kertoja päivässä. Osalle koirista tällainen lähestymistapa ei olisi toiminut, varsinkaan jos ne eivät olisi yhtä paljon herkkujen perään kuin Jessie, tai jos ne olisivat liian kauhuissaan syödäkseen mitään.

Usein keskitytään nimenomaan siihen, miten koiran käyttäytymistä saadaan muutettua. Jessien esimerkki osoittaa, että käyttäytymisen ja tunnetilan palkitseminen ovat kaksi eri asiaa. Aina kaikki ei mene niin yksiselitteisesti, että tiettyä käyttäytymistä palkitessa se käytös lisääntyy, tai jostakin rankaistessa se vähenee. Jos koiran käytös johtuu negatiivisesta tunnetilasta, sen yhdistäminen positiivisiin asioihin ei välttämättä palkitse kyseistä käytöstä, vaan käytös saattaa itse asiassa vähentyä, koska koira ei koe sille enää tarvetta. Samoin jos käytös johtuu negatiivisesta tunnetilasta ja siitä rankaistaan, se ei välttämättä vähene, vaan saattaa jopa pahentua, koska koiran tunnetila on muutettu sitä tilannetta kohtaan entistä negatiivisemmaksi.

Mieti siis aina, jos koiran käyttäytyminen johtuu pelosta tai muusta negatiivisesta tunteesta; miten voisin auttaa koiraani kokemaan tämän tilanteen positiivisempana?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

10 myyttiä koirien käyttäytymisestä

isi2 744
Julkaistu alun perin Kasvattaja-lehdessä.

Myytti 1: Jos koira heiluttaa häntäänsä, se on iloinen ja ystävällinen.

Tämä uskomus on yleinen nimenomaan siksi, että se pitää hyvin usein paikkansa; iloinen koira heiluttaa nimittäin häntäänsä. Koira voi kuitenkin heiluttaa häntää myös muissa tilanteissa, esimerkiksi ollessaan peloissaan tai huolissaan, lepytellessään, uhkaillessaan tai aikoessaan hyökätä. Rennosti laajassa kaaressa normaaliasennossa heiluva häntä saattaa hyvinkin olla merkki ystävällisyydestä ja iloisuudesta, kun taas matalalla tai korkealla joko normaalia hitaammin tai nopeammin heiluva häntä saattaa merkitä jotakin aivan muuta. Paras keino arvioida koiran mielentilaa ja aikomuksia on ottaa koiran koko elekieli huomioon, sen sijaan että tarkkailisi pelkkää häntää.

Myytti 2: Koira tietää, milloin se on tehnyt väärin.

Kuulostaako tutulta: Koira on tehnyt tuhojaan poissaollessasi, ja kotiin tullessasi se luikertelee luoksesi korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Tai ehkä se luikkii pakoon ja kääntää päänsä poispäin kun puhuttelet sitä, ikään kuin vältelläkseen katsettasi. Kaikki tämä näyttää siltä, kuin koira aidosti katuisi tekemiään tuhoja. Ei kuitenkaan ole vain sattumaa, että koira käyttää näitä samoja eleitä ollessaan peloissaan tai huolissaan. Itse asiassa koria reagoi suoraan omistajan ärtymykseen, tyytymättömyyteen tai vihaiseen äänensävyyn lepyttelemällä tätä kyseisillä eleillä. Koira ei kykene ajattelemaan ajassa niin kauas taaksepäin, että yhdistäisi tuntikausia sitten tekemänsä tuhot omistajan vihaisuuteen. Sen sijaan koira saattaa hyvinkin oppia, että kun lattialla näkyy omistajan saapuessa tuhottu esine tai lätäkkö, omistaja tulee olemaan vihainen.

Myytti 3: Koiraa ei saa hemmotella liikaa.

Koiran huono käyttäytyminen johtuu harvoin liiasta hemmottelusta. Paljon todennäköisemmin syypäänä on se, ettei koiralle ole opetettu haluttua tapaa toimia. Siitä ei ole mitään haittaa, vaikka koiralle tarjoaisi runsaasti huomiota, silityksiä ja leikkiä, ostaisi paljon tavaroita, tarjoaisi herkkuja tai muuten hemmottelisi. Ongelmia voi tulla ainoastaan siinä vaiheessa, jos koiran terveys ja hyvinvointi unohtuvat, tai jos omistajan tai muiden hyvinvointi kärsii koiran kustannuksella. Koira on tietysti opetettava käyttäytymään tavalla, joka tekee sekä sen että muiden elämästä siedettävää ja mukavaa. Parasta hemmottelua koiran näkökulmasta on tarjota sille runsaasti mielekästä ja koiramaista tekemistä sekä laatuaikaa omistajan kanssa. Nämä ovat asioita, jotka aidosti tekevät koiran onnelliseksi.

Myytti 4: Jos koira murisee, sitä on toruttava.

Kukaan ei tietenkään halua koiransa murisevan, joten on ymmärrettävää haluta estää se. Joskus kieltäminen tai rankaiseminen jopa toimivat, ja koira lopettaa murisemisen. Tämä ei kuitenkaan poista syytä sille, miksi koira murisi. Muriseminen johtuu usein pelosta tai epävarmuudesta, ja koira yrittä murinallaan kommunikoida haluavansa lisää tilaa. Rankaiseminen vain tekee koiran entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tilanteessa on jotain uhkaavaa. Koira siis edelleen haluaa murista, mutta ei tee niin rankaisun pelossa. Jos sama tilanne toistuu uudestaan, koiralla ei ole enää mitään keinoa viestiä tilan tarpeestaan. Tällöin se saattaa lopulta joutua tilanteeseen, jossa se kokee puremisen olevan ainoa vaihtoehto. Parempi ratkaisu on osoittaa koiralle, ettei sillä ole mitään syytä pelätä tai olla huolissaan, jolloin myös muriseminen loppuu. Tällaisissa tilanteissa käyttäytymisneuvoja tai kouluttaja voi olla suuri apu.

Myytti 5: Koiraa ei saa lohduttaa, kun sitä pelottaa.

Moni uskoo, että jos koiraa lohduttaa, se saa palkinnon pelkäämisestään, jolloin tämä käytös vahvistuu. Pelko on kuitenkin tunnetila, eikä sitä voi vahvistaa tai palkita. Jos koira pelkää jo valmiiksi tietyssä tilanteessa, on epätodennäköistä, että omistajan huomio lisäisi pelokasta käyttäytymistä. Voit itse miettiä, miten mieluummin toivoisit ystäväsi tai perheenjäsenesi toimivan, kun sinua pelottaa. Tuntuisiko sinusta paremmalta, jos he jättäisivät sinut täysin huomiotta, vai jos he halaisivat ja puhuisivat rauhoittavasti? Lohduttamistavalla on kuitenkin suuri merkitys. Jos omistaja hätääntyneesti ja häsläten hokee koiralleen ”kaikki on ok, kaikki on ok”, koira saattaa huolestua entistä enemmän. Sen sijaan rauhallinen käyttäytyminen ja iloinen jutustelu saattavat itse asiassa auttaa koiraa, kun se näkee, ettei omistaja ole lainkaan huolissaan.

Myytti 6: Pelkäävän koiran on kohdattava pelkonsa.

Ihmiset neuvovat toisiaan usein kohtaamaan pelkonsa. Siksi tuntuu loogiselta, että koiratkin voittaisivat pelkonsa tällä tavoin. Koira ei kuitenkaan ihmisen tavoin kykene järkeilemään, että mitään pahaa ei tapahtunut, ei siis ole mitään pelättävää. Jo pelkkä pelottava tilanne on tarpeeksi ikävä kokemus, ja saa koiran vain entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tilanne on pelottava. Koira ei myöskään ihmisen tavoin yleensä vapaaehtoisesti hakeudu pelottaviin tilanteisiin, vaan se mieluummin välttelisi niitä kokonaan. Jos koiraa altistetaan intensiivisesti sen pelkäämille kohteille, se saattaa joissakin tapauksissa näennäisesti ”rauhoittua”. Kyseessä on tällöin opittu avuttomuus; koira tajuaa, ettei mikään toimi tilanteesta pois pääsemiseksi, ja lopulta se lopettaa yrittämisen kokonaan. Ihmisen näkökulmasta tämä näyttää siltä, kuin koira rauhoittuisi, mutta se on kuitenkin yhä aivan yhtä kauhuissaan. Jotta koira pääsisi yli peloistaan, on toimittava jossain määrin epäloogisesti ja välteltävä pelottavia tilanteita jonkin aikaa. Koira on siedätettävä pikkuhiljaa sen pelkäämille asioille, jotta se aidosti pääsisi yli pelostaan. Tässäkin tilanteessa käyttäytymisneuvojasta voi olla hyötyä.

Myytti 7: Vika on aina hihnan toisessa päässä.

On hyvin yleistä ajatella, että jos koiralla on ongelmia, vika on omistajan. On totta, ettei koiran huono käyttäytyminen ole ainakaan koiran vika, mutta harvoin syy on pelkästään omistajankaan. Omistajan syyllistäminen ei auta tippaakaan niitä, joilla sattuu olemaan ongelmallinen koira, vaikka he ovat kasvattaneet ja kouluttaneet koiransa rakkaudella, yrittäen tehdä kaiken oikein. Syynä saattavat olla geneettiset taipumukset ja ominaisuudet tai pentuajan ikävät sattumukset, joilta ei ole voitu välttyä. Joskus kyseessä on yksinkertaisesti huono tuuri. Koiran ongelmat ovat harvoin kenenkään vika, sillä jokainen omistaja tekee jatkuvasti parhaansa, omien tietojensa, taitojensa ja resurssiensa mukaisesti.

Myytti 8: Nameilla kouluttamalla ei voi opettaa koiralle, mitä se ei saisi tehdä.

Moni uskoo, että koiralle voi opettaa namien avulla kyllä temppuja, mutta mihinkään muuhun niistä ei ole hyötyä. Positiivinen vahvistaminen ja namien käyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiralle syötettäisiin jatkuvasti nameja tai että huono käyttäytyminen jätettäisiin kokonaan huomioimatta. Itse asiassa koiran voi opettaa lopettamaan ei-toivotun käyttäytymisen pelkästään palkitsemalla sitä oikeasta käytöksestä ilman, että koiraa tarvitsee kertaakaan kieltää tai rangaista. Tällöin ennakointi ja ehkäiseminen ovat avainasemassa, ettei koira saa mahdollisuuksia harjoittaa kyseistä käyttäytymistä, kunnes koiralle on saatu opetettua uusi käyttäytymismalli. Samalla koiralle voi opettaa halutun käytöksen, jota toteuttaessaan se ei kykene suorittamaan ei-toivottua käytöstä. Harjoittelu aloitetaan helpoissa tilanteissa, pikkuhiljaa vaikeuttaen. Lopulta koiraa voidaan pyytää suorittamaan haluttu käyttäytyminen ongelmatilanteessa. Yleisesti ottaen on paljon tehokkaampaa opettaa koiralle vaihtoehtoinen käytös ja palkita siitä, kuin rangaista huonosta käytöksestä. Näin koira ymmärtää paljon paremmin, mitä siltä tarkalleen ottaen halutaan.

Myytti 9: Koira ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn.

Moni tuntee syyllisyyttä siitä, että antaa koiran nukkua sängyssä tai sohvalla, tai kieltää pääsyn huonekaluille kokonaan siinä pelossa, että koira kuvittelee muuten olevansa lauman johtaja. Tämä ei kuitenkaan perustuu minkäänlaiseen tutkimustietoon. Koira ei yritä anastaa valtaa tai ala käyttäytyä huonosti vain siksi, että se saa nukkua korkealla paikalla. On täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni, missä koira saa nukkua ja missä ei. Älä siis pode huonoa omaatuntoa, vaikka sallisitkin koirillesi sohvalla tai sängyssä makoilun.

Myytti 10: Koiran huono käyttäytyminen johtuu johtajuusongelmasta.

”Johtajuusongelmalla” yritetään usein selittää monenlaisia ongelmia aggressiivisuudesta hihnassa vetämiseen ja ihmisiä vasten hyppimiseen. Tämä on kuitenkin aivan liian yksinkertaistettu selitys, sillä koiran käyttäytymiselle voi olla runsaasti eri syitä. On paljon todennäköisempää, että koiraa motivoivat aivan muut asiat kuin vallan tavoittelu. Koira toimii sen mukaan, mikä on kannattavaa. Hihnassa vetäminen johtuu yleensä siitä, että koira haluaa päästä nopeasti perille, ja ihmisiä vasten hyppiminen siitä, että koira on innoissaan ihmisten näkemisestä. Koiran käyttäytymiselle on harvoin sen monimutkaisempia syitä. Kaikelle löytyy selkeämpi ja yksinkertaisempi selitys kuin johtajuusaseman tavoittelu. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että koirien sosiaaliset suhteet ovat paljon monisyisempiä kuin aikaisemmin on uskottu, eikä ole juurikaan todisteita sille, että niitä motivoisi niinkin abstrakti asia kuin johtajuus. Ratkaisu koiran ongelmakäyttäytymiseen ei ole johtajuusaseman vahvistaminen, vaan koiran kouluttaminen ja opastaminen.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Paukkuaran koiran selviytymisopas uuteenvuoteen

wales adventure 503

Pelkääkö koirasi ilotulitusta? On useita asioita,joita voit tehdä jo nyt auttaaksesi koiraasi selviämään uudenvuoden paukkeesta.

Ainoa tapa päästä lopullisesti eroon paukkuarkuudesta on opettaa koiralle pikkuhiljaa, että ilotulitukset eivät ole ikävä asia, vaan niistä seuraa itse asiassa jotakin hyvää. Tätä kutsutaan siedättämiseksi ja vastaehdollistamiseksi, ja se on tutkitusti erittäin tehokas keino auttaa koiraa pääsemään eroon äänipeloista. Dogst Trustin sivuilta löytyy ilmaisia nauhoitteita äänipelkojen hoitamiseen sekä erinomaiset ohjeet niiden käyttämiseen.

Tämän toteuttamiseen menee kuitenkin aikaa, joten siedättäminen on parempi aloittaa vasta uudenvuoden jälkeen, kun koira on palautunut riittävästi.

On kuitenkin useita asioita, jotka voivat auttaa koiraa selviämään tämän vuoden ilotulituksista vähentämällä koiran kokemaa stressiä ja ahdistusta.

Osa omistajista välttyy ilotulituksilta kokonaan menemällä esimerkiksi mökille tai koirille tarkoitettuun hotelliin, jossa lähistöllä ei ole ilotulituksia. Tämä voikin olla äärimmäisen pelkäävälle koiralle ainoa toimiva vaihtoehto. Jos ilotulituksia ei kuitenkaan pääse pakoon, on koiran oloa helpotettava muilla tavoin.

Pelkäävä koira yrittää usein piiloutua paikkaan, jonka se kokee turvalliseksi. Auta koiraa tarjoamalla sille sopiva piilopaikka jo etukäteen. Tähän voi toimia matkahäkki, kaappi tai portaiden tai pöydän alle rakennettu ”pesä”. Luo koiran turvapaikasta kolomainen; peitä sen seinät ja katto vilteillä, peitoilla ja tyynyillä ja laita sisälle koiran peti ja mahdollisesti lisää vilttejä. Vaatekappale, jota olet pitänyt päällä, saattaa auttaa koiraa kokemaan olonsa turvalliseksi. Rakenna tämä turvapaikka koiralle jo nyt, ja auta koiraa muodostamaan siihen positiivinen mielleyhtymä. Piilota sinne herkkuja, luita ja leluja. Älä koskaan sulje koiraa häkkiin tai pieneen huoneeseen ilotulituksen ajaksi, vaan anna sen tulla ja mennä vapaasti.

Koira saattaa uutenavuotena yrittää piiloutua erilaisiin paikkoihin, eikä välttämättä nimenomaan siihen paikkaan, minkä sille valitsit. Siirrä tässä tapauksessa viltit ynnä muut koiran itse valitsemaan paikkaan. Älä estä koiraa piiloutumasta, vaikka sen valitsema paikka ei normaalisti olisikaan sallittu. Koira saattaa myös ravata ympäriinsä, vinkua tai läähättää kovaäänisesti, yrittää kiivetä syliisi tai tehdä tarpeensa sisälle. Älä missään nimessä rankaise tai kiellä koiraa näistä käytöksistä. Se ei toimi näin tahallaan, vaan ei yksinkertaisesti tiedä mitään muuta keinoa kokea olonsa turvallisemmaksi. Koska ne auttavat koiraa pärjäämään ja selviytymään, niiden estäminen saattaa vain voimistaa koiran pelkoa.

Pidä mielessä, että vaikka koiran pelko olisi vain lievää, se saattaa pelästyessään yrittää paeta. Pidä siis ikkunat ja ovet kiinni, ulkoiluta koira ennen ilotulitusten alkamista, äläkä vie sitä ulos kello kuuden jälkeen illalla. Ilotulituksia saattaa myös yllättäen ilmestyä muina aikoina, joten pidä koira hihnassa pari päivää ennen ja jälkeen uudenvuoden. Käytä hihnaa varmuuden vuoksi myös pihassa. Varmista, että koiran kaulapanta ja valjaat ovat tarpeeksi tiukat ja kaikki välineet hyvässä kunnossa. Varmin keino estää karkaaminen on käyttää monitoimitalutinta, jonka toinen pää on kiinnitetty kaulapantaan ja toinen valjaisiin.

Peitä kaikki ikkunat verhoilla, etteivät välähdykset pelästyttäisi koiraa. Radion, tv:n tai kodinkoneiden päällä pitäminen saattaa peittää alleen ilotulitusten äänet.

Älä jätä pelkäävää koiraa yksin ilotulitusten ajaksi, sillä se saattaa pelätä entistä enemmän yksin ollessaan. Koira saattaa myös vahingoittaa itseään tai asuntoa, ja pahimmassa tapauksessa alka pelätä myös yksinoloa.

Omalla käyttäytymiselläsi on suuri vaikutus koiraan. Ole itse rento ja rauhallinen ja käyttäydy ikään kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Voit jopa korostetusti haukotella ja venytellä, mikä osoittaa koiralle, että et itse välitä äänistä. Jos koira tulee luoksesi lohtua hakien, saat toki lohduttaa ja silittää sitä. Juttele koiralle iloisesti ja rennosti ja silitä sitä rauhallisesti. Oma huolestumisesi ja hermostumisesi tarttuu myös koiraan ja saattaa vain pahentaa asioita, älä siis voivottele tai häslää liikaa. Jos koira ei tunnu kaipaavan huomiota tai silityksiä, anna sen olla rauhassa, ja jos silittelysi tuntuu vain stressaavaan koiraa enemmän, voi olla parempi antaa sen olla ja auttaa sitä muilla tavoilla.

Jos koira on yhä kiinnostunut ruoasta tai leluista, tarjoa koiralle jotakin muuta, mihin keskittyä. Kongit, luut, aktivointilelut, namien piilottaminen ja koiran kanssa leikkiminen antavat koiralle muuta ajateltavaa, jolloin ulkoa tulevat äänet saattavat unohtua.

Jos koiran pelko on suhteellisen lievää, voi olla avuksi palkita koiraa joka kerta, kun ulkoa kuuluu pamahdus. Käyttäydy ikään kuin olisit ilahtunut itse äänestä ja tarjoa koiralle herkku tai leiki sen kanssa. Tämä auttoi Jessietä, kun se oli huolissaan ukkosmyrskystä. Ajoitus on kuitenkin tärkeää, joten pidä koiran lempileluja tai nameja jatkuvasti saatavilla.

Thundershirt ja vastaavat paineliivit auttavat osaa koirista rauhoittumaan. Tällöin on tärkeää käyttää liiviä ohjeiden mukaisesti. Voit myös itse luoda huivista vastaavanlaisen. Myös ADAPTIL-haihduttimesta voi olla apua osalle koirista. Se haihduttaa ilmaan feromonia, jolla on rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus. Myös esimerkiksi laventelin ja kamomillan haju saattaa vähentää koiran ahdistusta.

Tarjolla on myös runsaasti stressiä ja ahdistusta vähentäviä lisäravinteita. Kysy eläinlääkäriltä näiden käytöstä, jotta saisit selville mikä olisi sopivin juuri sinun koirallesi. Joissain tapauksissa lääkitys on ainoa keino auttaa koiraa olemaan stressaamatta.

Mitä voit tehdä jo nyt?

Aloita mahdollisimman pian uudenvuoden aaton valmistelu. Jos koiran elämässä tapahtuu liikaa muutoksia samana iltana, voivat hyvät aikeesi aiheuttaa koirassa vain lisästressiä. Rakenna koiralle pesäkolo, kiinnitä feromonihaihdutin seinään, käytä paineliiviä rauhallisissa tilanteissa, tarjoa koiralle aktivointileluja, joita sen on tarkoitus käyttää ilotulitusten aikana, soita radiosta rauhallista musiikkia kovaan ääneen. Tee jo nyt kaikkea sitä, mitä olet suunnitellut uutenavuotena tekeväsi koiran auttamiseksi. Näin koira tottuu jo valmiiksi kaikkiin näihin asioihin ja yhdistää ne positiiviseen tunnetilaan, mikä auttaa sitä entisestään ilotulitusten aikana.

Mikä on auttanut sinun koiraasi selviämään ilotulituksista?

Lisää luettavaa:

Äänipelko ja sen hoitaminen

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Koira pelkää vieraita – kuinka saavuttaa aran koiran luottamus

suomi17 375

Tuntemattomat ihmiset voivat joskus olla pelottavia. Vielä pelottavampaa on, jos vieras ihminen ilmestyy koiran kotiin, sen omaan turvalliseen paikkaan, ja sen kanssa pitäisi viettää aikaa suhteellisen pienessä tilassa.

Pelko saattaa ilmetä pakenemisena, piiloutumisena, vieraiden välttelynä, murisemisena, haukkumisena tai näykkimisenä. Myös koiran ”välinpitämättömyys” vieraita kohtaan saattaa itse asiassa olla merkki siitä, että koira on epävarma niiden suhteen. Joskus vain koiran eleistä näkee, että se on huolissaan. Se saattaa esimerkiksi mennä vieraiden luo, mutta sen häntä on koipien välissä, korvat vedetty taakse ja selkä kyyryssä. Tai se saattaa ravata levottomasti ympäri asuntoa samalla läähättäen. Joskus eleet saattavat olla hyvinkin pieniä ja huomaamattomia, ja vieraiden voi olla vaikea käsittää, että koiraa oikeasti pelottaa tai ahdistaa.

Syynä ihmisarkuudelle voi olla genetiikka, liian vähäinen sosiaalistaminen pentuna tai ikävät kokemukset (erityisesti pentuaikana). Ikävän kokemuksen ei tarvitse tarkoittaa välttämättä sitä, että joku olisi hakannut koiraa. Herkälle koiralle riittää jo se, että vieras ihminen ilmestyy yllättäen sen eteen pimeässä, se kuulee kovan äänen uuden ihmisen nähdessään tai tuntematon ihminen yrittää silittää sitä, vaikka se ei haluaisi.

Aivan ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, että koiran ei tarvitse olla kaikkien paras kaveri. Kaikki koirat eivät yksinkertaisesti nauti vieraiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemisesta, ja vetäytyvät mieluummin omiin oloihinsa. Vieraita pelkäävän koiran kanssa on jo suuri saavutus, jos koira voi olla rennosti samassa huoneessa vieraan kanssa, ilman stressiä ja ahdistusta.

Kuinka aloittaa ja valmistautua

On erittäin hyödyllistä opetella lukemaan koiran elekieltä mahdollisimman hyvin. Jos huomaat jo lievät merkit stressistä tai pelosta, voit antaa koiralle tauon tai viedä sen pois tilanteesta jo ennen kuin se alkaa ahdistua liikaa. Pystyt myös paremmin tarkkailemaan sitä vieraiden seurassa; moni koira ei tajua itse lähteä pois tilanteesta, jonka se kokee epämukavaksi. Auta koiraa näissä tilanteissa kutsumalla se pois tai tarjoamalla sille muuta puuhaa.

Jos koira reagoi voimakkaasti jo pelkkään ovikelloon tai koputukseen, voi olla hyödyksi totuttaa koira ensin tähän. Oppiminen ja rauhallinen tutustuminen helpottuu, jos koira ei ole jo valmiiksi kiihtynyt. Tässä videossa on hyviä vinkkejä.

Monelle koiralle paras tapa kohdata vieras ensimmäistä kertaa on ulkona, neutraalissa paikassa. Tilaa on enemmän, eikä vieras ”tunkeudu” koiran kotiin. Tämän jälkeen voitte mennä yhdessä sisään. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, vaan vieraan on tultava suoraan sisälle.

Voi olla hyödyllistä pitää koira hihnassa myös sisällä, siltä varalta että se täytyy saada ohjattua pois vieraan luota tai kokonaan pois tilanteesta. Käytä tarpeeksi pitkää hihnaa, että koira kokee voivansa liikkua vapaasti ja paeta. Myöhemmässä vaiheessa voit yksinkertaisesti jättää hihnan koiran päälle laahaamaan maata pitkin, ihan vain varmuuden vuoksi. Osalle koirista hihna tekee tietysti tilanteesta vain stressaavamman, joten mieti sopivaa ratkaisua yksilökohtaisesti. Jos koiralla on tapana käyttäytyä hyökkäävästi vieraita kohtaan, käytä joko hihnaa tai koiraporttia, ja tarvittaessa myös kuonokoppaa. On tärkeää, että kuonokoppa on koiralle jo ennestään tuttu ja se on yhdistänyt sen mukaviin asioihin. Jos koira on ikinä purrut tai näykkäissyt vierailijaa, ota yhteyttä ammattitaitoiseen ongelmakoirakouluttajaan.

On tärkeää antaa koiralle tilaa ja valinnan mahdollisuuksia

Paras toimintatapa on laittaa koira erilliseen huoneeseen siksi aikaa, kun vieras tulee sisään. Tarjoa koiralle jotakin muuta puuhaa sillä välin, esim. kongi, luu tai piilotettuja nameja. Tätä rutiinia voitte harjoitella myös muina aikoina kuin vieraiden saapuessa, jotta tilanne olisi koiralle tuttu. Kun vieras on istuutunut alas (ja koira mahdollisesti rauhoittunut), voit tuoda koiran takaisin huoneeseen. Vieraat ovat usein vähemmän pelottavia, kun he istuvat, ja lisäksi vieras ei ”tunkeudu” koiran omaan tilaan.

Anna koiran päättää, meneekö se tutustumaan vai ei. Älä vie sitä suoraan vieraan luokse tai yritä houkutella sitä tutustumaan. Joissain tapauksissa on itse asiassa tehtävä päinvastoin; koira ei välttämättä itse osaa pysyä kauempana, vaikka sitä pelottaisi. Se saattaa rynnätä suoraan lepyttelemään ja tarjoamaan rauhoittavia signaaleja, ja moni vieras kokee tämän iloisuutena ja pyyntönä silittämiseen. Jos tiedät, että koirallasi on tapana rynniä vieraiden luokse, mutta se on selvästi ahdistunut tilanteessa ollessaan, pidä se hihnassa kauempana. Palkitse runsaasti kaukana pysymisestä. Pikkuhiljaa voitte sitten edetä lähemmäs vieraita. Parasta on, jos voitte olla mahdollisimman isossa tilassa aluksi kaikkein kauimpana vieraasta, tarvittaessa vaikka niin, että koira näkee vieraan toisesta huoneesta oviaukon läpi.

Pyydä vierasta olemaan kiinnittämättä koiraan mitään huomiota. Vieras ei saisi mennä koiran luokse, vaan koiran annetaan itse päättää, meneekö se tutustumaan vai ei. Sivuttain asettuminen koiraan nähden ja katsekontaktin välttäminen tekee ihmisestä usein vähemmän pelottavan. Älä anna vieraan puhua koiralle, kumartua sitä päin tai kurottaa kättä koiraa kohti. Nämä ovat asioita, jotka usein saavat koiran pelkäämään entisestään. Vieraan tulisi käyttäytyä ikään kuin koira ei edes olisi huoneessa. Jos tuntuu, että vieras ei kuuntele ohjeitasi ja koiraasi pelottaa, pidä se mieluummin erillään vieraasta. Huonot kokemukset aiheuttavat helposti takapakkia.

Wales 090

Vaikka koira menisikin haistelemaan vierasta, on parempi edetä hitaasti. Moni vieras innostuu tästä onnistumisesta ja alkaa heti jutella koiralle ja silittää sitä. Tämä voi monessa tapauksessa saada koiran taas pelkäämään vierasta. On siis parempi jatkaa koiran huomiotta jättämistä, vaikka se tulisikin tutkimaan vierasta.

Myöhemmässä vaiheessa, jos koira vaikuttaa rentoutuneelta ja tyytyväiseltä, vieras voi kokeilla tarjota kättään koiralle haisteltavaksi, ja jos koira on edelleen rento, hän voi silittää koiraa hellästi rinnasta tai kyljestä; ei pään päältä. Tarkkaile koiran elekieltä ja jos silittäminen vaikuttaa ahdistavan sitä, pyydä vierasta lopettamaan. Aluksi hyvin lyhyt silityshetki riittää; pyydä vierasta lopettamaan muutaman sekunnin päästä ja tarkkaile, pyytääkö koira lisää vai ei. Osa koirista vaatii runsaasti tutustumisia (ilman, että koiraa kosketaan), ennen kuin ne hyväksyvät kokonaan vieraan silittämisen. Osa ei koskaan tule nauttimaan vieraiden silityksistä, ja se on myöskin ok, kunhan vieraat ymmärtävät tämän.

Luo vieraista positiivinen asia

Tarjoa koiralle jotakin muuta tekemistä, jotta sen ei tarvitsisi jatkuvasti keskittyä vieraaseen. Samalla vieraan läsnäolo yhdistyy positiivisiin asioihin. On hyvä idea opettaa koiralle muutama käyttäytyminen, jotka se osaa erittäin hyvin ja joiden tekemisestä se nauttii. Esim. käsikosketus, katsekontakti, omalle paikalle meneminen, istu, tms. Palkitse koiraa tiheään tahtiin varsinkin alkuvaiheessa. Joskus parasta on yksinkertaisesti antaa koiralle nameja ilman, että sen tarvitsee tehdä juuri mitään niiden eteen. Voit myös esim. ripotella koiralle nameja etsittäväksi, heittää nameja jahdattavaksi tai antaa sille kongin, aktivointilelun, luun, virikelaatikon, tms. Parasta on, jos näiden käyttö on koiralle tuttua jo ennestään. Pidä huoli siitä, että vieras ei kävele koiran ohi, kun sillä on jotakin arvokasta.

Monen ratkaisu koiran vieraspelkoon on antaa vieraille nameja, joita he sitten syöttävät kädestä. Tämä voikin toimia joissain tapauksissa, mutta vaarana on, että koira menee vieraiden luokse ainoastaan namien toivossa. Koira joutuu tällöin tilanteeseen, jossa se kokee olonsa hyvin epämukavaksi. Parempi olisi, jos koira menisi vieraiden luokse siksi, että se aidosti haluaa, eikä vain siksi, että se haluaa herkkuja. Ole siis aluksi itse ainoa, jolta koira saa namia. Kun koira tuntuu rentoutuvan, vieraat voivat heittää koiralle makupaloja maahan, niin että koiran ei tarvitse liikkua yhtään lähemmäs vieraita. Näin koiraa ei houkutella luokse nameilla, mutta se yhdistää kuitenkin vieraat namien saantiin. Siinä vaiheessa, kun koira alkaa oma-aloitteisesti mennä vieraiden luokse ja sen elekieli on rento, vieraat voivat antaa sille myös kädestä namia. Suurimman osan nameista pitäisi kuitenkin aina tulla sinulta, ei vierailta.

Kun koira alkaa rentoutua vieraiden seurassa, pyydä heitä tekemään koiran kanssa asioita, joista koira nauttii. Esim. leikkiminen, kävelylle meneminen ja koiran osaamien asioiden pyytäminen ja niistä palkitseminen ovat hyviä keinoja luoda positiivista suhdetta.

Muista nämä asiat

Pidä tutustumiset aluksi lyhyinä. Tarjoa koiralle riittävästi taukoja esim. viemällä se toiseen huoneeseen, pihalle tai kävelylle. On aina parempi lopettaa siinä vaiheessa, kun kaikki menee vielä hyvin. Toisessa huoneessa odottaminen on hyvä opettaa koiralle etukäteen, tavallisissa arjen tilanteissa. Muista tarjota koiralle jotakin mukavaa puuhaa tai pyydä vaikka perheenjäsentä tai kaveria viihdyttämään koiraa sillä välin, kun itse viihdytät vierasta.

Muista, että istuva vieras saattaa olla koiran mielestä ok, mutta ylös nouseva, ympäriinsä kävelevä tai ”outoja” asioita tekevä ihminen voi olla aivan eri asia. Esimerkiksi omalle koiralleni Jessielle oli riittävän outoa, että vieras tuijotti hieman liian pitkään jäätelöpaketin sisällysluetteloa. Ennakoi tilanteita ja kutsu koira pois iloisesti, jos on tarve. Jos tiedät, että vieraan liikkuminen tai sen päästämät äänet saavat koiran pelästymään, kehu ja palkitse koiraa joka kerta, kun vieras tekee näitä asioita, ennen kuin koira ehtii pelästyä. Jos tiedät, että tietyt tilanteet saavat koiran pelästymään, vie se toiseen huoneeseen ennen näitä tilanteita. Koira saattaa hyväksyä nämä tilanteet myöhemmässä vaiheessa, kun vieras on tutumpi, mutta alussa tilanteista on tehtävä koiralle mahdollisimman helppoja.

Jos tiedät, että tilanne tulee olemaan koiralle liian vaikea, esim. olet kutsunut suuren määrän ihmisiä kylään, on parempi pitää koira poissa tilanteesta. Vie se vaikka hoitoon tai jos tiedät koiran pärjäävän, pidä se erillään vieraista, mukavan tekemisen ja radion kera.

Muista aina, että vieraisiin tutustuminen on stressaavaa, vaikka koira tuntuisikin pärjäävän hyvin. Älä siis tee liikaa kerralla, ja anna koiralle riittävästi aikaa palautumiseen. Esimerkiksi jos uusia tutustumisia on joka päivä, koiran stressitaso ei välttämättä ehdi laskea vieraiden välissä. Myös pitkään jatkuvat tutustumiset nostavat koiran stressitasoa, jolloin se saattaa alkaa reagoida pelokkaasti. Kaikki saattaa mennä hyvin esimerkiksi ensimmäisen tunnin ajan, ja tämän jälkeen kaikki onkin koiralle liikaa. Pyri lopettamaan tutustuminen jo reilusti ennen tätä vaihetta.

Jos koira pelästyy tai reagoi ikävästi

Jos koira pelästyy kunnolla tai alkaa haukkua tai murista vieraalle, vie se pois huoneesta ja tarjoa sille jotakin rauhoittavaa tekemistä, kuten järsittävää, aktivointilelu tai namien etsintää. Tarjoa sille riittävästi taukoa, että se ehtii palautua tilanteesta. On tärkeää olla kieltämättä tai rankaisematta koiraa näissä tilanteissa, sillä se vain lisää koiran pelkoa ja stressiä ja saattaa pahentaa käytöstä pitkällä aikavälillä.

Jos koet, että kunnollisen tauon saatuaan koira pärjää taas vieraan kanssa, vie se takaisin huoneeseen, mutta tee tilanteesta tällä kertaa helpompi. Pidä se huoneen toisessa päässä, palkitse runsaasti, ja poistu taas tilanteesta lyhyen ajan päästä. Jo 30 sekuntia voi olla enemmän kuin tarpeeksi. Näin koiralle jää (toivon mukaan) positiivinen kokemus vieraasta. Mieti jälkikäteen, miksi koira pelästyi niin paljon. Tekikö vieras jotakin ”epäilyttävää”, edettiinkö vieraaseen tutustumisessa liian nopeasti, viettikö koira liikaa aikaa vieraan kanssa samassa huoneessa? Mieti, mitä voisit tehdä eri tavalla seuraavalla kerralla auttaaksesi koiraa selviämään.

Kävelyllä tutustuminen on vähiten pelottavaa

Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on mahdotonta sisätiloissa, jos koira stressaa suunnattomasti samassa huoneessa vieraan ihmisen kanssa olemisesta. Tällöin kannattaa aloittaa tutustuminen kävelyllä. Aloita rauhallisessa paikassa, jossa ei mielellään tule paljon muita ihmisiä vastaan. Pyydä vierasta kävelemään sellaisen etäisyyden päässä, ettei koirasi ole huolissaan. Monelle koiralle on vähemmän uhkaavaa, jos vieras kävelee edellä ja koira seuraa perässä. Palkitse koiraa rauhallisesta käytöksestä. Pikkuhiljaa vieras voi kävellä lähempänä ja lähempänä, kunnes lopulta voitte kävellä vierekkäin. Tarkkaile koiran elekieltä; jos koira alkaa ahdistua, pyydä vierasta kävelemään hieman kauempana.

Siinä vaiheessa, kun voitte kävellä vierekkäin jonkin aikaa ja koira on rento, voitte mennä yhdessä sisälle.

wales adventure 449

Älä murehdi siitä, että joutuisit aina tekemään näin jokaisen uuden ihmisen kanssa. Kun koira alkaa yleistää oppimaansa, tutustuminen tapahtuu joka kerralla nopeammin, kunnes jopa täysin tuntematon ihminen voi tulla suoraan sisälle kotiin.

Riippuu koirasta, kuinka nopeasti tai hitaasti voidaan edetä vaiheesta toiseen. Joidenkin koirien kanssa on tehtävä useita kävelyitä yhdessä, ennen kuin vieras voi tulla sisälle, kun taas toisten koirien kanssa riittää jo se, että tilanne on erilainen. Entisellä kämppikselläni oli koira, joka murisi kaikille kotiin tuleville miehille. Vaikka sama mies olisi käynyt useita kertoja käymässä, koira ei edelleenkään luottanut siihen. Kun kaksi miespuolista kaveriani tulivat käymään, vein koiran kavereitani vastaan ja pyysin heitä olemaan huomiomatta koiraa. Kävelimme yhdessä kotiin, ja kotiin päästyämme koira oli täysin tyytyväinen ja rento, ja istui vuorotellen kavereitteni sylissä rapsuteltavana. Missään vaiheessa se ei murissut tai haukkunut.

Sen sijaan Jessien kanssa on ollut parempi edetä hitaasti. Sille olisi ollut kaikkein parasta päästä useita kertoja kävelylle vieraan kanssa, mutta siihen meillä ei monesti ollut mahdollisuutta. Aina ei ollut myöskään mahdollisuutta mennä yhdessä kävelylle, ja nämä tutustumiset olivat selvästi vaikeampia Jessielle. Kaikesta huolimatta, ja yllä olevia vinkkejä noudattamalla, Jessie oppi lopulta luottamaan vieraisiin. Nykyään vieras ihminen tai useampikin voi tulla käymään ilman mitään ongelmia.

On aina parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti. Muuten koira menee helposti takapakkia, ja kaikki kovalla vaivalla tehty työ menee hukkaan. Hitaasti etenemällä koira oppii luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin, se onnistuu ja selviää tilanteista. Samalla opit itsekin rauhoittumaan ja uskomaan, että sekä sinä että koirasi selviätte kyllä.

Lisää luettavaa:

Koira pelkää ihmisiä

Arkuus

Pelkoaggressiivisuudesta

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: