Kuinka usein olet kuullut lauseen ”Vika on hihnan toisessa päässä”, ja ehkä jopa nyökytellyt mukana? Aivan niin, koira ei ole koskaan ongelma, vaan omistaja on aina syypää koiran huonoon käytökseen.
Itse olen joskus ajatellut näin, sillä tällainen ajattelutapa tuntuu olevan taustalla kaikessa koirankoulutukseen liittyvässä. Jos koira käyttäytyy huonosti, vika on omistajan. Tällaista ajattelua korostetaan koirakirjoissa, tv-ohjelmissa, keskustelupalstoilla ja ylipäänsä ihmisten keskusteluissa.
Ymmärrän, mistä tällainen ajattelutapa on saanut alkunsa. Ei haluta syyttää koiraa, vaan asetetaan vastuu omistajalle. Olenkin samaa mieltä siitä, ettei koira ole syypää sen ongelmakäyttäytymiseen. Mutta niin ei ole omistajakaan. (Jos ei lasketa mukaan aivan äärimmäisiä tapauksia. Puhun tässä kirjoituksessa nimenomaan peruskoiranomistajista, en esim. eläinsuojelulain rikkojista.)
Omistajan syyttäminen koiran ongelmista ei auta millään lailla niitä, jotka painiskelevat koiran ongelmakäyttäytymisen kanssa. Tällainen asenne luo vain syyllisyyden ja häpeän tunnetta omistajissa, ja tekee avun pyytämisen entistä vaikeammaksi, kun pelätään, että kouluttaja tai käyttäytymisneuvoja vain syyllistäisi, haukkuisi ja luettelisi, mitä kaikkea omistaja on tehty väärin.
Usein kukaan ei ole syypää koiran ongelmiin
Joskus koira on yksinkertaisesti geneettiesti taipuvainen arkuuteen tai muulla tavoin ”ongelmalliseen” käyttäytymiseen, ja ikävien sattumusten seurauksena sen varhaiset kokemukset ovat saattaneet vahvistaa sen käyttäytymistä. Näin voi tapahtua, vaikka omistaja sosiaalistaisi pentunsa täydellisesti ja kasvattaisi sen parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus vain käy huono tuuri. Usein omistajilla, joilla on ongelmallisesti käyttäytyvä koira, on ollut jo ennestään useita ”ongelmavapaita” koiria, eli kasvatustyylissä ei välttämättä ole ollut mitään vikaa.
Tietysti omistajan käytös myös väistämättä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Väittäisin kuitenkin, että jokainen meistä toimii jatkuvasti ajatellen koiran parasta, yrittäen parhaansa ja tehden sen, minkä senhetkisen tietämyksen avulla pystyy. Kukaan meistä ei tietoisesti tai tahallaan tee sellaista, mikä ”pahentaisi” koiran ongelmakäytöstä, vaikka niin saattaakin joskus vahingossa käydä.
Suhtaudutaan ihmisiin samalla tavalla kuin suhtaudumme koiriin
Meillä on (ainakin toivon mukaan) tapana ajatella koirien ongelmakäyttäytymisestä hyvin ymmärtäväisesti. Kun koira toimii ”väärin”, taustalla on aina jokin syy. Koira on ehkä oppinut toimimaan tietyllä tavalla, jonka se kokee jollain tapaa palkitsevaksi, se saattaa olla peloissaan tai epävarma, se ei ehkä ole ikinä oppinut toimimaan halutulla tavalla tai se on saanut ikäviä kokemuksia elämänsä aikana. Se ei voi mitään käyttäytymiselleen, eikä se toimi ”väärin” tahallaan.
Miksi emme ajattelisi samalla tavalla ihmisistä? Jokainen meistä rakastaa koiriaan ja yrittää koko ajan tehdä parhaansa niiden eteen. Kukaan ei tee tahallaan mitään, mikä olisi omalle koiralle haitallista. Onko siis mitään järkeä syyllistää ja paheksua niitä, jotka aidosti välittävät koiristaan?
Meillä on kaikilla erilaiset käsitykset koiranomistajuuteen liittyen. Kun omistaja toimii ”väärin” koiransa suhteen, se ei ole omistajan omasta näkökulmasta yleensä väärin. Me kaikki toimimme sen mukaan, minkä koemme oikeaksi ja toimivaksi sillä hetkellä, ja mihin omat kyvyt, tiedot ja resurssit riittävät. Jos omistaja jonkun toisen mielestä kouluttaa, hoitaa tai kohtelee koiraansa ”väärin”, syynä on yleensä se, että kyseiset henkilöt ovat saaneet tietonsa eri lähteistä, oppineet eri asioita koirista ja saaneet erilaisia kokemuksia elämänsä aikana. Kumpikin uskoo toimivansa oikein.
Ihmiset, jotka kohtelevat tai kouluttavat koiriaan tavalla, jota emme hyväksy, eivät ole pahoja ihmisiä. Me olemme kaikki tehneet varmasti virheitä. Itsekin aikoinaan kokeilin jääkautta ja teeskentelin syöväni koirani kupista ensin osoittaakseni sille, kuka on pomo. En silloin tiennyt, ettei näin toimimisessa ole järkeä. Tein niin, koska kirjat, joita luin ja keskustelupalstat, joilla kävin sattuivat neuvomaan sellaista. Ikävä kyllä tarjolla on paljon tietoa, mikä ei pidä paikkaansa, mutta kuulostaa hyvin vakuuttavalta. Lisäksi eri lähteistä tulee usein ristiriitaista tietoa, joten ei ole ihme, jos moni hämmentyy eikä tiedä, mihin uskoa ja mihin ei.
Olen ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat koiriin hyvin eri tavalla kuin itse suhtaudun. He eivät kuitenkaan rakasta koiria yhtään vähemmän kuin minä. He aidosti uskovat, että tekevät koirien suhteen oikein, ja paheksuvat niitä, jotka käyttävät heitä ikävämpiä metodeja. Tällaisten ihmisten kanssa ei auta syyllistäminen tai haukkuminen. Heidän mielipiteensä muuttuvat hitaasti, positiivisen vahvistamisen kautta ja ainoastaan heidän omasta aloitteestaan. Kuulostaako tutulta?
Ollaan ymmärtäväisiä itseämme ja muita kohtaan
Kun näemme henkilön, jonka koira käyttäytyy huonosti, emme tiedä koko tarinaa. Emme tiedä, mitä kaikkea tämän henkilön elämässä on tapahtunut, mitä kaikkea hän on ajatellut ja tuntenut, mitä hän on koiran kanssa kokenut ja käynyt läpi, kuinka paljon hän välittää koirastaan, mitä kaikkea on jo kokeiltu ja yritetty, mistä omistaja on ehkä saanut hyvinkin vakuuttavilta kuulostavia neuvoja joita on uskottu, tai miten vaikeaa sekä omistajalla että koiralla on.
Jos sinulla itselläsi on koira, joka käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, älä syytä itseäsi. Teet koko ajan parhaasi senhetkisten tietojesi ja taitojesi mukaisesti. On hyvin epätodennäköistä, että olisit yksinään syypää koirasi käyttäytymiseen. Jokainen meistä on joka tapauksessa tehnyt virheitä; kukaan ei ole täydellinen. Hyvä puoli virheissä on, että niistä oppii aina jotakin. Siirrä siis katse eteenpäin ja keskity edistymiseen, oppimiseen ja kehittymiseen, niin et voi epäonnistua.
Kun adoptoin Jessien, sen ongelmat tuntuivat alussa vain pahenevan entisestään. Päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Mitä jos joku muu olisi adoptoinut sen? Menisikö sillä silloin paremmin? Mitä jos en olisi tehnyt niitä kaikkia virheitä, joita alussa tein? Olisiko kaikki paremmin nyt? Näiden miettiminen ei kuitenkaan auttanut millään lailla minua tai Jessieä. Ainoa, mikä auttoi, oli keskittyä siihen, mitä voin juuri nyt tehdä asialle.
Tietysti on hyvä ymmärtää, että avain koiran käyttäytymisen muuttamiseen on nimeomaan omistaja. Sinä itse olet ainoa, joka voit muokata koirasi käyttäytymistä, sillä koirasi ei sitä tajua tehdä. Hyvä uutinen on se, että koiran käyttäytymiseen tosiaan voi vaikuttaa.
Lopetetaan siis itsemme ja muiden syyttelyt ja yritetään antaa kaikille samanlaista ymmärrystä mihin pyrimme koiriemme suhteen.
Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?
Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂
ZenKoira 