”Kokeilin käyttää nameja, mutta koira pelkää edelleen” – miksi vastaehdollistaminen epäonnistuu

Jos koirasi pelkää tai kokee ahdistusta tai epävarmuutta tietyissä tilanteissa, olet todennäköisesti kokeillut luoda tilanteesta koiralle miellyttävämmän esimerkiksi ruoan avulla. Olet ehkä yrittänyt tarjota koiralle namin, kun vastaan tulee toinen koira, kun leikkaat sen kynsiä tai kun ulkoa kuuluu kovia ääniä, kuten ukkosta tai ilotulitusta.

Jos näin on, loistavaa! Olet ymmärtänyt, mistä vastaehdollistamisessa on kyse. Vastaehdollistaminen tarkoittaa, että pelottava asia (esim. vaikka auto) yhdistetään johonkin positiiviseen – kuten herkkuihin. Ideana on, että koira oppii lopulta, että aina kun pelottava asia näkyy tai kuuluu, se saa jotakin hyvää – ja suhtautuminen pelottavaan asiaan muuttuu positiivisemmaksi.

Kuulostaa teoriassa hyvältä – mutta miksi ihmeessä se ei vain tunnu toimivan? Koira saattaa syödä herkun mutta pelätä edelleen, useista toistoista huolimatta. Tai ehkä koira ei edes huoli herkkuja pelottavan kohteen läsnäollessa.

Käyn tässä läpi yleisimpiä syitä, miksi vastaehdollistaminen ei joissain tapauksissa etene; yleensä syynä on, että jokin yksityiskohta ei ole mennyt kohdilleen.

Tilanne on liian vaikea koiralle

Vastaehdollistaminen toimii tehokkaimmin silloin, kun tilanteet ovat koiralle aina niin helppoja, että sitä ei juurikaan pelota. Jos koiraa ahdistaa liikaa, sillä ei välttämättä ole lainkaan ruokahalua. Siinäkin tapauksessa, että koira suostuu syömään, se ei todennäköisesti opi olemaan pelkäämättä, sillä sen kokema pelko voittaa namista saadun ilon.

Kannattaa siis aloittaa harjoittelu esimerkiksi niin pitkän etäisyyden päästä, että koira ei ole lainkaan ahdistunut. Kun koira on tältä etäisyydeltä oppinut yhdistämään herkut kohteeseen, voidaan siirtyä hieman lähemmäs. Kerta kerralta koira tottuu koko ajan lähempänä olevaan kohteeseen, kunnes lähietäisyydeltäkin nähty kohde johtaa siihen, että koira odottaa innokkaasti namia.

Koira ei saa herkkua joka kerta

Jotta koira yhdistäisi kohteen positiivisiin asioihin, sen on saatava herkku joka kerta, kun kohde näkyy (tai kuuluu). Sillä ei ole merkitystä, onko yksittäinen kohde koiran mielestä pelottava vai ei-pelottava, eikä myöskään sillä, miten koira käyttäytyy.

Esimerkiksi jos koira pelkää muita koiria, mutta vain joitakin niistä, ei kannata jäädä odottamaan, onko jokin yksittäinen koira pelottava vai ei. Jokaisesta koirasta tulisi saada palkkaa.

Vastaehdollistamisessa ei ole myöskään kyse tietyn käytöksen opettamisesta koiralle, vaan mielleyhtymien luomisesta. Tarkoituksena ei siis ole odottaa, että koira katsoisi sinua tai kävelisi nätisti vierelläsi tai tekisi jotakin muuta, mitä haluamme sen tekevän. Koiran on saatava herkku heti sillä hetkellä, kun se havaitsee pelottavan kohteen, teki se mitä tahansa sillä hetkellä.

Hieno asia vastaehdollistamisessa on se, että vaikka koiran käytöstä ei tarkoituksellisesti muokatakaan, käytös kuitenkin lopulta muuttuu. Koira saattaa alkaa automaattisesti kävellä vierelläsi ja katsoa sinua, koska se odottaa saavansa namin.

Ajoitus ei osu kohdilleen

Koiran on saatava herkku alle sekunnin sisällä siitä, kun se havaitsee kohteen. Tässä voi kuitenkin käyttää apuna äänimerkkiä, joka kertoo koiralle, että palkka on kohta tulossa. Esim. naksutin, ”jes”-sana tai jokin muu ääni, jota käytetään ainoastaan näissä tilanteissa. Näin voidaan merkitä täsmälleen se oikea kohta, jossa koira huomasi kohteen, eikä ole vakavaa, vaikka namin esiin kaivamiseen meneekin hetki.

Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että huomaamattamme palkitsemme koiraa liian aikaisin. Esimerkiksi olet itse huomannut kauempana olevan auton, mutta koira ei. Jos koiraa palkitaan usein tällä tavoin, se saattaa oppia, että herkkujen saaminen merkitsee auton ilmestymistä; ja se alkaa aina namin saadessaan pälyillä ympärilleen. Tällöin se ei opi sitä, mitä oli tarkoitus oppia.

Joskus taas ajoitus osuisi muuten kohdilleen, mutta koira on oppinut lukemaan muita merkkejä siitä, että namia on tulossa. Esim. auton nähdessäsi laitat käden valmiiksi taskuun, että saat namin nopeasti ulos. Odotat, että koira huomaa auton ja palkitset sitä. Koira saattaa tällöin oppia, että kun laitat kätesi taskuun, se saa kohta namia. Auto menettää täysin merkityksensä, sillä käden laittaminen taskuun vie kaiken koiran huomion. Pahimmassa tapauksessa koira oppii, että kun käsi menee taskuun, jostain ilmestyy auto.

Kannattaa siis varmistaa, että et osoita koiralle millään tavalla, että namia on tulossa, ennen kuin se on varmasti havainnut kohteen.

Palkka ei ole riittävän hyvä

Vastaehdollistamiseen ei välttämättä riitä sama palkka, jota käytetään esimerkiksi temppujen harjoitteluun. Vaikka koiralle kelpaisi jokin tietty herkku normaalitilanteissa, kannattaa vastaehdollistamiseen käyttää jotakin erityisen hyvää. Harjoitteluun ei ole pakko käyttää välttämättä ruokaa, vaan esimerkiksi leikkiminen tai lelut saattavat olla parempi vaihtoehto osalle koirista.

Harjoituksissa edetään liian nopeasti

Tarvitaan runsaasti toistoja yhdellä vaikeustasolla, että koira oppisi harjoitusten idean. Erityisesti jos koiran pelko on voimakasta tai se on jatkunut hyvin pitkään, kannattaa edetä mahdollisimman hitaasti. Saattaa tuntua hassulta toistaa kerta toisensa jälkeen tilannetta, joka ei ole edes koiralle ongelma, mutta se on välttämätöntä onnistumisen kannalta.

Vaikeustason nostaminen liian nopeasti voi johtaa siihen, että harjoittelussa mennään takapakkia ja oppiminen tapahtuu lopulta huomattavasti hitaammin kuin jos harjoittelussa olisi alun perinkin edetty hitaasti. Rauhallinen tahti ja kärsivällisyys voi siis itse asiassa nopeuttaa asioita.

Voi olla, että yhden harjoittelukerran aikana päästään vain pikkuisen lähemmäksi kohdetta, mutta seuraavalla kerralla päästään taas vähän lähemmäksi.

Harjoituksia ei kannata muutenkaan ahnehtia liikaa; lyhyet, noin kymmenen minuutin harjoittelut kerran tai pari päivässä voivat monesti riittää oikein hyvin. Joissain tapauksissa oppiminen on jopa tehokkaampaa näin, ja koira saattaa mennä helposti takapakkia, jos sen kanssa harjoitellaan liian tiheästi.

Koira on liian stressaantunut

Joskus saatamme tehdä kaiken teknisesti täysin oikein, mutta oppiminen ei silti etene. Jos koiran elämässä on liikaa stressiä tai vaikeita tilanteita tulee eteen liian usein, voi uuden mielentilan oppiminen olla vaikeaa koiralle.

Tästä syystä kannattaa aluksi minimoida koiran kokema stressi kaikilta sen elämän osa-alueilta. Kaikkeen ei ole mahdollista vaikuttaa, mutta ainakin voimme aloittaa niistä tilanteista, joihin on mahdollista tehdä jotakin.

Joissain tapauksissa koira on niin stressaantunut pienistäkin arjen asioista, joita on mahdoton vähentää, että koulutuksen apuna on käytettävä aluksi esimerkiksi lääkitystä, lisäravinteita tai muita tuotteita, että oppiminen olisi mahdollista. Näiden käyttämisestä on tietysti keskusteltava aina eläinlääkärin kanssa. Kannattaa myös ottaa huomioon, että joskus kipu tai terveysongelmat saattavat vaikuttaa siihen, että koiran oppiminen vaikeutuu, joten koiran terveys kannattaa aina tutkia ensin.

Jos tuntuu, että koulutus ei kaikesta huolimatta etene, voi paras ratkaisu olla ottaa ammattitaitoinen kouluttaja avuksi. Näin voidaan selvittää tarkemmin, mikä on ongelmien taustalla ja miten koulutuksessa voidaan edetä.

Käy katsomassa ilmaiset videot

Ajattelin, että kaikkein selkeimmin vastaehdollistamisen idean voi ymmärtää esimerkkien avulla. Olen jakanut ilmaiseksi kaksi lyhyttä videota, joissa näytän, miten vastaehdollistaminen tapahtuu kahdessa eri tilanteessa:

  • Kävelyillä kohdatut asiat
  • Äänet

Videoiden kautta näkee selvemmin, miten vaihe vaiheelta eteneminen tapahtuu käytännössä ja missä kohtaa koiraa palkitaan. Olen myös kirjoittanut hieman tarkemmin videoiden yhteyteen, miten juuri näissä tapauksissa kannattaa edetä ja toimia.

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin pääset katsomaan videot. 🙂

Dominoivatko koirat toisiaan?

Ennen kuin koiria alettiin tutkia tarkemmin omana lajinaan, koiran käyttäytymisen ymmärtäminen perustui pitkälti susitutkimuksiin. Huomattiin, että vankeudessa elävät sudet muodostavat tiukan arvojärjestyksen, joka perustuu aggressiiviseen kanssakäymiseen ja oman aseman puolustamiseen. Tästä tietysti pääteltiin, että koiratkin muodostavat laumahierarkian ihmisten ja muiden koirien kanssa. Johtajuusajattelu muodostui huomattavan suosituksi selitykseksi lähes kaikelle koiran ei-toivotulle käytökselle. Uskottiin myös, että jos koiran vain saisi vakuutettua alemmasta asemastaan, se muuttuisi automaattisesti tottelevaiseksi ja hyväkäytöksiseksi. On tietysti houkutteleva ajatus, että lähes kaikelle koiran käyttäytymiselle löytyisi näinkin yksinkertainen selitys – ja ehkä siksi sama näkökulma kiertää edelleen koiranomistajien ja -kouluttajien keskuudessa.

Varhaisten susitutkimusten puutteet paljastuivat kuitenkin, kun susia alettiin tutkia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Tällöin kävi ilmi, että sudet elävät enimmäkseen perheryhmissä, joissa vanhemmat luonnollisesti ottavat “johtajan” roolin. Aggressiivinen käytös on tällaisissa ryhmissä huomattavan vähäistä. Vankeudessa tehdyt tutkimukset eivät siis kuvastaneet susien normaalia, luonnollista käytöstä juuri lainkaan.

Mitä enemmän koiria on alettu tutkia, sitä enemmän on myös saatu selville, kuinka erilaisia koira ja susi ovat käyttäytymiseltään. Vaikka harmaasusi onkin koiran lähin sukulainen, ja lajien eriytyminen tapahtui suhteellisen lyhyen ajan sisällä, koirien käyttäytyminen on kuitenkin muuttunut huomattavasti domestikaation aikana. On siis selvää, että jos halutaan ymmärtää koirien käyttäytymistä, on tutkittava koiria – ei susia.

Miten koirat käyttäytyvät keskenään laumassa?

Koirien laumakäyttäytymistä on tutkittu sekä lemmikkikoirilla että vapaasti elävillä kyläkoirilla. Tulokset vaihtelevat huomattavasti tutkimuksesta toiseen; osassa selkeää hierarkiaa ei ole ilmennyt lainkaan, osa taas on löytänyt vakuuttavalta kuulostavia todisteita arvojärjestyksen olemassaolosta. Mistä tämä voisi johtua?

Ensinnäkin on hyvin mahdollista, että arvojärjestys ei ole lainkaan niin yksinkertainen ja mustavalkoinen ilmiö kuin aiemmin on ajateltu. Eri koiraryhmät saattavat käyttäytyä hyvinkin eri tavalla riippuen muun muassa resurssien saatavuudesta ja monesta muusta tekijästä. Esimerkiksi jos ruokaa on runsaasti, on resursseista kilpailemiseen vähemmän tarvetta. Myöskään jokaisen koirayksilön välille ei välttämättä muodostu selkeää arvojärjestystä; kaksi koiraa saattavat esimerkiksi vältellä toisiaan suurimman osan ajasta, tai ne voivat muodostaa enimmäkseen positiiviseen vuorovaikutukseen perustuvan suhteen, jota voisi kutsua enemmänkin “kaverisuhteeksi”.

Toinen syy, miksi tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia on todennäköisesti se, että käsitys siitä, mitä dominanssi tai arvojärjestys oikeastaan tarkoittaa, vaihtelee huomattavasti jopa tutkijoiden kesken.

Mitä dominanssi oikeastaan tarkoittaa?

Eläinten käyttäytymistieteellisen määritelmän mukaan dominanssi on kahden tai useamman yksilön välinen suhde, jonka avulla selvitetään, kuka saa pääsyn arvokkaisiin resursseihin, kuten ruokaan ja lisääntymiskumppaneihin. Kun kaksi saman lajin edustajaa joutuu tilanteeseen, jossa molemmat haluavat tietyn resurssin haltuunsa, on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa resurssin itselleen. Tappelemiseen kuluu energiaa ja sisältyy vahingoittumisen riski, joten sitä yritetään välttää viimeiseen asti. Jos eläin A on aiemmin “hävinnyt” samantyyppisessä tilanteessa, se saattaa luovuttaa tälläkin kertaa resurssin eläimelle B. Tilanteeseen kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten kummankin yksilön senhetkinen motivaatio resurssin saavuttamiseen. Jos yksilö B saa yleensä resurssit itselleen ja yksilö A yleensä “häviää”, eläimiä tutkiva henkilö saattaa todeta, että yksilöiden välillä ilmenee arvojärjestys, jossa eläin B on dominoiva.

Yksi syy, miksi tutkijoiden välillä on kinaa dominanssi-käsitteestä on se, että edellämainitun suhteen voisi kuvailla yhtä hyvin muita termejä käyttämällä, kuten oppimisteorian avulla.

Osa koirien käyttäytymisen tutkijoista kuitenkin määrittelee dominanssin eri tavalla, perustuen koirien käyttäytymiseen tilanteissa, jotka eivät välttämättä liity resursseihin mitenkään. Nämä tutkijat huomasivat, että tietyt eleet (mm. pään asettaminen toisen niskan päälle, selälleen kierähtäminen tai toisen koiran huulien nuoleminen) ilmenivät suurimmaksi osaksi yhdensuuntaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että tarkkailtaessa kahden koiran välistä suhdetta, yksi koirista käytti enimmäkseen “alistuvia” eleitä toista kohtaan, ja toinen koirista käytti enemmän “dominoivia” eleitä. Tutkimuksissa huomattiin myös, että “dominoiva” käytös oli huomattavan paljon harvinaisempaa kuin “alistuva” käytös. Arvojärjestys ei siis todennäköisesti synny dominoivan käytöksen seurauksena, vaan nimenomaan alistuvan yksilön aloitteesta.

Tässäkin tapauksessa törmätään siihen ongelmaan, että samaa käytöstä voidaan kuvailla monella eri tapaa. “Dominoivaa” käytöstä voitaisiin yhtä hyvin kutsua agonistiseksi tai uhkailevaksi käytökseksi, jolle voi olla useita eri syitä ja motivaatioita. Koira saattaa esimerkiksi haluta lisää tilaa itselleen kokiessaan olonsa uhatuksi, se saattaa olla kipeä ja sen vuoksi kärttyinen. “Dominoivalta” vaikuttava käytös voi jopa johtua pelosta tai epävarmuudesta. “Alistuva” käytös taas voi olla merkki ahdistuksesta tai pelosta, tai se voi olla koiran keino lepytellä toista koiraa, osoittaa ystävälliset aikeet tai yksinkertaisesti olla kohtelias.

Käytettiin määritelmänä sitten mitä tahansa, on olemassa tilanteita, joissa kahden koiran välille voi muodostua suhde, jota joku voisi tosiaan kutsua arvojärjestykseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koirat suunnittelevat jatkuvasti vallan kaappaamista tai että niiden kaikki käyttäytyminen perustuu tiukkaan hierarkiaan. Dominanssi ja muut siihen liittyvät termit ovat täynnä väärinkäsityksiä, jotka on nykytiedon valossa osoitettu vääriksi.

Koirien väliset suhteet eivät ole mustavalkoisia

Koirien välillä oleva arvojärjestys on huomattavan paljon monisyisempi ja tilannesidonnaisempi suhde kuin monesti oletetaan. Saattaa riippua hyvinkin paljon tilanteesta ja kyseessä olevasta resurssista, kumpi koirista “voittaa”. Esimerkiksi koira A saattaa saada melkein aina lelut itselleen, kun taas koira B saattaa “dominoida”, kun kyseessä on ruoka. Ja niin edelleen. Kumpikin koira tietää, kuinka missäkin tilanteessa toimitaan, ja näin ollen vältytään turhilta riidoilta.

Koirien välisestä käytöksestä vain hyvin pieni osa on dominanssiin liittyvää. Jos kaikki koiran käytös yritetään selittää laumahierarkian kautta, yksinkertaistetaan asioita aivan liikaa. Tällöin jaa ymmärtämättä moni tunnetila ja motivaatio koiran käytöksen taustalla. Koirien välinen viestintä on huomattavan monivivahteista, ja sen jakaminen kahteen osaan (dominoiva tai alistuva)

Koirien välisen viestinnän jakaminen kahteen osa-alueeseen (dominoiva ja alistuva) on melkoisen rajoittavaa. Yhtä lailla rajoittavaa on luokitella koirien väliset suhteet pelkästään dominanssihierarkiaan perustuen, sillä suhteita on niin monenlaisia.

Dominanssi ei ole yhtä kuin aggressiivisuus

Syy, miksi koirat muodostavat jonkinlaisen arvojärjestyksen keskenään on yksinkertainen; kun samantyyppisissä tilanteissa toimitaan useimmiten samalla tavalla, vältytään turhilta riidoilta ja tappeluilta. Yleiskielessä dominanssi rinnastetaan usein aggressiiviseen käytökseen, vaikka sen tarkoituksena on nimenomaan välttyä konflikteilta. Aggressiivisesti käyttäytyvä koira ei siis todennäköisesti kuvittele olevansa alfa, vaan taustalla saattaa pikemminkin olla pelko, ahdistus, stressi, kipu tai jokin muu syy.

Koira ei tavoittele valtaa vallan vuoksi

Nykyisen tutkimustiedon perusteella on epätodennäköistä, että koiran kognitiiviset kyvyt riittäisivät dominanssihierarkian ymmärtämiseen tai vallankaappauksen suunnitteluun. Todennäköisemmin koira elää hetkessä ja sen mielessä on yksinomaan se resurssi, jota se sillä hetkellä tavoittelee. Koira saattaa pyrkiä “voittamaan”, koska se haluaa ruoan/nukkumapaikan/luun/lisääntymiskumppanin/omistajan huomion. Se ei pohdi, mikä merkitys yksittäisellä tilanteella on sen asemalle arvoasteikossa. Ulkopuolisina tarkkailijoina me ihmiset saatamme nähdä hierarkioita, mutta koirat eivät todennäköisesti ole näistä tietoisia. Koiran päällimmäinen tavoite elämässä ei ole johtajan aseman saavuttaminen tai arvoasteikossa ylemmäs nouseminen, vaan se toimii sen mukaan, mikä on milloinkin kannattavinta. Aina paras strategia ei ole resurssin saavuttaminen tai hierarkian yläpäässä oleminen, vaan joskus fiksuinta on luovuttaminen ja konflikteilta välttyminen – varsinkin, jos koira ei koe resurssia riittävän arvokkaaksi sillä hetkellä.

Kotikoiran ei tarvitse kilpailla resursseista

Kun melkeinpä minkä tahansa eläinlajin yksilöitä asetetaan pieneen tilaan tai niin, että resursseista on pulaa, syntyy todennäköisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, ja aggressiivinen käytös lisääntyy. Sen sijaan tilanteissa, joissa tilaa ja resursseja on riittävästi, kilpailemisen tarve katoaa, eikä selkeää hierarkiaa välttämättä synny. Lemmikkeinä elävillä koirilla ei ainakaan teoriassa pitäisi olla tarvetta kilpailla resursseista toisten koirien tai ihmisten kanssa. Me voimme järjestää koiriemme elämän niin, että ne eivät koe resursseista olevan pulaa, eivätkä koe tarvetta kilpailla niistä muiden kanssa.

Koira ei muodosta laumaa ihmisen kanssa

Yhdessäkään koirien dominanssiin liittyvässä tutkimuksessa ei ole tutkittu, rakentuuko koiran ja omistajan välille jonkinlainen arvojärjestys. Muiden tutkimusten perusteella on kuitenkin selvää, että koira käyttäytyy ihmisten kanssa eri tavalla kuin koirien kanssa; koira ei siis kuvittele omistajansa olevan koira, eikä siis kuvittele elävänsä “laumassa” perheen ihmisjäsenten kanssa. Ihmisen ja koiran välinen suhde eroaa monella tapaa koirien välisistä suhteista. Meillä on periaatteessa hallussamme kaikki koiran tarvitsemat resurssit; kaikki hyvä siis tapahtuu meidän kauttamme. Me myös vaadimme koirilta hyvin paljon enemmän kuin muut koirat vaativat. Toiset koirat eivät oleta koiran kävelemän nätisti hihnassa, olemaan haukkumatta, pysyvän paikallaan kynsienleikkuun ajan tai tulemaan luokse kutsuttaessa. Koira ei käyttäydy ei-toivotulla tavalla siksi, että se kuvittelisi olevansa johtajan asemassa, vaan syynä on todennäköisemmin, ettei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan tai sillä on muista syistä vaikeuksia toimia ihmisen haluamalla tavalla.

Koiraa ei tarvitse alistaa, jotta se käyttäytyisi hyvin

Kaikkein tärkein kysymys on ehkä se, miten meidän tulisi koiriemme kanssa käyttäytyä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvinvoivia, tottelevaisia ja hyvätapaisia. Tästä aiheesta on onneksi runsaasti tutkimustietoa. On selvää, että positiiviseen vahvistamiseen perustuvat koulutusmenetelmät ovat kaikin puolin tehokkaampia, luotettavampia, riskittömämpiä ja koiran hyvinvoinnin kannalta parempia kuin rankaisemiseen ja “alistamiseen” perustuvat menetelmät. Johtajuusajatteluun sisältyy monesti käsitys, että koiran kouluttamiseen on käytettävä eritasoisia rankaisuja, jotta se ymmärtäisi paikkansa laumassa ja käyttäytyisi hyvin. Tähän ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole tarvetta. On toki tärkeää opettaa koiralle johdonmukaisesti kaikki ne taidot ja käyttäytymismallit, joita se tarvitsee ihmisten maailmassa selviämiseen, mutta me ihmiset olemme (ainakin teoriassa) sen verran fiksuja ja osaavia, että meillä on mahdollisuus tehdä tämä palkitsemisen ja koiraystävällisten menetelmien kautta.

Lähteitä:

Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit?. Journal of veterinary behavior, 4(3), 135-144.

Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2016). Dominance in domestic dogs—A response to Schilder et al.(2014). Journal of Veterinary Behavior, 11, 102-108.

Westgarth, C. (2016). Why nobody will ever agree about dominance in dogs. Journal of Veterinary Behavior, 11, 99-101.

Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Näin valitset rescue-koiran tai kodinvaihtajan

Uuden perheenjäsenen valitsemiseen kannattaa käyttää paljon aikaa, oli kyseessä sitten kasvattajalta ostettu pentu, aikuinen kodinvaihtaja tai rescue-koira. Tulet elämään uuden koirasi kanssa useamman vuoden, joten päätös kannattaa ottaa vakavasti.

Valitsemisen helpottamiseksi listasin alle joitakin tärkeitä asioita, jotka kannattaa pitää mielessä rescue-koiraa tai kodinvaihtajaa valitessa. Työskennellessäni rescue-keskuksissa Iso-Britanniassa törmäsin moneen tilanteeseen, jossa jotakin näistä kohdista ei oltu otettu huomioon tai omistajalla oli ollut adoptiovaiheessa epärealistiset odotukset. Joissain tapauksissa seurauksena oli ikävä kyllä koirasta luopuminen, miltä olisi voitu välttyä, jos alle listatut asiat olisi ymmärretty ja sisäistetty.

Erityisen yleistä oli se, että koiran ongelmakäytöstä vähäteltiin tai uskottiin, että uuden, rakastavan kodin myötä koiran ongelmat haihtuisivat kokonaan. (Tähän voi toisaalta olla syynä se, että työskentelin nimenomaan niiden koirien kanssa, joilla ongelmakäytöstä ilmeni.) Jos koira on esimerkiksi vain hieman arka, sen käytös saattaa voimistua uudessa ympäristössä, johon se ei ole tottunut. Koiran käyttäytymistä ja tunnetiloja voidaan toki muokata uudessa kodissa, ja tilannetta voidaan helpottaa joskus huomattavastikin, mutta osa koirista ei koskaan tule olemaan ns. ”normaaleja” koiria.

Jos otetaan koira, jolla tiedetään olevan jonkinasteista ongelmakäytöstä, on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että käytös ei muutukaan parempaan suuntaan. Jos esimerkiksi toivot itsellesi koiraa, jota voi viedä koirapuistoon ja pitää vapaana kaikkialla, ei kannata luottaa sen varaan, että muihin koiriin negatiivisesti suhtautuva koira oppisi rakastamaan kaikkia koiria. Jos tiedät, että joudut jättämään koiran yksin useaksi tunniksi päivittäin, älä ota koiraa, jolla tiedetään olevan eroahdistusta. (Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen idean.)

Toki koiran ottaminen on aina hieman arpapeliä sen suhteen, millaista sen käytös tulee olemaan, mutta monesti on mahdollista valita koira, jolla käytösongelmien ilmeneminen on epätodennäköisempää. Koiran luonteesta ja senhetkisestä käytöksestä voi saada jonkinlaisen käsityksen, samoin siitä, millaisia sen aiemmat kokemukset ovat olleet. Esimerkiksi niissä rescue-keskuksissa, joissa olin töissä, oli myös runsaasti tasapainoisia, reippaita koiria, jotka olivat ehkä olleet aiemmin jonkun lemmikkinä. Kannattaa kysellä mahdollisimman paljon niiltä ihmisiltä, jotka viettävät koiran kanssa eniten aikaa.

Silloinkin, kun koiralla ei ole tiedossa olevia haasteita tai ongelmia, on tietysti aina varauduttava siihen, että uusi ympäristö muuttaa koiran käytöstä – vähintäänkin väliaikaisesti.

Pitämällä mielessä (ainakin) nämä asiat koiraa valitessa on todennäköisempää, että tuleva perheenjäsenesi soveltuu omaan elämäntyyliisi ja tilanteeseesi mahdollisimman hyvin.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jonka videoiden avulla opetat koirasi rakastamaan kynsien leikkausta. Jos olet lähiaikoina adoptoimassa koiran, näistä vinkeistä on erityisen paljon hyötyä.

Sukella syvemmälle koiran elekielen maailmaan

Koirat puhuvat meille jatkuvasti eleillään ja käyttäytymisellään. Kukaan ei todennäköisesti tule koskaan tietämään kaikkea, mitä koirien elekieli voi paljastaa meille, vaikka uutta tietoa tuleekin esille jatkuvasti. Eleillä on myös valtavasti eri merkityksiä, jotka vaihtelevat eri tilanteiden ja yksilöiden välillä. Näistä syistä ihan jokaisella meistä tulee aina olemaan lisää opittavaa koirien salaperäisestä kielestä; emme koskaan voi tietää kaikkea.

Koiran elekielen tunnistaminen auttaa meitä ymmärtämään omia koiriamme sekä syitä niiden käytöksen taustalla, mutta on myös runsaasti käytännön tilanteita, joissa hyvästä koiranlukutaidosta on valtavasti hyötyä. Itse asiassa koiran kielen ymmärtäminen on perusta kaikelle, mitä teemme koiriemme kanssa, oli kyseessä sitten pennun kasvattaminen, näyttelyissä tai harrastuksissa onnistuminen, samassa taloudessa asuvien koirien rauhanomaisen yhteiselon säilyttäminen, aran koiran itsevarmuuden kasvattaminen tai ei-toivotun käytöksen kitkeminen. Jos osaamme huomata ja tunnistaa koiran pienimmätkin eleet näissä tilanteissa, voimme tehdä yllättävän paljon koiran käytöksen edistämiseksi.

Ajatellaan esimerkkinä tilannetta, jossa kahden samassa taloudessa asuvan koiran välit ovat kireät. Jos omistaja puuttuu tilanteisiin vasta siinä vaiheessa, kun koirat jo rähisevät toisilleen, on yleensä liian myöhäistä, eivätkä koirien välit todennäköisesti muutu tulevaisuudessakaan parempaan suuntaan. Jos omistaja sen sijaan tunnistaa myös koirien lievemmät eleet, hän saattaa huomata, että itse asiassa on useampia tilanteita, joissa koirien välit ovat hieman kireät, vaikka rähinöitä ei (vielä) tapahdukaan. Tällöin omistaja voi muokata koirien ympäristöä, rutiineja ja taitoja sellaisiksi, ettei näitä lieviä jännitteitä pääse syntymään, jolloin on myös epätodennäköisempää, että tilanteet kehittyisivät kunnon tappeluiksi. On paljon tehokkaampaa toimia proaktiivisesti ja ennakoivasti niin, että ongelmatilanteita ei pääse lainkaan syntymään.

Sama idea toimii myös tilanteissa, joissa koira käyttäytyy ongelmallisesti tai ei-toivotulla tavalla. Esimerkiksi nuori koira, joka innostuu välillä hyppimään ja näykkimään ihmisten vaatteita, kokee todennäköisesti käytöksen itsessään palkitsevana, joten ihmisen reagointi tässä vaiheessa tulee yleensä liian myöhässä. On paljon hyödyllisempää, jos omistaja tunnistaa pienet merkit siitä, että koira alkaa kiihtyä liikaa – tällöin on mahdollista ohjata koira rauhallisemman toiminnan pariin tai tarjota sille jotakin muuta pureskeltavaksi, ja näin vältytään ongelmalliselta käytökseltä kokonaan. Useiden toistojen myötä koira saattaa oppia myös itse tarjoamaan toivottua käytöstä tietyissä tilanteissa vaatteiden näykkimisen sijaan.

Aivan samat periaatteet toimivat, kun kyseessä on arka tai pelokas koira – tai pentu, jolle kaikki on vielä uutta. Jos asialle tehdään jotakin vasta siinä vaiheessa, kun koira on jo aivan paniikissa, on jo liian myöhäistä, ja koira pelkää todennäköisesti seuraavalla kerralla entistäkin enemmän. Jos omistaja sen sijaan huomaa jo varhaisessa vaiheessa, että koiraa hieman ahdistaa, sitä on mahdollista vielä auttaa. Koira reagoi todennäköisemmin omistajaan ja esimerkiksi herkkuihin, ja sen on helpompi myös oppia ja keskittyä. Tällöin omistaja voi toimia koiran olon helpottamiseksi, esimerkiksi tarjoamalla sille tauon, viemällä sen kauemmas ahdistavasta kohteesta tai tarjoamalla sille jotakin muuta tekemistä – ja varmistamalla, että seuraavalla kerralla kokemus on positiivisempi. On huomattavan paljon helpompaa auttaa koiraa kokemaan olonsa turvalliseksi, jos pelko ei ole vielä kasvanut liian suureksi.

Parhaimmillaan koiran eleiden lukeminen ja niihin reagoiminen muuttuu omistajan ja koiran väliseksi tehokkaaksi vuorovaikutukseksi. Koiran käytöksen muuttaminen saattaa tällöin ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, sillä ongelmallista käytöstä tai pelkoa ei missään vaiheessa ilmene. Koira kuitenkin oppii jatkuvasti ja muutosta käyttäytymisessä tapahtuu pikkuhiljaa, kun koira pääsee harjoittamaan toivottuja käytösmalleja tai kokemaan olonsa turvalliseksi asteittain vaikeutuvissa tilanteissa. Kun omistaja reagoi koiran eleisiin jo varhaisessa vaiheessa, tilanteet pysyvät juuri sopivan haastavina koiralle ja se kokee, että sitä kuunnellaan. Tällöin muutosta voi tapahtua joskus yllättävänkin nopeasti.

Koiran elekielen lukemiseen sisältyy kaksi vaihetta: eleiden huomaaminen ja niiden ymmärtäminen.

1. Opettele huomaamaan koiran pienetkin eleet

Ennen kuin alamme tulkita koiran eleiden merkityksiä ja taustalla olevia syitä, on tärkeää ensin oppia yksinkertaisesti tarkkailemaan koiria ja kiinnittämään huomiota niiden eleisiin. Ilman harjoitusta meiltä jää valtava määrä eleitä ja käyttäytymismalleja kokonaan huomaamatta.

Yksi ihmismielen heikkouksista on välittömiin johtopäätöksiin hyppääminen ja se, että oletamme koiran tuntevan tietyllä tavalla ilman, että oikeastaan tiedämme miksi. Saatamme esimerkiksi välittömästi koiran nähdessämme sanoa, että sitä pelottaa tai se on innoissaan, mutta emme välttämättä osaa selittää, mihin eleisiin tarkalleen ottaen perustamme tämän tulkinnan. Monissa tapauksissa osummekin oikeaan, mutta on myös tilanteita, joissa intuitiivinen tulkintamme saattaakin olla väärä. Tällöin voi olla hankalaa nähdä objektiivisemmin, mitä eleitä koira itse asiassa käyttää, koska oman tulkintamme myötä näemme, mitä oletamme näkevämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että koira on innoissaan, saatamme nähdä paljon eleitä ja käytöksiä, jotka vahvistavat tätä tulkintaa. Aivomme ikään kuin jättävät huomiotta kaiken sellaisen, mikä ei vahvista omia ennakkokäsityksiämme. Tästä syystä on tärkeää oppia tarkkailemaan koiria ikään kuin uusin silmin, ennen kuin alamme tulkita niiden eleiden merkityksiä sen tarkemmin.

Kehitä omia taitojasi ja opettele havainnoimaan koirien käytöstä objektiivisesti ilman, että pohdit syitä tai tunnetiloja sen taustalla. Vältä selityksiä käytökselle, kuten “koira on leikkisä” tai “koira yrittää saada huomiota” tai “koira on ahdistunut”. Kuvaile sen sijaan, mitä koira tarkalleen ottaen tekee, esim. “koira kääntää päätään vasemmalle”, “koiran korvat on vedetty taakse” tai “koira jähmettyy paikoilleen”. Tämä voi olla aluksi haastavaa, sillä se vaatii oman ajattelutavan muuttamista.

Harjoittele tarkkailemalla sekä omia että muiden koiria. Erityisesti kannattaa tarkkailla koirien elehdintää muiden koirien (tai ihmisten) kanssa. Myös netistä löytyy runsaasti videoita, joiden katsominen voi olla hyvää harjoitusta. Parasta on, jos löydät suhteellisen pitkiä, muokkaamattomia videoita, jotka muistuttavat enemmän oikeaa elämää. Voit myös itse kuvata videoita koiristasi eri tilanteissa. Katsomalla videot jälkeenpäin huomaat todennäköisesti valtavan määrän asioita, jotka jäivät ensimmäisellä kerralla huomaamatta. Voit jopa katsoa saman videopätkän useaan kertaan ja keskittyä joka kerralla eri eleisiin. Jos videossa on useampi koira, kannattaa keskittyä yhteen koiraan kerrallaan.

Tässä lyhyt lista vain joistakin eleistä ja kehon osista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota koiria tarkkaillessa:

  • Silmät: Ovatko ne rennot, laajentuneet, raollaan vai melkein kokonaan kiinni? Näkyykö silmien valkoinen osa? Mihin suuntaan koira katsoo? Ovatko pupillit laajentuneet? Nostaako koira kulmakarvojaan? Räpytteleekö se silmiään?
  • Kasvojen lihakset: Ovatko ne jännittyneet vai rennot?
  • Suu: Onko se auki vai tiukasti kiinni? Läähättääkö koira, ja kuinka voimakkaasti tai nopeasti? Näkyvätkö hampaat? Kuolaako koira tai nuoleeko se huuliaan?
  • Korvat: Ovatko ne normaaliasennossa vai onko ne työnnetty eteenpäin tai vedetty taaksepäin? Joidenkin rotujen korvien asentoa voi olla haastavaa tulkita, mutta harjoittelun myötä sekin helpottuu.
  • Turkki: Hilseileekö turkki tai lähteekö karvaa runsaasti? (Tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti esim. koiran stressaantuessa.) Ovatko niska- tai selkäkarvat nousseet pystyyn, ja kuinka paljon?
  • Jalat ja tassut: Missä asennossa jalat ovat? Ovatko jalat levällään tai “valmiusasennossa”? Nostaako koira etutassuaan? Hikoilevatko tassut? (Tämä saattaa näkyä märkinä tassunjälkinä esim. sisätiloissa.)
  • Häntä: Onko se normaaliasennossa vai nostettuna pystyyn tai laskettuna alas? (Riippuu tietysti rodusta, mikä on normaaliasento.) Heiluuko häntä, miten nopeasti, ja kuinka laajassa kaaressa?
  • Vartalo: Mihin suuntaan koiran vartalo on kääntynyt? Osoittaako se suoraan kohti, vai onko koira asettunut hieman sivuittain tai jopa vastakkaiseen suuntaan? Onko vartalo madaltunut vai yrittääkö koira näyttää mahdollisimman suurelta? Missä koiran painopiste on, onko se esim. valmis siirtymään kauemmas tai eteenpäin? Istuuko, seisooko vai makaako koira? Jos se istuu tai makaa, millä tavalla ja missä asennossa?
  • Liikkuminen: Ovatko koiran liikkeet rentoja ja sulavia, vai jäykkiä ja jännittyneitä? Liikkuuko koira nopeasti vai hitaasti? Mihin suuntaan? Jos koira on paikoillaan, onko se täysin liikkumaton ja paikalleen jähmettynyt?
  • Pään asento: Onko pää korkealla jännittyneenä, rennosti normaaliasennossa, vai madaltunut? Osoittaako pää suoraan kohti, vai onko se kääntyneenä hiukan sivuittain tai ehkä kokonaan toiseen suuntaan?

Koiran senhetkisen käytöksen lisäksi myös käyttäytymisen muutokset tarjoavat runsaasti informaatiota. Esimerkiksi läähättämisen loppuminen tai hännän madaltuminen kertoo paljon.

Kasvojen ilmeet voivat kertoa paljon koiran mielentilasta.
Sama koira vain muutaman sekunnin jälkeen ylempänä olevasta kuvasta. Korvat ovat nyt pystyssä ja silmien ja suun ympärillä olevat lihakset ovat rennommat, vaikka koira on edelleen keskittynyt ja kiinnostunut.

2. Opi ymmärtämään, mitä eleet tarkoittavat

Siinä vaiheessa, kun osaat taitavasti huomata pienimmätkin muutokset koiran eleissä ja käyttäytymisessä, on aika opetella tulkitsemaan niiden merkityksiä tarkemmin.

Koiran elekielestä voi oppia lisää useista eri lähteistä, kuten kirjoista, verkkosivuista, kursseilta, videoista ja verkkokursseilta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kaikki tietolähteet eivät välttämättä ole yhtä luotettavia, ja osa informaatiosta saattaa myös olla ristiriidassa keskenään. Tässä muutama hyvä lähde, jotka perustuvat tutkittuun tietoon koirien käyttäytymisestä. (Ikävä kyllä suuri osa näistä on kuitenkin englanniksi.)

On hyvä idea pyrkiä jatkuvasti haastamaan omat uskomuksensa siitä, miltä koirasta tuntuu tai miksi se toimii tietyllä tavalla. Aina ensimmäinen olettamuksemme ei osu oikeaan. Onko koira varmasti innoissaan/peloissaan/tyytyväinen/tms? Sopivatko koiran eleet yhteen tulkintasi kanssa?

Eleiden ymmärtämisessä ei auta se, että jokainen yksilö saattaa käyttää aivan omanlaisiaan eleitä eri tilanteissa – vaikka koirien kieltä on mahdollista opetella yleisellä tasolla, jokaisella koiralla on myös omat “murteensa”. Omaa koiraa kannattaa tarkkailla (ja mielellään myös videoida) useissa erilaisissa tilanteissa. Miten juuri tämä koira käyttäytyy silloin, kun sitä pelottaa tai ahdistaa, tai kun se on stressaantunut, turhautunut, innoissaan tai leikkisä? Mitä eleitä näet, kun koira kohtaa tuntemattoman ihmisen, koiran tai esineen, tai tutkii uutta ympäristöä?

Toisten koirien reaktioista voi myös saada paljon informaatiota siitä, mitä oman koiran eleet saattavat merkitä. Tämä kuitenkin toimii vain, jos toisen koiran sosiaaliset taidot ovat riittävän hyvät. Jos esimerkiksi toinen koira reagoi omasi käytökseen siirtymällä kauemmas tai vaikkapa murisemalla, koirasi eleet eivät todennäköisesti olleet kovin ystävällisiä. Jos sen sijaan toinen koira reagoi omasi käytökseen lähestymällä iloisesti tai ryhtymällä leikkiin, koirasi eleet olivat todennäköisesti leikkisiä tai ystävällismielisiä. On tietysti pidettävä mielessä, että aina kommunikaatio koirien välillä ei toimi sujuvasti, ja myös koirat voivat ymmärtää toisensa väärin. Esimerkiksi koira saattaa pyrkiä kutsumaan muita leikkiin hyvin intensiivisellä tavalla, jolloin muut koirat saattavat suhtautua siihen välttelevästi tai jopa aggressiivisesti. Myös koiran ulkonäkö saattaa vaikuttaa siihen, kuinka vaikeaa sen eleiden lukeminen on muille koirille; esimerkiksi kippurahäntä, musta väri tai runsas karvapeite luovat omanlaisia haasteitaan.

Koiran elekielen opettelu avaa pääsyn täysin uudenlaiseen, mielenkiintoiseen maailmaan, jossa ymmärrät koiria aivan eri tavallakuin aiemmin. Tällöin eteen tulee koko ajan harvemmin tilanteita, joissa koirien käytös ilmestyy yhtäkkiä “kuin tyhjästä” tai näennäisesti ilman syytä. Mitä paremmin osaat lukea koiraasi ja reagoida sen tunteisiin ja pieniin eleisiin, sitä paremmaksi ja luottavaisemmaksi välillänne oleva suhde myös muodostuu.

Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Kuinka säilyttää rauha monikoirataloudessa

IMG_20160301_175631859Kun koiria on useampi kuin yksi, ei yhteiselo ole aina täysin mutkatonta. Kaikki koirat eivät tule toimeen keskenään yhtä hyvin kuin toivoisimme, ja joskus tunteet käyvät kuumina.

Ajoittaiset erimielisyydet ovat täysin odotettavissa, mutta jos koirat tappelevat tosimielessä jatkuvasti, on parempi ottaa yhteyttä ammattitaitoiseen kouluttajaan (esim. Suomen eläintenkouluttajat ry:n sivuilta). Tällöin myös turvallisin ratkaisu voi olla eristää koirat toisistaan joksikin aikaa, kunnes niiden välinen suhde saadaan taas toimimaan.

Kaikkein parasta on kuitenkin, jos tällaiseen tilanteeseen ei ikinä edes ajauduta. Ennaltaehkäisy on aina parempi kuin hoito; on helpompi välttyä konfliktitilanteilta etukäteen kuin yrittää ratkoa niitä jälkeenpäin. Ennakoimalla ja opettamalla koirille selkeät, yhteiset pelisäännöt voidaan tehdä jo paljon rauhan säilyttämiseksi.

Arvojärjestys ymmärretään usein väärin

Moni on varmasti kuullut, että koirien on muodostettava keskenään selkeä hierarkia, jotta yhteiselo sujuisi. Tällöin kuitenkin yleensä yksinkertaistetaan asioita aivan liikaa. Koirat tosiaan oppivat yhteiset säännöt siitä, miten missäkin tilanteessa toimitaan, ja tämä onkin tärkeä keino välttyä riidoilta. Kuitenkin se, mikä koirista “voittaa” saattaa vaihdella paljonkin tilanteesta riippuen, eikä arvojärjestys ole aina selkeä. Mahdollisista hierarkioista riippumatta yhdenkään koirista ei pitäisi antaa kiusata toisia, käyttäytyä muita kohtaan aggressiivisesti tai viedä toiselta kaikki resurssit. Kun koirien välinen suhde on kunnossa, konflikteja ja aggressiivista käytöstä ilmenee hyvin vähän. Arvojärjestys muodostuu itse asiassa pääosin lepyttelevän käytöksen kautta, ei dominoivan.

Syiden selvittäminen on aina tärkeää

Jos koirien välit ovat alkaneet muuttua kireiksi, aivan ensimmäiseksi kannattaa pohtia, mistä se voisi johtua. Milloin ongelmat alkoivat, missä tilanteissa jännitteitä esiintyy, onko tilanteilla joitakin yhteisiä tekijöitä? Mitä muutoksia koirien elämässä on mahdollisesti tapahtunut viime aikoina?

Monesti jännitteitä alkaa syntyä koirien välille siinä vaiheessa, kun yksi niistä tulee sukukypsäksi tai sosiaalisesti kypsäksi. Joskus taustalla voi kuitenkin olla myös kipu tai terveysongelma – erityisesti jos ongemia on alkanut ilmetä vasta myöhemmällä iällä. Tässä tapauksessa kannattaa tutkituttaa molemmat koirat varmuuden vuoksi, vaikka vain toinen niistä olisi konfliktien aloittaja. Joskus taas syynä saattaa olla se, että yhdellä perheen tai lähiympäristön koirista on juoksut. Myös pentujaan puolustava emo saattaa muuttua kärttyisämmäksi muita koiria kohtaan. Tällöin on tietysti varmistettava, että emo pentuineen saa olla rauhassa, eivätkä muut koirat pääse häiritsemään niitä.

Joskus syynä voi olla uudelleenkohdistettu aggressio; koira kiihtyy, innostuu, stressaantuu tai turhautuu niin paljon, että se purkaa tunteensa toiseen koiraan. Se saattaa esimerkiksi lenkillä alkaa rähistä ohimenevälle koiralle ja hyökätäkin vierellä olevan, perheen toisen koiran kimppuun. Näissä tapauksissa on tietysti keskityttävä muuttamaan koiran tunnetila tilanteita kohtaan pidemmällä aikavälillä ja varmistettava, ettei sama toistu uudelleen – esimerkiksi ulkoiluttamalla koirat erikseen.

Kannattaa myös miettiä koirien stressitasoa yleisesti; jos niiden elämässä tapahtuu jatkuvasti stressaavia ja kiihdyttäviä asioita tai ne eivät saa toteuttaa riittävästi lajityypillistä käyttäytymistään, on todennäköisempää, että niiden välit ovat kireämmät.

Vältä konfliktitilanteita

Varmista, että koirat eivät joudu tilanteisiin, jotka aiheuttavat jännitteitä tai joissa ne joutuvat kilpailemaan keskenään. Parasta on, jos toimit jo ennen kuin näet ensimmäiset uhkaavat eleet. Opi lukemaan koiriesi pieniäkin eleitä ja merkkejä siitä, että jännitteitä on hieman ilmassa. Näiden perusteella voit tunnistaa ja ennaltaehkäistä tilanteet, jotka saattavat johtaa konfliktiin. Jos esimerkiksi tiedät, että yksi koirista ei juurikaan arvosta sitä, että toinen yrittää määrätietoisesti leikkiä sen kanssa, kutsu häiriköivä koira pois. Vaikka häirittynä oleva koira ei koskaan tekisikään mitään, jonakin päivänä sillä saattaa hyvinkin tulla mitta täyteen.

Jos yksi koira ei anna toisen syödä rauhassa, ruoki koirat erillään. Sama pätee luihin, aktivointileluihin ja muihin herkkuihin. Jos kotiintulotilanne saattaa aiheuttaa jännitteitä, jätä koirat aina kotiin tullessasi kokonaan huomioimatta, kunnes ne ovat rauhoittuneet. Jos lelut aiheuttavat erimielisyyksiä, voit pitää lelut piilossa ja leikkiä koirien kanssa ainoastaan kahden kesken. Jos et ole varma, tulevatko koirat toimeen keskenään ollessasi poissa, pidä ne erillään yksinolon ajan. Pidä huoli, että jokaisella koiralla on oma peti, jossa se voi olla aidosti rauhassa – mieluiten niin, että muiden koirien ei tarvitse edes kävellä liian läheltä ohi. Jos yksi koirista on menossa toisen petiin, kutsu se hyvissä ajoin pois. Jos koirien leikki muuttuu helposti tositilanteeksi, keskeytä leikki jo siinä vaiheessa, kun koirat eivät ole ehtineet vielä kiihtyä liikaa.

Avain hyvään koirien väliseen suhteeseen on se, että positiivisia kokemuksia tulisi mahdollisimman paljon ja negatiivisia mahdollisimman vähän. Jokainen negatiivinen kokemus, jonka koirat saavat toisistaan, vaikka se ei edes johtaisi tappeluun, heikentää koirien välistä suhdetta entisestään. Joka kerta, kun koirien välille syntyy jännitteitä, on todennäköisempää, että seuraavalla kerralla käy samalla tavoin. Tästä syystä on tärkeää välttyä näiltä tilanteilta niin paljon kuin mahdollista, ja tarvittaessa pyytää apua kouluttajalta hyvissä ajoin.

Pysy itse rauhallisena ja luo selkeät pelisäännöt

Vältä koirille huutamista tai niiden rankaisemista, vaikka ne käyttäytyisivät toisiaan kohtaan epämiellyttävästi. Sinun kiihtymisesi saattaa hyvinkin laukaista tappelun, vaikka sellaista ei olisi muuten välttämättä syntynyt – tai pahentaa asioita entisestään, jos koirat jo tappelevat. Koirat saattavat myös helposti oppia yhdistämään rankaisut toisen koiran läheisyyteen, jolloin ne alkavat suhtautua toisiinsa entistä negatiivisemmin ja kärttyisämmin.

Kun jokainen koira osaa selkeät peruskäskyt tilanteessa kuin tilanteessa, on jännittyneet tilanteet helppo keskeyttää neutraalilla, rauhallisella tavalla. Jotta käskyt toimisivat myös haastavimmissa tilanteissa, koiria kannattaa palkita niiden suorittamisesta joka kerta erityisen arvokkaalla palkalla, ja niitä tulisi harjoitella runsaasti erilaisissa tilanteissa.

Taitoja, joista on erityisen paljon hyötyä monikoirataloudessa, ovat muun muassa omalle paikalle meneminen ja siellä odottaminen sekä luoksetulokutsu (jokainen koira erikseen). Myös oman vuoron odottaminen on tärkeä taito. Ollessaan riittävän hyvin hallinnassa, näitä käskyjä voi käyttää monenlaisissa eri tilanteissa sekä jännitteiden purkamiseen että niiltä välttymiseen. Kaikki taidot on ensin opetettava riittävän voimakkaiksi koirille yksi kerrallaan, häiriöitä pikkuhiljaa vaikeuttaen, ennen kuin koirat ovat valmiita suorittamaan ne toisten koirien läsnäollessa.

Anna koirien kommunikoida toisilleen

Toinen syy, miksi koirien rankaiseminen ei välttämättä ole hyvä idea on se, että koirat saattavat oppia, että ne eivät saa kertoa toisilleen haluavansa lisää tilaa. Jos koiria kielletään pienestäkin murahduksesta tai tuijotuksesta, ne oppivat kyllä olemaan käyttämättä näitä signaaleja, mutta nyt niillä ei ole mitään keinoa kommunikoida toisille tilan tarpeestaan. Lopulta saattaa käydä niin, että koira kokee ainoaksi vaihtoehdokseen hyökätä suoraan toisen koiran kimppuun ilman varoituksia.

Vaikka on tärkeää välttyä konfliktitilanteilta, joskus on vain annettava koirien kommunikoida toisilleen rauhassa. Koirien on täysin sallittua kertoa esimerkiksi murahtamalla, että tilaa olisi nyt saatava. Kuitenkin jos murinat ja muut uhkaavat eleet ovat säännöllisiä, on meidän omistajina tietysti tehtävä jotakin tilanteiden välttämämiseksi. Missään nimessä ei myöskään pitäisi antaa koirien “selvittää välejään” tappelemalla tosimielessä.

Älä pidä koirien hyviä välejä itsestäänselvyytenä

Ei kannata odottaa, että koirien välille alkaa syntyä jännitteitä. Jos toimit oikealla tavalla alusta lähtien, ehkäisevästi ja ennakoivasti, koiria tarkkaillen ja niitä kuunnellen, on todennäköisempää, että koirien välit pysyvät hyvinä jatkossakin. Jokainen koira on yksilö ja jokaiselle sopivat erilaiset ratkaisut; löydä siis ne, jotka toimivat juuri sinun koirillesi tällä hetkellä, ja muuta järjestelyjä tarvittaessa, jos tilanne muuttuu.

 

Julkaistu alun perin SuKoKan Kasvattaja -lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Kuinka olla täydellinen koiranomistaja

suomi17 251

Täydellinen koiranomistaja tietää aivan kaiken koirista – niin hoidosta, sairauksista, terveydestä, käyttäytymisestä kuin koulutuksestakin. Tämän kaiken hän tietää jo ennen ensimmäistä koiraansa, mieluiten jo syntyessään. Hän tietää aina täsmälleen, mitä hänen koiransa ajattelee ja tuntee milläkin hetkellä ja huomaa välittömästi, jos jotakin on pielessä. Hän ei koskaan ole väärässä, vaan tietää aina sataprosenttisella varmuudella, mitkä asian laita milloinkin on.

Täydellinen koiranomistaja viettää tuntikausia koiransa kanssa päivittäin ja täyttää kaikki sen tarpeet – täydellisesti tietenkin. Hänen koiransa pääsee kävelylle vähintään kuusi kertaa päivittäin, ja ulkona ollaan ainakin tunti kerrallaan. Koira pääsee juoksemaan vapaana pitkin päivää, mutta ei tietenkään missään nimessä sellaisissa paikoissa, joissa se on kiellettyä. Koirapuistoon hän ei tietenkään vie koiraansa, muuten se menisi pilalle, mutta silti hän onnistuu tarjoamaan koiralleen uskomattoman paljon mahdollisuuksia leikkiä muiden koirien kanssa.

Koiransa kanssa hän harrastaa vähintään kolmea eri lajia ja niissä tietysti menestytään loistavasti. Koiralle myös tarjotaan jatkuvalla syötöllä virikkeitä ja aktivointia, sillä muuten sen elämä ei olisi minkään arvoista. Hän antaa koiralleen kaiken sen, mitä se tarvitsee ollakseen onnellinen – mutta ei missään nimessä hemmottele sitä piloille.

Täydellinen koiranomistaja ruokkii koiralleen vain parasta mahdollista ruokaa. Raakaruokaa hän ei syötä, sillä siitähän voi saada tauteja, mutta hän ei myöskään käytä kuivaruokaa tai muita teollisia ruokia, sillä ne eivät ole luonnollisia. Hän tietää, että väärällä ruokinnalla koira menisi välittömästi pilalle, sairastuisi ja kehittäisi kaikenlaisia käyttäytymisongelmia – joten hän ruokkii koiransa aina vain ja ainoastaan täydellisesti.

Hän myös tarjoaa koiralleen runsaasti järsittävää ja pureskeltavaa, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä voisi millään tapaa olla vaarallista tai epäterveellistä koiralle. Raakaluista tulee suolitukos, nahkaluut ovat täynnä myrkkyjä, paistetuista luista lähtee palasia, Kongiin voi tukehtua, liian kovat tuotteet rikkovat hampaat ja liian pehmeät tuotteet syödään hetkessä. Kuitenkin täydellinen koiranomistaja onnistuu tarjoamaan koiralleen juuri täydellistä pureskeltavaa, johon ei sisälly lainkaan riskejä.

Täydellisen koiranomistajan on tietysti tienattava paljon rahaa, että hänellä on varaa parhaaseen mahdolliseen ruokaan, laadukkaisiin välineisiin ja mahdollisiin eläinlääkärikuluihin. Täydellinen koiranomistaja on kuitenkin jatkuvasti kotona koiransa seurana, eikä koskaan jätä koiraa yksin kahta tuntia pidemmäksi aikaa.

Täydellinen koiranomistaja on tietysti myös hankkinut koiransa täydellisesti. Hän on valinnut juuri omaan elämäntyyliinsä täydellisesti sopivan rodun, jonka kaikki yksilöt ovat terveitä ja hyvähermoisia. Koira on hankittu pentuna tarkasti valitusta pentueesta. Täydellisellä koiranomistajalla ei missään nimessä ole sekarotuista tai rescuekoiraa, sillä niillä on tietysti vaikka mitä ongelmia, eikä täydellinen omistaja sellaista hyväksy. Mutta jos hänellä jostain ihmeellisestä syystä sattuisikin olemaan vääränlainen koira, hän olisi tietysti kaikesta huolimatta onnistunut kasvattamaan siitä täydellisen yksilön.

Pentuna koira on sosiaalistettu ja kasvatettu täydellisesti; se on tottunut kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, ja jokainen sen saama kokemus on aina ollut positiivinen, eikä koskaan pelottava. Omistaja on osannut tehdä juuri oikeat asiat oikeissa kohdissa, eikä mikään ole koskaan mennyt pieleen. Hän ei ole koskaan aiheuttanut koiralleen stressiä tai ahdistusta – mutta ei missään nimessä ole antanut sen elää pumpulissa.

Täydellinen koiranomistaja on tapakasvattanut koiransa täydellisellä tavalla. Hän ei koskaan aiheuta koiralle minkäänlaista stressiä tai ahdistusta, eikä ikinä tee mitään koiralle väkisin, mutta hän ei myöskään ole mikään nameja tuputtava kukkahattutäti, joka antaa koiralle kaikessa periksi. Jos hän ikinä erehtyy kerrankin kallistumaan liikaa jompaankumpaan suuntaan, hänen koiransa menee välittömästi pilalle, eikä takaisinpaluuta ole.

Täydellinen koiranomistaja ei käytä koirallaan kaulapantaa, sillä se aiheuttaa koiralle pysyviä vaurioita, mutta hän ei myöskään käytä valjaita, sillä niissä ei tietenkään saa koiraa lainkaan hallittua. Fleksi on ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto, sillä vain holtittomat ihmset käyttävät niitä, kun taas kuonokoppa on koiran rääkkäystä. Täydellinen koiranomistaja käyttää vain yleisesti hyväksyttyjä välineitä, joista kenelläkään ei ole mitään valittamista.

Täydellinen koiranomistaja ei koskaan suutu koiralle eikä korota ääntään, vaan hän pysyy aina ehdottoman rauhallisena, vaikka tilanne olisi kuinka ikävä tai kamala. Hän ei myöskään koskaan hermostu, jännitä, eikä ahdistu, vaikka koira käyttäytyisikin huonosti, sillä huono mieli ja stressi tarttuvat tietysti koiraan, joka menee välittömästi pilalle.

Täydellisellä koiranomistajalla ei ole koskaan huonoja päiviä, vaan hän on aina optimistinen, iloinen ja kiitollinen siitä, että omistaa koiran. Koiran omistaminen ei koskaan tunnu rankalta tai vaikealta, vaan kaikki on aina ihanaa. Hän ei koskaan ärsyynny tai turhaudu koiran käytöksen vuoksi.

Täydellinen koiranomistaja tietää aina, kuinka toimia ohitustilanteissa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Hän ei missään nimessä jää koiransa kanssa paikoilleen, mutta ei myöskään ohita liian läheltä. Hän ei anna koiransa tulla väkisin tervehtimään muiden koiria, mutta ei myöskään ole tylsimys, joka ei anna koiransa koskaan moikata muita. Hän ei missään nimessä anna koiransa rähjätä vastaantuleville koirille, mutta hän ei myöskään koskaan vaihda suuntaa tai kaarra kauempaa, sillä sehän olisi luovuttamista.

Täydellinen koiranomistaja ei koskaan tee virheitä koiransa kanssa. Jokainen hänen tekemänsä valinta on ehdottoman oikea. Kouluttaessaan hän palkitsee koiraa juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Hänen kouluttamistaitonsa ovat uskomattomat ja ajoitus aina täydellinen.

Koska täydellinen koiranomistaja toimii aina täydellisesti, tämän seurauksena hänen koiransa on myös väistämättä täydellinen. Jos hän olisi tehnyt yhdenkin virheen tai  pienenkin asian väärin koiransa kanssa, se olisi mennyt välittömästi pilalle. Omistajan loistavien valintojen seurauksena koira on kuitenkin täydellisen terve ja hyvinvoiva, käyttäytyy kaikissa tilanteissa täydellisesti ja on uskomattoman tottelevainen ja hyvätapainen.

Se ei koskaan hauku eikä murise – paitsi silloin kun on tositilanne kyseessä – se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria, vaikka ne käyttäytyisivät epäkohteliaasti tai asiattomasti sitä kohtaan. Täydellinen koira on aina kaikissa tilanteissa rauhallinen eikä koskaan kiihdy, ellei omistaja pyydä sitä kiihtymään. Se ei pelkää mitään, se ei koskaan vedä hihnassa ja se tulee välittömästi luokse kutsuttaessa, oli tilanne mikä tahansa. Se ei koskaan ota salaa pöydältä ruokaa, vaikka se olisi kuinka herkullista. Täydellinen koira ei koskaan syö mitään sopimatonta maasta ja irrottaa otteensa parhaastakin herkusta, kun omistaja käskee. Omistaja voi ottaa koiralta mitä tahansa, oli se kuinka herkullista tai kiinnostavaa tahansa. Itse asiassa omistaja saa tehdä koiralle mitä tahansa, eikä koiraa haittaa ollenkaan. Koira ei koskaan missään tilanteessa murise omistajalle, eikä muutenkaan osoita omaa tahtoa. Täydellinen koira on iloinen ihmisiä tavatessaan, mutta hillitysti. Se ei koskaan tuhoa mitään yksin jäädessään eikä tietenkään ikinä päästä pihahdustakaan. Koira tottelee jokaista omistajan käskyä välittömästi ja joka tilanteessa.

Kaiken lisäksi täydellinen koira ei vaadi edes nameja tai mitään muutakaan palkaksi hyvästä käytöksestään; pelkkä omistajalta saatu hyväksyntä riittää. Kaikki tämä on yksinomaan siksi, että täydellinen koiranomistaja on valinnut, kasvattanut ja kouluttanut koiransa niin täydellisesti.

Olet varmaan tähän mennessä jo ymmärtänyt, että on mahdotonta olla täydellinen koiranomistaja. Mitä tahansa teetkin, voit olla varma siitä, että se on jonkun mielestä väärin. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei ainakaan 100 prosenttia ajasta. Me kaikki teemme virheitä, meillä kaikilla on huonoja päiviä, ja me kaikki teemme välillä vääriä valintoja.

Tietysti on hyvä pitää huoli siitä, että koira on mahdollisimman terve, hyvinvoiva ja onnellinen, mutta älä kuitenkaan vaadi mahdottomia. Jos tuntuu, että jossakin asiassa on parantamisen varaa, tee pieni muutos kerrallaan. Ota selvää asioista ja pyydä apua tarvittaessa, sen verran kuin on mahdollista, ja valitse sitten oikealta tuntuva ratkaisu. Ole realistinen odotustesi ja vaatimustesi suhteen ja lempeä itsellesi, jos satut tekemään virheen.

Keskitytään kaikki olemaan riittävän hyviä koiranomistajia, ja pyritään aina välillä olemaan ihan pikkuisen parempia.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit helpottamaan yhteiseloa koirasi kanssa entisestään. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Mitä vikaa on rankaisemisessa?

syksy 2018 279

Kun koira halutaan saada lopettamaan jonkin asian tekeminen, rankaiseminen saattaa tuntua luonnolliselta ja helpolta vaihtoehdolta. Vähintäänkin koetaan, että koiraa tulisi kieltää huonosta käyttäytymisestä. Rankaiseminen tuntuu ehkä houkuttelevalta pikaratkaisulta, mutta siihen sisältyy runsaasti riskejä ja ikäviä sivuvaikutuksia. Vaikka rankaisut toimisivatkin hetkellisesti, pitkällä aikavälillä ne eivät kuitenkaan ole tehokkain, turvallisin tai eettisin tapa kouluttaa koiraa. On olemassa myös huomattavasti koiraystävällisempiä menetelmiä vähentää koiran ei-toivottua käyttäytymistä.

Moni uskoo, että rankaisemiseen lukeutuu ainoastaan koiran fyysinen pahoinpitely tai kivun aiheuttaminen. Kuitenkin rankaisun määritelmän mukaisesti rankaisemista on kaikki, minkä koira kokee riittävän neatiivisena, että sen käyttäytyminen vähenee. Koira siis itse määrittelee, mikä on rankaisevaa ja mikä ei. Herkälle koiralle jo pelkkä omistajan muuttunut elekieli saattaa toimia voimakkaanakin rankaisuna. Rankaisemiseen perustuvat muun muassa hihnasta nykiminen, ketjukaulaimet, koiralle huutaminen, kovalla äänellä pelästyttäminen, vesisuihkepullot, haukunestopannat, painesuihkepullot ja koiran selättäminen.

Miksi rankaiseminen sitten ei kannata?

1. Koira ei välttämättä ymmärrä, mistä sitä rangaistiin

Erityisesti jos koiraa kielletään tai rangaistaan jatkuvasti erinäisistä asioista, eikä ajoitus osu täysin kohdalleen, koiralle saattaa jäädä epäselväksi, mitä se itse asiassa teki väärin. Koita asettua itse koiran asemaan ja miettiä, kuinka paljon ymmärtäisit, jos et lainkaan käsittäisi ihmisten sääntöjä ja ajattelutapoja.

Hyvä esimerkki tästä on, kun olin lomalla Alankomaissa. Menin ystävieni kanssa kahvilaan ja istuimme alas syömään ostamiamme eväitä. Hetken päästä kuului kovaääninen ”No, no, no, NO, NO, NO!”, kun kahvilan omistaja ryntäsi paikalle huutaen yhdelle kavereistani englanniksi. Olimme kaikki ymmällämme. Mitä kaverini oli tehnyt väärin? Eikä hän olisi saanut istua sohvan käsinojalla? Istuimmeko kielletyllä alueella? Oliko ongelma se, että hän silitti kahvilan omistajan koiraa ilman lupaa? Lopulta kielimuurista yli päästyämme selvisi, ettei kaverini olisi tietenkään saanut juoda omasta vesipullostaan kahvilan tiloissa.

Mitä jos yhteistä kieltä ei olisikaan löytynyt? Entä jos kaverini kulttuurissa ei olisi tällainen käytäntö lainkaan tapana? Kuinka monta kertaa kahvilan omistaja olisi joutunut toistamaan kieltonsa, ennen kuin viesti olisi mennyt perille? Ja olisiko kaverini ikinä edes oppinut, että ongelma on nimenomaan omasta vesipullosta juominen? Ehkä hän olisi sen sijaan luullut, että kaikki juominen on kahvilassa kiellettyä.

Koska koira ei sisäsyntyisesti ymmärrä keksimiämme sääntöjä, se ei välttämättä hoksaa, mistä sitä rangaistaan. Se saattaa esimerkiksi luulla, että syynä oli sinun lähelläsi oleskelu, toisen koiran katsominen, pihalla oleminen tai vaikka tarpeiden tekeminen sinun nähtesi. Jos koira ei ymmärrä, mitkä sen valinnat johtavat rankaisemiseen, se saattaa lopulta sulkeutua täysin ja lopettaa kaiken tekemisen ja oma-aloitteisuuden, koska muukaan ei auta. Tämä saattaa ihmisen näkökulmasta olla tietysti jopa toivottavaa, mutta tällainen koira ei ole onnellinen eikä voi hyvin. Koira, joka ei uskalla olla oma-aloitteinen ja oma itsensä, ei ole sen kummempi kuin passiivinen lelukoira.

2. Rankaiseminen on vaikea toteuttaa oikein

Jotta rankaisemalla kouluttaminen toimisi, ajoituksen on oltava täsmälleen oikea ja rankaisun on tapahduttava joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Usein kun koiraa rangaistaan, se on jo ehtinyt suorittaa osittain käyttäytymismallin, jonka se kokee mahdollisesti palkitsevana. Jos koiran motivaatio tietyn käyttäytymisen toteuttamiseen on riittävän suuri, se toistaa sitä myös tulevaisuudessa rankaisusta riippumatta.

Rankaisun on myös oltava riittävän voimakas, jotta se toimisi, mutta ei niin voimakas, että koira traumatisoituisi. Tasapainon löytäminen näiden väliltä on haastavaa. On yleistä aloittaa lievimmästä mahdollisesta rankaisusta ja kun se ei toimi, lisätään rankaisun voimakkuutta. Koira tottuu tällä tavoin voimakkaampiin ja voimakkaampiin rankaisuihin, ja lopulta aletaan mennä jo eläinrääkkäyksen puolelle, jotta rankaisu tehoaisi.

Kun rankaisu menee mönkään, seuraukset voivat olla vakavat. Koira saattaa muodostaa voimakkaita pelkoja yllättäviin kohteisiin, se saattaa muuttua aggressiiviseksi, sen käyttäytyminen voi pahentua entisestään tai esille saattaa putkahtaa uusia, ei-toivottavia käyttäytymismalleja. Niiden poiskouluttaminen on huomattavan paljon vaikeampaa kuin sen korjaaminen, jos koiraa on vahingossa palkittu väärästä asiasta.

3. Rankaisemiseen liittyy ikäviä sivuvaikutuksia

Useat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että rankaisujen käyttö lisää koiran stressiä, ahdistusta, pelkoa ja aggressiivista käytöstä, ja että positiiviseen vahvistamiseen perustuvat menetelmät ovat kaikin puolin kannattavampia. Rankaisuja käyttäessä on todennäköisempää, että koira vastaa omistajan käyttäytymiseen aggressiivisesti. Rankaisujen käyttäminen myös heikentää omistajan ja koiran välistä suhdetta ja vähentää koiran luottamusta ja hyvinvointia.

4. Rankaiseminen ei poista taustalla olevaa syytä

Koiran käytöksen voi ehkä rankaisujen avulla saada tukahdutettua, mutta tällöin käyttäytymisen taustalla olevat syyt jäävät hoitamatta. Jos käyttäytymisen taustalla on stressi, pelko tai ahdistus, rankaiseminen vain vahvistaa näitä tunnetiloja, ja lopulta käyttäytyminen pahenee. Vaikka taustalla ei alun perin olisikaan ollut negatiivinen tunnetila, rankaisujen avulla sellainen saadaan varmasti vielä lisättyä mukaan.

Rankaisemalla siis saadaan ehkä käytös pysäytettyä, mutta taustalle jää ikävä tunnetila tai voimakas motivaatio käyttäytymismallin suorittamiseen. Lopulta koiran on pakko purkaa kaikki patoutuneet tunteensa jollakin tapaa. Se saattaa tukahduttaa kielletyn käytöksensä jonkin aikaa, kunnes jokin tilanne tuo käytöksen takaisin entistäkin voimakkaampana. Voi myös käydä niin, että kun koiralta poistetaan yksi keino purkaa stressiä, turhaumaa tai pelkoa, se löytää tilalle jonkin uuden käyttäytymismallin, joka ei todennäköisesti ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Koiralta saatetaan esimerkiksi estää stressistä johtuva haukkuminen sitruunapannan avulla, jolloin koira joutuu löytämään uuden stressinpurkuväylän, kuten tassujensa järsimisen.

5. Negatiiviset mielleyhtymät

Kun koiraa rangaistaan, koko tilanne muuttuu koiran mielessä ikäväksi asiaksi. Ympäristö, jossa olette ja kaikki läsnä olevat ihmiset ja eläimet muuttuvat negatiivisiksi. Koira yhdistää kaiken, mitä se oli sillä hetkellä tekemässä negatiivisiin asioihin. Jos se saa esimerkiksi rankaisun aina vetäessään hihnassa toisia koiria kohti, muut koirat muuttuvat sen silmissä ikäväksi asiaksi. Koira saattaa jopa oppia, että ulkona oleminen tai sinun lähelläsi oleminen ovat huonoja asioita, jos niihin yhdistyy usein rankaisu.

6. Rankaiseminen ei opeta koiralle, mitä sen pitäisi tehdä

Rankaisemalla kouluttaminen on suunnilleen sama kuin se, että joku yrittäisi opettaa sinulle uuden kielen rankaisemalla sinua jokaisesta väärästä vastauksesta, mutta ei koskaan paljastaisi oikeita vastauksia. Rankaiseminen kertoo koiralle ainoastaan, mitä sen ei pitäisi tehdä, mutta ei tarjoa vastauksia siihen, mitä sen kannattaisi tehdä sen sijaan. ’Ei minkään tekeminen’ on koiralle vaikea käsite ymmärtää. On paljon helpompaa toimia oikein, jos siihen tarjotaan selkeät ohjeet.

7. Eettiset syyt

Jos on olemassa koiraystävällisiä ja lempeitä keinoja vaikuttaa koiran käyttäytymiseen, ei ole juurikaan perusteita käyttää rankaisuja niiden sijaan. Vaikeaakin koiran käyttäytymistä pystyy muokkaamaan tehokkaasti pelkän positiivisen vahvistamisen keinoin, ilman minkäänlaista tarvetta rankaisemiselle.

 

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Koiran arkuus – ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää kuin hoitaminen

18891496_1307478199369064_2194818620024968625_o
Artikkeli on ilmestynyt alun perin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

Ainoastaan aidosti aran koiran kanssa elänyt omistaja voi käsittää, kuinka voimakkaasti arkuus voi vaikuttaa sekä koiran että omistajan elämään. Arka koira saattaa kokea voimakasta pelkoa useita kertoja päivässä, mikä usein rajoittaa sen elämää monilla tavoin. Meidän ihmisten ei aina ole helppo ymmärtää, miksi koira pelkää hyvinkin arkipäiväisiä asioita. Me näemme selkeästi, ettei mitään pelättävää oikeasti ole, mutta koiran näkökulmasta tilanteet ovat aidosti vaarallisia. Jokainen päivä on selviytymistä tilanteesta toiseen. Koira ei kykene selittämään itselleen, ettei syytä pelkoon ole ja että tilanne menee pian ohi.

Mitä paremmin ymmärrämme koiran arkuutta, sitä enemmän voimme tehdä asialle.

Miten arkuus ilmenee?

Arkuus voi kohdistua tiettyihin kohteisiin tai tilanteisiin, esimerkiksi vieraisiin ihmisiin, autoiluun, hoitotoimenpiteisiin, toisiin koiriin, erilaisiin ääniin tai uusiin asioihin. Koira saattaa kuitenkin olla hyvinkin reipas monien muiden asioiden suhteen. Pahimmillaan arkuus voi näkyä jatkuvasti koiran arjessa, jos pelottavia asioita tapahtuu toistuvasti sekä kotioloissa että ulkona.

Koirat voi vain harvoin luokitella selkeästi joko aroiksi tai reippaiksi – kyseessä on enemmänkin liukuva käsite. Arkuuden ja rohkeuden välille mahtuu monenlaisia temperamentteja, eikä luokittelu ole aina suoraviivaista.

Monesti arka koira on helppo tunnistaa – se saattaa kyyristellä, täristä tai hakeutua piiloon häntä koipien välissä. Kaikki koirat eivät kuitenkaan osoita pelkoaan näin selkeästi – jokaisella yksilöllä on omat tapansa reagoida pelottaviin tilanteisiin. Joskus koira käyttää niin lieviä tai huomaamattomia signaaleja, ettei niitä välttämättä edes tulkita ahdistuksen merkkeinä. Osa koirista taas on vieläkin vaikeammin tulkittavia – koira saattaa esimerkiksi asettua istumaan tai makaamaan vaikuttaen siltä, kuin tilanne ei kiinnostaisi sitä lainkaan. Näin voi tapahtua erityisesti, jos koira on oppinut, että se ei pääse tilanteesta pois, vaikka se tekisi mitä. Joskus koira saaattaa yksinkertaisesti kieltäytyä liikkumasta tai tekemästä jotakin, mikä tulkitaan usein jääräpäisyydeksi. Osa koirista taas oppii, että hyökkäys on paras puolustus. Koira saattaa reagoida ahdistaviin tilanteisiin murisemalla, haukkumalla, näykkimällä tai puremalla. Koira ei välttämättä omistajan näkökulmasta näytä lainkaan pelokkaalta, ja siksi taustalla oleva arkuus jää helposti huomaamatta. Monesti koira myös oppii pikkuhiljaa, että hyökkäävä käytös toimii, jolloin se saattaa näyttää entistä vähemmän merkkejä pelosta. Lopulta koira ei välttämättä näytä ulospäin enää lainkaan pelokkaalta. Joskus taas koiran ahdistus näkyy yliaktiivisuutena tai voimakkaana lepyttelynä ja mielistelynä, mikä saatetaan tulkita innokkuudeksi, huonoksi käytökseksi tai “alistumiseksi”.

Mistä arkuus johtuu?

Arkuus on tutkitusti ainakin osittain periytyvä ominaisuus. Perimä ja koiran kokemukset vaikuttavat kuitenkin aina yhdessä koiran temperamenttiin, eikä voi sanoa, että yksi olisi tärkeämpi kuin toinen. Perimä määrää sen, mihin suuntaan koiran käytös voi kehittyä, mutta tähän voi kuitenkin vaikuttaa jossakin määrin.

Arkuuden yleisyys vaihtelee sekä rotujen sisällä että niiden välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että arkuus olisi “normaalia” osalle roduista, tai että kyseessä olisi rotuominaisuus, jolle ei voi mitään. Vaikka piirre olisi kuinka yleinen jollakin rodulla, käytöksen taustalla on kuitenkin aina aito ja voimakas tunnetila.

Perimän lisäksi arkuuteen vaikuttavat tietysti myös ympäristö ja kokemukset. Emon kantoaikana kokema stressi sekä sen pennuille tarjoama hoiva vaikuttavat osaltaan siihen, millainen pennusta kehittyy. Sosiaalistamiskauden kokemuksilla on myös voimakas vaikutus koiran arkuuteen; pennun on saatava tänä aikana riittävästi positiivisia kokemuksia erilaisista ihmisistä, koirista ja tilanteista. Kaikkein tärkein aika sosiaalistamiselle on ennen luovutusikää sekä juuri luovutusiän jälkeen, mieluiten ennen pelkokauden alkamista. Yksi syy siihen, että arkuuden yleisyys riippuu rodusta voi olla se, että pelkokausi alkaa eri roduilla eri aikoina. Osalle roduista on siis erityisen tärkeää aloittaa sosiaalistaminen riittävän aikaisin, jo kasvattajan luona.

On yleinen harhaluulo, että sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että koiraa yksinkertaisesti altistetaan eri tilanteille. On muistettava, että pentu oppii tehokkaasti myös negatiivisista kokemuksista, jolloin sosiaalistamisella onkin päinvastainen vaikutus. Osa tilanteista saattaa meidän ihmisten näkökulmasta olla positiivisia, mutta pennun näkökulmasta pelottavia – esimerkiksi tuntematon koira, joka ryntää leikkimään pennun kanssa liian rajusti tai pentua yllättäen silittämään tuleva uusi ihminen. Pentu todennäköisesti kokee negatiiviset kokemukset entistäkin pelottavampina, jos se on perimältään taipuvainen arkuuteen.

Monesti omistajaa syytetään siitä, että koirasta on tullut arka. Tämä on aivan turhaa syyllistämistä – on mahdotonta tietää, millainen koirasta olisi kasvanut erilaisissa oloissa. Joskus arkuutta ilmenee, vaikka kaikki olisi tehty oikein alusta alkaen.

Joissain tapauksissa arkuuden taustalla voi olla terveydellinen syy tai kipu. Jos koiralla on taustalla kipuja, lihasten jännittäminen lievästi pelottavassa tilanteessa saattaa johtaa kivun voimistumiseen. Tällöin koira yhdistää tilanteen voimakkaaseen kipuun ja saattaa oppia jo kerrasta välttelemään ympäristöä tai tilannetta, jossa se pelästyi. Tästä syystä ensimmäinen askel koiran arkuutta hoitaessa on aina tarkistaa koiran terveydentila.

Kuinka kasvattaa koiran itsetuntoa?

Omaehtoisuus on tärkeä asia pelkojen yli pääsemisessä. Mitä paremmin koira kokee voivansa kontrolloida tilannetta ja päättää itse osallistumisestaan, sitä nopeammin edistymistä myös tapahtuu. Koiraa ei siksi tulisi koskaan viedä väkisin tilanteisiin, joissa sitä jännittää; sitä ei myöskään kannata houkutella lähemmäs esimerkiksi herkkujen avulla. Koiran tulisi antaa itse päättää, lähestyykö se pelottavia asioita vai ei, ja sille on aina tarjottava pakomahdollisuus. Voit kuitenkin halutessasi palkita koiraa siitä, jos se itse päättää mennä lähemmäs kohdetta.

Koiran stressitasoon voi myös vaikuttaa tarjoamalla sille runsaasti positiivisia ja stressiä vähentäviä kokemuksia ja tehtäviä. Muun muassa haistelutehtävät, aktivointilelut, järsiminen ja riittävä liikunta, erityisesti vapaana tai liinassa liikkuen, voivat vaikuttaa positiivisella tavalla koiran stressitasoon.

On myös tärkeää, että koiralla on riittävästi mahdollisuuksia rauhalliseen lepoon ja taukoihin pelkoa aiheuttavista asioista. Jos koiran stressitaso on jatkuvasti koholla, kortisolin määrä ei pääse koskaan laskemaan kunnolla, jolloin peloista yli pääsiminen on entistä vaikeampaa. Lisäksi jatkuva stressi voi vaikuttaa negatiivisesti koiran terveydentilaan. Varmista siis, että koiralla on kotona oma paikka, jossa se kokee olevansa turvassa ja jonne se voi vetäytyä, jos jokin asia ahdistaa sitä. Moni koira kokee olonsa turvallisimmaksi pesäkoloa muistuttavassa nukkumapaikassa, esimerkiksi vilteillä peitetyssä häkissä, josta on jätetty ovi auki.

Opeta koiralle, että sinä olet sen “turvapaikka”; että se voi tukeutua ja luottaa sinuun vaikeissa tilanteissa. Älä rankaise koiraa tai suutu sille, vaikka se käyttäytyisikin ei-toivotulla tavalla pelottavissa tilanteissa. Monesti sanotaan, että koiraa ei saisi lohduttaa sen pelätessä, koska muuten pelko vahvistuu; tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Koiran silittely ja sille rauhallisesti juttelu saattaa jopa auttaa koiraa selviämään tilanteesta – mutta vain, jos koira tuntuu haluavan sitä, eikä ahdistu lisää tämän seurauksena. Hätäinen ja huolestunut lohduttelu saattaa tietysti vain ahdistaa koiraa entisestään. Opeta koiralle myös, että kuuntelet sitä ja autat sitä selviämään vaikeissa tilanteissa. Mitä paremmin opit lukemaan koirasi pieniäkin eleitä, sitä paremmin pystyt auttamaan koiraa. Jos huomaat jo ensimmäiset merkit siitä, että koiraa alkaa hieman ahdistaa, helpota tilannetta koiralle. Näin koira oppii, että se on turvassa seurassasi ja se voi luottaa sinuun. Poistumalla tilanteesta riittävän varhaisessa vaiheessa varmistut, ettei koiran pelko kasva entisestään – sen sijaan, että jäisit odottamaan voimakkaampaa reaktiota, jolloin pelko vain vahvistuisi.

Vaikeita tilanteita varten voi olla erittäin hyödyllistä, jos koira osaa yhden tai useamman taidon todella hyvin, ja jonka suorittamisesta se nauttii suunnattomasti. Koira saattaa kokea olonsa turvallisemmaksi esimerkiksi pujahtamalla käskystä omistajan jalkojen väliin, tai voit opettaa sen koskemaan vaikka kättäsi kuonollaan. Jos näitä taitoja on harjoiteltu riittävän usein rennoissa ja mukavissa tilanteissa, niistä voi olla suuri apu niihin tilanteisiin, joissa koira on huolissaan. Koira saattaa kokea olonsa paremmaksi, kun sillä on jotakin muuta, mihin keskittyä, ja minkä se on aiemmin yhdistänyt positiivisiin asioihin. Koiralle voi myös tarjota esimerkiksi nameja maahan etsittäväksi tai aktivointilelun, tai sen kanssa voi koittaa leikkiä, jolloin se saattaa unohtaa pelottavan asian. Älä kuitenkaan yritä saada koiraa väkisin tekemään jotakin muuta – jos koira on kovin stressaantunut, sen ei todennäköisesti tee mieli syödä tai leikkiä lainkaan. Tällöin paras toimintamalli on viedä koira pois tilanteesta tai lieventää tilanteen pelottavuutta muilla tavoin.

Koiraa on myös mahdollista auttaa esimerkiksi feromonituotteiden, painepaidan tai stressiä vähentävien lisäravinteiden kautta. Joissakin tapauksissa koiran pelkotilat ovat niin voimakkaita tai yleistyneitä, että mielialalääkitys on tarpeen, jotta käytösterapian avulla voitaisiin saada muutosta aikaan. Lisäravinteiden ja lääkityksen käytöstä on aina keskusteltava ensin osaavan eläinlääkärin kanssa.

Kuinka päästä yli peloista?

Peloista pois oppiminen on aikaa vievä prosessi. Yksi tärkeimmistä asioista on välttää mahdollisimman paljon niitä tilanteita, jotka pelottavat tai ahdistavat koiraa. Vastoin yleistä uskomusta koira ei totu sen pelkäämiin asioihin, vaikka sitä altistettaisiin niille runsaasti. Päinvastoin, mitä useammin koira kokee pelkoa tietyssä tilanteessa, sitä voimakkaammaksi sen pelko muuttuu. Parempi ratkaisu on muokata koiran ympäristöä ja omaa käyttäytymistä siten, että koira joutuisi pelkäämään mahdollisimman harvoin.

Koiran on toki totuttava jossakin vaiheessa niihin tilanteisiin, jotka sitä pelottavat, mutta tämä on tehtävä pikkuhiljaa ja asteittain. Siedättäminen ja vastaehdollistaminen ovat tehokkaita ja koiraystävällisiä keinoja peloista yli pääsemiseen. Siedättämisessä kohteesta tehdään tavalla tai toisella niin lievä, että koiraa ei lainkaan huolestuta. Esimerkiksi jos koira pelkää vieraita ihmisiä, henkilö voi seistä ulkona niin pitkän etäisyyden päässä koirasta, että koira ei näytä merkkejä pelosta. Kun koira oppii olemaan rento tässä tilanteessa, henkilö voi olla kerta kerralta lähempänä. Jos taas koira pelkää vaikka kovia ääniä, sille voidaan soittaa nauhoituksia äänistä niin hiljaisella äänenvoimakkuudella, että äänet tuskin kuuluvat. Pikkuhiljaa äänenvoimakkuutta voidaan nostaa.

Kun siedättämiseen yhdistetään vastaehdollistaminen, koira oppii pitämään aiemmin pelottavia asioita positiivisina. Joka kerta, kun uusi ihminen on näkyvissä tai koira kuulee nauhalta äänen, se saa erityisen hyviä herkkuja. Näin koira yhdistää tilanteen positiivisiin asioihin. Harjoituskertojen on oltava riittävän lyhyitä ja koiran käytöstä on tarkkailtava jatkuvasti. Jos koira näyttää edes pieniä merkkejä huolestumisesta tai stressistä, on tehtävää helpotettava hieman – esimerkiksi vähentämällä äänenvoimakkuutta tai siirtymällä kauemmas kohteesta. Tarkoituksena on, että koira kokee jokaisen harjoituskerran pelkästään positiivisena eikä lainkaan pelottavana.

Kaikkein parasta on, jos on mahdollista ottaa ammattitaitoinen kouluttaja tai käytösneuvoja avuksi. Suomen eläintenkouluttajat ry:n nettisivuilta löytyy lista kouluttajista, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan tiettyjä eettisiä sääntöjä sekä osoittaneet ammattitaitonsa.

Lähteitä

Morrow, M., Ottobre, J., Ottobre, A., Neville, P., St-Pierre, N., Dreschel, N., & Pate, J. (2015). Breed-dependent differences in the onset of fear-related avoidance behavior in puppies Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research

Tiira, K., & Lohi, H. (2015). Early life experiences and exercise associate with canine anxieties. PLoS One, 10(11), e0141907.

Zapata, I., Serpell, J. A., & Alvarez, C. E. (2016). Genetic mapping of canine fear and aggression. BMC genomics, 17(1), 572.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Koiratkin kokevat plasebovaikutuksen – mutta miksi?

Syksy 2018 073

Vuonna 2008 Iso-Britanniassa järjestettiin tutkimus koirien ilotulituspelosta ja sen hoitamisesta. Tutkimukseen osallistuville koirille kokeiltiin tuotetta, jonka tarkoituksena oli vähentää niiden kokemaa ahdistusta ja pelkoa.

Tuote oli yllättävän tehokas. 65% omistajista kertoi jälkeenpäin, että he olivat havainneet koiriensa käytöksessä edistystä. 72.5% omistajista sanoi, että he käyttäisivät tuotetta uudestaan.

Kuulostaa melko vakuuttavalta; tutkimus selvästi osoitti, että tuote toimii.

Saattaa ehkä tulla yllätyksenä, että tuote ei itse asiassa sisältänyt minkäänlaista toimivaa ainesosaa. Omistajat yksinkertaisesti luulivat antavansa koirilleen jotakin, mistä saattaa olla apua, mutta koirat olivatkin plasebo-ryhmässä. (Toisessa ryhmässä koirat saivat homeopaattista hoitoa ja vaikutus oli sama kuin plasebo-ryhmässä.)

Plasebo eli lumevaikutus on tunnettu ilmiö ihmispsykologiassa. Plasebo on valmiste tai hoito, joka toimii ainoastaan siksi, että hoidon saava henkilö uskoo sen toimivan.

Siksi tuntuukin erikoiselta, että sama ilmiö näkyisi myös koirilla. Koirahan ei itse ymmärrä saavansa hoitoa. Kuitenkin useissa tutkimuksissa on osoitettu, että lumevaikutusta ilmenee myös eläimillä, oli kyseessä sitten terveys- tai käytösongelma. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa plasebo vähensi koirien epilepsiakohtauksia jopa 79%:lla koirista.

Miksi plasebo toimii – ja toimiiko se oikeasti?

On olemassa useita teorioita siitä, miksi lumevaikutusta ilmenee myös koirilla.

Yksi teoria on klassinen ehdollistuminen. Aivan kuten koira voi oppia kuolaamaan kuullessaan ruokakupin kolahduksen keittiössä, se saattaa oppia, että tietyt tilanteet (esim. eläinlääkärikäynnit tai lääkkeen antaminen) johtavat sen olon paranemiseen. Tätä ilmiötä on tutkittu sekä ihmisillä että eläimillä. Eräässä tutkimuksessa rotille annettiin useana päivänä peräkkäin insuliinipistos. Lopulta rotille annettiin pistos, joka ei sisältänytkään insuliinia – ja niiden kehot reagoivat täsmälleen samalla tavalla kuin insuliinipistoksen seurauksena. Jos siis koiralla on ennestään kokemusta lääkkeistä, jo pelkkä lumelääkkeen tarjoaminen saattaa vaikuttaa siihen positiivisesti. Tämä teoria ei kuitenkaan selitä plasebon vaikutusta täysin, sillä koiralla ei aina ole ennestään kokemusta vastaavanlaisista tilanteista.

On myös hyvin mahdollista, että omistaja alkaa käyttäytyä eri tavalla uskoessaan, että koira saa hoitoa. Hän saattaa olla optimistisempi ja rennompi, ja tällä voi hyvinkin olla vaikutusta koiran olotilaan. Omistaja saattaa myös, tiedostamatta sitä itsekään, tarkkailla koiraa enemmän, viettää sen kanssa enemmän aikaa tai pitää muilla tavoin huolen siitä, että koiralla on mahdollisimman hyvä olla. Jos plasebo-hoito on vieläpä tarjottava tavalla, johon kuuluu fyysinen kontakti koiraan, vaikutus saattaa olla vieläkin suurempi. Koiran koskettamisella ja silittämisellä tiedetään olevan useita positiivisia fysiologisia vaikutuksia koiraan.

Jos plasebo toimii jommasta kummasta ylempänä olevasta syystä, sen vaikutus on tavallaan todellinen; koira saattaa aidosti kokea olonsa paremmaksi. On kuitenkin olemassa kolmas vaihtoehto; lumelääke ei välttämättä toimi ollenkaan, vaan koiraa tarkkaileva henkilö yksinkertaisesti kuvittelee sen toimivan.

Suurimmassa osassa tutkimuksista plasebon vaikutusta ollaan vertailtu ennen ja jälkeen hoidon. On kuitenkin useita syitä, miksi koiran tila saattaa muuttua paremmaksi. Moni käytös- ja terveysongelma vaihtelee voimakkuudeltaan ajan myötä; vaikutus saattaa olla välillä voimakkaampi ja välillä lievempi. Voi siis olla, että koira olisi edistynyt joka tapauksessa, annettiin sille hoitoa tai ei. Meille ihmisille on tyypillistä olettaa, että vaikutus johtui nimenomaan tarjotusta hoidosta; pyrimme näkemään syy-seuraussuhteita silloinkin, kun ne ovat pelkkää sattumaa.

On myös mahdollista, että yksinkertaisesti näemme sen, mitä haluamme nähdä, vaikka edistystä ei olisi itse asiassa lainkaan tapahtunut. Eräässä tutkimuksessa nivelrikkoisille koirille tarjottiin lumelääkettä, ja sekä omistajat että eläinlääkärit arvioivat koiran liikkumiskyvyn parantuneen ja ontumisen vähentyneen. Kun koirien liikehdintää analysoitiin objektiivisemmin mittaamalla kävelyalustaan kohdistuvaa askelten voimaa, koirien liikkumisessa ei havaittu minkäänlaista muutosta. Saatamme täysin alitajuisesti arvioida koiran olotilaa paremmaksi kuin se onkaan, koska uskomme sen saaneen hoitoa. Moni tutkimus perustuu nimenomaan omistajan arvioon hoidon toimivuudesta, joten on vaikea sanoa, kuinka suuri osa lumevaikutuksesta on todellista muutosta koiran käyttäytymisessä.

Toimiiko plasebo siis oikeasti? Parantaako se koiran oloa todellisuudessa, vai onko kaikki vain omistajan pään sisällä? Tämän vastaamiseksi tarvittaisiin lisää tutkimuksia aiheesta. Vaikutus varmasti myös riippuu siitä, mitä ongelmaa yritetään hoitaa, millä tavalla hoito annetaan (onko se lääke, tuoksu, ruoka tai jotakin muuta), miten sen toimivuutta arvioidaan ja kuinka voimakkaasti se vaikuttaa omistajan käytökseen. Voisi myös kuvitella, että plasebon vaikutus on entistäkin suurempi, jos hoitoon on käytetty runsaasti rahaa, aikaa ja vaivaa.

Terve kriittisyys on aina hyvästä

Nykyään tarjolla on runsaasti erilaisia tuotteita ja menetelmiä, jotka lupaavat tuoda helpotusta erilaisiin koirien ongelmiin, olivat ne sitten terveyteen tai käyttäytymiseen liittyviä. Kannattaa pitää mielessä plasebon mahdollisuus, kun kuulet omistajien hehkuttavan, kuinka jokin tuote on toiminut loistavasti heidän koirillaan. Myös tutkimustuloksiin kannattaa suhtautua kriittisesti; jos tutkimuksessa ei ole lainkaan kunnollista plaseboryhmää, tuloksilla ei ole juurikaan arvoa.

Saat tietysti vapaasti käyttää myös tuotteita ja hoitomuotoja, joilla ei ole tutkittua vaikutusta – kunhan niistä ei ole haittaa koiralle. Kuten sanottu, joissakin tapauksissa lumevaikutus saattaa johtaa jopa todellisiin muutoksiin koiran olotilassa. On kuitenkin aina parempi valita tuote, joka toimii plasebon lisäksi. Jokaiseen hoitoon lukeutuu lumevaikutus, mutta aidosti toimivat hoitomuodot ovat tehokkaampia kuin pelkkä plasebo. On myös pidettävä mielessä, että jos koiran hyvinvointi selvästi kärsii, jos sille ei tarjota toimivaa hoitoa, on parempi ottaa avuksi asiantuntija – oli se sitten eläinlääkäri, kouluttaja tai käytösneuvoja. Tutkitusti toimivan hoidon tukena voi tietysti käyttää halutessaan myös muita hoitomuotoja.

Kun kokeilet mitä tahansa hoitoa tai tuotetta koirallesi, on hyvä myös olla tietoinen siitä, että saatat nähdä tuloksia silloinkin, kun minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut. Tästä syystä on hyvä mitata koiran käytöstä ja edistymistä mahdollisimman objektiivisesti, pitämällä esimerkiksi tarkkaa päiväkirjaa koiran käyttäytymismalleista sekä ennen että jälkeen hoidon.

Voiko lumevaikutusta käyttää hyödyksi?

Kaikkein lähimpänä ”aitoa” lumevaikutusta koirilla on ehkä klassisen ehdollistumisen kautta opittu plasebo. Tätä voisi hyvinkin käyttää hyödyksi esimerkiksi käyttäytymisongelmien hoitamisessa.

Eräässä tutkimuksessa koirille annettiin rauhoittavaa lääkettä palassa maksamakkaraa. Tämä toistettiin useita kertoja, jotta koirat oppisivat yhdistämään maksamakkaran rauhalliseen olotilaan. Viimeisenä päivänä koirille annettiin lumelääke palassa maksamakkaraa, ja omistaja jätti ne yksin vieraaseen huoneeseen. Koirat olivat tilanteessa huomattavan paljon rauhallisempia kuin toisessa ryhmässä olevat koirat, joita ei oltu ehdollistettu rauhoittavaan lääkkeeseen. Koirien käyttäytymistä analysoivat henkilöt, jotka eivät tienneet kumpaan testiryhmään koirat kuuluivat. Mielenkiintoista oli myös se, että koirat, joihin plasebo vaikutti voimakkaimmin, olivat myös yleisesti ottaen optimistisempia.

On hyvinkin mahdollista, että jos koira yhdistää useita kertoja tietyn esineen, hajun tai vaikkapa musiikin rauhalliseen ja tyytyväiseen olotilaan, saman ärsykkeen ilmestyminen stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa saattaa hyvinkin rauhoittaa koiraa. Jos koiralle esimerkiksi soittaa aina tiettyä, rauhallista musiikkia samalla kun se rentoutuu tai sitä silitellään turvallisessa ympäristössä, tai sille tarjotaan vaikkapa rauhallisia haistelutehtäviä tai muita virikkeitä, koira saattaa myöhemmin reagoida saman musiikin kuulemiseen positiivisesti. Mieti vaikka sitä, millainen vaikutus erilaisilla tutuilla tuoksuilla tai musiikkikappaleilla on sinuun. Saatat kokea olosi välittömästi onnelliseksi tietämättä välttämättä edes miksi.

Tästä syystä erilaiset tuotteet, kuten painepaidat, feromonituotteet ja koirille tarkoitetut hajusteet toimivat parhaiten, jos niitä käytetään ensin muutamia kertoja positiivisessa, turvallisessa ja rauhallisessa tilanteessa.

Lumevaikutus voi siis joissakin tapauksissa olla jopa hyvä asia, eikä pelkästään ärsyttävä, tutkimuksia haittaava ilmiö.

Lähteet:

A double-blind placebo-controlled study into the efficacy of a homeopathic remedy for fear of firework noises in the dog

Caregiver placebo effect for dogs with lameness from osteoarthritis

Placebo effect in canine epilepsy trials

A new technique for conditioned hypoglycemia

Conditioned placebo effect in dogs decreases separation related behaviours

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Tunnistatko koirasi erilaiset haukut?

suomi17 105

Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että koiran haukkumistyyli vaihtelee tilanteen mukaan? Monesti reagoimme eri tavalla koirien erilaisiin haukkuihin melkeinpä vaistonvaraisesti, ajattelematta sitä sen kummemmin.

Haukkumiselle voi olla useita eri syitä; koira saattaa haukkua varoituksena, innostuessaan, turhautuessaan, pelätessään, uhatessaan, puolustautuessaan, ahdistuessaan tai tavoitellessaan jotakin. Koiran haukkuminen kuulostaa erilaiselta riippuen siitä, mikä tunnetila on sen taustalla.

Olet todennäköisesti parempi tulkitsemaan koirasi haukkumista kuin uskotkaan; unkarilaisen tutkimuksen mukaan ihmiset osaavat yllättävän hyvin arvioida syitä koirien haukkumiselle – olivat he sitten koiranomistajia tai eivät. Voit kokeilla, miten hyvin itse onnistut testissä tämän linkin kautta. (Klikkaa ”launch interactive” aloittaaksesi testin.)

Ei varmaan tule yllätyksenä, että myös koirat ovat erittäin hyviä lajitovereidensa ääntelyn tunnistamisessa. Koirat osaavat erottaa haukkumisen perusteella sekä kontekstin että yksilön. Ne osaavat myös esimerkiksi erottaa murinan, joka liittyy ruoan puolustamiseen murinasta, joka kohdistuu uhkaavasti lähestyvään ihmiseen. Eräässä tutkimuksessa koirille soitettiin näitä kahta murinaa, samalla kun koira lähestyi mehevää luuta. Koirat olivat haluttomampia lähestymään luuta kuullessaan ruoan puolustamiseen liittyvän murinan.

Millä tavalla koirien ääntelytyylit sitten eroavat eri tilanteissa?  Yksi tapa selvittää tunnetila koiran ääntelyn taustalla on keskittyä sävelkorkeuteen. Matala haukkuminen tai muriseminen merkitsee usein aggressiivisuutta tai uhkailua. Uhkaillessaan koira yrittää kuulostaa isommalta kuin onkaan; mitä suurempi koira, sitä matalampi ääni. Samasta syystä koira saattaa myös nostaa karvansa pystyyn ja seisoa mahdollisimman korkeana. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että koira olisi itsevarma; uhkaava käytös saattaa yhtä hyvin johtua pelosta tai epävarmuudesta, erityisesti jos koira on oppinut uhkaavan käytöksen toimivan. Matala ääni yksinkertaisesti tarkoittaa, että koira toivoisi kohteen poistuvan kauemmas.

Korkealta haukkuminen taas voi johtua leikkisyydestä tai innostumisesta – tai vaihtoehtoisesti pelosta, ahdistuksesta tai yksinäisyydestä.

Myös ääntelyn pituudesta voi päätellä jotakin; mitä pidempään haukkuminen tai murina jatkuu, sitä enemmän ”tosissaan” koira on. Lyhyt, yksittäinen haukahdus saattaa tapahtua melkeinpä automaattisesti, kun taas usea haukahdus tai jatkuva murina tarkoittaa, että koira käyttää ääntään tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Nopeasti peräkkäin toistuvat haukahdukset viittaavat siihen, että koira on kiihtynyt tai kokee tilanteen tärkeänä tai vaarallisena. Monesti hyvin tiuhaan toistuva haukkuminen tarkoittaa myös, että koira on valmis hyökkäämään tai yrittää karkottaa kohteen.

Haukkuminen ei tietenkään ole ikinä erillinen osa koiran viestintää, vaan on tärkeää aina tarkkailla koiraa kokonaisuutena – sen eleitä ja käyttäytymistä – jotta saadaan selvitettyä aito tunnetila äänten taustalla.

Meille ihmisille äänet ovat tärkeitä, koska kommunikoimme enimmäkseen puhumalla, mutta koira viestii huomattavasti enemmän visuaalisesti kuin ääntelemällä. Siksi koiran elekielen lukeminen on erityisen tärkeä taito koiraa tulkitessa.

Lähteet ja lisälukemista:

Acoustic parameters of dog barks carry emotional information for humans

Dogs discriminate between barks: The effect of context and identity of the caller

What are dogs saying when they bark?

What are dogs trying to say when they bark?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: