Lokakuussa tein päätöksen muuttaa lopultakin takaisin Suomeen Iso-Britanniasta – ja koirani Jessie tuli tietysti mukaan.
Kun adoptoin Jessien, en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni tällaista matkaa sen kanssa. Se ei suostunut edes lähtemään kävelylle, sitä pelotti ulkomaailma niin paljon. Ihmisten, koirien ja erilaisten esineiden näkeminen sai sen rähisemään, murisemaan ja repimään talutushihnaansa.
Mutta viime lokakuussa tilanne oli erilainen; Jessie oli voittanut monet peloistaan ja rähinöitä tuli niin harvoin, että se ei ollut enää ongelma. Koirien ja ihmisten ohittaminen sujui ongelmitta, ja pystyimme kävelemään lähes missä tahansa, milloin tahansa – vaikka vältimmekin turhan vilkkaita ympäristöjä.
Jessie oli myös ollut mukana erilaisilla seikkailuilla; telttailemassa, vuokramökeillä useamman ihmisen kanssa ja pitkillä automatkoilla. Kaikilla näillä minireissuilla se oli pärjännyt yllättävän hyvin; siksi ajattelin, että ehkä se olisi nyt valmis.
Silti, vaikka Jessie pärjäsi hyvin näissä tilanteissa ja tutuissa ympäristöissä, tiesin että tällainen matka tulisi olemaan eri asia.
Kirjoitan tässä nyt kokemuksia matkasta, miten valmistauduimme siihen ja kuinka varmistin, että Jessien kokemus tulisi olemaan mahdollisimman stressitön. Laitan väliin vinkkejä siitä, miten voit oman koirasi kanssa valmistautua samantyyppiseen matkaan. Näistä vinkeistä on erityisesti apua koirille, jotka ovat ehkä hieman haastavia tai arkoja, mutta niistä on hyöytä toki muillekin. Mielestäni on aina parempi varautua tällaisiin asioihin sillä asenteella, että tilanteet saattavat olla koiralle vaikeita, ja toimia jo etkutäteen sen mukaisesti. On parempi olla mieluummin liian varovainen kuin että heitetään koira vain erilaisiin tilanteisiin ja toivotaan, että se pärjää.
On tietysti huomoitava, että jokainen matka on erilainen, ja käyn tässä tosiaan nimenomaan omia kokemuksiani läpi. Riippuu siis paljon siitä, minne olet matkustamassa, millä tavalla, mitä tekemässä, mitä kautta kulkemassa, jne. Moni näistä vinkeistä ja ideoista pätee ihan kaikenlaiseen matkustamiseen, mutta suurin osa keskittyy nimenomaan autolla ja laivalla matkustamiseen.
Käyn tässä ensimmäisessä osassa läpi, mitä asioita kannattaa miettiä jo matkan suunnitteluvaiheessa.
Noniin, aloitetaan.
Kannattaako koira ylipäänsä ottaa mukaan?
Kun suunnittelet matkaa, ihan ensimmäinen asia, jota kannattaa miettiä on se, onko järkevää ottaa koira mukaan.
Jessien tapauksessa vaihtoehtoja ei juurikaan ollut; en voinut jättää sitä jälkeen, koska olin muuttamassa pysyvästi takaisin Suomeen.
Mutta jos olet menossa esimerkiksi lomamatkalle tai väliaikaisesti ulkomaille, silloin voi olla ihan hyvä idea pohtia, mikä on koiran kannalta paras vaihtoehto. Ajattelemme usein, että koiran tulisi päästä mukaan kaikkeen mitä teemme (mikä onkin tosi kiva ajatus, ja aivan ihanaa silloin kun se onnistuu), mutta koira ei periaatteessa kärsi siitä, jos se ei pääse mukaan vaikkapa lomalle. Se ei yksinkertaisesti tiedä, mistä se jää paitsi.
Jos on mahdollista löytää koiralle vaikka hoitaja tai hoitopaikka, jossa tiedät sen pärjäävän ja nauttivan olostaan, voi se olla paljon järkevämpi vaihtoehto, jos et ole varma siitä, miten pidempi matka sujuu siltä. Jos epäilet, että se tulisi stressaamaan matkasta, saattavat muut vaihtoehdot olla parempia. Rento ja tasapainoinenkin koira voi kokea matkustelun yllättävän rankkana.
Jos et tiedä, miten matkustelu sujuu koiraltasi, voi olla hyvä idea kokeilla sitä pienemmässä mittakaavassa. Kokeile vaikka päivän tai viikonlopun pituista reissua, ja yövy koiran kanssa samantyyppisessä paikassa, jota olit suunnitellut matkalla tekeväsi. Jos tällainen miniloma sujuu koiralta hyvin, niin se on saanut loistavaa harjoitusta ”oikeaa” matkaa varten. Jos se taas ei suju, on parempi tietää etukäteen lyhyemmän matkan aikana, kuin viedä se viikon tai parin matkalle ja tajuta, että se stressaa sitä aivan mielettömästi.
Kannattaa myös miettiä, mitä itse haluat matkalta. Jos tarkoituksena on esimerkiksi käydä pitkillä kävelyillä, eikä koiraa ole tarkoitus jättää pitkiksi ajoiksi yksin, on koiran ottaminen mukaan ehkä ihan hyvä idea. Mutta jos koirasi on esimerkiksi remmirähjä tai stressaantuu ihmisistä tai koirista, ja haluat kävellä vilkkailla paikoilla (kannattaa myös pitää mielessä, että kauniit luonnon alueet voivat olla yllättävän täynnä ihmisiä ja koiria), ei koira ehkä saa matkasta niin paljon iloa kuin kuvittelet – etkä todennäköisesti saa itsekään. Voi myös olla, että koira ei jää mielellään yksin vieraaseen paikkaan, joten jos suunnitelmissa on erilaisia aktiviteetteja, joihin koiraa ei voi ottaa mukaan, ei se ole koiralle kovinkaan kivaa. Jos taas koira on tarkoitus ottaa mukaan esimerkiksi kahviloihin, ravintoloihin tai muihin vastaaviin paikkoihin, tai vaikkapa kaupungin keskustaan, on varmistettava, että se on tottunut näihin ympäristöihin eikä stressaa niissä.
Jossain määrin on siis tehtävä kompromisseja, ellei koiraa voida ottaa mukaan kaikkiin niihin paikkoihin, joissa haluat käydä. On mietittävä, saatko itse irti lomasta yhtä paljon koiran kanssa kuin ilman, ja onko koiran matkasta saama ilo mahdollisten vaikeuksien arvoista.
Miten matkustetaan?
Sillä on suuri merkitys, mitä kulkuvälinettä käytetään; autoa, bussia, junaa, laivaa, lentokonetta tai jotain muuta.
Jos koira ollaan ottamassa mukaan, tulisi valinta kulkuvälineestä tehdä mahdollisimman paljon sen mukaan, mikä on koiralle helpointa ja stressittömintä. Jos koira pelkää autossa matkustamista tai voi pahoin, voi jokin toinen keino olla parempi. Joskus taas auton vuokraaminen voi olla paras vaihtoehto, jos omaa autoa ei ole ja jos muut matkustustavat koituisivat koiralle stressaaviksi.
Joskus voi olla vaikea tietää, miten koira tulee suhtautumaan erilaisiin kulkuvälineisiin. Junaa ja bussia voi toki kokeilla etukäteen koiran kanssa, kun taas laivaa ja lentokonetta voi olla haastavampi testata – vaikka lyhyt laiva-/lauttamatka voi olla tietysti yksi vaihtoehto.
Jessien kanssa vaihtoehtoina olivat joko autolla tai lentokoneella matkustaminen. Lentokoneella matka olisi mennyt nopeasti, eli stressitilanne olisi kestänyt vain vähän aikaa. En voinut mitenkään tietää, miten Jessie reagoisi lentokoneeseen. Mutta tiesin, että se saattaa pelätä erilaisia ääniä, ja lentokoneen ruumassa voi olla huomattavan kova meteli. Lisäksi tiedän, kuinka stressaavaa tarhalla asuminen oli sille. Voisin myös kuvitella, että vieraat ihmiset, jotka kuljettavat sitä lentoboksissa pitkin lentokenttää voisivat pelottaa sitä melkoisesti.
Toinen vaihtoehto oli maitse matkustaminen, joka oli melkein yhtä lailla kysymysmerkki. Tiesin, miten Jessie pärjää autossa, mutta en tiennyt miten laivalla matkustaminen sujuisi. Veikkasin kuitenkin, että se tulisi olemaan huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin lentäminen – vaikkakin pitkäkestoisempaa.
Oli siis punnittava voimakkaan, lyhytkestoisen stressin ja lievän, pitkäkestoisen stressin väliltä. Päädyin valitsemaan lievemmän stressin.
Alun perin tarkoituksena oli ajaa pelkästään autolla koko matka, ajaen ensin junan kyydissä Ranskaan, jolloin olisimme välttäneet kokonaan laivalla matkustamisen. Tämä suunnitelma meni kuitenkin täysin romukoppaan. Kävi ilmi, että staffien (ja edes staffia muistuttavien koirien) tuominen Ranskaan on kiellettyä. Otin jopa yhteyttä Ranskan tulliin ja kysyin, saako läpi kuitenkin ajaa tällaisen koiran kanssa (olisimme olleet maassa vain muutaman tunnin), mutta vastaus oli ei.
Paniikki alkoi, kun sain selville, että Saksassakin on samantyyppinen lainsäädäntö. Puhdasrotuiset staffit ovat sallittuja, mutta rekisteröimättömät staffin näköiset koirat eivät. Pitkän selvittelyn jälkeen sain kuitenkin tietää, että alle kolmen viikon vierailu on sallittu. Hurraa! Muussa tapauksessa olisimme joutuneet ottamaan aika monta lauttaa.
Jotta pääsisimme Iso-Britanniasta Ranskan ohi, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laivan ottaminen Amsterdamiin. Oli vain yksi laiva, jossa oli mahdollista varata koirahytti, ja halusin ehdottomasti sellaisen, sillä en suostunut jättämään Jessietä yli kahdeksaksi tunniksi autoon tai kenneliin laivalla.
Tarkoituksena oli alunperin, että tuo laivamatka jäisi ainoaksi, mutta toisin kävi. Jouduimmekin muuttamaan suunnitelmaa ja menemään laivalla Tukholmasta Turkuun. Hytti löytyi onneksi hyvin viime tingassa – koiraystävällisiä vaihtoehtoja oli selvästi enemmän kuin Iso-Britanniassa.
Mihin vuodenaikaan matkustetaan?
Sillä on meritystä koiran kannalta, matkustetaanko kesällä vai talvella, yleiseen loma-aikaan vai rauhallisempaan aikaan. Jos koira esimerkiksi stressaantuu ihmisistä ja muista koirista, ei kesälomalla kaikkien turistien kanssa samanaikaisesti matkustaminen ja lomailu ole välttämättä paras vaihtoehto. Tällaiselle koiralle voi olla parempi matkustaa sellaiseen aikaan, jolloin kovin monella muulla ei ole lomaa.
Toki myös matkustuskohteella on vaikutusta; kiireisimpäänkin aikaan saattaa löytyä sellaisia paikkoja, joissa on hiljaista.
Kesän helteillä matkustaminen voi olla haastavaa koiran kanssa, varsinkin jos se on kuumuudesta herkästi kärsivä rotu tai yksilö. Autoon koiraa ei tällöin voi jättää hetkeksikään yksin, ja ulkoilupaikat ja -ajankohdat on mietittävä tarkkaan. Jos tarkoituksena on mennä koiran kanssa pitkille lenkeille tai vaelluksille, ei kaikkein kuumin aika vuodesta välttämättä ole paras vaihtoehto.
Meidän matkan suhteen ei ollut kovinkaan paljon vaihtoehtoja; mahdollisuus ja ajatus lähtemiseen tuli yllättäen, ja halusin matkustaa ennen lumen tuloa (typerästi kuvittelin, että lokakuussa ei olisi vielä lunta). Annoin itselleni kaksi kuukautta aikaa valmistautua; ei siis kovinkaan paljon. Bonuksena ajattelin, että lokakuussa ei olisi enää kovin lämmin, jolloin Jessien voisi myös tarvittaessa jättää vaikka kauppareissun ajaksi hetkeksi autoon (mieluummin näin kuin vieraaseen asuntoon jättäminen). Ei tarvitsisi myöskään murehtia Jessien ylikuumenemisesta.
Kannattaa myös miettiä sitä, mihin aikaan viikosta ollaan liikkeellä. Esim. viikonloppuna kaikkialla on todennäköisesti paljon enemmän väkeä, kun taas viikonpäivinä on usein rauhallisempaa.
Miten pitkä matka tehdään?
Tässä on taas kerran punnittava eri vaihtoehtoja; nopeasti kuljettu matka voi olla myös stressaavampi (sekä sinulle että koiralle), kun taas pidemmällä matkalla voidaan ottaa rennommin (mutta jos matka stressaa koiraa, pitkittyy myös stressi).
Jos nyt voisin toimia toisin, niin olisin varannut enemmän aikaa matkaan. Kannattaa olettaa, että matka-aikaa menee moninkertaisesti enemmän, kuin gps väittää, sillä odottamattomia tilanteita tulee varmasti sattumaan. Ajattelin, että pystyn helposti ajamaan 8 tuntia päivässä; ja niin pystyinkin, mutta ongelma oli se, että eteen saattoi tulla yllättäviä esteitä ja ongelmia (erityisesti Norjassa, jossa yhden tien sulkeminen saattoi johtaa siihen, että matka-aika lisääntyi kolmella tunnilla, koska vuorten takia jouduttiin menemään aikamoisia kiertoteitä).
Eli jos yhden vinkin voin antaa, se on tämä: laske oletetun yhden päivän matkan kesto, ja lisää siihen ainakin kaksi tuntia. Mieti vasta sitten, onko sen ajaminen realistista yhdessä päivässä.
Olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että joinain päivinä olin varannut lyhyempiä ajopäiviä; se tarkoitti sitä, että voimme kaikki rentoutua, Jessie mukaanlukien.
Kenen kanssa matkustetaan?
Suosittelen vahvasti ottamaan jonkun mukaan matkalle. Yksin matkustaminen voi olla jännittävää ja mielenkiintoista, mutta erityisesti haastavamman koiran kanssa se voi olla vaikeaa.
Erityisesti laivalla olin todella kiitollinen siitä, että kaverini hoiti hyttiin suunnistamisen, ja pystyin itse keskittymään Jessieen ja vain seuraamaan perässä. Kaverini myös varoitti edeltä, jos jossain oli ihmisiä tai koiria. Kun mukana oli joku toinen, se tarkoitti myös, että toinen meistä pystyi olemaan Jessien kanssa sillä välin, kun toinen hoiti asioita.
Kannattaa miettiä myös sitä, kuinka monta ihmistä on tulossa mukaan ja tunteeko koira ne entuudestaan. Jos koira esimerkiksi ahdistuu siitä, että ihmisiä on paljon, kannattaa se joko totuttaa pikkuhiljaa tällaisiin tilanteisiin tai jättää se kotiin. Jos koira ahdistuu vieraista ihmisistä, ei matkalle kannata lähteä koiralle ventovieraiden kanssa. Voi olla, että koira normaalisti suhtautuu vain hieman epäilevästi tuntemattomiin ihmisiin, mutta matkalla sen stressitaso voi olla sen verran korkealla, että se saattaa reagoida paljon voimakkaammin näissä tilanteissa. Se saattaa pärjätä, jos vieraita käy vaikka parin tunnin ajan kotona, mutta tuntemattomien ihmisten kanssa viikon viettäminen 24 tuntia päivässä voi olla sille liikaa.
Eli kannattaa varmistaa ennen matkaa, että koira tulee varmasti toimeen niiden ihmisten (tai koirien) kanssa, joiden kanssa on tarkoitus matkustaa. Heihin kannattaa totutella pikkuhiljaa ennen matkaa.
Kaveri, jonka kanssa matkustin, oli Jessielle jo ennestään hyvin tuttu ja rakas, joten tiesin, ettei siltä osin tulisi olemaan ongelmia.
Missä yövytään?
Majoituspaikkaa kannattaa miettiä tarkkaan, erityisesti jos koira stressaantuu esimerkiksi ihmisistä, koirista tai erilaisista äänistä. Koiraystävällisessä hotellissa yöpyminen voi tällaiselle koiralle olla haastavaa, kun käytävästä todennäköisesti kuuluu monenlaista ääntä ja siellä joudutaan mahdollisesti ohittamaan ihmisiä ja koiria melko lähietäisyydeltä.
Telttailu voi olla lämpimällä säällä hyvä vaihtoehto, mutta silloin on pidettävä mielessä, että telttailualueilla voi olla hyvinkin paljon porukkaa ja meteliä, varsinkin loma-aikaan. Syrjemmässä telttailu voi silloin olla parempi vaihtoehto, mutta silloin on selvitettävä, millaisilla alueilla tällainen luonnossa telttailu on sallittua; kaikissa maissa ei ole samantyyppisiä jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on hyvin rajattua, missä telttailu on sallittua.
Halusin varmistaa, että matka olisi Jessielle mahdollisimman stressitön, joten päätin välttää hotelleissa yöpymistä. Hyväksi vaihtoehtoksi osoittautui Airbnb; sieltä löytyi yllättävän halvalla yöpymispaikkoja rauhallisilla alueilla. Valitsimme aina asuntoja, jotka saimme kokonaan itsellemme. Hintakin oli yllättävän alhainen, varmasti halvempi kuin moni hotelli. Erityisesti auttaa, jos on jossain määrin joustava sijainnin suhteen; valitsimme matkat aina sen mukaan, mistä löytyi seuraava halpa ja hyvä yöpymispaikka.
Välillä täytyi joustaa vähän mukavuuksista, että löytyi riittävän halvalla asunto; parissa mökissä ei ollut sisävessaa tai suihkua, yhdessä ei ollut edes sähkövaloja tai juoksevaa vettä; mutta ne olivat toisaalta ihan mielenkiintoisia kokemuksia, kunnon mökkeilyä. Toisaalta välillä löytyi samaan hintaan aivan älyttömän hyviä asuntoja, joissa oli runsaasti tilaa, sauna, takka ja vaikka mitä.
Moni asunnoista oli myös todella kauniilla paikoilla luonnon keskellä, ja sieltä löytyikin usein kivoja, rauhallisia kävelyreittejä.
Lue tästä seuraava osa: Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 2: Valmistautuminen
ZenKoira 
One thought on “Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 1: Matkan suunnittelu”