Ongelmia yksinolossa? Syynä ei välttämättä ole eroahdistus

Ämpäri ja Jessie 047

Aiemmin, jos koira yksin ollessaan aiheutti tuhoja, haukkui tai teki tarpeensa sisälle, saatettiin koiran olettaa olevan vain huonokäytöksinen tai osoittavan mieltään. Tällöin tuntui loogiselta rankaista koiraa ”huonosta” käytöksestä.

Nykyään yhä useampi tuntuu ymmärtävän, että tällaisen käytöksen taustalla saattaa hyvinkin olla eroahdistus. Koira ei tee pahojaan yksin ollessaan huvin vuoksi, vaan sillä saattaa oikeasti olla huono olla.

Toisaalta ollaan menty toiseen ääripäähän; jos koiralla on minkäänlaisia ongelmia yksinolon suhteen, se ”disagnosoidaan” helposti eroahdistukseksi.

On tietysti uskomattoman hienoa, että ymmärrys eroahdistuksesta on lisääntynyt. Ongelma on vain se, että kaikki yksinolo-ongelmat eivät aina johdu eroahdistuksesta. Tällöin taustalla oleva todellinen syy saattaa jäädä hoitamatta kokonaan, eivätkä yksinolo-ongelmat muutu miksikään.

Mitä eroahdistus on?

Jotta ymmärrettäisiin, mitä muita syitä yksinolo-ongelmien taustalla voi olla, on ensin ymmärrettävä, mitä aito eroahdistus on.

Eroahdistunut koira saattaa ahdistua yhden tietyn ihmisen poissaolosta, tai se saattaa ahdistua yleisemmin yksin jäämisestä. Jälkimmäisessä tapauksessa kenen tahansa ihmisen seura saattaa auttaa koiraa pärjäämään. Toisen koiran seura sen sijaan auttaa vain harvoin lieventämään eroahdistuksen oireita, ellei koira ole sosiaalistunut enemmän koiriin kuin ihmisiin.

Koira, jolla on eroahdistusta, kokee yksinolon todennäköisesti hyvin samankaltaisena kuin emostaan eroon joutunut pentu; sen turvallisuuden tunne katoaa. Monesti eroahdistuksesta kärsivä koira myös seuraa omistajaa jatkuvasti tämän ollessa kotona ja haluaa olla jatkuvasti omistajan läheisyydessä; se ei halua päästää omistajaa silmistään. Koira alkaa monesti stressaantua selvästi jo siinä vaiheessa, kun omistaja vasta valmistelee ulos lähtemistä. Eroahdistuksen oireet myös alkavat yleensä hyvin pian omistajan lähtemisen jälkeen, enintään puolen tunnin sisällä.

Yleisimpiä oireita ovat tarpeiden tekeminen sisälle, ääntely ja/tai tuhoaminen. Lisäksi koira saattaa näyttää muita merkkejä stressistä ja ahdistuksesta. Lisääntynyt stressi vaikuttaa myös kehon toimintaan, mistä syystä koira saattaa tehdä tarpeensa sisälle. Haukkumalla, itkemällä tai ulvomalla koira yrittää saada omistajan palaamaan takaisin. Esineiden, huonekalujen tai asunnon tuhoaminen taas voi johtua kahdesta eri syystä; joko koira yrittää päästä omatoimisesti takaisin omistajan luokse esimerkiksi järsimällä ovea, josta omistaja poistui, tai se yrittää lievittää pahaa oloaan pureskelemalla. Jälkimmäisessä tapauksessa järsiminen kohdistuu monesti esineisiin tai huonekaluihin, jotka haisevat voimakkaimmin omistajalta, kuten sohvaan, kenkiin tai vaatekappaleisiin.

Kaikille näille oireille on myös olemassa vaihtoehtoisia syitä; se että koira ahdistuu tai käyttäytyy ongelmallisesti yksin ollessaan ei vielä yksinään todista, että koiralla olisi eroahdistusta.

Muita syitä yksinolo-ongelmille

Kuten kaikkien käytösongelmien suhteen, aivan ensimmäiseksi on poissuljettava kivun ja terveysongelmien vaikutus. Tämä on erityisen tärkeää, jos käytös on alkanut ilman selkeää syytä. Erityisesti koira, joka tekee tarpeensa sisälle yksin ollessaan, kannattaa viedä eläinlääkärin tutkittavaksi. Taustalla voi olla esimerkiksi virtsatietulehdus tai  virtsankarkailu. Myös tuhoaminen, järsiminen ja erikoisten esineiden syöminen voivat olla merkkejä taustalla olevasta terveysongelmasta tai kivusta; koira saattaa lievittää kipujaan tai epämukavaa oloaan tällä tavoin.

Toinen yleinen syy yksinolo-ongelmiin on se, että koira reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Jos koira esimerkiksi haukkuu tai esimerkiksi tuhoaa asuntoa ainoastaan kuullessaan, nähdessään tai haistaessaan jotakin, kyseessä on hyvin erilainen ongelma eroahdistukseen verrattuna. Koira saattaa esimerkiksi kuulla naapurin koiran haukkuvan, nähdä ikkunasta oravan tai kissan, pelästyä naapurista kuuluvia remontin ääniä tai reagoida rappukäytävässä käveleviin ihmisiin.

Tarpeiden tekemiseen sisälle voi olla niinkin yksinkertainen syy kuin se, että koira ei ole oppinut täysin sisäsiistiksi. Se on saattanut esimerkiksi oppia, että omistajan läsnäollessa ei kuulu tehdä tarpeita sisälle, mutta että samat säännöt eivät päde omistajan poissaollessa. Voi myös olla, että koira ei kykene pidättämään kovin pitkiä aikoja kerrallaan; jokainen koira on yksilö virtsanpidätyskyvyltään. On myös muistettava, että pennuilla menee vaihtelevassa määrin aikaa oppia pidättämään pidempiä aikoja; tämänkin asian suhteen jokainen koira on yksilö. On myös selvitettävä, voisiko sisälle pissaaminen olla yksinkertaisesti merkkailua; tähän voi olla useita syitä, esimerkiksi kotiin muuttanut uusi koira tai perheenjäsen, tai uudenlaiset hajut asunnossa.

Ääntely ja tuhoaminen voivat johtua joissakin tapauksissa yksinkertaisesti siitä, että koiralla on niinsanotusti tylsää; jos se ei saa riittävästi lajityypillistä tekemistä, luvallista järsittävää ja liikuntaa omistajan ollessa kotona, se saattaa turhautua helposti. Riittävän tekemisen tarjoamisen lisäksi joissakin tapauksissa (turvallisten) aktivointilelujen tai pureskeltavien kohteiden tarjoaminen koiran yksin ollessa voi auttaa jo paljon.

Joskus yksinolo-ongelmien taustalla voi olla pelko. Tämä saattaa muistuttaa kovasti eroahdistusta, mutta se kuitenkin eroaa siitä siinä mielessä, että koira ei alun perin pelännyt yksin olemista, vaan jotakin muuta. Se on saattanut yhdistää yksinolon pelottaviin tapahtumiin. Esimerkiksi jos äänipelkoinen koira on ollut yksin ilotulituksen tai ukkosmyrskyn aikaan, se on saattanut pelätä yksin ollessaan voimakkaammin kuin omistajan ollessa kotona. Joskus jo yksittäinenkin tällainen kokemus saattaa opettaa koiran pelkäämään yksin olemista. Koira, joka tuhoaa siksi, että se pelkää, saattaa tuhota satunnaisia ulospääsyteitä, eikä välttämättä niitä reittejä, joista omistaja on poistunut. Koira saattaa esimerkiksi paniikissa alkaa kaivaa lattiaa tai seinää satunnaisesta kohdasta – se saattaa haluta ulos asunnosta tai kaivaa itselleen ”turvapaikkaa”. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää auttaa koiraa myös sen ääniarkuuden tai muiden pelkojen suhteen, eikä pelkästään yksinoloon liittyen.

Joissakin tapauksissa syynä yksinolo-ongelmille on turhautuminen – tämäkin on monesti vaikea erottaa aidosta eroahdistuksesta. Osa koirista saattaa turhautua yksinkertaisesti siitä, että sen liikkumista on rajoitettu; se haluaisi esimerkiksi mieluummin olla ulkona tai toisessa osassa asuntoa. Tällainen koira saattaa turhautua huomattavasti enemmän, jos sen tilaa rajoitetaan yksinolon ajaksi. Vaihtoehtoisesti koira saattaa turhautua siitä, että se ei pääse omistajan mukaan. Esimerkiksi Jessie turhautuu hyvin helposti, jos en tee selvää eroa sen välille, milloin otan sen mukaan ja milloin se jää kotiin. Kun toimin aina tiettyjen rutiinien mukaan lähtiessäni, Jessie tietää, mitä tulee tapahtumaan ja pysyy rauhallisena.

Koiran videoimisesta sen yksin ollessa voi olla suuri hyöty, sillä tällä tavoin saadaan paremmin informaatiota siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Monesti diagnosointiin ja hoitamiseen on myös tarpeellista ottaa avuksi ammattitaitoinen kouluttaja tai käytösneuvoja.

Hyvä uutinen on se, että yksinolo-ongelmista kärsivää koiraa on mahdollista auttaa kokemaan olonsa paremmaksi käytösterapian avulla, oli taustalla sitten eroahdistus tai jokin muu syy. Ensin on kuitenkin selvitettävä, mikä syy on kyseessä.

Lisää luettavaa:

Hankikoira.fi: Ongelmia yksinjäämisessä

Englanniksi vinkkejä eroahdistuksen hoitamiseen

Tutkimus käytösterapian ja lääkityksen vaikutuksesta yksinolo-ongelmiin

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Anna koiran olla koira – 7 ideaa koiramaiseen tekemiseen

suomi17 319

Koirat elävät kanssamme yleensä hyvin erilaista elämää kuin luonnon koiraeläimet. Vaatimukset, joita asetamme koirille, saattavat olla jopa päinvastaisia kuin käyttäytymismallit ja piirteet, joita on aiemmin jalostuksessa suosittu.

Vaadimme koiriltamme usein sellaista käytöstä (tai pikemminkin käytöksen puuttumista), joka ei tule niille luonnostaan. Niiden pitäisi olla tekemättä mitään koko sen ajan kun olemme töissä; kotona ollessamme niiden tulisi olla edelleen huomaamattomia ja hiljaisia, ja toimia ainoastaan pyydettäessä. Kävelyllä niiden on käveltävä meidän ihmisten hidasta tahtia, olla haistelematta, kävellä rauhallisesti eikä kiihtyä mistään. Hyvinkäyttäytyvä koira on periaatteessa sellainen, joka ei käyttäydy koiramaisesti.

Kuitenkin koirille on tärkeää saada yksinkertaisesti olla koiria, tehdä itse valintoja ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Virikkeiden lisäämisellä on positiivinen vaikutus sekä koiran hyvinvointiin että sen käytökseen. Koira jaksaa paremmin olla hiljaa, tottelevainen ja kiltisti, jos se pääsee myös säännöllisesti toteuttamaan omia tarpeitaan. Virikkeistäminen myös väsyttää koiran paljon tehokkaammin kuin esimerkiksi pelkkä fyysinen liikunta, jolloin koiran on helpompi rentoutua ja pysyä rauhallisena. Lisäksi koiran stressi ja turhautuneisuus vähenevät, koira on onnellisempi, ja välillänne oleva suhde vahvistuu. On myös valtavan hauskaa keksiä luovia keinoja tarjota koiralle tekemistä ja katsella, kuinka paljon se nauttii hyvinkin yksinkertaisista asioista.

Tässä seitsemän vinkkiä koiramaiseen tekemiseen, joita voi toteuttaa helposti ja nopeasti vaikka kotona tai lenkillä:

  1. Hajutyöskentely

Nenän käyttämisellä on usein rauhoittava vaikutus koiraan, ja suurin osa koirista nauttii haistelemisesta suunnattomasti, rodusta riippumatta. Yksinkertaisimmillaan koiran nenän voi laittaa töihin piilottamalla herkkupaloja nurmikkoon tai ympäri asuntoa. Voit myös luoda koiralle etsintälaatikon, jonka täytät rytätyillä sanomalehdillä tai millä tahansa muulla, minkä sekaan nameja voi piilottaa. Koiran voi opettaa etsimään melkeinpä mitä tahansa; leluja, ihmisiä, avaimia, kännykkää, erilaisia hajuja. Jos tavoitteena ei ole koiran kanssa tosissaan harrastaminen tai kilpaileminen, tärkeintä ei ole se, miten oikeaoppisesti koira suorittaa tehtävän vaan se, että se pääsee käyttämään nenäänsä ja nauttii tekemisestä.

  1. Luonnossa vapaasti liikkuminen

Koiran hyvinvoinnin kannalta on arvokasta, jos se pääsee liikkumaan mahdollisimman vapaasti luonnossa. Tämä ei tarkoita sitä, että koiraa olisi pakko pitää vapaana, vaan myös liina tai edes normaalia pidempi hihna toimii tähän tarkoitukseen. Pitkiä liinoja löytyy jopa 20 metrin pituisina, jolloin koira pääsee liikkumaan melkeinpä yhtä vapaasti kuin ilman hihnaa. Kun koiralla on enemmän tilaa liikkua, se pystyy paremmin tutkimaan ympäristöään, haistelemaan hajuja, liikkumaan omaan tahtiinsa ja tekemään itse valintoja. Valinnanvapaus ja omaehtoisuus ovat tärkeitä koiran hyvinvoinnin kannalta, ja vapaasti kulkiessa nämä tapahtuvat aivan itsestään. Mahdollisuus haistelemiseen on myös koiralle äärimmäisen tärkeää, joten kannattaa kokeilla antaa koiran haistella vapaasti matkan varrella edes silloin tällöin, sen sijaan että kiirehtisitte aina eteenpäin. Koiralle voi tarvittaessa opettaa, milloin sillä on lupa haistella ja milloin on jatkettava matkaa.

  1. Leikkiminen

Jokaisella koiralla on omat lempilelunsa ja -leikkinsä. Koiran kanssa leikkimisen ei tarvitse olla pelkkää pallon heittelyä tai vetoleikkiä; leikkityylejä on loputon määrä ja tärkeintä on, että sekä sinulla että koiralla on hauskaa. Ole siis luova leikkimisen suhteen ja innostu itsekin. Kokeile erilaisia leluja ja leikkityylejä koirasi kanssa ja opi tuntemaan sen mieltymykset. Moni koira innostuu uusista leluista, joten voi olla hyvä idea laittaa koiran lelut kiertoon ja pitää osaa niistä kaapissa piilossa. Näin ne ovat taas kuin uusia, kun ne otetaan jonkin ajan päästä taas esille. Osan leluista voi varata ainoastaan erityistilanteita varten, jolloin niiden arvo kohoaa koiran silmissä.

  1. Pureskeleminen, jäystäminen ja repiminen

Sen lisäksi, että koirat nauttivat pureskelemisesta, sillä on myös stressiä vähentävä ja rauhoittava vaikutus. Vaihtoehtoja pureskelun kohteiksi on tarjolla runsaasti, joten kannattaa kokeilla, mitkä ovat koirallesi eniten mieleen. Eläinkaupasta saatavien syötävien luiden ja herkkujen lisäksi on myös olemassa pureskeluun tarkoitettuja puruleluja (esim. Nylabone-lelut) ja aktivointileluja, joista koiran on saatava ruoka ulos (esim. Kongit). Turvallisuussyistä on tärkeää pitää koiraa silmällä sen pureskellessa, ettei se niele isoja palasia. Melkein kaikkeen pureskeluun liittyy aina jonkinlainen riski, mutta tuntemalla oman koirasi ja sen, millainen pureskelija se on, voit valita sille oikeanlaiset tuotteet. Repiminen on osalle koirista tärkeä käyttäytymistarve, sillä se muistuttaa saaliseläimen paloittelua ja repimistä. Lelujen tuhoamisen sijaan tällaisille koirille voi tarjota esimerkiksi tyhjiä pahvipakkauksia, joiden sisään on piilotettu herkkuja tai leluja. Näistä voi tehdä hyvinkin haastavia, koiran osaamistason mukaan.

  1. Ongelmien ratkaiseminen ja uuden oppiminen

Koirat nauttivat itse asiassa enemmän ruokansa eteen työskentelystä kuin siitä, että ruoka tulee suoraan kupista. Normaalista arjesta ei löydy kovinkaan paljon mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun, ellemme tarjoa niitä koirillemme. Aivotyöskentelystä on erityisen paljon hyötyä vanhemmille koirille, sillä se saattaa vähentää dementian todennäköisyyttä. Uusien temppujen oppiminen on yksi keino kannustaa koiraa käyttämään päätään – jo opittujen temppujen harjoittelulla taas ei ole samanlaista vaikutusta, vaikka se onkin hyödyllistä muista syistä. Naksutinkoulutus on erityisen hauskaa ja hyödyllistä, sillä koiran on todellakin itse keksittävä, miten se saa palkan seuraavaksi. Aktivointileluja löytyy valtava valikoima – ne mahdollistavat sen, että koiran on nähtävä vaivaa ruokansa eteen. Koiralle voi myös tarjota kotitekoisia mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun, esimerkiksi piilottamalla namin käärityn pyyhkeen sisään, purkin alle tai muovipulloon.

  1. Kaivaminen

Kaivamisesta nauttivat koirat arvostavat suuresti, jos ne pääsevät välillä luvan kanssa kaivamaan sydämensä kyllyydestä. Koiralle voi jopa tarjota oman rajatun kaivuualueen pihalta tai rakentaa vaikka hiekkalaatikon kaivuupuuhia varten.

  1. Kaikki aistit käyttöön

Näkö: Uudenlaisissa ympäristöissä liikkuminen tai oleskeleminen voi olla koiralle hyvinkin virkistävää.

Haju: Kokeile tarjota koiralle haisteltavaksi uudenlaisia hajuja, esimerkiksi laventelia, eukalyptusta, vaniljaa tai kookosta. “Aistipuutarha” on myös suosittu keino tarjota koiralle erilaisia hajukokemuksia; puutarhassa (tai vaikka kotona) kasvatetaan erihajuisia, koiralle turvallisia kasveja ja kukkia.

Maku: Uusia makuelämyksiä voi luoda tarjoamalla koiralle valikoiman erilaisia maistiaisia, jotka ovat koirille turvallisia. Kokeile esimerkiksi, miten koira suhtautuu erilaisiin kasviksiin, hedelmiin tai hieman erikoisempiin herkkuihin.

Kuulo: Koiralle voi myös soittaa musiikkia – tutkimusten mukaan mm. klassisen musiikin, kevyen rockin ja reggaen kuuntelu rauhoittaa koiria. Jokaisella koiralla on myös oma musiikkimakunsa, joten kokeile, mistä omasi pitää eniten.

Kosketus: Rauhallinen silittely tai hierominen voi olla todella terapeuttista, rentouttavaa ja stressiä vähentävää – sekä koiralle että sinulle.

Jokaisella yksilöllä ja rodulla on omat käyttäytymistarpeensa, jotka ovat niille kaikkein tärkeimpiä. Yhdelle voi olla tärkeää juosta, toinen nauttii suunnattomasti siitä, jos se saa haistella joka ikisen senttimetrin kävelyn aikana – edes joskus. Joskus myös niinkin yksinkertainen asia kuin kahdestaan omistajan kanssa vietetty aika voi olla koiralle äärimmäisen arvokasta, jos se yleensä joutuu jakamaan omistajan huomion muiden koirien kanssa.

Helppo tapa varmistaa, että koira saa riittävästi virikkeitä ja aktivointia päivässä on tarjota kaikki tai osa sen päivittäisestä ruoasta kouluttamisen ja virikkeistämisen yhteydessä. Esimerkiksi siihen, että koiran ruoan heittää ruohikkoon etsittäväksi, menee yhtä kauan aikaa kuin ruokakupin täyttämiseen, mutta koira käyttää tällöin moninkertaisesti enemmän aikaa syömiseen.

On myös tärkeää muistaa, että hyviä asioita on mahdollista tarjota liikaa; esimerkiksi liika pallon perässä juokseminen saattaa nostaa koiran kierroksia usean päivän ajaksi. Liika virikkeistäminen voi myös olla huono asia, jos koira ei saa riittävästi mahdollisuuksia ja aikaa rauhalliseen ja häiriövapaaseen lepoon. Kaikessa on siis hyvä muistaa kohtuus ja tasapaino.

Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.


Tässä vain muutama esimerkki kaikista niistä verkkoluennoista, artikkeleista, koulutusvideoista ja verkkokursseista joihin saat pääsyn, kun liityt kuukausijäseneksi ZenKoira-verkkokouluun. Tervetuloa!

Onko koirallasi oma turvapaikka?

Mitä teet silloin, kun olet väsynyt, huonolla tuulella tai haluat vain olla itseksesi? Menet ehkä omaan huoneeseesi ja suljet oven perässäsi, tai ehkä sinulla owales adventure 474n jokin muu ”pakopaikka”, jossa voit olla rauhassa.

Koirilla ei useinkaan ole mahdollisuutta tähän.

Edes koiran oma peti ei välttämättä ole tällainen paikka – koiraa saatetaan mennä vaikka silittelemään tai pusuttelemaan silloin, kun se makoilee itsekseen pedissään. Tämä on tietysti aivan normaalia käytöstä meille ihmisille, ja ajatus taustalla on hyvä. Emme kuitenkaan monesti tule ajatelleeksi, onko koiran mahdollista sanoa ei. Miten koira voi kertoa, että se haluaisi mieluummin olla rauhassa?

Kun koiralla on olemassa vähintään yksi sellainen paikka, jossa sitä ei koskaan häiritä, sille tarjoutuu mahdollisuus halutessaan vetäytyä omaan rauhaansa. Tällä on valtavan suuri vaikutus koiran hyvinvointiin – ja ehkä hieman yllättäen myös omistajan ja koiran väliseen suhteeseen. Kun koira saa itse päättää, milloin se on muiden seurassa ja milloin ei, se kokee suhteet positiivisempina.

Vaikka koirasi olisi kuinka ihmisrakas ja hellyydenkipeä, meillä kaikilla on välillä huonoja päiviä, jolloin tekee mieli vain olla rauhassa. Tämä ei tarkoita, etteikö koira rakastaisi sinua tai välittäisi sinusta, vaan se yksinkertaisesti tarvitsee välillä lepoa ja omaa aikaa – aivan kuten sinäkin.

Turvapaikka on paikka, jossa koira kokee olevansa aidosti turvassa, ja jonka se on yhdistänyt positiiviseen mielentilaan. Tästä syystä siitä on paljon hyötyä myös tilanteisiin, joissa koira on huolissaan tai peloissaan. Esimerkiksi koira, joka pelkää erilaisia kodin ääniä, ukkosta, ilotulitusta tai vaikkapa vieraita, saattaa kokea olonsa turvallisemmaksi, jos sillä on oma turvapaikka, jonne piiloutua. Joskus koira saattaa saada turvallisen olon jo siitä, että se tietää turvapaikan olevan saatavilla, vaikka se ei välttämättä edes käyttäisi sitä. Se tietää pääsevänsä piiloutumaan halutessaan.

Turvapaikasta on erityisen paljon hyötyä koirille, jotka ovat arkoja tai pelokkaita. Myös koirat, jotka käyttäytyvät ehkä uhkaavasti, esimerkiksi murisemalla tai haukkumalla, saattavat vähentää tätä käytöstä, jos niillä on mahdollisuus vaihtoehtoiseen toimintamalliin (eli turvapaikkaan vetäytymiseen).

Turvapaikasta on kuitenkin hyötyä jokaiselle koiralle, ja siitä voi olla jopa apua käytösongelmien ehkäisemiseen. Turvapaikka kannattaa opettaa koiralle pennusta lähtien.

Turvapaikka lisää koiran valinnanvapautta ja omaehtoisuuden tunnetta. Se kokee voivansa vaikuttaa ympäristöönsä, ja tällä on suuri vaikutus koiran hyvinvointiin. Monesti, kun esimerkiksi pelokkaalle koiralle tarjoaa vaihtoehdon vetäytymiseen tai piiloutumiseen, se edistyy ja rohkaistuu paljon nopeammin. Se saa tulla itse tutkailemaan ja tutustumaan sitä pelottaviin asioihin halutessaan, mutta se saa myös vetäytyä tarvittaessa takaisin turvalliseen paikkaansa.

Millainen on hyvä turvapaikka?

IMG_20170304_120222078
Jessie kokee olonsa turvalliseksi matkahäkissä silloin, kun ulkona ukkostaa.

Turvapaikkana voi toimia periaatteessa mikä tahansa peti, josta on luotu koiralle positiivinen paikka, jossa koiraa ei koskaan häiritä, johon koira vetäytyy halutessaan, jota se käyttää mielellään, ja jossa se kokee olonsa turvallisesti. On hyvin koirakohtaista, minkälainen peti täyttää nämä vaatimukset.

Hyvin suuri osa koirista kokee olonsa turvalliseksi ”kolomaisessa” nukkumapaikassa. Esimerkiksi vilteillä peitetty koirahäkki sopii tähän tarkoitukseen loistavasti. Tarkoituksena ei ole lukita koiraa häkkiin, vaan oven on aina oltava auki. Ovi kannattaa ottaa pois kokonaan tai kiinnittää jollakin tapaa niin, että se pysyy auki, ettei oven koliseminen pelästytä koiraa. Häkin on oltava riittävän pieni, että se tuntuu edelleen ”pesämäiseltä”, mutta riittävän suuri, että koira pystyy seisomaan, kääntymään ympäri ja makaamaan mukavasti siellä.

Vaihtoehtoisesti voit kokeilla asettaa koiran pedin esimerkiksi rappusten tai pöydän alle, tai käyttää vaikka lapsille tarkoitettua pientä telttaa.

Osa koirista taas viihtyy parhaiten korkeilla paikoilla, ja kokevat olonsa turvallisiksi silloin, kun ne pystyvät näkemään kunnolla ympärilleen. Tällöin voit esimerkiksi tarjota koiralle oman pienen nojatuolin tai korotetun pedin, tai vaikka rakentaa koiralle jotakin, jos olet näppärä käsistäsi.

Kiinnitä huomiota siihen, millaisiin paikkoihin koira hakeutuu nukkumaan. Jos mahdollista, tarjoa sille useita eri vaihtoehtoja, jolloin se saa itse kertoa sinulle, millaista nukkumapaikkaa se suosii.

Tarkkaile myös, mitä sijainteja koira suosii. Haluaako se vetäytyä kokonaan toiseen huoneeseen, vai onko se mieluummin aina muiden läheisyydessä? Sijoita koiran turvapaikka sellaiseen paikkaan, jossa se muutenkin nukkuuu mielellään.

Yleensä paras sijainti on hieman syrjemmässä; sellaisessa paikassa, jossa ihmisten ei tarvitse kulkea jatkuvasti koiran turvapaikan ohi. Varmista myös, ettei paikassa ole liian kylmä, kuuma, tai meluisaa.

Kuinka opettaa koiralle turvapaikan merkitys

Varmista, että turvapaikka on mahdollisimman mukava koiralle. Aseta turvapaikkaan viltti tai peti, jota koira on jo käyttänyt, jotta se haisisi tutulta.

Kaikkein tärkeintä on, että koiraa ei koskaan häiritä millään tavalla sen ollessa turvapaikassaan. Luo tästä ehdoton sääntö kaikille perheenjäsenille (myös eläimille). Jos säännöstä poiketaan edes kerran, turvapaikan merkitys katoaa koiran näkökulmasta.

Kuvittele, että katoaa kokonaan näkyvistä ollessaan turvapaikassaan. Älä edes juttele sille tai silitä sitä, vaan anna sen olla täysin omassa rauhassaan. Koiraa ei saa väkisin ottaa pois turvapaikasta muuten kuin hätätapauksessa. Koiraa ei myöskään tulisi komentaa turvapaikkaan, eikä sitä ole tarkoitus käyttää rankaisuna tai jäähypaikkana. Kaikkein parasta on, jos koiraa ei edes houkutella menemään turvapaikkaan, vaan se saa aina itse päättää, meneekö se sinne vai ei.

Jos perheen toinen koira tai muu eläin on menossa koiran turvapaikkaan, kutsu se pois. Älä huuda tai puhu tiukasti, sillä koira saattaa itse kokea tämän negatiivisena asiana ja yhdistää turvapaikan ikävään mielentilaan (erityisesti, jos se ei ymmärrä, ettei vihainen äänensävy kohdistukaan siihen). Opeta sen sijaan toinen koira käyttämään omaa turvapaikkaa tai petiä, ja palkitse sitä runsaasti oikeassa paikassa oleilusta.

Voit luoda turvapaikasta entistä positiivisemman koiran silmissä asettamalla sinne ”yllätyksiä”. Piilota koiran turvapaikkaan herkkuja, järsittävää tai aktivointileluja silloin, kun koira ei ole paikalla. Näin koira yllättyy iloisesti löytäessään turvapaikasta jotakin positiivista, eikä koiralle tule sellaista tunnetta, että sitä yritetään houkutella tai huijata menemään turvapaikkaan.

Turvapaikan oppimiseen saattaa mennä useampi viikko, joten ole kärsivällinen. Jos tuntuu, että turvapaikka ei lainkaan kiinnosta koiraa, kokeile toisenlaista sijaintia tai petiä.

Kun koiralla on oma paikka, jossa se kokee olevansa turvassa, sen unen laatu paranee, sen luottamus lisääntyy ja se voi paremmin – sopivan turvapaikan löytäminen siis kannattaa todella.

Missä sinun koirasi kokee olevansa turvassa?

Lue lisää aiheesta:

How do I create a safe haven for my dog?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Miten jääkausi vaikuttaa koiraan

talvi 142

Nuorempana selailin paljon netin keskustelupalstoja koirien kouluttamiseen liittyen. Suunnilleen kaikki löytämäni vinkit perustuivat koiran alistamiseen ja siihen, että sille oli näytettävä kaapin paikka. Yksi suosituista vinkeistä oli jääkausi.

Jääkausi on 1-3 viikkoa kestävä ajanjakso, jonka aikana koiraa ei huomioida lainkaan. Sille ei puhuta, sitä ei silitetä, sen kanssa ei leikitä, sitä ei edes katsota. Ainoa sallittu kommunikaatio on murahtaminen ja hihnasta nyppiminen. Jääkauden tarkoituksena on, että koira oppii ”pitämään omistajaa johtajanaan” ja ”kuuntelee paremmin”, jolloin ongelmakäytös vähenee ja koiraa on helpompi kouluttaa.

En tässä vaiheessa tietenkään ollut vielä opiskellut lainkaan koirien käyttäytymistä; kaikki tietoni perustui siihen, mitä olin sattunut lukemaan tai kuulemaan muilta. Aina ei ole helppo tietää, mitä kannattaa uskoa ja mitä ei, varsinkin jos asiat perustellaan hyvinkin vakuuttavasti. Ja netti oli pullollaan jääkautta hehkuttavia koiranomistajia, jotka kertoivat, kuinka heidän koiransa rauhoittui täysin ja ”hyväksyi omistajan johtajakseen”. Itse asiassa jääkausi toimi monesti niin hyvin, että koira lopetti kaiken huonon käyttäytymisen ja makasi vain pedissään päivät pitkät, kiinnostumatta mistään muusta.

Muistan pienen äänen pääni sisällä sanoneen, että kuvaukset kuulostivat hyvin paljon siltä, kuin koira olisi yksinkertaisesti masentunut ja lopettanut kaiken tekemisen ja käyttäytymisen – mikä tietysti ihmisen näkökulmasta sopi oikein hyvin, sillä koira ei enää ollut pahanteossa.

Taisin kokeilla jääkautta kokonaiset kaksi päivää, kunnes en enää pystynyt siihen. Päätin lopulta kuunnella sitä pientä ääntä.

Nykyään tiedän, kuinka haitallinen jääkausi voi koiralle olla ja että on olemassa parempiakin keinoja, mutta ns. peruskoiranomistajalle tämä ei ole itsestäänselvää. Jääkausi saattaa kuulostaa ”lempeältä” tai harmittomalta keinolta, sillä koiraahan ei esimerkiksi rankaista fyysisesti.

Ehkä tämä kirjoitus selventää hieman, millainen vaikutus jääkaudella tarkalleen ottaen on koiraan.

Miksi jääkausi toimii?

Kuten se pieni ääni pääni sisällä yritti kertoa, jääkausi tosiaan masentaa koiran. Se ei ymmärrä, miksi sen elämän tärkein olento jättää sen yhtäkkiä täysin huomiotta. Vaikka jääkausi ei rankaisekaan koiraa fyysisesti, sillä on hyvin voimakas vaikutus koiran henkiseen hyvinvointiin.

Koira oppii, ettei millään, mitä se tekee, ole minkäänlaista vaikutusta sen rakastamaan ihmiseen. Tätä voisi kutsua melkeinpä opituksi avuttomuudeksi , joka on hyvin samankaltainen tila kuin masennus on ihmisillä. Koiran kaikki aloitekyky katoaa. Koira, joka ei tee mitään, käyttäytyy ehkä meidän näkökulmastamme hyvin – mutta se ei ole onnellinen tai hyvinvoiva koira.

Jääkauden myös väitetään ”avaavan koiran korvat”. Kun koira ei saa omistajalta minkäänlaista huomiota usean viikon ajan, koira kuuntelee todennäköisemmin omistajan jokaista sanaa kuin sen elämä riippuisi sen varassa. Omistajan huomio myös varmasti toimii koiralle äärimmäisen voimakkaana palkintona, koska koira on ollut siitä paitsi niin pitkään.

Kuulostaa tietysti ehkä joidenkin mielestä loistavalta, mutta millä hinnalla tällainen ”tottelevaisuus” saavutetaan? Samalla tavoin kuin en aio pitää koiraani nälässä, jotta se työskentelisi ruokansa eteen, en halua aiheuttaa koiralle henkistä pahoinvointia, jotta se kuuntelisi minua. Haluan koirani kuuntelevan minua, koska se aidosti haluaa, ja koska nauttii yhteistyön tekemisestä kanssani.

Miltä jääkausi tuntuu?

Kuvittele, että ihminen, joka on sinulle tärkein maailmassa, yhtäkkiä lakkaisi puhumasta sinulle ilman syytä ja kohtelisi sinua kuin ilmaa? Ainoa tapa, millä hän huomioisi sinut, olisi murahtamalla, jos yrittäisit mennä liian lähelle. Miltä sinusta tuntuisi?

Tuplaa tämä tunne ja pääset ehkä murto-osaan siitä, miltä koirasta tuntuu. Meillä ihmisillä on muutakin sisältöä elämässämme ja muita ihmisiä, joihin tukeutua. Koirilla on vain meidät. Me olemme niille periaatteessa koko maailma. Jättämällä koiran huomioimatta sen koko maailma kaatuu. Ei ihme, että sillä on niin voimakas vaikutus  koiraan.

Koira on sosiaalinen eläin ja siksi sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus ovat sille tärkeitä. On hyvin mahdollista, että sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on koirille jopa tärkeämpää kuin ajan viettäminen muiden koirien kanssa. Suurin osa eroahdistuksesta kärsivistä koirista pysyy rauhallisena vain, jos niiden seurana on ihminen, ja koirakaverin hankkiminen auttaa vain harvoin. Tämän tutkimuksen mukaan koirat viettävät jo pennusta lähtien mieluummin aikaa tutun ihmisen kanssa kuin toisen koiran kanssa, jos niiden annetaan valita.

Omaehtoisuus ja aloitekyky on hieno asia

On älytön ajatus, että koira ei saisi itse vaikuttaa omaan elämäänsä millään tapaa, aloittaa leikki- tai silittelyhetkeä tai osoittaa kiintymystään omistajaa kohtaan. Itse nautin siitä, että koirani on oma ihana persoonansa, eikä robottikoira, joka toimii ainoastaan käskettäessä.

Mukavaan arkeen ja hyvään käytökseen ei tarvita jääkausia. Koiraa ei myöskään tarvitse dominoida, jotta se tottelisi. (Lue täältä lisää aiheesta.) Keskity mieluummin vahvan, positiivisen ja luottavaisen suhteen rakentamiseen koirasi kanssa, niin tulokset ovat monin kerroin arvokkaampia.

Lisälukemista:

Koiraneuvolan parhaimmistoa

Do dogs love people more than they love other dogs?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Pelkääkö koirasi eläinlääkäriä? Kokeile näitä vinkkejä

Jessien ensimmäinen eläinlääkärikäynti kanssani oli traumaattinen kokemus.

Olin adoptoinut Jessien vasta pari viikkoa aiemmin, kun huomasin sillä katkenneen hampaan. Tiesin, että sillä on ongelmia uusien ihmisten ja käsittelyn suhteen, joten en odottanut käyntiä lainkaan innolla. Kun pääsimme sisään eläinlääkäriasemalle, Jessie murisi karvat pystyssä vastaanottovirkailijalle, sitten eläinlääkärin avustajalle, eläinlääkärille ja kenelle tahansa muulle joka kehtasi tulla näkyviin. Jouduin näyttämään eläinlääkärille valokuvaa Jessien hampaista, sillä hän ei pystynyt itse tutkimaan niitä. Jotta Jessie saatiin nukutettua hampaiden poistoa varten, sille laitettiin jostakin syystä kaksi kuonokoppaa, ja jouduin pitelemään sitä yhdessä kahden avustajan kanssa. Ei ole varmaan yllättävää, että Jessie oli erittäin peloissaan ja murisi vähän väliä.

Kelataan ajassa eteenpäin pari vuotta, viime viikon eläinlääkärikäyntiin. Jessie käveli sisälle rennosti ja istui vierelläni, kun ilmoittauduin kassalle. Tutkimushuoneessa oli Jessielle tuntematon eläinlääkäri ja kaksi avustajaa. Jessie tervehti heitä häntä heiluen, oli siliteltävänä ja söi heidän antamiaan nameja. Eläinlääkäri tarkisti Jessien hampaat, korvat, kehon ja lämpötilan, samalla kun pitelin kevyesti kiinni ja annoin silloin tällöin palkkaa. Kuonokoppaa ei tarvittu, vaikka se oli varmuuden vuoksi mukana. Lopuksi Jessie kävi vielä moikkaamassa eläinlääkärin uudestaan ja odotti kärsivällisesti, kun keskustelin hänen kanssaan.

Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan sen eteen tehtiin runsaasti töitä yhdessä aivan loistavan eläinlääkäriaseman kanssa. Suuri osa tämän kirjoituksen vinkeistä on sellaisia, joista on ollut runsaasti hyötyä Jessien kanssa.

Mitä siis kannattaa tehdä, jos koira pelkää eläinlääkärissä?

Valitse eläinlääkäriasema tarkoin

Sillä, miten eläinlääkäri ja muut työntekijät käyttäytyvät koiran kanssa, on suuri vaikutus kokemukseen, jonka koira saa eläinlääkärissä. Parasta on, jos eläinlääkäriaseman työntekijöillä on jonkinlaista tietämystä eläinten käyttäytymisestä – tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Jo sillä on paljon merkitystä, jos koiralle annetaan hetki aikaa tutustua tutkimushuoneeseen ja eläinlääkäriin ennen käsittelyä. Kuvittele, miltä tuntuisi, jos lääkärisi kävisi sinuun käsiksi heti huoneeseen astuttuasi? Olisit todennäköisesti melko järkyttynyt. Vältä eläinlääkäreitä, jotka kiirehtivät ja kuvittelevat, että koiran pakottaminen ja väkisin tutkiminen on ainoa keino. (Joskus tämä on tietysti välttämätöntä, jos koira on pakko hoitaa, mutta sen ei pitäisi olla ensimmäinen keino, jota kokeillaan.) Hyvä eläinlääkäri ymmärtää, että eläinlääkärikäynnit helpottuvat huomattavasti kaikkien kannalta, jos koiralle antaa hieman aikaa ja sitä kohtelee lempeästi. Kysele tutuiltasi kokemuksia ja suosituksia eläinlääkäriasemista.

Keskustele eläinlääkärin kanssa etukäteen

Ota jo ennen käyntiä selvää siitä, mitä sen aikana tulee tapahtumaan. Kerro eläinlääkärille avoimesti koirastasi ja mitä toivoisit eläinlääkärikäynniltä. Keskustele hänen kanssaan siitä, miten käynnistä voisi tehdä mahdollisimman stressivapaan. Tutkitaanko koira pöydällä vai lattialla, ja kumpi on koiran kannalta mukavampi? Mitä kaikkea on välttämätöntä tehdä, ja onko mitään mahdollista jättää pois, jos koira ei ole vielä valmis siihen? Onko helpointa saada kaikki suoritettua nopeasti alta pois, jos tiedät tilanteen olevan koiralle hyvin hankala? Vai onko parempi edetä hitaasti ja rauhallisesti, pikkuhiljaa totutellen? Joskus on jopa mahdollista ”siedättää” koira käynnin aikana toimenpiteeseen, jota ei ole tehty ennen, jos eläinlääkäri tietää mitä tekee. Voiko osan toimenpiteistä tehdä rennosti silittelyn lomassa? Saatko itse pitää koirasta kiinni, vai stressaako koiraa entisestään, jos olet itse stressaantunut? Kerro myös käynnin aikana suoraan eläinlääkärille, jos toivoisit hänen käyttäytyvän toisella tavalla koirasi kanssa tai antamaan sille enemmän aikaa. Sinä itse tunnet koirasi parhaiten ja tiedät, mikä toimii ja mikä ei, ja milloin se on erityisen huolissaan.

Kun tiedät, mitä tulee tapahtumaan ja olet suunnitellut kaiken mielessäsi, pystyt itse rentoutumaan paremmin, eikä käynnin aikana tule eteen ikäviä yllätyksiä.

Harjoituskäynnit muuttavat tilanteen positiiviseksi

Koiran on mahdotonta oppia olemaan pelkäämättä eläinlääkärin käsittelyä, jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman sisään astuminen saa sen ahdistumaan. Eikä ihme – yleensä, kun koira viedään eläinlääkäriin, sitä käsitellään (mikä on monen koiran mielestä ahdistavaa, epämukavaa tai jopa kivuliasta) ja siihen saatetaan lisäksi vielä tökätä neula. Asiaa ei auta se, että koira on usein myös jollakin tapaa kipeä eläinlääkäriin mennessään, eli jo valmiiksi huonolla tuulella.

Koiralle on aivan aluksi luotava positiivinen mielikuva eläinlääkärikäynneistä. Sen on opittava, että eläinlääkärissä ei aina tapahdu kamalia asioita. Moni eläinlääkäriasema suostuu mielellään ”harjoituskäynteihin”, joiden aikana koira tuodaan eläinlääkäriasemalle, mutta sitä ei käsitellä lainkaan. Sen sijaan se saa herkkuja, rapsutuksia ja muita mukavia asioita. Jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman parkkipaikalle saapuminen saa koiran ahdistumaan, aloita sieltä. Tee parkkipaikasta hauska paikka ja lähde kotiin. Seuraavalla kerralla voitte mennä vaikka odotushuoneeseen, syödä nameja ja lähteä pois. Ja niin edespäin, kunnes pääsette tutkimushuoneeseen, jossa voitte tervehtiä vaikka eläinlääkärin avustajaa. Tarkoituksena on, että koira on joka vaiheessa rento ja iloinen. Jos koira ei huoli nameja tai sen eleet viestivät ahdistuksesta tai pelosta, siirry koiran kanssa paikkaan, jossa se kykenee taas rentoutumaan.

Jos koirasi ei ole varma uusista ihmisistä tai pelkää eläinlääkäriaseman työntekijöitä, älä edes yritä saada sitä tekemään tuttavuutta ensimmäisillä kerroilla. Harjoittele niin, että annat itse herkkuja koiralle, samalla kun huoneessa on kauempana joku muu. Siinä vaiheessa kun koira ei ole enää huolissaan heistä, he voivat antaa koiralle nameja, kuitenkaan koskematta vielä lainkaan koiraan. Seuraavilla kerroilla he voivat alkaa myös silittää koiraa. Aina on pidettävä huoli siitä, että koira on aidosti rento tilanteessa, eikä niin että se käy varovasti ja huolestuneena ottamassa nameja työntekijöiltä ja hyväksyy silittämisen, mutta ei nauti siitä. Jos näin käy, helpota tilannetta koiralle ja etene hitaammin. Jos pelkäät, että koira reagoi missään vaiheessa aggressiivisesti, käytä kuonokoppaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin edetä niin pikkuhiljaa, ettei koiralla ole syytä huoleen.

Kaikkein parasta on, jos eläinlääkäri tai avustaja voi totuttaa koiran pikkuhiljaa käsittelyyn tutkimushuoneessa. Esimerkiksi Jessie totutteli vähän kerrallaan muun muassa stetoskoopin käyttöön ja siihen, että sen niskasta otetaan lempeästi kiinni, jolloin se oli valmis seuraavaan rokotukseen.

Tee jokaisesta käynnistä mahdollisimman positiivinen

Selvitä, mikä koiraasi motivoi kaikkein eniten, ja mitkä asiat saavat sen rentoutumaan tai piristymään. Onko se lempilelu tai -herkku? Iloinen puhe ja silittely? Jos koira ilahtuu uusista leluista, ehkä käyntiä varten voi varata täysin uuden lelun, jota koira saa jäystää rauhoittaakseen itseään. Muista kuitenkin, että koiran eläinlääkäripelko ei muutu miksikään, vaikka sille kuinka syötettäisiin maailman parhaimpia nameja normaalin eläinlääkärikäynnin aikana – tilanne on jo valmiiksi niin pelottava, että mikään palkka ei yksinkertaisesti riitä kumoamaan sitä. Tästä syystä tarvitaan aluksi harjoituskäyntejä, joiden aikana tapahtuu ainoastaan hyviä asioita ja edetään koiran tahtiin. Positiivista mielentilaa kannattaa pitää myös yllä; vaikka koira olisi jo tottunut hienosti eläinlääkärissä käyntiin, sitä kannattaa aina välillä viedä harjoituskäynnille, jotta ikävät kokemukset eivät taas kertyisi ja positiiviset kokemukset unohtuisi.

Vähennä koiran stressiä niin paljon kuin mahdollista

Jos koira on jo valmiiksi stressaantunut eläinlääkäriin mennessään, on paljon epätodennäköisempää, että se menee hyvin. Välttele siis stressaavia tilanteita samana ja edellisenä päivänä. Tee rentoja ja rauhallisia kävelyitä, ja tarjoa koiralle pureskeltavaa ja haistelutehtäviä. Vältä koiraa kiihdyttäviä tai pelottavia asioita.

Jos tuntemattomat koirat tai ihmiset huolestuttavat tai kiihdyttävät koiraasi, jätä koira autoon sillä välin kun kirjaudut sisään. Voit kertoa odottavasi koiran kanssa ulkona ja tarpeen mukaan pyytää, jos saisitte mennä sisään takakautta. Samalla tavoin vie koira heti autoon käynnin päätteeksi, sillä välin kun käyt maksamassa. Jos et halua jättää koiraa autoon, ota mukaan joku, joka voi odottaa ulkona koiran kanssa. Näin vältyt stressaavalta odotushuoneelta, joka on usein täynnä tuntemattomia ihmisiä, koiria ja kissoja pienessä tilassa. Näin toimimalla koira on paljon paremmassa mielentilassa ollakseen rentona eläinlääkärikäynnin ajan.

Jos uusien ihmisten tapaaminen on koiralle vaikeaa, pyydä olisiko mahdollista, että tutkimushuoneessa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Pysy itse rauhallisena

Koira huomaa herkästi, jos itse stressaat ja olet huolissasi, jolloin se saattaa stressantua entisestään. Keskity hengittämään syvään, rentouttamaan lihaksesi ja uskottelemaan itsellesi, että kaikki menee hyvin. Jos et kykene rauhoittamaan itseäsi, ota käyttöön parhaat näyttelijäntaitosi ja teeskentele edes olevasi itsevarma ja rento. Kuvittele, että olette menossa johonkin hauskaan paikkaan ja juttele koiralle iloisesti ja normaalisti, älä säälitellen tai lohduttaen. Jos mahdollista, ota mukaan toinen henkilö henkiseksi tueksi.

Kuonokopasta voi olla hyötyä mielenrauhan saamiseksi. Näin tiedät ainakin, ettei mitään pääse sattumaan. Kuonokopan ei tarvitse olla väline, jota käytetään vasta kun on aivan pakko – siinä vaiheessa sekä sinä että koira olette jo ehtineet stressata, ja kuonokopan päälle laittaminen voi olla siinä tilanteessa haastavaa. Parasta on laittaa kuonokoppa päälle jo etukäteen, jos tiedät koiran stressaavan tutkimushuoneessa. Laita koppa päälle esimerkiksi juuri ennen sisälle menoa tai jo autossa. Näin voit stressata vähemmän, eikä kuonokopan kanssa tarvitse sählätä tutkimushuoneessa.

Jos mahdollista, opeta koira käyttämään kuonokoppaa jo hyvissä ajoin ennen eläinlääkäriin menoa. Jos aika ei riitä, aloita harjoitukset käynnin jälkeen alusta. Täältä löytyy vinkkejä siihen, kuinka opettaa koira rakastamaan kuonokopan käyttöä.

Wales 092

Totuta koira käsittelyyn

Jos koira on jo valmiiksi tottunut käsittelyyn turvallisessa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa, eläinlääkärin käsiteltävänä oleminen ei ole välttämättä niin järkyttävä kokemus. Aloita käsittelyharjoitukset kaikkein helpoimmista asioista ja palkitse koiraa joka kerta, kun kosket sitä. Etene harjoituksessa siten, että koira ei ole missään vaiheessa huolissaan tilanteesta. Jos näin käy, palaa helpompiin harjoituksiin ja etene rauhallisempaan tahtiin. Pohdi, mitä kaikkea eläinlääkäri saattaa tehdä. Harjoittele ainakin kiinni pitämistä, korvien, silmien ja hampaiden katsomista, vatsan tunnustelua, jalkojen nostelua, niskaan tarttumista (samalla tavoin kuin rokotuksessa), verinäytteen ottamisen teeskentelyä, jne. Etene varsinaiseen käsittelyyn pikkuhiljaa; esimerkiksi kiinni pitämistä voi harjoitella aluksi siten, että koiraa silitellään kohdista, joista aiotaan pitää kiinni. Seuraavaksi kädet voidaan vaikka pitää paikoillaan kevyesti hetki, ja pikkuhiljaa edetä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta koiraa voidaan pidellä pidempiä aikoja paikoillaan, samalla tavoin kuin eläinlääkärissä tehtäisiin.

Jos koiraa on eläinlääkärissä pakko tutkia pöydällä, harjoittele myös pöydällä olemista ja tee siitä positiivinen paikka koiralle. Pöydällä ei tarvitse aluksi tutkia koiraa lainkaan, vaan siellä saa vain herkkuja. Pöydällä oleminen on monelle koiralle vähintäänkin huolestuttavaa. Jos koirasi on pienikokoinen eikä pidä syliin nostamisesta, voit opettaa sen menemään vaikka kantokoppaan, joka nostetaan pöydälle, tai voit opettaa sen itse hyppäämään pöydälle tuolin tai portaan avulla.

Lisää ennakoitavuutta ja omaehtoisuutta

Osalle koirista voi olla äärimmäisen hyödyllistä, jos ne ovat oppineet tietyn tehtävän tai esineen ennustavan käsittelyä. Erityisen hyödyllistä on, jos koira saa itse päättää osallistumisestaan toimenpiteeseen. Kontrollin tunne vähentää koiran ahdistusta tilannetta kohtaan, samoin kuin tilanteen ennustettavuus. Koiran voi esimerkiksi opettaa menemään tietyn pyyhkeen päälle, jonka päällä käsittely tapahtuu aina. Koira saa halutessaan poistua pyyhkeen päältä, jolloin käsittely loppuu. Toinen vaihtoehto on opettaa koira painamaan leukansa esimerkiksi kätesi tai tuolin päälle, samalla kun sitä tutkitaan. Samalla tavoin käsittely loppuu, jos koira nostaa leukansa pois kädestäsi. Ämpäripeli on myös yksi vaihtoehto.

Harjoittele uusiin ihmisiin tutustumista

Jos koira arkailee vieraita ihmisiä, eläinlääkärissä käynnit voivat helpottua, jos koiran kanssa on harjoiteltu muissakin tilanteissa uusiin ihmisiin tutustumista. Tässä kirjoituksessa on runsaasti vinkkejä tähän.

Anna koiran päättää itse

On tärkeää, että koira saa tehdä itse mahdollisimman paljon valintoja osallistumisestaan. Älä pakota koiraa menemään sisälle eläinlääkäriasemalle tai olemaan tutkittavana, ellei se ole aivan välttämätöntä. Koira oppii pidemmällä aikavälillä paremmin, jos sille antaa aikaa ja se saa itse päättää, milloin se on valmis. Edes koiran houkuttelu namien avulla ei välttämättä ole hyvä idea, sillä koira saaattaa tällöin edetä nopeammin kuin mihin se on valmis. Kannattaa mieluummin odottaa, että koira itse päättää osallistua, ja palkita sitä siitä. Anna koiran päättää itse mennä eläinlääkärin luokse sen sijaan, että eläinlääkäri tulisi sen luo. Lue koiran eleitä jatkuvasti ja kerro eläinlääkärille, jos koira tarvitsee lisää tilaa tai tauon. Hyvä eläinlääkäri tekee nämä asiat joka tapauksessa.

Lopuksi

Jos koiran eläinlääkäripelko on voimakasta, eikä mikään tunnu auttavan, ota yhteyttä ammattitaitoiseen kouluttajaan tai käytösneuvojaan. Keskustele myös eläinlääkärin kanssa, voiko koiran oloa helpottaa jollain tavoin ennen käyntejä. Osalle koirista sopii parhaiten se, että eläinlääkäri tulee kotiin käymään.

Lisäksi kannattaa miettiä, voiko osan käynneistä välttää kokonaan. Jos esimerkiksi koira on vietävä eläinlääkäriin kynsienleikkuuseen, voisiko sen siedättää pikkuhiljaa siihen, että kynnet voikin leikata kotona? Eläintenkouluttaja voi tällöinkin olla suuri apu, jos et ole varma, kuinka toimia.

  • Nappaa ilmainen minikurssi kynsien leikkaukseen totuttelusta

    Tilaamalla uutiskirjeen pääset katsomaan ilmaiseksi videoita, joissa näytän askel askeleelta, kuinka kynsien leikkauksesta voidaan luoda koiralle positiivinen tilanne. Lisäksi saat sähköpostiisi viikoittaisen, koirien käyttäytymiseen liittyvän vinkin. 🙂

Tiedätkö, mitä koirasi yrittää sinulle kertoa?

Koirat ovat uskomattoman taitavia lukemaan meitä ihmisiä. Ne tietävät, milloin olemme iloisia, ne lohduttavat meitä ollessamme surullisia, ne aistivat, milloin meillä on ollut stressaava päivä, ja ne huomaavat, kun olemme niille vihaisia. Mutta kuinka hyvin osaamme itse lukea koiriamme? Monesti tulkitsemme koirien eleitä ja käytöstä ihmisen näkökulmasta. Koirien käyttäytyminen ei kuitenkaan aina ole sitä, mitä ensisilmäyksellä luulisi, ja osalla koiran eleistä saattaa itse asiassa olla täysin päinvastainen merkitys kuin kuvittelemme. Koiraa lukiessa kannattaa siis olla mahdollisimman objektiivinen, eikä hypätä heti ensimmäiseen johtopäätökseen koiran sisäisestä maailmasta. Tässä muutamia eleitä ja käyttäytymismalleja, jotka eivät välttämättä merkitse sitä, mitä luulemme:

Pään kääntäminen poispäin

Irlanti 18 513

Oletko ikinä huomannut koirasi kääntävän päänsä sivuun, jos olet esimerkiksi ollut sille vihainen? Ihmisen näkökulmasta tämä saattaa vaikuttaa siltä, kuin koira välttelisi toruja, häpeäisi tai teeskentelisi, ettei edes kuule sinua. Koirien kielellä pään kääntäminen kuitenkin tarkoittaa, että koira yrittää lepytellä omistajaa tai rauhoitella tilannetta – se on todennäköisesti huolissaan siitä, mitä tapahtuu. Moni koira toimii myös samoin, jos siitä otetaan valokuvia. Tämä ei johdu siitä, että koira esittelisi hyviä puoliaan tai poseeraisi kameralle, vaan se on todennäköisemmin hämillään siitä, miksi sitä tuijotetaan ja osoitellaan kummallisella välineellä. Päätään kääntämällä koira saattaa pyytää lisää tilaa itselleen tai osoittaa haluavansa välttää konfliktin syntymisen.

Selällään makaaminen ja vatsan paljastaminen

Jessicaaa 038

Monen ihmisen reaktio suloisesti selällään makaavaan koiraan on mennä rapsuttamaan sen vatsaa – koirahan suorastaan pyytää sitä! Joskus tämä pitääkin paikkansa, ja koira saattaa tosiaan olla rento ja luottavainen tai leikkisällä tuulella. Joissakin tapauksissa maharapsutus on kuitenkin viimeinen asia, mitä koira tässä tilanteessa haluaa. Koira saattaa kierähtää selälleen, jos sitä pelottaa, ahdistaa tai huolestuttaa jokin tilanne. Se yrittää ehkä rauhoittaa tilannetta, osoittaa ystävälliset aikeensa tai viestiä, että se toivoisi saavansa lisää tilaa ja omaa rauhaa. Koiran elekieli eroaa tällöin rennosti ja iloisesti selällään makaavan koiran elekielestä. Koira, joka paljastaa vatsansa siksi, että se on huolissaan tai peloissaan, näyttää yleensä muitakin merkkejä pelosta tai stressistä. Koira makaa ehkä paikoillaan hyvin jännittyneenä ja jähmettyneenä, se saattaa vetää korvat taakse ja hännän koipien väliin, lipoa huuliaan, kääntää päänsä sivuun tai painaa etutassunsa tiukasti vartaloa vasten. Sen silmät saattavat olla levällään tai se saattaa siristellä tai räpytellä niitä.

Äärimmäisen mielistelevä tai “alistuva” käytös

Koira saattaa näyttää äärimmäisen ystävälliseltä ja iloiselta, jos se ryntää luokse koko vartalo hännän mukana heiluen, melkein maata pitkin ryömien, korvat taakse vedettyinä ja häntä matalana, äärimmäisen mielistelevästi ja lepyttelevästi elehtien. Koira saattaa jopa virtsata alleen. Joskus tällainen käyttäytyminen johtuu itse asiassa siitä, että koira on huomattavan epävarma tai jopa peloissaan. Koira yrittää koko kehonkielellään rauhoitella itseään ja tilannetta, mutta tekee sen hyvinkin liioitellusti. Koira saattaa esimerkiksi rynnätä suoraan tuntemattoman ihmisen luokse, vaikka tilanne olisi sen mielestä pelottava tai ahdistava. Ihmiset tietysti reagoivat tähän yleensä silittämällä koiraa, minkä koira saattaa kokea entistäkin ahdistavampana. Koira ei välttämättä edes itse ymmärrä, että se voi poistua tilanteesta halutessaan, ja osoittaa sen sijaan koko kehonkielellään, että se haluaisi mieluummin olla rauhassa. Aina ei ole helppo erottaa, onko koira iloinen ja ystävällinen vai huolissaan, joten kannattaa kiinnittää huomiota hienovaraisiin eleisiin, joita koira käyttää ollessaan epävarma tai peloissaan. Muun muassa läähättäminen, ravisteleminen, tassun nostaminen ja huulien lipominen saattavat vihjata, että koira kokee tilanteen huolestuttavana. Myös vartalon, korvien ja hännän asento kertovat paljon siitä, millaisessa mielentilassa koira on.

Haukotteleminen

Haukotteleva koira ei välttämättä ole lainkaan väsynyt. Koira saattaa haukotella, koska se ei ymmärrä, mitä siltä vaaditaan, tai koska se on turhautunut siitä, ettei se saa mitä haluaa. Se saattaa haukotella, koska se on ahdistunut tai stressaantunut, tai koska se haluaa rauhoitella toista koiraa tai ihmistä. Se saattaa osoittaa tällä tavoin ystävälliset aikeensa tai mahdollisesti pyytää saada olla rauhassa. Koira saattaa myös haukotella rauhoitellakseen itseään, jos se on esimerkiksi innostunut tai kiihtynyt jostakin tilanteesta. Haukotukset tarttuvat myös koirien ja ihmisten välillä; kokeile, mitä tapahtuu, jos haukottelet koirasi seurassa.

Nylkyttäminen

Nylkyttämiselle voi olla useita eri syitä (jos mukaan ei lasketa sitä kaikkein itsestään selvintä). Nylkyttäminen on monesti osa leikkiä, jolloin se ei välttämättä tarkoita mitään sen ihmeellisempää. Koira saattaa myös käyttää nylkyttämistä stressinpurkukeinona pelästyessään, ahdistuessaan, turhautuessaan tai innostuessaan. Se saattaa kiihdyttävässä tilanteessa aloittaa tietyn kohteen nylkyttämisen, oli se sitten koira, ihminen tai jokin esine. Tämä käytös saadaan vähenemään, kun koiran kokemaa stressiä vähennetään tai koiralle tarjotaan jokin muu keino purkaa stressiä.

Hitaasti liikkuminen

Oletko ikinä kutsunut koiraasi, ja se on vaikuttanut melkeinpä tahallaan hidastelevan tullessaan luoksesi? Koira ei yritä tahallaan ärsyttää, vaan se on saattanut ehkä havaita vihaisen tai ärtyneen äänensävysi ja yrittää rauhoitella ja lepytellä sinua. Koirien kesken tällainen käytös on kohtelias tapa osoittaa, ettei koira halua haastaa riitaa. Jos koira ei esimerkiksi ole varma tuntemattoman koiran aikeista, se saattaa lähestyä sitä hitaasti kaaressa, mahdollisesti jopa pysähtyen välillä haistelemaan maata tai arvioimaan tilannetta. Samalla tavoin minkä tahansa käskyn totteleminen saattaa hidastua, jos koira on jollakin tapaa huolissaan tilanteesta.

suomi17 330

Ravisteleminen

Kaikkein selkein syy ravistelemiselle on tietysti se, että koira yrittää kuivata itsensä, mutta joskus koira tekee näin, vaikkei se olisi ollut lähelläkään vettä. Ravisteleminen tapahtuu yleensä sellaisen tilanteen jälkeen, joka on aiheuttanut koiralle stressiä, turhaumaa, ahdistusta tai innostusta. Koira ravistelee itseään ikään kuin helpotuksesta tai rauhoittaakseen itsensä tilanteen jälkeen. Se saattaa esimerkiksi tervehtiä tuntematonta koiraa, joka tuijottaa sitä jännittyneenä, ja ravistella itseään koiran poistuttua paikalta, koska se koki tilanteen lievästi ahdistavana.

Äärimmäinen leikkisyys

Koiran innostuminen ja leikkisyys ei aina johdu pelkästään siitä, että koira olisi hyvällä tuulella. Se saattaa myös toimia näin, jos se on epävarma, huolissaan tai turhautunut. Leikkiminen voi toimia koiralle sijaistoimintona; se ei tiedä mitä muutakaan tekisi kokeakseen olonsa paremmaksi tai rauhoittaakseen tilannetta. Koira saattaa ehkä yrittää luoda ahdistavasta tilanteesta vähemmän paineistavan ja purkaa kokemaansa stressiä johonkin. Koiran käytös eroaa tällöin yleensä jollakin tapaa “normaalista” innostuksesta ja leikistä; se saattaa läähättää voimakkaasti, olla levoton, näykkiä talutushihnaa tai ihmisten käsiä, jalkoja tai vaatteita, vaellella ympäriinsä levottomasti tai näyttää muita stressin merkkejä.

Kiinnitä huomiota kokonaisuuteen

Koiran elekieltä ei voi tulkita mustavalkoisesti, eikä sen merkitys aina ole selkeä. Kuten olet varmasti huomannut, yhdellä eleellä saattaa olla monta eri merkitystä. Vaikka jokin ele saattaa johtua vaikkapa pelosta, taustalla saattaa olla aivan yhtä hyvin jokin aivan muu tunnetila. Riippuu hyvin paljon yksilöstä, tilanteesta ja kontekstista, mitä koiran käyttäytyminen milloinkin merkitsee. Kiinnitä siis huomiota kokonaisuuteen ja jokaisen eleen yhdistelmään. Mitä paremmaksi opit lukemaan koiran eleitä, sitä helpommin osaat arvioida, mikä on aidosti koiran käytöksen taustalla, ja sitä paremmin pystyt kommunikoimaan koirasi kanssa ja vahvistamaan välillänne olevaa suhdetta.

Kirjoitus on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.
  • Tilaa viikoittainen vinkki!

    Kiinnostaako koirien käyttäytyminen? Tilaamalla uutiskirjeen saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit helpottamaan yhteiseloa koirasi kanssa. Samalla saat ilmaisen minikurssin kynsien leikkaukseen totuttelusta omaehtoisesti.

Mikä tahansa koira voi purra

purema
Vaikka kuvassa onkin kyseessä vain leikki, sama koira saattaisi hyvinkin purra tosissaan, jos se kokisi sen ainoaksi vaihtoehdokseen.

Me ihmiset ajattelemme koirista usein hyvin mustavalkoisesti. Koira on joko kiltti tai aggressiivinen; se joko puree tai ei pure.

Koirien käyttäytyminen ei kuitenkaan koskaan ole näin yksinkertaista tai selkeästi jaoteltua.

Totuus on se, että jokainen koira puree. Se kuuluu koiran normaaliin käyttäytymiseen. Ei ole olemassa koiraa, joka ei koskaan purisi missään tilanteessa. Se, että koira ei ole koskaan purrut, ei tarkoita, etteikö se voisi koskaan purra tulevaisuudessa.

Saatat ehkä olla sitä mieltä, että et ikinä löisi ketään. Mutta entä jos joku hyökkää kimppuusi tai yrittää ryöstää sinut, tai koet olevasi hengenvaarassa? Entä jos joku pelästyttää sinut pimeällä kujalla ja reagoit vaistonvaraisesti?

Jokainen koira saattaa hyvinkin purra, jos se joutuu tilanteeseen, jossa se kokee puremisen olevan ainoa vaihtoehto. Se, mitkä tilanteet ovat tällaisia, riippuu täysin koirasta. Osa koirista purisi, jos murtovaras tunkeutuisi sen kotiin. Osa taas toivottaisi varkaat iloisesti tervetulleiksi. Osa koirista purisi ehkä, jos se joutuisi auto-onnettomuuteen ja tuntematon ihminen yrittäisi nostaa sen pystyyn, aiheuttaen voimakasta kipua.

Voi olla, etteivät nämä tilanteet ikinä tapahdu näiden koirien elämässä, jolloin ne tosiaan eivät koskaan pure. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne purisi, jos ne joskus joutuisivat tietynlaiseen tilanteeseen.

Koirat sietävät yllättävän useita tilanteita, jotka ne kokevat epämiellyttäviksi tai pelottaviksi. Ne saattavat hyväksyä sen, että lapsi pomppii niiden päällä tai että niiden kynsiä leikataan väkisin. Ne saattavat hyväksyä kotiin tulevat, ehkä  niitä huolestuttavat tuntemattomat ihmiset. Ne saattavat sietää näitä asioita hyvinkin pitkiä aikoja, jopa useita vuosia. Jonakin päivänä voi kuitenkin käydä niin, että koiralla on erityisen huono päivä, eikä se enää kykene hillitsemään itseään. Se on ehkä käyttänyt pitkän aikaa selkeitä rauhoittavia signaaleja ja yrittänyt kommunikoida tilan tarpeestaan, eikä sitä ole kuunneltu. Lopulta se saattaa kokea, että pureminen on ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto.

Joskus, jos lyhyen ajan sisällä on tapahtunut runsaasti asioita, jotka stressaavat, ahdistavat, kiihdyttävät tai pelottavat koiraa, se saattaa lopulta menettää hermonsa jostakin pieneltä vaikuttavasta asiasta. (Tästä kirjoituksesta voit lukea lisää aiheesta.)

Jopa maailman kiltein ja ystävällisin koira voi purra, jos tilanne on sille yksinkertaisesti liian vaikea. On helppo tuuduttautua turvallisuuden tunteeseen, ettei koira ikinä purisi ketään, ja jättää huomaamatta koiran viestintä siitä, ettei kaikki ole hyvin

Osalla koirista on tietysti alhaisempi kynnys puremiseen kuin muilla. Tämä ei edelleenkään tarkoita, että on olemassa koiria, jotka purevat helposti ja koiria, jotka purevat vain äärimmäisissä tapauksissa, vaan on olemassa kaikkea tältä väliltä. Ei ole olemassa ”aggressiivisia” koiria ja ”ei-aggressiivisia” koiria, vaan koiran käyttäytyminen riippuu hyvin paljon tilanteesta. Esimerkiksi koira, joka saattaa purra, jos sen ruoka viedään siltä pois, ei välttämättä välitä lainkaan, jos tuntematon ihminen tulee silittämään sitä kävelyllä. Sen sijaan jollekin toiselle koiralle nämä tilanteet saattavat olla päinvastaisia. Harva koira reagoi puremalla kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ja yleensä taustalla on pelko, stressi tai epävarmuus.

Koira saattaa kuitenkin oppia, että pureminen on ainoa keino, jolla se saa tilanteen loppumaan. Jos pureminen on ainoa käytösmalli, jota ihmiset kuuntelevat, koira saattaa jättää välistä kaikki muut viestintäkeinot ja todennäköisemmin purra varoittamatta. Juuri tästä syystä on niin tärkeää lukea ja kuunnella koiran lievempiä eleitä ja käyttäytymisiä, ettei koiran tarvitsisi käyttää järeämpiä kommunikointikeinoja tilan saamiseen. Samasta syystä on myös tärkeää, ettei koiraa rangaista murisemisesta, sillä se on tärkeä viestintä- ja varoituskeino.

Pureminen ei yleensä tarkoita sitä, että koiran tarkoituksena olisi vahingoittaa ketään. Pureminen on kommunikaatiota siinä missä muukin viestintä. Koira puree vain harvoin tosissaan, eikä puremasta välttämättä jää minkäänlaista jälkeä. Jos koira haluaisi aiheuttaa vahinkoa, se pystyisi siihen. Koira saattaa myös joissakin tapauksissa ainoastaan näykkäistä ilmaa; monesti koiran uskotaan tällöin yrittäneen purra, mutta ihminen ”ehti ajoissa vetää kätensä pois”. Tämä pitää vain harvoin paikkansa; jos koira haluaisi purra, se varmasti osuisi myös. Ilman näykkäiseminen, kuten pureminenkin, on tärkeä varoitus- ja viestintäkeino, jota koira käyttää pyytäessään lisää tilaa itselleen. Yleensä syynä on, että koira kokee tilanteen jollakin tapaa ikävänä, uhkaavana tai pelottavana, ja se yrittää omalla tavallaan kommunikoida, että se haluaisi olla rauhassa.

Se, että koira on purrut jossakin tilanteessa ei tarkoita, että koirasta on yhtäkkiä muuttunut arvaamaton, vaarallinen ja aggressiivinen peto. Koira on edelleen se sama koira, joka se oli ennen puremaa. Kun selvitetään syyt puremisen taustalla, vältetään aiheuttamasta samanlaisia tilanteita tulevaisuudessa ja muutetaan taustalla oleva tunnetila, voi koiran kanssa usein elää jatkossakin suhteellisen rauhallisin mielin. Harva koira puree aidosti ilman syytä tai varoittamatta, joten kunhan avuksi ottaa ammattitaitoisen käytösneuvojan, voidaan ongelma monissa tapauksissa ratkaista.

Vaikka pureminen onkin ”normaalia” käytöstä koiralle, se on yleensä myös merkki siitä, että joko koiran hyvinvointi tai omistajan ja koiran välinen suhde on jollakin tapaa kärsinyt jossakin vaiheessa. Pureminen pitäisi aina ottaa vakavasti, vaikka vahinkoa ei olisikaan aiheutettu, ja parasta onkin toimia heti ensimmäisen pureman jälkeen. Kyseessä ei ole ainoastaan omistajan ja muiden turvallisuus, vaan myös koiran hyvinvointi.

Jos koira puree, kannattaa ottaa mahdollisimman pian yhteyttä ammattitaitoiseen käytösneuvojaan. Esimerkiksi tältä listalta löytyy ammattitutkinnon suorittaneita kouluttajia.

Lisälukemista:

Any dog can bite. Here’s how you can prevent it

This dog bite ”fact” could get you in trouble

Any dog can bite at any time

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Voiko koiralle asettaa rajat positiivisesti vahvistamalla?

suomi17 351

Moni uskoo, että positiiviseen vahvistamiseen perustuva kouluttaminen tarkoittaa sitä, että koiran annetaan tehdä mitä sitä huvittaa. Eihän palkitsemalla voi mitenkään opettaa koiralle, mitä se ei saisi tehdä.

Tämä on hyvin yleinen uskomus, joka osoittaa, ettei positiivista vahvistamista ole täysin ymmärretty. Tämä ei ole ihme, sillä tuntuu paljon yksinkertaisemmalta kieltää tai rankaista koiraa sen toimiessa väärin. Miten ihmeessä koiran voisi palkitsemalla opettaa olemaan haukkumatta tai varastamatta ruokaa pöydältä?

Idea onkin siinä, että tilanne käännetään päinvastaiseksi ja keskitytään siihen, mitä koiran halutaan tekevän. Jotta koiraa päästäisiin palkitsemaan mahdollisimman usein, tilanteista luodaan aina sellaisia, että onnistuminen on mahdollisimman helppoa. Lisäksi on tärkeää välttää sitä, että koira pääsee harjoittamaan ei-toivottua käyttäytymistä, eli epäonnistumisesta on tehtävä koiralle mahdollisimman vaikeaa.

Rajoja voi asettaa muillakin tavoin kuin jatkuvasti kieltämällä, rankaisemalla tai pakottamalla koiraa. Koiralle voi opettaa käytöstapoja käyttämällä yksinomaan positiivista vahvistamista ja ympäristön muokkaamista.

Koiran palkitseminen ja namien käyttäminen ei tarkoita sitä, että koiran suuhun tungetaan herkkuja tilanteessa kuin tilanteessa, tai että odotellaan sitä hetkeä, kun koira sattuu toimimaan oikein. Positiiviseen kouluttamiseen kuuluu olennaisena osana se, että tilanteista muokataan mahdollisimman helppoja. Mitä useammin koiraa päästään palkitsemaan, sitä vahvemmaksi toivottu käytös muodostuu. Mitä harvemmin koira pääsee toteuttamaan ei-toivottua käytöstä, sitä epätodennäköisempää sen toistuminen on.

Positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sitä, että koira tottelee vain jos sitä huvittaa. Jos koulutus on toteutettu oikein, koira tottelee käskyjä heti ne kuullessaan. Ei siksi, että sen on pakko, vaan siksi, että se aidosti haluaa. Koiraa ei tarvitse edes houkutella namien avulla, eikä myöhemmässä vaiheessa välttämättä edes palkita joka kerta. Positiivinen kouluttaminen ei myöskään tarkoita, että koiran huono käytös jätettäisiin yksinkertaisesti huomioimatta – tämä keino toimii vain harvoin. Sen sijaan koiran ympäristöä ja elämää muokataan siten, että huono käytös olisi epätodennäköisempää, tilanteita ennakoidaan ja koira ohjataan tarvittaessa tekemään jotakin muuta, jos näyttää siltä, että se saattaa alkaa käyttäytyä huonosti.

Esimerkiksi muille koirille rähisevän koiran kanssa voidaan vältellä tilanteita, joissa toinen koira on liian lähellä, jotta rähinöitä tapahtuisi mahdollisimman vähän. Lisäksi voidaan hakeutua sellaisiin tilanteisiin, joissa muut koirat ovat mahdollisimman kaukana, jotta koira varmasti onnistuu. Koiralle voidaan opettaa vaihtoehtoinen toimintatapa, esimerkiksi omistajan vierellä seuraaminen, tai sen tunnetila voidaan muuttaa positiivisemmaksi vastaehdollistamisen avulla, jos käyttäytymisen taustalla on pelko. Pikkuhiljaa välimatkaa koiriin saadaan myös lyhennettyä ja tilanteita vaikeutettua.

Rajojen asettaminen ei ole millään tavalla itseisarvo. Välillä kuulee sanottavan, että koira käyttäytyy huonosti, koska sille ei ole asetettu riittävästi rajoja. Koira ei kuitenkaan käyttäydy huonosti siksi, että sen oltaisiin annettu jossakin toisessa tilanteessa tehdä mitä se haluaa. Yleensä syynä on se, ettei koira ymmärrä, mitä siltä vaaditaan. Jos haluat koiran käyttäytyvän hyvin tietyssä tilanteessa, se täytyy opettaa koiralle askel kerrallaan.

Rajoja ei tarvitse asettaa vain siksi, että niitä pitäisi asettaa. Jos nautit siitä, että koira makoilee kanssasi sohvalla, ei sohvalle pääsemistä tietenkään tarvitse kieltää. Jos sinusta on söpöä, että koira kerjää ruokaa syödessäsi, ei sen sallimisesta ole mitään haittaa. Jokainen päättää itse, mitkä säännöt ja rajat ovat tärkeitä ja mitkä eivät.

Tietysti on huolehdittava siitä, että koira ja muut ihmiset ja eläimet ovat turvassa, noudatatte hyviä käytöstapoja muiden ihmisten ja koirien suhteen, eikä koiran hyvinvointi kärsi, mutta muilta osin valinta on sinun. Rajojen asettaminen on tärkeää ainoastaan, jos ne ovat sinulle tai koirallesi tärkeitä.

Lisälukemista:

Positive puppy training – does it really work?

Positive dog training doesn’t mean ignoring bad behavior

The 5 most common dog training mistakes


    Liittymällä ZenKoira-verkkokoulun jäseneksi saat pääsyn kaikkiin näihin verkkoluentoihin, artikkeleihin, verkkokursseihin ja koulutusvideoihin. Tutustu verkkokouluun klikkaamalla kuvaa!

    ”Se toimii, se on siis hyvä koulutusmenetelmä!”

    Summer 16 520

    Kuvittele, että koirien käyttäytymisen ja kouluttamisen ammattilainen neuvoo sinulle, ettei kuristavaa ketjupantaa kannata käyttää koirasi hihnassa vetämisen kitkemiseen.

    Myöhemmin juttelet kuitenkin naapurin Erkin kanssa, joka kertoo, että hän käytti ketjupantaa oman koiransa kouluttamiseen, ja nyt se kävelee hihnassa kuin unelma! Selvästi se henkilö, joka on vuosikausia opiskellut koirien käyttäytymistä ja työskennellyt koirien parissa on väärässä. Ketjupantahan vaikuttaisi olevan loistava koulutusväline, sehän toimii!

    Pelkkä ”toimivuus” ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri koulutusmenetelmän tai -välineen valitsemiseen.

    Tai ainakaan sen ei pitäisi olla.

    Jos ainoa kriteeri on se, että menetelmä toimii, ajaudutaan helposti haitallisille, epäeettisille ja jopa vaarallisille alueille. Jos millään muulla ei olisi väliä kuin sillä, että koira lopettaa ei-toivotun asian tekemisen, olisivat sähköpannat, piikkipannat ja koiran hakkaaminen täysin hyväksyttäviä keinoja. Kun rankaisu on tarpeeksi kova, koira saattaa tosiaan lopettaa sen asian tekemisen, mistä sitä rankaistiin – mutta millä hinnalla?

    On runsaasti muitakin tekijöitä, jotka on tärkeää pitää mielessä koiraa kouluttaessa; eettisyys, koiran hyvinvointi, koiran ja omistajan välinen suhde, turvallisuus ja menetelmän vaikutus koiran käyttäytymiseen pitkällä aikavälillä. Se, että menetelmä toimii, on vain yksi kriteeri muiden joukossa.

    Kuvittele, että autosi kojelautaan ilmestyy yhtäkkiä huolestuttava varoitusvalo. Et halua maksaa auton korjaamoon viemisestä, joten pyydät naapuriasi Erkkiä apuun. Erkki ei itse asiassa tiedä autoista juuri mitään, mutta hänen itsevarmuutensa vakuuttaa sinut täysin. Erkki puuhailee auton parissa jonkin aikaa, ja lopulta varoitusvalo sammuu. Ongelma korjattu!

    Mutta tiedätkö, mitä Erkki teki korjatakseen ongelman? Mitä jos hänen toimillaan ei itse asiassa ollut minkäänlaista vaikutusta mihinkään ja oli vain sattumaa, että merkkivalo sammui juuri sillä hetkellä? Entä jos hän yksinkertaisesti kytki varoitusvalon pois päältä, korjaamatta kuitenkaan varsinaista vikaa? Entä jos ongelma on korjattu, mutta nyt jarrut eivät enää toimi? Entä jos Erkin toimien seurauksena auton räjähtämisriski on kasvanut huomattavasti, vaikka varsinainen ongelma on ratkaistu? Entä jos ongelma on ratkaistu lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se on vain pahentunut?

    Vaikka jokin koulutusmenetelmä toimisi, se ei tarkoita, että se olisi välttämättä paras mahdollinen menetelmä. Siihen saattaa kuulua ikäviä sivuvaikutuksia ja riskejä, tai ongelma on ehkä ratkaistu pinnallisesti tai lyhyellä aikavälillä, mutta ei pysyvästi. Väärän koulutusmenetelmän käyttäminen voi heikentää koiran hyvinvointia ja koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti, se saattaa olla riskaabelia ja jopa vaarallista, ja ongelma saattaa palata myöhemmin takaisin entistä pahempana.

    Kannattaa aina koulutusvälinettä tai -menetelmää valitessa miettiä, miksi se toimii. Kun koiran käyttäytyminen vähenee, siihen on aina jokin syy. Hyvin usein tämä syy on se, että koira kokee menetelmän epämiellyttävänä ja rankaisevana. Oppimisteorian mukaan rankaisemista on mikä tahansa toimi, joka suoraan vähentää koiran käyttäytymistä.

    Aina ei ole helppo päätellä, mitkä menetelmät ovat hyviä ja mitkä eivät. On runsaasti harmaalle alueelle jääviä menetelmiä. Kaikilla on omat mielipiteensä siitä, mihin kohtaa raja vedetään. Valinta on siis sinun, mutta pidä huoli siitä, että sinulla on kaikki faktat tiedossa. Pohdi ainakin näitä asioita:

    • Millaisen tunnetilan tämä keino aiheuttaa koirassani?
    • Voiko tämä aiheuttaa kipua, pelkoa, ahdistusta tai stressiä, edes lievässä muodossa?
    • Miksi tämä menetelmä toimii ja miten?
    • Millainen vaikutus tällä on koiran hyvinvointiin?
    • Mitä tapahtuu, jos sen käyttö menee pieleen?
    • Miten koira suhtautuu sinuun tämän seurauksena? Miten tämä vaikuttaa teidän väliseen suhteeseen? Lisääkö se koiran luottamusta sinuun vai ei?
    • Miten koiran suhtautuminen maailmaan yleisesti muuttuu? Kokeeko koira tämän seurauksena maailman positiivisena vai ikävänä paikkana?
    • Onko olemassa jokin toinen, lempeämpi keino vaikuttaa koiran käytökseen?
    • Miltä koiran elekieli näyttää tätä käytettäessä? Iloiselta, masentuneelta, ahdistuneelta, pelokkaalta? Ainoa, joka voi aidosti päättää menetelmän vaikutuksen on koira itse.
    • Haluaisitko, että joku käyttäisi tällaista menetelmää sinuun?
    • Pureutuuko tämä menetelmä koiran käytöksen syihin, vai puuttuuko se ainoastaan näkyvään käytökseen? (On tärkeää, että puututaan suoraan taustalla olevaan syyhyn, eikä vain oireisiin.)

    Lisälukemista:

    Use of physical punishment in training – why it works and the harm it can do

    Masseter: Saako koiraa rangaista?

    Animalia: Kurittaminen ei ole ratkaisu eläimen käytösongelmiin

    • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

      Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

    Kuonokoppa – ihana vai kamala asia?

    Miten reagoit, jos kadulla tulee vastaan koira, jolla on kuonokoppa? Moni kiertää tällaisen koiran kaukaa ja suhtautuu siihen pelokkaasti. Tämän lisäksi omistajaa saatetaan paheksua tai koiraa sääliä. Samaan koiraan suhtaudutaan täysin eri tavalla, jos sillä ei ole kuonokoppaa päässä.

    DCIM131GOPRO

    Kuonokopalla on turhaan huono maine. Sen käyttöön liittyy runsaasti harhaluuloja ja ennokkokäsityksiä, joista voi olla haittaa koiralle, omistajalle ja muille kanssakulkijoille.

    Tässä muutamia kuonokoppaan liittyviä uskomuksia, jotka eivät pidä paikkaansa:

    Kuonokoppa on merkki siitä, että koira on vaarallinen

    Tässä uskomuksessa ei ole itse asiassa mitään järkeä, sillä kuonokopallinen koira on turvallisempi kuin koira, jolla ei kuonokoppaa ole. Kun koiralla on oikein säädetty koppa päässä, se ei voi purra.

    Koiran aggressiivinen käytös on tietysti yksi syy kuonokopan käyttämiseen, mutta se ei ole ainoa syy.

    Koira saattaa olla esimerkiksi äärimmäisen ihmisrakas, mutta ei pidä muista koirista. Kuonokoppa on ehkä päällä varmuuden vuoksi – siltä varalta, että joku päästää esimerkiksi koiransa liian lähelle.

    Tai koira saattaa pelätä tuntemattomia ihmisiä, ja kuonokoppa on päällä siltä varalta, että joku pääsee joskus vahingossa yllättämään koiran. Koira ei välttämättä ole ikinä edes purrut ketään.

    Kuonokoppa saattaa myös toimia voimakkaana viestinä muille pysyä kauempana tai pitää koiransa kauempana. Kuonokoppa toimii usein tehokkaampana ”karkotteena” kuin keltainen nauha tai muut viestintäkeinot. Koira ei välttämättä ole edes aggressiivinen, vaan se saattaa olla arka tai pelokas, tai se yksinkertaisesti haluaa olla rauhassa.

    Kuonokoppa saattaa estää sen, että koira syö kävelyllä ei-sallittuja ja mahdollisesti vaarallisia asioita.

    Koira saattaa innostua liikaa muiden koirien kanssa leikkiessään, ja kuonokoppa estää vahinkojen sattumisen.

    Koira saattaa olla monissa tilanteissa ystävällinen muille koirille, mutta ei pidä siitä jos ne ryntäävät sen luokse sen ollessa hihnassa. Kuonokopan ansiosta koira ei pääse vahingossakaan aiheuttamaan vahinkoa.

    Joskus kuonokopasta on yksinkertaisesti se hyöty, että omistaja kykenee olemaan rauhallinen ja rento, koska hän tietää, ettei mitään pääse vahingossakaan sattumaan. Tämä voi olla tärkeää pelokkaan tai reaktiivisen koiran kanssa, sillä koira peilaa helposti omistajan tunnetilaa. Tällä tavoin kuonokoppa saattaa epäsuorasti itse asiassa auttaa koiran koulutuksessa ja tunnetilan muuttamisessa.

    Kuonokoppa ei siis tarkoita, että koira olisi välttämättä aggressiivinen tai vaarallinen, vaan se saattaa olla päällä ihan vain varmuuden vuoksi. Sen käyttö on merkki siitä, että omistaja on vastuuntuntoinen ja haluaa varmistaa, ettei mitään pääse vahingossakaan sattumaan. Omistaja ajattelee sekä oman koiransa että kaikkien muiden kanssaliikkujien turvallisuutta ja hyvinvointia.

    Työskentelen kotia etsivien rescue-koirien parissa, ja joka ikiselle koiralle opetetaan, että kuonokoppa on positiivinen ja mukava asia. Vaikka koira olisi maailman ystävällisin ja kiltein koira, se opetetaan silti käyttämään kuonokoppaa. Tämä johtuu siitä, että koskaan ei voi tietää, milloin kuonokopalle tulee tarve. Jos koira on jonain päivänä esimerkiksi äärimmäisen kipeä ja kärttyinen, ja se ei yhtäkkiä hyväksy minkäänlaista käsittelyä, kuonokoppa voi olla tarpeen. Tällöin on uskomattoman hyödyllistä, jos koira osaa jo käyttää kuonokoppaa, eikä sitä tarvitse väkisin yrittää taistella koiran päälle. Koskaan ei voi myöskään tietää, milloin kuonokoppaa voidaan tarvita muista syistä. Joskus käytösongelmat kehittyvät vasta myöhemmässä vaiheessa tai tulevat ilmi uudessa ympäristössä, ja siksi kuonokopan käyttäminen on erittäin hyödyllinen taito aivan jokaiselle koiralle.

    Kuonokoppa on merkki siitä, ettei omistaja ole vaivautunut kouluttamaan koiraansa

    Ulkopuolisen silmin on mahdotonta tietää, miten paljon töitä omistaja on laittanut koiransa eteen ja kuinka paljon hän on koiraansa kouluttanut. Kouluttamiseen menee aina aikaa, ja sillä välin on tärkeää huolehtia turvallisuudesta. Kuonokoppa ei ole missään nimessä merkki luovuttamisesta, vaan nimenomaan siitä, että koiraa parhaillaan koulutetaan.

    Kun kuonokoppaa käytetään, on hyvä muistaa, että kuonokoppa ei ole koulutusväline; se ei itsessään vaikuta koiran käytökseen, ja sen käytön lisäksi koira on opetettava kokemaan tilanteet positiivisina. Kuonokopan ei myöskään pitäisi missään nimessä toimia keinona asettaa koira sille liian vaikeisiin tilanteisiin; se ettei koira voi vahingoittaa ketään ei tarkoita, että koiraa voisi vapaasti altistaa ahdistaville, stressaaville tai pelottaville tilanteille.

    Kuonokopan käyttö on koiran rääkkäystä

    Se, miten koira kokee kuonokopan, riippuu täysin siitä, miten sitä käytetään. Jos kuonokoppa laitetaan väkisin päälle ja se lisäksi vielä ennustaa tilanteita, joista koira ei pidä (esimerkiksi eläinlääkärikäyntiä), koira saattaa hyvinkin kokea sen negatiivisena ja rankaisevana. Lisäksi jos kuonokoppa ei ole koiralle sopiva, hankaa ikävästi tai on epämukava tai väärän kokoinen, koira saattaa kokea sen epämiellyttävänä. Pidempiakaiseen käyttöön (esim. kävelylle) on aina käytettävä kuonokoppaa, joka mahdollistaa sen, että koira pystyy avaamaan suunsa ja läähättämään. Kankainen suun sulkeva koppa ei siis sovi muihin kuin lyhyisiin käsittelytilanteisiin. On myös pidettävä huoli siitä, että kuonokoppa on riittävän suuri, että koira tosiaan kykenee avaamaan suunsa. Läähättäminen on koiralle tärkeä lämmönsäätelykeino, ja läähättämisen estäminen voi siksi olla vaarallista.

    Kuonokoppa ei itsessään ole millään tavalla negatiivinen asia – tai ainakaan sen ei tarvitse olla. Koiran on totuttava käyttämään monia muitakin välineitä, kuten kaulapantaa, talutushihnaa ja valjaita. Koira, joka ei ole koskaan käyttänyt näitä välineitä, saattaa kokea niiden pukemisen ja päällä pitämisen pelottavana ja epämiellyttävänä. Jos niiden käyttö kuitenkin opetetaan koiralle positiivisesti, koira saattaa oppia jopa nauttimaan niiden käytöstä. Sama pätee kuonokoppaan.

    Oma koirani Jessie on oppinut, että kuonokoppa on mahtava asia. Kun otan kuonokopan esille, Jessie ryntää innoissaan paikalle ja työntää iloisesti kuononsa koppaan. Se pitää mielellään kuonokoppaa päällään, koska se tietää siitä seuraavan herkkuja.

    Koira ei tiedä, että kuonokopan pitäisi olla ikävä tai negatiivinen asia. Jos sen esittelee koiralle positiivisella tavalla, sen käyttö muuttuu koiran silmissä hauskaksi leikiksi. Kuonokoppa kannattaa siis opettaa koiralle alusta alkaen positiivisesti vahvistaen, antaen koiran itse valita, laitetaanko kuonokoppa päälle vai ei (ja jos se on opetettu oikein, se valitsee aina kyllä). On tärkeää, että koira laittaa itse kuonokopan päälleen, eikä sitä koskaan laiteta koiralle väkisin. Jos koira näyttää merkkejä epävarmuudesta tai yrittää peruuttaa pois kopasta, sen annetaan tehdä niin.

    Tässä videossa on näytetty selkeästi, kuinka kuonokopan käyttö opetetaan koiralle vaihe vaiheelta.

    Jos hieman haastavampi kouluttaminen innostaa ja haluat tarjota koiralle entistä enemmän valinnanvapautta ja omaehtoisuutta, kuonokopan käytön voi myös opettaa sheippaamalla. Tällöin koira itse oivaltaa askel kerrallaan, että kuonon laittaminen koppaan on kannattavaa. Koira ei laita kuonoaan koppaan namin perässä, vaan se saa palkan vasta sen jälkeen, kun se on toiminut halutulla tavalla. Aluksi koiraa palkitaan pelkästä kuonokopan katsomisesta, ja tehtävää vaikeutetaan pikkuhiljaa. Lopulta koiraa palkitaan siitä, että se pitää kuononsa kopassa pidempiä ja pidempiä aikoja, ja lopulta niin, että remmit kiinnitetään samalla, kun koira edelleen vapaaehtoisesti pitää kuonoaan kopassa.

    Tämä menetelmä mahdollistaa sen, että koiralla on entistä enemmän valinnanvapautta ja se on tietoisempi siitä, mitä on meneillään. Kuonokoppa muuttuu myös entistä positiivisemmaksi asiaksi. Namin avulla houkuttelemisessa on se vaara, että koira edelleen kokee kuonokopan ikävänä tai jopa pelottavana asiana, mutta työntää kuononsa joka tapauksessa siihen, koska se haluaa niin kovasti syödä sen sisällä olevan herkun. Tämä ei välttämättä muuta koiran käsitystä kuonokopasta, vaan sen motivaatio ruoan saamiseen on yksinkertaisesti voimakkaampi kuin sen pelko tai epävarmuus. Kun namilla houkuttelu jätetään pois, koira kykenee paljon tietoisemmin tekemään valintoja sen sijaan, että se seuraisi sokeasti herkkupalaa.

    Tässä videossa näytetään, kuinka koira voidaan opettaa sheippaamalla käyttämään kuonokoppaa.

    • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

      Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

    %d bloggaajaa tykkää tästä: